Hyvin toimiva perusterveydenhuolto ovat yksi tärkeimmistä osista hyvinvointivaltiotamme. Kun saa apua vaivoihin – lääkäriltä, hoitajalta tai vaikka fysioterapeutilta – ja avun saamiseen voi luottaa, tuo se elämään varmuutta. On tietysti tärkeää, että vaikeimpiin sairauksiin on tarjolla erikoistuneempaa hoitoa, mutta monelle satunnainen lääkärikäynti on yksi merkittävimpiä kontakteista julkisten palveluiden kanssa. Jokainen meistä tietää, miltä tuntuu odottaa parantumista tai syytä sairastumiselle silloin, kun oma kunto on heikko.

Suomalaisessa terveydenhuoltojärjestelmässä on ollut jo vuosia valuvika: suuri osa resursseista ja päättäjien huomiosta on ohjautunut erikoissairaanhoidon kehittämiseen. Erikoissairaanhoitoon säädetty hoitotakuu nopeutti hoitoonpääsyä vaativiin leikkauksiin ja hoitoon, mutta terveysasemien tilanne ei ole saanut läheskään riittävää huomiota.

Valtakunnan ongelmat näkyvät myös Helsingissä. Meillä jonojen pituus on kasvanut. Jonojen pituuden määrittämiseen käytettyjä mittareita on syystä kritisoitu, mutta silti kiistatta mittarit näyttävät odotusajan kiireettömään hoitoon kasvaneen. Tämä näkyy myös saamissani palautteissa sekä henkilöstöltä että kaupunkilaisilta. Näin ei voi jatkua.

Monet kokeneet lääkärit, sairaanhoitajat ja muut terveysasemien työntekijät ovat kuvailleet minulle, kuinka tärkeää on pitää jonot lyhyinä. Jos ne pääsevät venähtämään, ihmiset menettävän luottamuksen pääsyyn silloin kun hoitoa todella tarvitsee. Jonot tuovat vielä lisää painetta vaativaan työhön. Se väsyttää ammattilaisia ja tekee rekrytoinnista vaikeampaa. Kun jonot ovat liian pitkiä, vaivat voivat vaikeutua. Huonossa jamassa olevaan terveysasemaan kohdistuu monta negatiivista kierrettä. Sekin on ongelma, että luottamus julkiseen järjestelmään on yleisesti heikentynyt.

Monella on mielipiteitä siitä, millä näitä monitahoisia ongelmia voisi korjata. Useat näistä ideoista varmasti auttaisivat jonkin verran, mutta yhtä kaikki ongelmat ratkovaa hopealuotia ei ole olemassa. Jos sellainen olisi, olisi se jo käytössä. Monia eri keinoja pitää ottaa käyttöön ja ehkä saamme niistä yhdessä toimivan kombinaation.

Helsingissä on onneksi tehty paljon. Meillä on myös kokemusta aiemmilta vuosilta siitä, että kasvaneet jonot saatiin lyhenemään ja silloin ruuhkautuneet terveysasemat kuntoon. Se on siis täysin mahdollista. Seuraavana muutamia toimistamme tällä hetkellä:

1. Lisäresurssit

Jo useampina vuosina olemme vihreinä ajaneet lisärahoitusta kaupungin talousarvioihin hyvin tuloksin. Sote-toimialan rahoituksen taso on saatu pidettyä varsin hyvällä tolalla valtuustoryhmien yhteistyöllä esimerkiksi tänä vuonna saatiin lisättyä rahoitusta yhteensä 31 miljoonalle eurolla. Suuressa kaupungissa jokaiselle eurolle löytyy aina monta hyvää käyttökohdetta varhaiskasvatuksesta liikuntapaikkoihin. Vielä sosiaali- ja terveystoimen sisällä joudumme pohtimaan, miten paljon satsaamme lisäpanoksia esimerkiksi ikäihmisten hoivaan, vammaispalveluihin tai lastensuojeluun. Kaikki ovat äärimmäisen tärkeitä ja siksi eurot pitää käyttää tehokkaasti ja harkiten.

