Asunnottomuus on kasvava ongelma Helsingissä, vaikka tähän asti sitä on onnistuttu jopa esimerkillisesti ratkomaan. Nyt hyvä kehitys on katkennut ja asunnottomuus on lähtenyt kasvuun vuonna 2024. Asunnottomuuden nousun taustalla ovat taloudelliset ongelmat, hallituksen leikkauspolitiikka ja korkeat kustannukset.
Jos joskus ajateltiin, että asunnottomuuteen liittyy päihdeongelma, nyt kodittomuuden syyt ovat moninaisempia. Omaishoitajuus, avioero, irtisanominen, puolison kuolema, asumistuen lakkauttaminen tai kyvyttömyys hallita omaa taloutta ovat yhä useammin syynä siihen, että ihmisellä ei ole kotia. Asunnottomien joukossa on myös opiskelijoita, työssäkäyviä ja eläkeläisiä.
Ilman vakinaista asuntoa ihmiseltä puuttuu paljon muutakin: hänellä ei ole pankkitunnuksia, ei Kela-korvauksia lääkkeisiin eikä mahdollisuutta hoitaa tehokkaasti omia asioita. Asunnottomuuteen ja siihen liittyviin moniin ongelmiin on puututtava ajoissa, ja tukea on tarjottava erilaisissa tilanteissa.
Ensisijaista olisi tarjota riittävästi kohtuuhintaisia asuntoja. Petteri Orpon (kok.) hallitus on heikentänyt kohtuuhintaisen asumisen edellytyksiä murentamalla valtion tukeman Ara-tuotannon perusteita. Helsingin tuleekin kantaa yhä suurempi vastuu siitä, että kohtuuhintaista asumista on tarjolla.
Asunnottomien Helsinki
Asunnottomia on määrällisesti eniten juuri Helsingissä. Todellisia lukuja on mahdotonta saada, koska moni asuu piiloasunnottomana tuttavien tai sukulaisten luona.
Helsingin suuret kauppakeskukset, kuten Pasilan Tripla tarjoavat turvakameroineen monen asunnottoman mielestä paremman yöpaikan kuin kaupungin tarjoamat tilapäismajoitukset. Myös julkinen liikenne antaa kodittomalle hetkeksi lämpimän ja turvallisen paikan.
Tilapäismajoitusten kapasiteetin lisääminen eivät ole kestävä ratkaisu asunnottomien haasteisiin. Päihteettömät asunnottomat, erityisesti naiset, vanhukset ja heikossa asemassa olevat, eivät uskalla yöpyä niissä, koska ne koetaan turvattomiksi. Tänä vuonna Asunnottomien yön teemana on “Ei kotia, ei turvaa” – asunnottomuus itsessään aiheuttaa ihmisissä syvää turvattomuutta, jota lisäävät entisestään tilapäismajoituksen puutteelliset olosuhteet.
Kaupunki ei tee tarpeeksi
Vihreiden viime keväänä tekemä valtuustoaloite asunnottomuuteen puuttumiseksi keskittyi tilapäismajoitusten turvattomuuteen ja päihteettömien asunnottomien tilanteeseen. Kaupungin vastaukset aloitteeseen eivät ole olleet toivotunlaisia. Kaksi kierrosta lausuntoja on tehnyt selväksi, että kaupungin viranhaltijoilla ei ole realistista kuvaa kodittomien arjesta.
Kaupungin mukaan esimerkiksi Lauttasaaren tilapäismajoituksessa on kaksi rakennusta ja siten erilliset tilat päihteettömille. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. On vain yksi rakennus ja yhteiset tilat, kuten ruokala ja tavaroiden säilytyslokerot kaikille. Kaupungin kyvyttömyys myöntää tilapäismajoitusten turvattomuus ja niissä rehottava huumekauppa on häkellyttävää.
Näyttää siltä, että suurin ongelma kaupungin taholta liittyy valvontaan. Maksava taho ei tiedä, miten palveluntuottajat toimivat. Somessa kiertää kuvia ja videoita Helsingin tilapäismajoituksista, ja ne kertovat aivan toista tarinaa kuin viranhaltijoiden lausunnot. Valvonnan vaikeus liittyy toki kaikkeen alihankintoihin perustuvaan toimintaan yhteiskunnassa.
Uusia ratkaisuja tarvitaan
Asunnottomuuspalveluissa korostuvat päihde- ja mielenterveyskuntoutujien hoitopolut, koska niistä maksetaan palveluntuottajalle. Rinnalle tarvittaisiin taloudellista, sosiaalista, viestinnällistä ja juridista apua nykyistä enemmän. Selkeä ja helposti saatava, ennalta ehkäisevä tieto ja tuki olisi tärkeää jo siinä vaiheessa, kun maksukyvyttömyys tai häätö asunnosta uhkaa. Apu ei voi olla pelkästään digitaalista, vaan sen on oltava saavutettavaa kodittomalle, jolla ei ole puhelinta eikä pankkitunnuksia. Jokaisella on oltava mahdollisuus omaan palveluihin ja omaan kotiin.
Minna Lindgren
kaupunginvaltuutettu
Mari Holopainen
kaupunginvaltuutettu