Olen yksi niistä Helsingin kasvatus- ja koulutuslautakunnan suomenkielisen jaoston päättäjistä, jotka ovat osallistuneet koulupiiriuudistuksia koskevaan päätöksentekoon. Olen myös itähelsinkiläisen koulun opettaja sekä itähelsinkiläinen perheenäiti. Toisessa koulupiirirajoja käsittelevässä prosessissa olin mukana alusta loppuun saakka, toisessa omaa asuinaluettani koskevassa päätöskokouksessa taas ilmoitin esteellisyyteni hyvissä ajoin. Tässä kirjoituksessa kommentoin näitä molempia tehtyjä päätöksiä syventyen kuitenkin enemmän Itäkeskuksen aluetta koskevaan uudistukseen.
Lähdetään liikkeelle faktoista. Ensimmäinen koulupiiriuudistus koski Myllypuron peruskoulun, Itäkeskuksen peruskoulun, Hertsikan ala-asteen koulun ja Herttoniemen yhteiskoulun oppilaaksiottoalueita. Myllypuron peruskoulussa opiskelee tällä hetkellä n. 1000 oppilasta. Todellisuudessa koulu on mitoitettu maksimissaan n. 860 oppilaalle. Koulun pihassa olevat lisärakennukset (paviljongit) ovat jatkuvassa käytössä, mutta luokkakoot ovat tästä huolimatta suositeltuja suurempia. Tulevissa kasvuennusteissa oppilaiden määrä on edelleen kasvava, mikä johtaisi väistämättä luokkakokojen suurenemiseen jopa 30 oppilaaseen.
Kouluissa on paljon kehitettävää, mutta itse opettajana näen luokkakoon yhtenä merkittävimmistä laadukkaaseen opetukseen ja oppimiseen vaikuttavista asioista.
Karhukallion ja Karhunkaatajan alueiden sekä Herttoniemen koulujen osalta tilanne on hyvin samanlainen. Hertsikan ala-asteen koulu ja Herttoniemen yhteiskoulu ovat tupaten täynnä, jolloin osa oppilaista on sijoitettava toisaalle. Koulumatkan osalta esitin itse kokouksessa päätökseen seuraavan lisäyksen:
“Turvallisen koulumatkan varmistaminen jokaiselle koululaiselle on tärkeää koulupiiriuudistuksia tehtäessä. Jaosto edellyttää selvitettävän keinoja kiinnittää erityistä huomiota turvallisen koulumatkan takaamiseen kaikille Itäkeskuksen peruskoulun oppilaille.”
Itäkeskuksen peruskoulussa taas opiskelee n. 400 oppilasta, vaikka kapasiteettia olisi huomattavasti enemmän. Koulu on menossa väistötiloihin vuosien 2027-2028 aikana Helsingin Kielilukion vanhoihin tiloihin. Koska väistötilat olivat yksi asia, joka herätti huolta vanhempien keskuudessa, pyysimme jaostossa erillistä selvitystä kyseisen koulun sisäilmasta ja sen laadusta. Väistötilat saivat tältä osin puhtaat paperit, mikä oli meille päätöstä tehdessämme tärkeä tieto. Koulumatkat eivät merkittävästi pitene etenkään puumyllypurolaisten lasten osalta.
Itäkeskuksen peruskoulun perusparannuksen ja laajennuksen osalta edellytetään henkilöstön ja oppijoiden huomioimista tilojen kehittämisessä. Lisäksi kasvatus- ja koulutuslautakunta edellytti päätöstä tehdessään, että toiminnalle varataan riittävästi rauhallisia oppimisen tiloja ja myös kotiluokkia vahvistetaan koko ala-asteen osalta. Kielivalintojen jatkuvuus turvataan. Tarkoituksena on luoda koulu, jonka toimintoja ja tiloja voidaan hyödyntää esim. liikunta- ja muun painotetun opetuksen sekä harrastamisen muodossa.
Näen, että valmistuessaan Itäkeskuksen peruskoulu vastaa juuri niihin tarpeisiin, joihin tulevaisuuden koulun tuleekin vastata. Opeverkostojeni kautta olen taas oppinut tuntemaan kyseisen peruskoulun vahvasta pedagogisesta johtamisesta sekä osaavasta ja ammattitaitoisesta henkilökunnasta. Pidän tehtyä päätöstä hyvänä.
