Naistenpäivänä en kaipaa kukkia. Toivon tekoja tasa-arvon edistämiseksi yhteiskunnassa ja arjessa.
Kirjoitan tätä tekstiä nuhainen taapero kainalossani ja nukutan samalla vauvaa sitteriin. Viikonlopun nimiäisten ja 2-vuotissynttäreiden jäljiltä jalkapohjiin tarttuu lattialta murusia ja jotain tahmeaa.Keittiö on kaaoksessa. Minulla ei ole mitään kukkia vastaan, mutta iloa ne tuottavat vasta, kun minulla on vapaa-aikaa niistä nauttimiseen.
Älkää käsittäkö väärin: Äidiksi tuleminen ja lasten kanssa vietetty aika ovat elämäni hienoimpia asioita. Ongelma piilee perhevastuun intensiivisyydessä. En halua joutua valitsemaan uran ja perheen väliltä tai luopua vapaa-ajastani ja harrastuksistani vain siksi että olen nainen.
Naiset käyttävät valtaosan kaikista perhevapaista ja sen vuoksi myös myöhempinä vuosina hoivavastuu ja erilaiset metatyöt kasautuvat enemmän heille. Ensi syksynä voimaan astuva perhevapaauudistus onkin tärkeä askel kohti tasa-arvoista vanhemmuutta. Siinä molemmille vanhemmille on kiintiöity yhtä suuret osuudet vanhempainvapaata, joista osan voi siirtää toiselle. Oma kiintiö madaltaa kynnystä miehille jäädä töistä perhevapaalle ja myös myöhempinä vuosina osallistua esimerkiksi sairaan lapsen hoitoon. Nyt olisikin jo hyvä hetki miettiä lupauksia tulevalle vaalikaudelle: mistä tasa-arvoteosta seuraava hallitus jää historiaan? Entä nykyinen Helsingin kaupunginvaltuusto?
Helsingin kaupunkistrategiaan on kirjattu tavoite tehdä Helsingistä paras kaupunki perustaa perhe. Se tarkoittaa, että kehitämme raskauteen ja synnytykseen liittyviä palveluita perheitä kuunnellen sekä tarjoamme vauvaperheille varhaista matalan kynnyksen tukea esimerkiksi kotipalveluina. Lisäksi tasa-arvoisen perhevastuun kannalta tärkeitä päätöksiä ovat satsaukset varhaiskasvatuksen laatuun ja henkilöstön saatavuuteen sekä panostukset maahanmuuttajanaisten työllisyyden kasvattamiseen ja kielten oppimiseen. Nämä asiat pitää saada paperilta käytäntöön nopeasti!
Meillä kotona perhevastuu jakautuu tasaisemmin kuin monissa kodeissa. Huomenna puolisoni tulee iltapäiväksi etätöihin ja hoitamaan taaperoa, jotta pääsen vauvan kanssa neuvolaan. Ensi syksynä hän jää vanhempainvapaalle, ja laittaa ruokaa ja siivoaa kotia silloin takuulla ahkerammin kuin minä.
Tänään toivon tekoja tasa-arvon hyväksi, mutta naisille myös rohkeutta tekemättä jättämiseen – vuoden mutsi -kilpailussa ei ole voittajia eikä keittiökaaos ole maailmanluokan katastrofi. Hyvää naistenpäivää kaikille!
Suvi Pulkkinen
Varavaltuutettu, kaupunginhallituksen varajäsen