Lisää asiakasnäkökulmaa sosiaali- ja terveyspalveluihin!
Sosiaali- ja terveystoimen yhdistämisselvityslausunto on puhuttanut sosiaali-, terveys-, opetuslautakunnissa. Asiakaslähtöisyys, 
hoitoketjujen toimivuus ja resurssien jaon järkevyys puoltavat yhteistä sosiaali- ja terveysvirastoa. Palvelujen osaoptimointi tiukassa taloustilanteessa vähenisi. Vanhusten pallottelu luukulta toiselle loppuisi. Näin Vantaalla ja Espoossakin on onnistuttu tekemään sosiaali- ja terveystoimen yhdistyttyä jo 1990-luvulla. Helsingissä yhdistetty virasto ei olisi merkittävästi nykyisiä sosiaalivirastoa suurempi.
Suurimpia hyötyjiä olisivat erityisesti vanhukset ja lastensuojelun asiakasperheet, jotka saisivat varhemmin tukea. Suurin osa lastensuojelun sijoitusten taustoista liittyy päihteiden liikakäyttöön ja mielenterveysongelmiin. Jo neuvolassa voitaisiin näissä ongelmiin tulla paremmin apuun, jolloin myös huostaanottotarve voisi vähentää. Inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.
Päivähoidon hallinnollinen sijainti mietityttää myös. Yhtenä vaihtoehtona on ollut myös siirtää suomenkielisen varhaiskasvatuksen 5600 työntekijää ja noin 350 miljoonaa euroa omaan yksikköönsä sivistystoimen apulaiskaupunginjohtajan alaisuuteen. Mielestäni varhaiskasvatuksen kannattaisi olla opetustoimen hallinnossa perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen kanssa rinnakkaisena ja tasavertaisena – ei alisteisena. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden saamisen jälkeen varhaiskasvatus on yhtä paljon – tai vähän – sosiaalipalvelua kuin peruskoulukin. Koulun aloitusikää ei kuitenkaan pidä alentaa eikä esiopetusikäisiä siirtää koulujen asfalttipihoille. Sen sijaan päivähoitoikäisten tukeminen kehityksen ongelmissa ja kielivaikeuksissa on paras aloittaa jo paljon nykyistä aiemmin.
Sosiaali- ja terveystoimen yhteinen virasto ja lautakunta voivat aloittaa yhtaikaa kunnallisvaalien jälkeen vuonna. 2013. Mikäli valtuusto tänä syksynä hyväksyy linjauksen, niin vuoden 2012 aikana suunnitelmaa hiottaisiin tiiviisti oman henkilöstön ja yhteistyökumppanien, kuten järjestöjen kanssa.
Lausunnossa kysyttiin kantaa myös tukipalvelujen, kuten siivouksen ja ruokapalvelujen, ulkoistamiseen. Ennen kuin näistä edes kannattaa keskustella, on tiedettävä liikelaitosten tulevaisuudesta paljon nykyistä enemmän. Hallintoa ei kannata uudistaa vain hallinnollisten laatikkoleikkien vuoksi, vaan asiakaslähtöisyyden lisäämisen takia.
Yksi loppumetrien kysymys todennäköisesti onkin voiko lääkärin esimiehenä olla joku muu kuin lääkäri? Ja löytyykö tarpeeksi luottamuspaikkoja myös pienten puolueiden edustajille? Toivottavasti näihin asioihin löytyy ratkaisu, jotta asukkaat voivat jatkossa saada Helsingissä parempaa palvelua.
Sirkku Ingervo
erityisopettaja,opinto-ohjaaja
sosiaalilautakunnan puheenjohtaja
kaupunginvaltuutettu, Vihreät
Käpylä