Kuvassa Seurasaaren ja Tarvonsilta, jotka ovat esimerkkejä kauniista silloista Helsingin seudulla.
Munkkiniemestä saadaan turvallisempi ja selkeämpi pyörätie kohti keskustaa! Päätimme asiasta tänään kaupunkiympäristölautakunnassa. Asia on puhuttanut sekä puolueita että kaupunkilaisia, joten pohdimme asiaa perinpohjaisesti ja jalkauduimme alueelle tutustumaan reittiin.
Vaihtoehtojen vertailussa silta on kirkkaasti paras ratkaisu. Toisen vaihtoehdon ympäristövaikutukset olisivat olleet rajummat, sillä se olisi vaatinut runsaasti puiden kaatamista ja maan muokkausta. Lopputuloskaan ei olisi ollut sujuvan liikkumisen kannalta kelvollinen. Siltasuunnitelma sen sijaan on parantunut huomattavasti, sillä se on irrotettu kalliosta ja rantaruovikosta.
Ajattelen, että tärkeintä tässä kohtaa on huolehtia siitä, että toimivaa ja pyöräilyä lisäävää baanaverkkoa saadaan eteenpäin. Siltaa koskevasta kritiikistä ymmärrän hyvin huolen hyvin perinteisen maiseman muuttumisesta. Tarvitsemme siltasuunnitelman, joka on arkkitehtoniselta laadultaan korkea ja kiistatta tärkeään maisemaan sopiva. Siksi tein esityksen, että sillan osuus suunnitelmasta palautetaan vielä valmisteluun ja suunnittelussa kiinnitetään huomiota sen sopimiseen maisemaan, arkkitehtoniseen laatuun, kauneuteen ja siihen, että silta mahdollistaa myös uimisen ja ajanvieton. Kehotimme suunnittelemaan siltaa ensisijassa puisena. Kauniista puusilloista meillä on useita esimerkkejä, esimerkiksi läheiseltä Seurasaaren sillalta. Puurakenteisuus vähentää myös niitä ympäristövaikutuksia joita rakentamisesta väistämättä syntyy. Onnistuessaan silta ei rumenna maisemaa vaan tuo siihen lisää ja avaa esimerkiksi kävelijöille uuden reitin joilta kalliot näkyvät.
Sillan tarkempaa suunnittelua lukuunottamatta hyväksyimme Munkkiniemen baanan. Tällä reitillä on lukuisia sekavia ja vaarallisia kohtia, eikä niiden selkeyttämisessä kannata vitkutella. Baanan myötä saadaan Munkkiniemen ja keskustan välille selkeästi nykyistä paremmat pyöräilyolosuhteet. Reitillä on monia vaarallisia paikkoja, jotka nyt tullaan korjaamaan, kuten Munkkiniemen puistotien itäpään ja Paciuksenkadun väli tai Paciuksenkadun sillan liian kapea pyörätie. Myös Merikannontiestä tulee valtavasti miellyttävämpi pyöräillä ja kävellä, kun siitä tehdään pyöräkatu, jolloin autoliikenteen nopeus rauhoitetaan pyöräliikenteen tahtiin ja suojateitä muutetaan ylijatketuiksi jalkakäytäviksi.
Kun suunnitelmaa pohtii, kannattaa muistaa että uutta reittiä ei tehdä ainoastaan heille, jotka jo pyöräilevät, vaan myös heille, jotka eivät syystä tai toisesta pyöräile tai kävele. Vaikka itse jaksaisi ylämäen polkea tai viitsisi taluttaa, on tilanne aivan erilainen, jos liikkuu pyörätuolilla, rollaattorilla tai vetää lapsia perässään pyöräkärryllä. Pyöräily ei ole vain urheilua vaan arkista siirtymistä paikasta toiseen omin lihasvoimin -mitä suuri osa suomalaisista muuten tarvitsee elämäänsä paljon nykyistä enemmän. Mitä useampi liikkuu lihasvoimin, sen parempi kansanterveydelle ja yhteiselle ympäristöllemme. Siksi sujuvan arkiliikkumisen puolella oli myös tänään helppo olla.
Anni Sinnemäki
Kaupunkiympäristön apulaispormestari