Helsingin seutu tavoittelee keski-eurooppalaista metropolin asemaa. Helsingin seudun väkimäärä on 1,3 miljoonaa ja sen arvellaan lisääntyvän kahteen miljoonaan vuoteen 2050 mennessä. Helsinki tiivistyy ja uusia asuinalueita rakennetaan. Pääkapunkimme vastasi omalta osaltaan kasvuhaasteeseen liittämällä Sipoosta uuden n. 50 km2 kokoisen alueen muutama vuosi sitten. Alueen selvitykset ja suunnittelu on jo täydessä vauhdissa. Poliittiset suunnittelutavoitteet alueelle asetettiin reilu vuosi sitten. Lähtökohtana on noin 30 000 uuden asukkaan alue, joka muodostuu viidestä kaupunginosasta (Karhusaari, Salmenkallio, Talosaari, Ultuna ja Östersundom).
Eheää kaupunkirakennetta perustellaan ympäristösyillä: se vähentää asukkaiden riippuvuutta yksityisautoilusta ja luo paremmat edellytykset toimivalle joukkoliikenteelle. Toisaalta korkea rakentamistehokkuus ei yksistään vähennä auton omistamista tai käyttöä, jos alueen sijainti tai palvelutaso ei ole riittävä. Henkilöautosuoritteiden osuus Helsingin sisäisessä liikenteessä on viimeisen viiden vuoden aikana kasvanut, kun joukkoliikennesuoritteet ovat pysyneet suunnilleen samana, vaikka kaupunkirakenne on tiivistynyt.
Liitosalueen liikenne tulee olemaan pitkään henkilöautopainotteista, jos kaavoitus aloitetaan ranta-alueilta. Alueen raideliikennettä suunniteltaessa on huomioitava, että myös joukkoliikenneratkaisut aiheuttavat ympäristönvaikutuksia, jotka on syytä selvittää perusteellisesti. On syytä huomioida muun muassa uusien raideliikennelinjauksien kuluttama energia (rakentamisvaihe, käyttöenergia) suhteessa saavutettavaan joukkoliikennehyötyyn, linjauksen vaikutukset luontoympäristöön, maisemaan ja sekä eläinten ja ihmisten liikkumiseen.
Viime aikoina on julkisesti väläytelty tarpeesta rakentaa Natura-alueille, jos Sipoonkorven metsämantere halutaan säilyttää ja liitosalueelle asuttaa 30 000 asukasta. Kaavoittajan kylmää keinottelua, josta mielestäni puuttuu kyky luoda Euroopan mittakaavassa aivan uutta suunnittelukulttuuria: tavoitella kilpailukykyistä metropolia, joka kunnioittaa alkuperäistä ja urbaania luontoa, ja tajuaa sen (taloudellisen) arvon ihmisten hyvinvoinnin, terveyden ja luonnon monimuotoisuuden turvaamisen kannalta.
Viheralueiden ja ennen kaikkea luontoympäristön merkitys asuinalueiden positiivisille laatutekijöille on vahva. Selvitykset ja tutkimukset ovat osoittaneet, että asukkaat arvostavat mm. asuinympäristönsä esteettisyyttä ja elvyttävyyttä. Luonnonympäristön on koettu elvyttävän tehokkaasti stressiä ja lisäävän kaupunkilaisten psyykkistä hyvinvointia.
Eheää yhdyskuntarakentamista ei voida tehdä Helsingin mittakaavassa. Eheä ja toimiva yhdyskuntasuunnittelu pitäisi toteuttaa jo maakuntakaavan tasolla. Tuolloin kuntien pitäisi yhteistyössä löytää ekologisesti ja sosiaalisesti kestävät, rakentamiselle soveltuvat alueet. Jo nykyinen raideliikenne tarjoaisi hyvät mahdollisuudet eheään seudulliseen rakentamiseen. Asemien ja ja niiden lähiympäristöjen osuus väestön määrästä on viimeisen 20 vuoden aikana laskenut Helsingin seudulla. Potentiaalia eheyttävään yhdyskuntarakenteeseen olisi runsaasti sillä puolet väestöstä ja kaksi kolmasosaa työpaikoista sijoittuvat edelleen alle 2,5 km päähän asemista. Uusien asuinalueiden sijoittamisen lisäksi työpaikkojen sijainnin ohjaus ja syöttöliikenteen kehittäminen vahvistaisivat nykyisen raideliikenteen hyödyntämistä.
Kati Vierikko
Ympäristölautakunnan varapuheenjohtaja
Helsingin vihreiden viheralueryhmän puheenjohtaja