2. Lisää palkkaa terveysasemien hoitajille ja lääkäreille

Tämän vuoden kaupungin palkkaohjelman palkankorotukset kohdistettiin sosiaali- ja terveystoimessa terveysasemien hoitohenkilökunnalle ja lääkäreille. Tämä yhteensä reilun kahden miljoonan summa oli tärkeä kohdistaa tähän palvelujen etulinjaan, että terveysasemien tyhjänä olevat vakanssit saadaan täytettyä. Kun on tekijöitä, on myös vastaanottoaikoja jaettavaksi. Jos saisimme tekijät kaikille tyhjille viroille, ei meillä olisi juuri ongelmaa jonojen suhteen. Näitä toimia on tarvittu – sekä arvostuksesta työntekijöitämme kohtaan että henkilöstövajeen paikkaamiseen.

3. Palveluseteli ja yhden tai kahden terveysaseman ulkoistuksen selvittäminen

Helsingissä on otettu rajoitettuun käyttöön palveluseteleitä tavanomaista lääkärikäyntiä varten. Näin voidaan vähän helpottaa terveysasemien tilannetta, kun se potilaalle sopii ja vaiva on riittävän helppo. Palvelusetelien ongelmana on hoidon jatkuvuuden vaikeutuminen, jos sairaus vaatisi pidempää seurantaa tai useampaa ammattilaista. Sen vuoksi seteli käy hyvin ruuhkan purkuun, mutta palvelusetelin isoon laajentamiseen liittyy haasteita. Näin rajattuna saamme tästä helpotusta terveysasemien arkeen.

Terveysasemien ulkoistaminen on tietenkin herättänyt paljon keskustelua, mutta siinäkin on kyse aika samasta asiasta:  markkinoiden hyödyntämisestä meidän omilla ehdoillamme ja rajatusti. 23 terveysasemastamme yhden tai kahden palvelut ostettaisiin yksityiseltä toimijalta. Monet suuret kaupungit ovat kokeilleet tätä nopeuttamaan hoitoonpääsyä. Esimerkiksi Espoon kokeiluista tehdyt arvioinnit kertovat siitä, että tällä on voitu myös parantaa omien terveysasemien toimintaa. Massiivisemmista ja epäonnistuneista ulkoistuksista löytyy Suomesta myös esimerkkejä, joten on tärkeää, että ulkoistuksen valmistelussa edetään lautakunnan määrittämien tiukkojen reunaehtojen mukaan. Näitä ovat esimerkiksi se, että ulkoistus tehdään määräajaksi, niissä toimittaisiin samoilla periaatteilla ja kustannuksella kuin omilla terveysasemilla ja varmistetaan hyvien toimintakäytäneiden siirtyminen omaan toimintaan. Yhden tai kahden terveysaseman ulkoistamista valmistellaan lautakunnan reunaehtojen mukaisesti ja tuodaan tämän vuoden aikana päätettäväksi lautakuntaan.

4. Kokeilut lisätä omien terveysasemiemme vapausasteita

Aika suuri osa terveysasemiem toimintaan kohdistuvasta kritiikistä lähtee siitä, että johtamisen rakenteet ovat varsin hierarkiset ja etäisyys etulinjassa työskentelevän ja johdon välillä voi olla melkoisen pitkä. Toisaalta monilla terveysasemilla on saatu homma toimimaan osittain varmaan siksi, että toiminta on paikallisesti tehty omannäköiseksi. Olen itse nähnyt  tällaisia tiimejä monilla omilla terveysasemillamme, ja ne ovat usein samoja, joissa jonot ovat lyhyet ja asiakastyytyväisyys kaupungin huippua. Usein parhaat ratkaisut keksitään omassa työyhteisössä ja olemme lautakunnassa pohtineet, miten valtaa voisi lisätä mahdollisimman lähelle kaupunkilaisten saamaa palvelua. Yksi keino tähän voisivat olla itsenäisemmät tase-yksiköt. Joka tapauksessa tässä voidaan varmasti löytää Helsinkiin sopiva malli lisätä asemien toimintavapautta. Näitä tapoja selvitetään nyt toimialalla.

