Tänään 31.3. on Trans Day of Visibility eli transihmisten näkyvyyden päivä ja translipun värit täyttävät somen. Mutta mitä tämä näkyvyys tarkalleen ottaen tarkoittaa?
Sukupuolen moninaisuus näkyväksi
Näkyvyyden ensimmäisellä tasolla tiedostamme sukupuolen moninaisuuden olevan kaunis ja arkinen osa elämää. Kulttuurissamme sukupuolen moninaisuus on pyritty piilottamaan mediasta ja arjesta näkymättömiin. Sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä on eri arvioiden mukaan muutamia prosentteja väestöstä, mikä Suomen väestömäärällä tarkoittaa melkein keskikokoisen kaupungin asukasmäärää. Silti transihmiset loistavat poissaolollaan tv-sarjoista ja elokuvista, lehtien kansista ja kirjojen hahmoista. Nekin kerrat kun viihteeseen on kirjoitettu mukaan transsukupuolinen hahmo, on hän lähtökohtaisesti jotain pelottavaa tai vitsi. Ja jos emme ole vitsi, olemme tragedia.
Näkyvyys on ihmisoikeuksien ja yhdenvertaisuuden kannalta avainasemassasillä se, mikä piilotetaan tabuksi, ei voi tulla arkiseksi osaksi yhteiskuntaa. Transihmiset kohtaavat hälyttävissä määrin syrjintää esimerkiksi työmarkkinoillasekä väkivaltaa tai sen uhkaa kaikilla elämän osa-alueilla. Syrjintä ei tietenkään ole mikään universaali luonnonlakivaan järjestelmä, jonka toimintaa ylläpidetään halventavilla stereotypioilla, hiljentämisellä ja jopa lainsäädännöllä.
Rakenteelliset ongelmat
Lainsäädännöstä pääsemmekin luontevasti näkyvyyden toiselle tasolle, jolla pyrimme oppimaan ja tiedostamaan niitä yhteiskunnan syrjiviä rakenteita, jotka asettavat haasteita sukupuolivähemmistöille. Nyt kun Suomen translaki on uudistumassa, poistuu laista yksi räikeä ihmisoikeusloukkaus. Poistuva laki ei ole kuitenkaan ainoa rakenteellinen ongelma, sillä esimerkiksi koulujen ja terveydenhuollon henkilökunnalle ei opeteta lähes mitään sukupuolen moninaisuudesta. Tämä tarkoittaa, että sukupuolivähemmistöihin kuuluvat ihmiset joutuvat helposti työnnetyiksi syrjään koulumaailmassa, ja omasta terveydestä ja hyvinvoinnista huolehtiminen voi muodostua kohtuuttoman vaikeaksi.
On hyvä muistaa myös, ettei nyt voimaan astuva laki huomioi mitenkään lasten ja nuorten oikeuksia eikä Suomen valtio vieläkään tunnusta sitä faktaa, ettei sukupuoli ole kaksijakoinen. Nuorten ja muunsukupuolisten näkyvyyden eteen on tehtävä vielä paljon töitä.
Sukupuolen moninaisuus osana arkeamme
Kolmas ja syvin taso näkyvyydestä on se, että näemme sukupuolen moninaisuuden osana omaa elämäämme. Kun näemme transihmiset osana arkeamme – kollegoina, ystävinä, lapsina, kumppanina, lääkärinä, lapsemme opettajana – osaamme paremmin varautua etukäteen huomioimaan sukupuolen moninaisuutta. Voimme alkaa tunnistaa ajattelussamme haitallisia stereotypioita ja lähteä purkamaan niitä. Voimme tutkia omaa toimintaamme: toimimmeko muita kohtaan turvallisella tavalla vai ylläpidämmekö vahingossa syrjiviä rakenteita.
Näkyvyys on siis sitä, että olemme vapaasti ja avoimesti osa yhteiskuntaa, eikä meidän tarvitse piilottaa itseämme saadaksemme töitä, päästäksemme kouluttautumaan, saavuttaaksemme ihmisoikeuksia tai kokeaksemme olomme turvalliseksi.
Olemme tulleet näkyviksi sitten, kun sukupuolen moninaisuus nähdään rikkautena, ei poikkeuksena.
Kasper Kivistö
eduskuntavaaliehdokas, varavaltuutettu, Trasek ry:n puheenjohtaja