Kaupunkisuunnittelulautakunnassa tehtiin tänään isojen ja osin eripuraisten asioiden rinnalla erityisen läikähdyttävä ja ihastuttavan yksimielinen päätös nimetä Katajanokan puisto Tove Janssonin puistoksi. Vihreä kaupunginvaltuutettu Anni Sinnemäki teki nimenmuutoksesta viime syksynä 
valtuustoaloitteen, jonka allekirjoitti yli 60 valtuutettua 85:stä.
Tove Janssonin muistamista Helsingin nimistössä on käsitelty aiemminkin Katajanokka-seuran ja Tove Jansson -seuran aloitteista, ja nimi on odotellut kaupungin nimipankissa yli kymmenen vuotta sopivaa kohdetta. Tänä vuonna Tove Janssonin syntymästä tulee kuluneeksi 100 vuotta, joten kohde löytyi juuri sopivasti! Katajanokan puisto ei ole käytössä osoitteena ja nimi on suhteellisen tuore, vuodelta 1956.
Nimistötoimikunta toteaa:
”Tove Jansson ansaitsee tulla muistetuksi Helsingin paikannimistössä. Tove Jansson oli merkittävä, kansainvälisesti tunnettu ja arvostettu ja erittäin pidetty kuvataiteilija ja kirjailija sekä syntyperäinen helsinkiläinen. Tove Janssonin elämä liittyy moneen paikkaan Helsingissä. Hän asui lapsuutensa ja varhaisnuoruutensa Katajanokalla.
Nimistötoimikunta pitää Katajanokanpuistoa onnistuneena paikanvalintana Tove Janssonin muistamiseksi. Katajanokanpuisto oli osa Tove Janssonin lapsuuden ja varhaisnuoruuden asuinympäristöä liki 20 vuoden ajan. Tove Jansson asui läheisessä Luotsikatu 4:ssä syntymästään aina vuoteen 1930 asti, jolloin hän aloitti taideopinnot Tukholmassa. Janssonin lapsuudenperhe asui Luotsikadulla aina vuoteen 1933 asti. Tove Jansson itse muisteli lapsuuttaan Katajanokalla esimerkiksi kirjassaan ”Kuvanveistäjän tytär” (”Bildhuggarens dotter”, 1968).”
Ja mitä sattuvimmin kaupunginvaltuustokin on päässyt mukaan Kuvanveistäjän tyttäreen. Kohtaan, jossa pieni Tove käy varastamassa äidilleen tuomenoksan kyseisestä puistosta:
”Mutta Anna sanoi: Minä tiedän, puistossa on valkoinen tuomi. Mennään sieltä ottamaan jahka tulee pimeä.
Pimeä tuli kauhean myöhään mutta minä pääsin sentään mukaan, emmekä me kumpikaan puhuneet sanaakaan aikeistamme. Anna otti minua kädestä, hänellä oli aina lämpimät ja kosteat kädet ja kun hän liikkui, hänen ympärillään oli kuuma ja hiukan säikähdyttävä tuoksu. Me menimme alas Luotsikatua ja sitten puistoon ja minä olin kauhusta ihan kankea ja ajattelin puistovahtia ja kaupunginvaltuustoa ja Jumalaa.”
Tänäänkin kokouksen listalla oli myös isoja kimurantimpia kysymyksiä. Liikenteen kehittämimahdollisuuksia selvittäneessä –paperissa todetaan, että Herttoniemen massiivisessa tunneliratkaisussa ei ole tolkkua ja että Kruunuvuoren raitiotiesilta on parasta, mitä Laajasalon ja Kruunuvuorenrannan liikenteelle voi tapahtua. Silti tunnelille ollaan jättämässä varaus, joka haittaa mm. Herttoniemen metroaseman seudun rakentamista kävelijäystävälliseksi. Hyvä kuitenkin, että viime aikoina suurten motarihankkeiden kanssa on laitettu jäitä hattuun. Lisäksi pöydälle jätettiin asemakaavan vastainen typerä lisäkaista Tyynenmerenkadulle, mikä ei suunnittelijoidenkaan mukaan sujuvoita liikennettä, vaan aiheuttaa rekkasumpun Mechelininkadun eteläpäähän.
Helsinki tarvitsee Tove Janssonin muistopaikkansa ja poliitikot välillä päätöksiä, joiden äärellä voivat kaikki hymyillä. Kirjailija Tove Jansson on yksi oman elämäni tärkeimmistä henkilöistä, joten olin erityisen onnellinen päästessäni tänään varajäsenen paikalta lautakuntaan.
Outi Silfverberg, kaupunkisuunnittelulautakunnan varajäsen