Meillä on rahoitusvaje, hyvinvointivaje, eläkepommi ja huoltosuhdeongelma. Yleinen totuus ongelman ratkaisuksi on pidentää työuria. Viimeisin ehdotus työurien pidentämiseksi tulee EK:n väistyvältä puheenjohtajalta Sakari Tammiselta: lyhennetään lomia.
Työurien pidentämisessä on hyvinvointiyhteiskunnan kannalta ongelma: Minulla ja muilla keskituloisilla, suurituloisista puhumattakaan, menee useimmiten taloudellisesti niin hyvin, ettemme tarvitse enää yhtään enempää työtä tai rahaa. Jos lomia poistetaan, on useimmilla meistä varaa palkattomaan vapaaseen. Jos eläke-etuuksiamme leikataan, otamme eläkevakuutuksen tai säästämme muilla keinoin. Jos terveydenhuollon tasoa huononnetaan, meillä on varaa terveysvakuutukseen ja pyyhällämme suoraan lääkärin vastaanotolle ohi julkisessa terveydenhuollossa kurjistelevien köyhien.
Julkisten palveluittemme ja eläkejärjestelmiemme rahoitusvaje on todellinen. Se, että keinoksi rahoitusvajeen ratkaisemiseksi on valittu työurien pidentäminen, on arvovalinta. Valinnan seuraus on, että ne, joilla on pienet tulot, tekevät enemmän töitä ja pidempää työuraa. Ne joilla on enemmän rahaa, ottavat vakuutuksia. Koska hyväosaisten työurat eivät pitene vasten heidän tahtoaan, julkinen rahoitus ei kasva, rahoitusongelmat eivät ratkea, ja köyhät kärsivät.
Pakkotyöukaasien asemesta hyvä esimerkki toimivasta rahoitusjärjestelystä on eläkejärjestelmiemme elinaikakerroin. Vaikutus perustuu siihen, että jos et tee pidempään töitä, eläkkeesi jää pieneksi. Valinnanvapaus säilyy kuitenkin edelleen työntekijällä. Jos tyydyt pienempään eläkkeeseen, pääset aiemmin eläkkeelle. Järjestelmä olisi vielä parempi, jos olisi mahdollista maksaa vapaaehtoisesti kovempia eläkemaksuja, joilla voisi kompensoida elinaikakertoimen vaikutusta. Tätä vaihtoehtoa julkiseen järjestelmään ei jostain minulle selviämättömästä syystä ole luotu, ja niinpä monet täydentävätkin eläkettään yksityisellä eläkevakuutuksella.
Joustavaa menettelyä voisi soveltaa myös julkisten palveluiden rahoituksessa. Jos vapaaehtoisesti lyhennät vuosityöaikaasi, vero- ja eläkemaksusi kiristyvät, tai kääntäen, jos maksat vapaaehtoisesti enemmän veroja ja eläkemaksuja, saat lyhentää vuosityöaikaasi. Em. järjestelmän yksityiskohdat voidaan sopia kolmikantaisesti työmarkkinajärjestöjen ja julkisen vallan toimesta, kuten työajan pidentäminenkin. Mahdotonta se ei kuitenkaan ole.
Edellä esitetyn kaltaisen mukautuvan järjestelmän etu on, että siinä julkinen valta hallitsee edelleen julkisen sektorin rahoitusta, vaikka kaikilla työntekijöillä on vapaus päättää työnsä määrä. Jos työuria pidennetään pakkoehtoja sanelemalla ilman työntekijän valinnanvapautta omaan rahan ja ajankäyttönsä suhteen, työurat pitenevät ja lomat katoavat pienituloisilta. Hyväosaiset kohtuullistavat yksityisten vakuutustensa ja säästöjensä turvin työaikansa, ja samalla itsensä pois rahoittamasta julkista sektoria aidon laissez-faire talouden hengessä. Tähän heillä on toki täysi oikeus, mutta on lyhytnäköistä suunnitella ja ylläpitää julkisen talouden rahoitusjärjestelmää, mikä ei kestä yksilön valinnanvapautta. Kestävä hyvinvointi ei voi perustua pakkoon.
Marko Kosunen
eduskuntavaaliehdokas