Toukokuussa Lahdessa pidetyiltä TerveSos –päiviltä jäi mieleen kuntapalvelujen ratkaisut ongelmiin eri vuosikymmenillä: 1960-luvulla perustettiin virasto, 80-luvulla enää virka. 2000-luvulla kokoonnutaan yli hallintokuntien rajojen miettimään, miten järjestää palvelut uudella tavalla. Paitsi suhdetta rahaan muutos kuvastaa suhdetta osaamispääoman käyttöön.
Muutos herättää myös kysymään, mikä on mielikuvamme palveluiden käyttäjistä. Näemmekö heidät toiminnan kohteina vai aktiivisina toimijoina, osallistuvina subjekteina? Palvelukulttuurimme on monin paikoin vielä jäykkää, byrokraattista, hierarkkista ja autoritaarista. Pahimmillaan huonon palvelun viimeistelee virkamiehen henkilökohtaisen valta-aseman korostaminen ja asiakkaan nöyryyttäminen.
Haluaisinkin nimetä kaupunginvaltuuston pöydällä päätöstä odottavan Helsingin palveluverkon kehittämisen myös palvelukulttuurin kehittämiseksi. Lautakuntien kovan työn ja vilkkaan kuntalaiskeskustelun tuloksena rahan ja säästämisen rinnalle on nostettu mm. palveluverkon ja tilojen yhteiskäytön alueelliset ja sosiaaliset vaikutukset. Lähipalveluiksi on kiteytynyt kirjasto, leikkipuisto, koulu ja päiväkoti.
Tarkennettavaa on paljon: Mitä palveluja on edelleen jalkautettava ja vietävä koteihin? Mitkä palvelut voi hakea vähän kauempaakin, ja ketkä voivat? Miten ja missä toteutetaan varsinainen sairaanhoito ja toisaalta terveyden edistäminen ja terveysneuvonta? Mitä palveluja voidaan tuottaa verkossa? Ketkä voivat ja osaavat käyttää verkkopalveluja ja asioida sähköisesti? Millainen lähipalveluverkko ja millainen yhteisten tilojen käyttö vahvistaa alueellista identiteettiä ja tarjoaa puitteet sosiaaliselle kanssakäymiselle? Miten kasvatamme helsinkiläisten sosiaalista pääomaa, joka tutkitusti on yksi rannikkoseutujen suomenruotsalaisen väestön hyvinvoinnin lähteistä?
Kansalaisyhteiskunnan vahvistumiseen on havahduttu muuallakin. Helsingin vastavalittu piispa Irja Askola korostaa kirkon työskentelytavoissa vuorovaikutusta seurakuntalaisten kanssa ja heidän osaamisensa hyödyntämistä. Filosofi-tutkija Marja-Riitta Ollilan mukaan 2000-luvulla johtaminen ei ole karismaattisten johtajien asia vaan prosessien johtamista, johon kaikki osallistuvat. Mielenterveys- ja päihdesuunnitelman 2009 yksi kulmakiviä on asiakkaan aseman vahvistaminen ja kokemusasiantuntijoiden ottaminen mukaan mielenterveyspalveluiden kehittämiseen.
Helsinkiläisväestön alueelliset terveyserot ovat suuret, miesten elinajan odote on vuosia lyhyempi kuin naisten. Sairastaminen on kallista ja väestön kasvavat terveyserot lisäävät sekä pahoinvointia että kustannuksia. Itsensä, lähipiirinsä ja ympäristönsä suhteen vaikuttamismahdollisuudet omaava ja hallinnan tunteen säilyttävä kuntalainen on hyvinvoiva kuntalainen. Sellaisia me kaikki haluamme olla, myös he, joita kunnalliset luottamushenkilöt on valittu edustamaan.
Riitta Skoglund
varavaltuutettu