Venäjän hyökkäys on nostanut päivänpoliittiseen keskusteluun monia Vihreiden ilmastokriisin hillitsemiseksi ajamia asioita. Näitä ovat esimerkiksi fossiilienergiariippuvuudesta irtautuminen, huoltovarmuuden parantaminen ja vihreän energiasiirtymän nopea toteuttaminen. Vaikka fossiilienergiasta irtautuminen ja vihreä siirtymä ovat nyt nousseet keskusteluun erityisesti turvallisuuspoliittisella agendalla, niiden toteuttaminen on elinehto myös planeettamme elinkelpoisena säilyttämiselle.

Kuitenkin, samalla kun puhumme vihreän energian riittävyydestä, on meidän puhuttava myös pitkään ilmastokeskustelun marginaalissa säilyneestä ”kohtuullisuuden” käsitteestä. Erityisesti energian kulutuksen kohtuullistaminen on tärkeää ilmastonmuutoksen hillitsemisen kannalta. Nyt Venäjän hyökkäyksen myötä kulutuksen kohtuullistaminen on noussut agendalle myös huoltovarmuuden ja yhteiskunnallisen resilienssin parantamisen ehtona. Yhteiskunnallinen resilienssi tässä tarkoittaa kykyämme kohdata yhteiskuntana tulevaisuuden haasteita. Jos päivittäisen elämän ylläpitäminen ja arjen pyörittäminen vaatii suuria määriä energiaa, energian saannin radikaalit muutokset vaikuttavat arkeemme.

Niin sanotusta kohtuutaloudesta (degrowth) on puhuttu pitkään ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Kohtuutalous perustuu ymmärrykselle, että jatkuvan kasvun sijaan kehittyneiden talouksien on siirryttävä ylläpitävään talouteen. Tässä ajattelussa energian kulutuksen kasvu on lineaarisessa suhteessa talouskasvun kanssa eli päästöt ja materiaalinen jalanjälki kasvavat suhteessa talouskasvuun.


Kuva: Hickel & Kallis, 2020*

Tämä liittyy vahvasti ekologisen taloustieteen tutkimukseen, jossa talouskasvua ei ainakaan toistaiseksi olla pystytty vakuuttavasti irrottamaan kasvavasta energian- ja materiaalinkulutuksesta. Näin ollen kohtuullinen kuluttaminen on elinehto maapallon säilymiselle elinkelpoisena.

Nyt riippuvuus venäläisestä energiasta on tuonut yhteiskuntamme perustavanlaatuisen energiariippuvuuden poliittiseen keskusteluun. Vihreät tekivätkin hiljattain aloitteen venäläisestä fossiilienergiasta irtautumiseksi, mutta muutos on osoittautunut kansallisella tasolla hankalaksi. Samoja hankaluuksia ovat kohdanneet myös muut EU-maat kuten Saksa.

Syy muutoksen hankaluuteen on se, että taloutemme perusta on fossiilienergiassa. Siitä irtautuminen uhkaa teollisuuden lisäksi myös nostaa kuluttajahintoja, ja näiden vaikutusten myötä uhattuna on koko talouden toiminta. Huoltovarmuuden ja talouden toiminnan turvaaminen on nostanut keskusteluun tarpeen yksityisen energiakulutuksen kohtuullistamisesta.

Helsingin kaupungin tasolla energiariippuvuutta on mahdollista vähentää esimerkiksi asuntojen lämmityksen (erityisesti kaukolämmön) kulutuksen ja autoilun vähentämisen kautta. Matalammat huonelämpötilat, yksityisautoilun vähentäminen ja nopeusrajoitusten laskeminen ovat tässä oivallisia keinoja.

Näiden keinojen lisäksi meidän tulisi pitää mielessä myös pitkän aikavälin muutokset. Erityisesti yksityisautoilun vähentämisen näkökulmasta julkisen ja kevyen liikenteen houkuttelevuutta on parannettava nyt ja tulevaisuudessa. HSL:n lippu-uudistuksessa on pidettävä mielessä, että lippujen kohtuulliset hinnat ovat pitkällä aikavälillä yhteiskunnallisesti järkevämpää taloudenpitoa – pienennämme päästöjä, vähennämme energiankulutusta ja parannamme huoltovarmuutta vähentämällä energian tarvetta yhteiskunnallisesti.

Riina Bhatia
varavaltuutettu, Rethinking Economics Suomen puheenjohtaja

 

*Jason Hickel & Giorgos Kallis (2020) Is Green Growth Possible?, New Political Economy, 25:4, 469-486, DOI: 10.1080/13563467.2019.1598964