Helsingin kaupungin opetusvirasto on lähettänyt noin 50 peruskoululle ja kaikille lukioille ryhmäkirjeen, jossa opetusvirasto pyytää koulujen johtokunnilta lausuntoa palveluverkon kehittämistarpeista, tilojen käytön tehostamisesta ja yhteiskäyttömahdollisuuksista. Aikaa johtokunnille annettiin 15.2. asti. Käytännössä johtokunnilla on tässä aikataulussa mahdollisuus kertoa lähinnä se, että miksi juuri heidän kouluansa ei tulisi lakkauttaa.
Opetusvirasto perustelee koulujen lakkauttamislistaa lasten määrän vähenemisellä väestöennusteissa. On huomattava, että opetusviraston laskelmat ”väljyydestä” perustuvat siihen, että kaupungin koulujen laskennallista kapasiteettia tarkastellaan +5 % ylitäytön mukaan. Helsingin koulujen kapasiteettia ja ”tarvetta” vähentää oppilaspaikkoja ei tarkastella siis koulujen normaalin täytön mukaan vaan sen mukaan, että koulut on ahdettu todella täyteen. Tämäkö on tavoittelemisen arvoinen tila Helsingin kouluissa?
Lautakunnan jäsenen silmiin pistää se, että 0-6 vuotiaiden lasten määrä on nousussa Helsingissä. Silti lakkautuslistalla on lähinnä ala-asteita. Listalla on monia ”sijaiskärsijöitä” eli kouluja, joissa on oppilaita tupa täynnä, mutta toisaalla olevan ”väljyyden” vuoksi koulu on joutunut lakkautusuhan alle.
Jokaisen koulun lakkauttaminen on sosiaalinen, alueellinen ja yhteisöllinen kysymys. Jokainen koulu on työyhteisö, jolla on omat vahvuutensa ja oma paikkansa yhteisössään. Koulu ei ole yhtä kuin seinät, kaupungin sisäinen vuokra, sähkö ja kouluisännän kulut. Jokainen koulu on tärkeä ja sen arvo mitataan siinä, minkälaiset eväät lapsi ja nuori saa tässä yhteiskunnassa toimimiseen. Kaikki tutkimukset osoittavat, että ryhmäkoolla on väliä. Mikäli lasten ja nuorten pahoinvointia halutaan vähentää ja heidän hyvinvointiaan lisätä, on siihen paras lääke yksinkertainen: ryhmäkokojen pienentäminen. Jokaisen koulun tai sen osan lakkauttaminen tarkoittaa käytännössä ryhmäkokojen kasvamista joko vain siinä koulussa tai hyvinkin isolla alueella. Mikä on oppilaiden hyvinvointi, opettajien jaksaminen ja kouluyhteisön vointi sen jälkeen?
Oleellisinta on pohtia mitä säästöä koulun tai sen osan lakkauttamisesta saadaan ja punnita siitä aiheutuvia haittoja. Erityisen haavoittuvia ovat erityisoppilaat. Jos alueelta poistuu koulu, samalla saatetaan käytännössä lakkauttaa myös alueen iltapäiväkerhot, leikkipuisto ja kirjastokin. Näin radikaaleja alueellisia palvelujen heikentämisiä on punnittava alueellisesti – ei yksittäisen viraston säästönäkökulmasta. Hyvinvointia ei mitata rahassa.
Opetuslautakunnan jäsenet ovat käyneet tai tulevat käymään kaikissa niissä kouluissa, jotka ovat lakkautusuhan alla (24 kpl). Kouluvierailut ovat osoittautuneet tärkeiksi. Ilman paikan päällä käymistä on mielestäni mahdotonta arvioida koulun tilantarve, mahdollinen väljyys, erityisoppilaiden tilanne jne. Vierailuilla olemme tavanneet myös oppilaskunnan ja johtokuntien edustajia, opettajien ja rehtorien lisäksi. Vierailut päättyvät usein toiveeseen: ”tehkää viisaita päätöksiä”.
Irene Gröhn
opetuslautakunnan jäsen