Aiemmin innovaatiorahastona tunnetun kasvu- ja elinvoimarahaston säännöistä ja periaatteista päätetään tänä keväänä Helsingin kaupunginhallituksen elinkeinojaostossa. Elinkeinojaoston vpj Riina Bhatia ja jaoston jäsen Antti Regelin pohtivat blogissaan, miten elinkeinopolitiikan avulla voidaan edistää ekologisesti ja sosiaalisesti kestävää kaupunkia ja taloutta.
Helsingin kaupunki kasvaa nopeasti. Kasvu tuo mukanaan sekä mahdollisuuksia että vastuuta siitä, että taloudellinen kehitys kulkee käsi kädessä ekologisen kestävyyden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden kanssa. Tänä keväänä päätämme kaupungin kasvu- ja elinvoimarahaston käytön periaatteista. Elinkeinopoliittiset painopisteet ovat päätetty kaupungin strategiassa vuonna 2025.
Kasvu- ja elinvoimarahasto, entinen innovaatiorahasto, on kaupungin elinkeinopoliittinen rahoitusinstrumentti, jolla tuetaan Helsingin elinvoimaa sekä kilpailu- ja uudistumiskykyä vahvistavia hankkeita, kokeiluja ja kehitysohjelmia. Rahaston koko on kaupungin mittakaavassa varsin pieni, noin muutamien kymmenien miljoonien eurojen luokkaa, josta jaetaan tyypillisesti vuosittain muutamia miljoonia euroja. Siksi sen merkitys ei perustu rahamäärään vaan siihen, miten strategisesti ja tarkasti varat kohdennetaan. Vaikuttavuus on väistämättä rajallista, jos rahaa hajautetaan liian moneen suuntaan ilman selkeää visiota.
Vihreää elinkeinopolitiikkaa
Kuolleella planeetalla ei ole liiketoimintaa. Aiemmasta poiketen nyt esitetyt arviointikriteerit eivät korosta ilmasto- ja kestävyystavoitteita tai hankkeiden vaikutuksia asukkaiden palvelujen kehittämisessä. Vihreästä näkökulmasta keskeistä on varmistaa, että rahastosssa tuetaan ja syvennetään kunnianhimoisia ilmasto- ja ympäristötavoitteita jatkossakin. Suomi, muiden eurooppalaisten valtioiden kanssa, ylikuluttaa resursseja ja energiaa. Resursseja ei tule ohjata lyhytjänteiseen kehittämiseen, vaan on katsottava laajasti ja pitkälle tulevaisuuteen. Taloudellinen elinvoima rakentuu yhä selvemmin ilmasto- ja ympäristöratkaisujen ympärille, ja Helsingin on oltava tässä kehityksessä edelläkävijä.
Koska raha on rajallista, rahaston ohjelmaan tulisi sisällyttää vahvemmin haastelähtöinen innovaatiopolitiikka. Sen sijaan, että tuettaisiin irrallisia projekteja, kaupunki voisi määritellä selkeitä yhteiskunnallisia ja ekologisia haasteita, joiden ratkaisemiseen kootaan yrityksiä, tutkimuslaitoksia ja oppilaitoksia yhteen. Rakentamisen kiertotalous on tästä hyvä esimerkki. Helsingissä on jo syntynyt laaja verkosto toimijoita, Helsingin kiertotalouden klusteri, joka kehittää vähähiilisiä ja kiertotalouteen perustuvia ratkaisuja. Tälle verkostolle on tärkeää tarjota jatkuvuutta, jotta osaaminen ei hajaannu ja pilottihankkeet voivat kehittyä pysyviksi käytännöiksi. Rakennussektorin päästöt ovat suuret ja resurssien käyttö intensiivistä, minkä takia sen päästöjen vähentäminen on keskeistä ilmaston kannalta. Rakentamisen kiertotalous on paitsi aikamme yksi keskeisimmistä haasteista, se myös luo kysyntää paikalliselle osaamiselle ja arvoketjuille synnyttäen elinvoimaa ja työtä alueellisesti.
Keskeinen elinkeinopoliittinen painopiste kaupungin strategiassa on merellisen Helsingin kehittäminen. Esimerkiksi vesiliikenteen sähköistäminen tarjoaa mahdollisuuksia uudelle yritysyhteistyölle ja kehitykselle. Myös liikenteen laajempi sähköistäminen voitaisiin ottaa osaksi haastelähtöistä elinvoimapolitiikkaa. Raskaan liikenteen latausinfrastruktuuri vaatii koordinaatioita, investointeja ja osaamista, joita kaupunki voi vauhdittaa. Rahaston panos ei yksin ratkaise, mutta voisi toimia käynnistävänä voimana ja houkutella mukaan yksityistä rahoitusta ja laajempia kumppanuuksia.
Me pidämme myös tärkeänä kulttuuri- ja luovien alojen sisällyttämistä elinvoimapolitiikkaan. Kulttuuri ja luovat alat ovat ekologisesti ja sosiaalisesti kestävän talouden keskiössä. Ne vahvistavat kaupunkilaisten hyvinvointia, ja tekevät Helsingistä houkuttelevamman matkailukohteen – erityisesti hitaan matkailun ystäville.
Kestävä talous ei synny tyhjiössä
Kaupungin elinvoimapolitiikkaa ei kuitenkaan ohjata pelkästään kasvu- ja elinvoimarahaston kautta, vaan sen on oltava poikkihallinnollinen projekti. Kestävyyssiirtymä kun ei ole pelkkä teknologinen kysymys, vaan ennen kaikkea koordinointi- ja osaamiskysymys. On tärkeää vahvistaa kaupunkilaisten omia kestävyyttä tukevia hankkeita sekä kaupunkilaisten osaamisen kehittymistä. Esimerkiksi kaupunginosayhdistysten omat paikallistason projektit ovat tärkeää ruohonjuuritason toimintaa, jolla tuetaan kestävyyttä alueellisesti. Tällainen on esimerkiksi Roihuvuoren asukkaiden luontokartoitusprojekti.
Koulutuksen ja osaamisen näkökulmasta olisi tärkeää vahvistaa aikuisten ammatillisen koulutuksen ja elinkeinopolitiikan yhteyttä. Ammatillisten oppilaitosten ja yritysten yhteistyö on keskeistä, jotta koulutus vastaa muuttuvan työelämän tarpeisiin.
Kun resurssit ovat rajalliset, on entistä tärkeämpää, että jokainen euro vie kaupunkia kohti hiilineutraalia, osaavaa ja elinvoimaista tulevaisuutta.
Riina Bhatia
Elinkeinojaoston varapuheenjohtaja
Antti Regelin
Elinkeinojaoston jäsen