Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli alkuvuodesta päivitettyä tasa-arvosuunnitelmaa. Kahtena edellisenä valtuustokautena tasa-arvotoimikunnalta edellytettiin raportin tekemistä tasa-arvotyön tilasta, mutta nyt siitä on luovuttu. Olin toimikunnan puheenjohtajana nuo kahdeksan vuotta ja teimme yhteensä kolme raporttia. Ensimmäisellä kerralla tasa-arvon tilaa kartoitettiin siitä vastaavilta tahoilta viraston yläportaalta. Tasa-arvotyön tila näyttikin suhteellisen hyvältä.
Viimeisimmässä raportissa – jonka viimeistä versiota en ole vielä julkaistuna nähnyt – kartoitimme kaupungin tasa-arvotyön tilaa paitsi määrällisesti myös laadullisesti kysymällä henkilöstöltä suoraan intranetissä tarkempaa tasa-arvoa koskevaa tietoa. Kyselyyn vastasi 2187 kaupungin työntekijää 35:stä virastosta ja avovastauksia kertyi 700 sivua. Mitä lähemmäksi ruohonjuuritasoa mennään, sitä enemmän henkilöstön kokemassa tasa-arvossa näyttää olevan parantamisen varaa.
Suurimpana ongelmana koettiin palkkauksen epäkohdat. Aiempiin raportteihin saimme keskiarvot naisten ja miesten palkoista, mutta nyt tällaista vertailulukua ei saatu. Johtuuko se siitä, että kun vuoteen 2006 naisten ja miesten palkkaero näytti kuroutuvan, niin siirryttäessä uuteen henkilökohtaiseen palkkausjärjestelmään, kehitys onkin vaikuttanut taantuvan? Työntekijät, joista suurin osa on naisia, toivovat työn vaativuuden arvioinnin kehittämistä siten, että palkka vastaisi koulutusta.
Myös työhyvinvoinnin, työolosuhteiden ja esimiestyön kehittäminen oli työntekijöiden toivelistan kärjessä, samoin tasa-arvotyön, rekrytoinnin ja uralla etenemisen tasapuolisuuden edistäminen sekä määräaikaisten kohtelun parantaminen. Tehostamiseen liittyvät työn mitoituksen ongelmat näkyvät kiireenä ja työn epätasaisena jakautumisena. Vaikuttaa myös siltä, että työntekijöille jää nykyään vähemmän aikaa yhteishenkeä nostattaviin hetkiin.
Melkein 1300 vastaajaa eli runsaasti yli puolet vastaajista oli kokenut työuupumusta. Työuupumusta aiheuttaa paitsi työntekijävaje myös huono henkilöstöpolitiikka, kuten arvostuksen puute, mitätöinti, hankalat työolot ja –ajat, työnkuvan epämääräisyys, kehno esimiestyö sekä ikävä työilmapiiri ja kiusaaminen. Esimiestyön epäkohtina nähtiin muun muassa suosikkijärjestelmät ja käytöstapojen puute, mikä johtaa huonoon työilmapiiriin, pahimmillaan työpaikkakiusaamiseen. Yksi kiusaamisen laji on seksuaalinen häirintä, jota työntekijät joutuvat toisinaan kokemaan myös asiakkaiden taholta.
Runsaassa 600:ssa avovastauksessa kuvattiin määräaikaisten työntekijöiden kohtelun epäkohtia: syynääminen, simputus, aliarviointi, hiljentäminen, sivuuttaminen, kiusaaminen ja ikärasismi; koulutuksen ja osallistumismahdollisuuksien evääminen; työolosuhteiden puutteet, kuten epäselvä työnkuva, työhön perehdyttämisen puute, työn raskaus, huonot työjärjestelyt, työajat ja työvälineet; lomaoikeuden ja työterveyshuollon puutteet; työsuhteiden ketjutus, epävarmuus ja tiedon panttaaminen.
Tasa-arvoepäkohtien listaa voisi jatkaa lainaamalla kaupungin työntekijöiden omia kuvauksia kokemuksistaan. Niitä oli kirjattu tasa-arvotoimikunnan tekemään raporttiin, jota apulaiskaupunginjohtaja Tuula Haatainen ei halunnut jakaa valtuutetuille, vaikka sitä nimenomaan ponnella edellytettiin edellisellä kerralla, kun tasa-arvosuunnitelmaa käsiteltiin valtuustossa. Keskeisenä syynä olla jakamatta raporttia oli se, että siihen vastaajien prosenttiosuus henkilöstöstä oli niin pieni. Edellisellä kerralla vastaajien prosenttiosuus oli neljä kertaa pienempi, mutta siitä huolimatta Helsingin kaupunki sai tasa-arvotyöstään vuonna 2005 tasa-arvopalkinnon. Tärkeänä syynä palkintoon oli se, että kaupunki on seurannut tasa-arvontyönsä tilaa. Nyt pelkona on, että tämä seuranta jää retuperälle.
Sari Näre
varavaltuutettu, tasa-arvotoimikunnan jäsen