Uusimmassa Tulva-lehdessä ei ole kansikuvaa. Sen sijaan valkoisen kannen poikki kulkee verellä kirjoitettu (tai sen näköinen) teksti: ”NAINEN ≠ ÄITI”.
Niin.
Silti mielikuvaa naisesta, ja useimpien naisjärjestöjen ajamaa politiikkaa, leimaa vahvasti naiseuden ja äitiyden lähes automaattinen yhdistäminen. Jopa siten, että nainen usein on VAIN äiti. Ja toisaalta, paradoksaalisesti, hurraaminen kaikille niille, jotka yrittävät tätä myyttiä murtaa.
Eräs Vihreiden poliittisesta ohjelmasta tuttu mieshenkilö kirjoitti facebookissa jokin aika sitten vetävänsä kokousta paidassa, joka on täynnä puklutahroja. Noin 20 ihmistä tykkäsi tästä. Feministiä hieman hymyilytti. Mitäpä olisi ajateltu, jos esimerkiksi istuntosalissa lastaan aikanaan imettänyt Janina Andersson, tai Helsingin kaupunginhallituksen vpj Mari Puoskari, olisivat kirjoittaneet vastaavaa?
Maailma muuttuu.
Isät ovat puklupaitoja. Juoksevat pienten tyttöjensä ja poikiensa perässä leikkipuistoissa. Syöttävät vauvojaan tuttipulloista kun lasten äidit vetävät kokouksia siistit ja silitetyt paitapuserot päällä ja suorat housut ojennuksessa. Keräävät kiitosta ja glooriaa jäämällä kolmeksi kuukaudeksi vanhempainvapaalle tai kotihoidontuelle. Jotkut isät. Kovin harvat.
Kelan tuoreiden tutkimustietojen mukaan äidit viettävät lastensa kanssa kotona 19 kuukautta lapsen syntymän jälkeen. Äidit. 19 kuukautta. Se on yli puolitoista vuotta. Ja siis per lapsi, eli jos lapsia on kolme, aika on 57 kuukautta, lähes viisi vuotta.
Tämä tilanteessa, jossa työuria pitäisi eläkepommin purkamiseksi pidentää kaikista päistä ja mielellään myös keskeltä, ja jossa Suomessa on voimassa subjektiivinen päivähoito-oikeus.
Ei siis ihme, että nainen mielletään yhä ensisijaisesti äidiksi.
Tämän vuoksi, muun muassa tämän vuoksi, Suomeen on pikimmiten saatava voimaan vanhempainvapaiden korvamerkintä myös miehille. Ideaali olisi 6+6+6 -malli, jossa nykytilannetta parannetaan myös äitien osalta antamalla kaksi kuukautta lisää ansiosidonnaista vanhempainpäivärahaa, ja jossa isiä kannustetaan jäämään kotiin sillä, että jos isä ei jää, perhe menettää 6 kuukautta ansiosidonnaista päivärahaa.
Win-win-win, lisää rahaa äideille, lisää rahaa lapsiperheille, lisää läsnä olevia vanhempia lapsille. Ja ehkä, ehkä ehkä ehkä ehkä, kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päästä, tasa-arvojulkaisun kannessa keräisi huomiota verellä kirjoitettu teksti: ”MIES ≠ ISÄ”?
Anna Moring
kirjoittaja on feministi, kahden lapsen äiti, Vihreiden Naisten vs. pääsihteeri ja helsinkiläinen eduskuntavaaliehdokas
P.S. Tämän kolumnin aiheen piti olla, kuinka NAINEN ≠ ÄITI. Sen aiheeksi näyttää kuitenkin muodostuneen kuinka NAINEN = ÄITI. Oireellista. Lupaan palata aiheeseen Nainen ≠ Äiti.