Toinen tehty koulupiiriuudistus taas oli vielä ensimmäistä laajempi ja kattoi Keinutien ala-asteen koulun, Kontulan ala-asteen koulun, Mellunmäen ala-asteen koulun, Vartiokylän ala-asteen koulun, Puotilan ala-asteen koulun, Helsingin yhteislyseon, Vartiokylän yläasteen koulun ja Vesalan peruskoulun oppilaaksiottoalueiden muutokset.
Yleinen keskustelu on kuitenkin typistynyt Vartiokylän oppilaaksiottoalueen muutoksiin. Osaltaan tämä varmasti selittyy sillä, että kauan odotettu Vartiokylän koulu on pian valmistumassa ja Vartiokylän nykyinen oppilaaksiottoalue jakautuu useampaan osaan. Osaltaan selittävänä tekijänä on myös todennäköisesti kyseisen alueen asukkaiden sosioekonominen tausta ja tätä kautta vahvat resurssit asioihin vaikuttamiseen.
Taustat ovat hyvin samanlaiset kuin ensimmäisessäkin päätöksessä. Oppilasmääriä on tasattava, jotta tilat riittävät kaikille ja luokkakoot eivät paisu yhdessäkään koulussa suhteettomiksi. Samalla kun näitä tasauksia tehdään, on huomioitava, että koulumatkat pysyvät kohtuullisina, eli alle 2 kilometrissä. Osalla vartiokyläläisiä lapsia koulumatka pitenee, mutta pysyy tuossa alle 2 km. Osalla esimerkiksi Kontulan ala-asteelle siirtyvistä Vartiokylän lapsista matka taas lyhenee nykyisestä.
Koulumatkojen turvaamiseksi jaosto edellytti niin nopeusrajoitusten madaltamista kriittisissä kohdissa, hidasteiden ja liikennevalojen lisäämistä, turvallisuuskävelyiden järjestämistä ja koulumatkaan tutustumista sekä koulukatukokeiluiden toteuttamista. HSL:n toivotaan huomioivan uudet oppilaaksiottoalueet sekä tulevien väistötilojen aikaiset matkustustarpeet liikennöinnissään niin pysyvien bussilinjojen kuin mahdollisten väliaikaisten palvelulinjojen osalta.
En allekirjoita väitteitä siitä, etteikö lasten oikeutta turvalliseen koulumatkaan olisi huomioitu.
Suuremmassa kuvassa Helsingissä on pitkään rakennettu kouluja, joiden tilakapasiteetti ei ole ollut valmistuessaankaan riittävä. Suuremmassa kuvassa Helsinki on ollut moninainen aina ja samaan kaupunkiin on mahtunut suuriakin eroavaisuuksia eri ihmisten ja ihmisryhmien välille. Nämä haasteet ovat tippuneet nyt meidän nykyisten päättäjien ratkaistaviksemme, vaikka todennäköisesti monta asiaa olisi pitänyt tehdä jo huomattavasti aikaisemmin. Itse olen alkanut kallistua tämän prosessin aikana siihen, että koko koulupiirirajojen periaatteita tulisi tarkastella uudelleen ja luopua näin tiukoista rajoista. Näinhän useissa kaupungeissa jo tehdäänkin ja pienemmissä kunnissa koko kunta voi olla yhtä koulupiiriä.
Täällä Helsingissä koulut, joihin nyt siirrytään uusilta alueilta, saavat kaikki tarveperustaista rahoitusta Helsingin kaupungilta. Tämä tarkoittaa sitä, että näillä kouluilla on enemmän resursseja esimerkiksi oppikirjoihin, erityisopettajiin, jakotunteihin ja vaikka siihen S2-opetukseen. Luokkakoot ovat tp-rahoitusta saavissa kouluissa tyypillisesti pienemmät. Yleisesti koulujen perusrahoituskin on tällä valtuustokaudella Helsingissä aiempaa vahvempi, koska koulutuksen mekaanisesta tuottavuustavoitteesta on ainakin toistaiseksi luovuttu.
