Entä jos lisäisimme 11 miljardia euroa mielenterveyden häiriöiden ennaltaehkäisyyn? Summa kuulostaa paljolta. Kansantaloudelle vuosittain mielenterveyden ongelmista koituvassa laskussa loppusumma on kuitenkin sama.
Mielenterveyden häiriöiden takia työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä kasvaa Suomessa edelleen. Eniten kasvaa nuorten alle 25-vuotiaiden mielenterveyssyistä johtuva työkyvyttömyys. Vuonna 2015 työkyvyttömyyseläkkeellä mielenterveyssyistä oli suhteellisesti laskettuna kaksi kertaa enemmän 16–24-vuotiaita kuin 2000-luvun alussa.
Mielenterveyspalveluiden heikko saatavuus on yleisesti tiedossa. Samaan aikaan kun huolehdimme laskevasta syntyvyydestä, väestön pienenemisestä ja siitä, etteivät nuoret ole halukkaita perustamaan perhettä, laiminlyömme nuorten hyvinvoinnista huolehtimisen. Aika järjetöntä, vai mitä?
Jokainen ymmärtää, etteivät oirehtivien nuorten huostaanotot ole toimiva ratkaisu nuorten mielenterveyspalveluiden saatavuusongelmiin. Silti kunnissa käytetään lastensuojelua korvaamaan puuttuvia mielenterveyspalveluita. Apua tarvitseva nuori ohjataan myös yhä useammin erikoissairaanhoitoon, kun koululla, oppilaitoksessa tai edes terveysasemalla ei ole tarjota nuorelle psykososiaalista apua.
Nuorten mielenterveyspalveluissa painopiste on siirtynyt ennaltaehkäisevistä palveluista erikoissairaanhoidon palveluihin. Yksilön kannalta painotus on väärä ja yhteiskunnalle kallis. Painopistettä tulee siirtää matalan kynnyksen palveluihin ja taata palvelut riskiryhmille.
Parasta ennaltaehkäisyä on huolehtia koulujen oppilashuollon psykologien ja -kuraattorien riittävyydestä. Kouluissa palvelut ovat lähellä nuoria ja huomattavasti helpommin lapsen ja nuoren saatavilla kuin terveysasemalla tai erikoissairaanhoidossa. Suomen kouluista ja oppilaitoksista puuttuu noin 500 psykologia, mikäli lähtökohdaksi otetaan lain suositus psykologien mitoituksesta oppilasmäärää kohden. Esimerkiksi Seinäjoella alakoulun oppilas saattaa joutua odottamaan terveysaseman psykologille pääsyä jopa kahdeksan kuukautta.
Helsingin kaupungin selvityksen mukaan meillä peruskoulujen rehtorit ovat huolissaan oppilashuollon resurssien riittävyydestä, koska oppilashuolto mitoitetaan oppilasmäärän, ei aina tarpeen mukaan. Oppilashuollon suunnittelussa tulisi myös huomioida asuinalueiden sosioekonomiset erot nykyistä paremmin. Jotta apua tarvitsevat lapset tunnistettaisiin riittävän varhain, psykologipalvelut pitäisi saada myös varhaiskasvatukseen.
Onneksi on myös edistysaskeleita. Helsingissä Myllypuron terveyskeskukseen avattiin loppuvuodesta mielenterveysasema Mieppi, josta jokainen yli 13-vuotias saa jonottamatta apua mielenterveysongelmiin. Samanlaisia asemia tarvitaan eri puolille Helsinkiä ja paikkakunnille ympäri Suomen. Kaikenikäiset tarvitsevat matalan kynnyksen päihde- ja mielenterveyspalveluita, joihin voi hakeutua ilman lähetettä ja diagnoosia. Sijoitus mielenterveyden edistämiseen palautuu yhteiskunnalle takaisin moninkertaisena ja monella tavoin – eikä vain veronmaksajan säästäminä euroina, vaan ennen kaikkea säästettyinä ihmishenkinä ja onnellisempana yhteiskuntana.
Outi Alanko-Kahiluoto
kansanedustaja