5. Digitaalisten palveluiden kehittäminen

Vaikka kaikki helsinkiläiset eivät todellakaan kykene käyttämään uusimpia digitaalisia palveluita, aika monet pystyvät. Aika monet myös haluavat. Se voi tarkoittaa, että osa ongelmista voidaan hoitaa ilman tapaamista. Tästä hyvä esimerkki on Omaolo-palvelu, josta löytää näppärästi apua tavallisimpiin oireisiin. Tämä kansallisesti kehitetty Käypä hoito -suosituksiin perustuva palvelu on otettu käyttöön Helsingin terveysasemilla.  Kun vaiva on yksinkertainen, voi avun saada hyvin pienellä määrällä meidän henkilökunnan arvokasta työtä. Se tarkoittaa, että aikaa on enemmän niille kaupunkilaisille, jotka tarvitsevat pidempiä vastaanottoaikoja kuten ikääntyville ja monisairaille. Uusien järjestelmien käyttöönotto vie alussa luonnollisesti aikaa ja opettelua. Tämä tulee eteen myös syksyllä, kun Helsinki ottaa käyttöön asiakastietojärjestelmä Apotin. Seuraamme tarkoin Vantaan ja HUS:n käyttöönottojen kokemuksia ja olemme varanneet lisäresursseja koulutuksiin ja sijaisiin. Kaupunkilaisille hyöty Apotista näkyy selvästi, kun Apotin asiakasportaali Maisan kautta voi hoitaa kaikkea sosiaali- ja terveyspalvelujen asiointia esimerkiksi ajanvarausta ja ammattilaisten kanssa viestittelyä. Näin päästään pikkuhiljaa eroon vanhoista jähmeistä tietojärjestelmistä.

6. Perustason mielenterveys-palveluiden kehittäminen

Monet myös nuoremman väestön ongelmat liittyvät yhä enemmän mielenterveyteen. Palveluidemme on tärkeää vastata tähän kasvaneeseen kysyntään. Helsingissä onkin lähdetty kehittämään Mieppi -mallia eli matalan kynnyksen mielenterveyspalvelua terveysasemille. Ensimmäinen näistä avattiin Myllypuroon marraskuussa ja jatkoa seuraa pian Kalasatamassa ja muualla. Ihmiset saavat hyvää ja oikea-aikaista keskusteluapua ja se helpottaa myös terveysasemien työtä. Jokaisella terveysasemalla on ollut jo pidempään psykiatrinen sairaanhoitaja, mutta tätäkin voi olla syytä yhä vahvistaa.

7. Erikoislääkärien lisääminen terveysasemille

Kun Helsinkiin on luotu isompia yksiköitä terveys- ja hyvinvointikeskusten tapaan, mahdollistaa se myös yhä enemmän erikoislääkärien sijoittamista lähelle perustason toimintaa. Asiakkaille se tarkoittaa laajampaa osaamista ja palvelua samassa paikassa. Tässä teemme yhteistyötä myös HUS:n kanssa ja esimerkiksi perhekeskuksissa on työskennellyt jo jonkin aikaa HUS:n erikoislääkäreitä.

Lopuksi

Terveysasemien toiminta on yksi tärkeimpiä ja näkyvimpiä julkisia palveluita Helsingissä. Niihin pitää päästä hyvin ja helposti, kun tarvetta on. Sen eteen teemme työtä ja minusta meidän pitää käyttää tässä työssä keinoja hyvin avoimin mielin. Meidän toiminnassa mittakaava on varsin iso, joten myös pieniin kokeiluihin on löydyttävä tilaa. Kun pidämme tavoitteen selvänä ja ohjauskeinot tarkkaan omissa käsissämme, myös yksityisiä palveluja voi hyödyntää – kunhan julkinen on isäntä ja markkinat renki, eikä missään nimessä toisinpäin.

 

Sanna Vesikansa
Sosiaali- ja terveystoimen apulaispormestari