Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan alleviivaa sitä, että on korkea aika irtaantua fossiilienergiasta. Se ei tapahdu hetkessä, mutta myös nopeita toimia on.
Kremlin helmikuussa aloittama häikäilemätön täysimittainen sota Ukrainassa on muuttanut poliittista ja taloudellista maailmankarttaa nopeasti. Pakotteet, yritysten omat johtopäätökset ja eristäminen erilaisilla kansainvälisillä areenoilla ovat tehneet Venäjästä ansaitusti hylkiövaltion, jonka talous on romuna ja vailla mitään positiivisia tulevaisuuden näkymiä ellei maan harjoittama aggressiivinen politiikka muutu.
Putinin valta-asema perustuu pohjimmiltaan suuressa määrin fossiilienergian vientiin. Se on tuonut ja tuo edelleen suoraan tuloja maan sotakassaan, ja lisäksi pidemmällä aikavälillä Euroopassa toteutettu politiikka on tehnyt maanosasta riippuvaisen Venäjältä virtaavasta energiasta, erityisesti kaasusta. Onneksi tämä ei estänyt EU:ta ja Euroopan maita asettumasta päättäväisesti Putinin toimia vastaan ja Ukrainan tueksi.
Ilmastonmuutos on aina ollut turvallisuuskysymys. Nyt sota Ukrainassa korostaa entisestään, että ilmastopolitiikka on kiinteästi myös turvallisuuspolitiikkaa. Mahdollisimman nopea fossiilienergiasta irrottautuminen on nyt entistä tärkeämpi suunta, jotta Kremlin geotaloudellinen valta ja etu saadaan riisuttua. Se edistää toivottavasti myös kestävää siirtymää ja talouden uudistumista Venäjälläkin: Maan talous on jäänyt jumiin hiilivetyjen varaan, mikä on osaltaan ruokkinut autoritääristä kehitystä.
Kestävää siirtymää on aika vauhdittaa nyt myös kaupungeissa, Helsingissäkin. Linjaukset kävelyn, pyöräilyn, joukkoliikenteen ja sähköautojen edistämiseksi ovat entistäkin tärkeämpiä ja tarpeellisia. Energiatehokkuuden edistäminen on sekin verrattain nopea keino taittaa riippuvuutta tuontifossiilienergiasta – energian säästäminen on usein vielä nopeampi.
Tarve muutoksille ei rajaudu vain energiaan. Ruuantuotanto on Ukrainan sodan myötä saman haasteen edessä: välttämätöntä kestävää siirtymää on vauhditettava, jotta tuotanto on vähemmän riippuvaista fossiiliperäisistä lannoitteista ja energiasta ja siten huoltovarmempaa. Tuottajia on tässä murroksessa tietysti tuettava. Samalla kestävästi tuotetun, kasvispainotteisen ruuan suosiminen hankinnoissa avittaa haasteessa.
Oma, merkittävä haasteensa Helsingissä on kaukolämmön tuotanto. Kivihiilivoimalat ollaan sulkemassa piakkoin, samalla kaasua ja biomassaa on ollut ajatus käyttää pidempään matkalla kohti aidosti päästötöntä kaukolämpöä. Nyt kaasun hintaan ja toimitusvarmuuteen liittyy uudenlaisia epävarmuuksia, eikä kestävää biomassaa ole tarjolla sen enempää kuin aiemminkaan. Tämän haasteen ratkomisessa iso kuva on silti selvä: fossiilienergiaan ja polttoon perustuvan kaukolämmön aika on tulossa päätökseensä, ja mitä nopeammin se saadaan maaliin, sen parempi.
Atte Harjanne
Vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja, kaupunginvaltuutettu