Helsinki on nykyään suosittu turistikaupunki. Japanilaiset turistit räpsivät kuvia tuomiokirkon portailla, amerikkalaiset backpakkerit tutkivat Hakaniemen torin kojuja ja venäläiset viikonloppushoppaajat täyttävät varastojaan Stokkalla. Ja romanit, he istuvat räntäsateessa kerjäämässä. Kaupungin mukaan romanit ovat Helsingissä turisteina siinä missä muutkin turistit. Kaikki ihmiset ovat tasa-arvoisia keskenään. Toiset vain ovat tasa-arvoisempia kuin toiset.
Sään viilennyttyä kaupunki hajotti Kalasataman metroradan varressa kuukausia olleen romanikerjäläisten leirin. Syynä oli kaupungin mukaan se, ettei Helsingissä sallita luvatonta leiriytymistä. Helsingissä on kuitenkin jo pitkään ollut käytäntö, ettei asunnottomien rakentamia majoja pureta. Näyttää kuitenkin siltä, että myös asunnottomat jakautuvat eri kasteihin.
Romanit ovat Euroopan päähän potkituin vähemmistö. He eivät ole tervetulleita mihinkään, eikä mikään maa halua heitä asukkaikseen. Romanien leirejä nähneet voivat vain kuvitella, millaista kokonaisten perheiden on asua tässä ilmastossa näissä itsekyhätyissä majoissa. Ja kuitenkin romaneille tämä on parempi kuin kotimaahan palaaminen.
Kotimaassaan romanit ovat jatkuvan syrjinnän ja rasismin kohteina. Tästä luonnollisesti seuraa epäluulo viranomaisia kohtaan, eivätkä apua tarvitsevat raskaana olevat naiset tai vanhukset pyri hakeutumaan kaupungin palveluiden piiriin. Tästä kaupungissa on vedetty johtopäätöksenä se, etteivät romanit edes tarvitse apua.
Mikä sitten on kaupungin vastuu? Jos otamme linjaksemme järjestelmällisesti tuhota romanien leirejä, siirtävät he vain leirinsä toiseen paikkaan. Romanit eivät häätämällä lakkaa olemasta. He ovat tottuneet selviytymään, heidän on ollut pakko.
Kaupungin mukaan romanien rakentamat majat tai asuntovaunut eivät ole asuinkelpoisia. Kalasataman häädetyt romanit ohjattiin leirin tuhoamisen jälkeen sillan alle. Romanien hyvinvoinnista puhuvan kaupungin politiikkana tuntuu siis olevan, että romaniperheiden on parempi nukkua metsissä tai siltojen alla kuin teltoissa tai asuntovaunuissa.
Helsinki ei vain voi nostaa käsiä ylös ja toivoa, että romanit katoavat. Jos leirejä tuhotaan, ei ihmisiä voi ohjata taivasalle. Vähintä mitä kaupungin tulisi tehdä, on osoittaa paikka, jossa romanit voisivat leiriytyä. Me emme voi hyväksyä sitä, että lapset ja vanhukset elävät ilman sanitaatiotiloja tai peseytymismahdollisuuksia. Ihmisarvoisten majoittumismahdollisuuksien tarjoaminen ei tulisi kaupungille kalliiksi. Mutta jos edes tähän ei löydy tahtoa, vähintään ihmiset tulisi jättää rauhaan.
Emma Kari
Kaupunginvaltuutettu, nuorisolautakunnan pj