Tällä mittavalla taustoituksella pidän viime päivien keskustelun mittasuhteita täysin kohtuuttomina. Jos se jostain kertoo niin siitä, miten jotkut poliittiset toimijat ovat huomanneet tässä mahdollisuuden oman positionsa pönkittämiseen huolestuneiden vanhempien ja lasten kustannuksella. Jaoston pöytäkirjoista näkee, että myös Kokoomus oli yksimielisesti jaostossa keväällä ensimmäisenä tehdyn koulupiiriuudistuksen takana. On tekopyhää kerätä asiasta nyt poliittisia irtopisteitä.
Helsingin Sanomien luomaa narratiivia ja rankingia “epäsuosituimmista kouluista” yläasteelle toisaalle hakevien oppilaiden osuuksien perusteella on journalistisesti myöskään melko vaikea arvostaa. Klikkauksia ja jatkojuttuja tosin saadaan, se nyt ainakin on varmaa. Hinnan maksavatkin sitten ne lapset, jotka näillä alueilla sattuvat asumaan. Eräs myös Itä-Helsingissä asuva ja työskentelevä kollegani sanoikin, että hän on pohtinut viime päivät kuinka selittää lapsilleen ja oppilailleen miksi aikuiset ihmiset tekevät politiikkaa, joka perustuu maahanmuuttajalapsilla pelottelulle. Kaikista vaikeinta tätä on kuitenkin selittää niille perheille ja lapsille, jotka ovat itse maahanmuuttajia. Siihen minulla ei ole tällä hetkellä sanoja.
Tutkimuksista tiedetään, että S2-oppilaiden suuri määrä ei laske oppimistuloksia muilla oppilailla, mutta vaikuttaa sen sijaan S2-oppilaiden kielen oppimiseen ja heidän opintomenestykseensä. Kieli opitaan vuorovaikutuksessa vertaisten, eli muiden oppilaiden kanssa ja kielen rakenteet tulevat taas tutuiksi S2-opetuksessa. Tämä olisi tärkeä muistaa ennen kuin heitetään täysin hatusta vedettyjä ehdotuksia kyseisen aineen opetuksen lopettamisesta. Kun siis etenkin oikeistopuolueet ovat toistuvasti niin huolissaan mm. maahanmuuttajataustaisten nuorten kielitaidosta, jengiytymisestä tai suomalaiseen yhteiskuntaan integroitumisesta, voisi kuvitella heidän tekevän kaikkensa näiden uhkakuvien ehkäisemiseksi. Mutta ei, on helpompi ratsastaa pelolla ja vihanlietsonnalla.
On myös hyvä tiedostaa, että oppilasmäärien kasvun taustalla itäisen Helsingin alueella ovat nimenomaan hallituksen toteuttamat leikkaukset ja perheiden taloudellisen tilanteen heikkeneminen. Tämä on lisännyt muuttoliikettä itään edullisempiin perheasuntoihin. Näin myös lasten määrä on kasvanut tietyillä alueilla odotettua enemmän. Aiheellisesti voisikin siis kysyä, mitä “lasten pakkosiirroista” ja pakon edessä tehdyistä päätöksistä kilpaa kiihtyvät hallituspuolueiden edustajat olisivat itse valmiita tekemään asialle. Toistaiseksi tekoja on nähty ainoastaan tilanteen heikentämiseksi.
Yhtä kaikki, seison jaostossamme tehtyjen päätösten takana. Teen sen niin poliitikkona, äitinä kuin opettajanakin. Se, mitä juuri sinä voit tehdä, on vaatia omalta kuntapäättäjältäsi tai kansanedustajaltasi sitoutumista eriarvoisuuden torjuntaan ja oppimisen tuen vahvistamiseen jokaisessa koulussa. Sillä täytetään palvelulupaus jokaiselle lapselle laadukkaasta koulutuksesta asuinalueesta riippumatta.
Maria Aarnilinna
Varavaltuutettu (vihr.)
Kasvatus- ja koulutuslautakunnan varajäsen
Suomenkielisen jaoston jäsen
OAJ:n valtuuston jäsen