Maan hallituksen historiallinen kuntauudistus on kyllä mennyt pieleen alusta asti. Se onnistui epäonnistumaan lähes kaikessa. Iloiset pikku karttaharjoitukset saivat aikaan kapinaliikkeitä 
ympäri Suomea. Pääkaupunkiseudulla asetelma on vanha tuttu: Helsinki kannattaa yhteistyötä, muut ämpyilevät.
Helsinki on valmis tekemään Helsingin, Vantaan, Espoon ja Kauniaisten osalta kuntajakoselvityksen. Eli käytännössä selvittämään, voitaisiinko kunnat yhdistää. Minä olen valmis. Aika moni muukin alkaa jo olla kypsä. Vuosikausia on kulutettu takapuolia ja kokoustuoleja erilaisissa virkamiesryhmissä ja politiikkojen kahvikeskusteluhetkissä. Yhteistyö on toki syventynyt ja esimerkiksi palvelujen käytössä on saatu joustavuutta yli kuntarajojen.
Selvitykset eivät kuitenkaan ole onnistuneet ratkaisemaan olennaisinta. Maankäytön, asumisen ja liikenteen koordinoimattomuus johtaa epäterveeseen osaoptimointiin, jonka seuraukset ovat ympäristön ja seudun kannalta katastrofaaliset. Me joudumme vielä vastaamaa lastemme kysymykseen: miten te annoitte tämän tapahtua?
Valta ja vastuu maankäytön, asumisen ja liikenteen osalta pitää kuulua kunnalle. Niinpä pääkaupunkiseudun kunnan pitää olla nykyisiä suurempi. Tämän yhteisen suuren kunnan sisällä sitten nykyisten kuntien näköiset yksiköt, joita vihreiden ryhmäpuheessa valtuustossa kutsuttiin pitäjiksi, hoitaisivat lähipäätöksenteon. Helsingin osalta on harkittava pienempiäkin lähidemokratian yksiköitä.
Hallituksen kuntauudistuksessa lähidemokratia on edelleen vähän päälle liimattu koriste. Sen pitäisi olla kuitenkin sen sulaa ydintä. Vihreiden mallissa sekä suuren kunnan että pitäjien päättäjät valittaisiin vaaleilla. Mutta vaalit ovat vain yksi tapa vaikuttaa. On aika ottaa käyttöön työkalut, joilla kaikki pääsevät suunnittelemaan omaa ympäristöään, päiväkotiaan, kouluaan. Näitä työkaluja on Helsingissäkin menneinä vuosina selvitelty. Nyt on niiden aika.
Elina Moisio, vihreän kaupunginhallitusryhmän puheenjohtaja