Olen saanut Helsingin sosiaalilautakunnan jäsenenä viime viikkoina yhteydenottoja asunnottomien romanikerjäläisten tilanteesta. Yhteydenottajien mukaan Helsingissä asunnottomina oleskelevat romanivanhemmat ovat kertoneet heille lastensuojelun uhanneen heitä lasten huostaanotoilla, jos romanikerjäläiset eivät siirry maamme rajojen ulkopuolelle tai vähintäänkin muuta Rastilan leirintäalueelle.
Lastensuojelu ei saa kertoa, onko romaniperheiden kanssa keskusteltu heidän lastensa tilanteesta, koska jo mahdollinen lastensuojelun asiakkuus olisi salassapitovelvollisuuden piirissä oleva tieto. Näin ollen lastensuojelu ei tule vahvistamaan tai kiistämään romaniperheiden välittämien tietojen totuudenmukaisuutta.
Lastensuojelun toimenpiteistä ja myös huostaanoton edellytyksistä säädetään lastensuojelulaissa. Lyhyesti sanottuna huostaanotto tulee tehdä, jos se on lapsen kokonaistilanne huomioiden hänen etunsa mukainen ratkaisu ja jos kevyemmistä lastensuojelun avohuollon tukitoimista ei ole ratkaisuksi tilanteeseen.
Lastensuojelulain perusteiden täyttyessä huostaanotto on tarpeellista tehdä viivyttelemättä. Näkemykseni on, että huomattavasti useampi huostaanotto tehdään lapsen edun kannalta liian myöhäisessä kuin liian varhaisessa vaiheessa. En kuitenkaan tue mitään yleistä linjausta lasten huostaanotosta tiettyyn ryhmään kuulumisen perusteella. En siis allekirjoittaisi näkemystä, jonka mukaan kaikki romanilapset pitää ottaa huostaan, mutten myöskään näkemystä, jonka mukaan yhtäkään heistä ei saa ottaa huostaan. Asia pitää ratkaista lastensuojelulain pohjalta, ja jokaisen lapsen tilanteesta päätetään erikseen.
Mitä tulee romanien asumiseen Suomessa, näkemykseni mukaan olisi hyvä että vielä joskus tulevaisuudessa ihmisten nykyistä vapaampi liikkuvuus valtioiden ja blokkien rajojen yli toteutuisi. Nykytilanne, jossa vapaa liikkuvuus on mahdollista Euroopassa, on askel tämän kehityksen suuntaan. Nykytilannetta ei olisi voinut kuvitella mahdolliseksi vielä 1980-luvun Euroopassa, ja tätä vasten tarkasteltuna vielä joskus nykyistä laajempi vapaa liikkuvuus voi hyvin toteutua.
Vapaa liikkuvuus herättää myös vastustusta. Yksi vastustuksen muoto on halu rajoittaa romanien liikkumismahdollisuuksia. Huostaanotto ei kuitenkaan ole maahanmuuttopolitiikan työväline. Se pitää tehdä tai jättää tekemättä lapsen edun näkökulmasta asiaa tarkastellen. Sosiaaliviraston johdon kanssa romaniasiasta käymäni keskustelun perusteella voin sanoa, että näin Helsingissä tehdäänkin.
Vesa Hack
sosiaalilautakunnan jäsen