Haastattelu on ilmestynyt alun perin lyhyempänä versiona Vihreä Helsinki 2/2021 -lehdessä.
Tutustumme tässä artikkelissa Roihuvuoreen, yhteen Helsingin kaupunginosista. Oppaanamme toimii Tuomas Rantanen, roihuvuorelainen vihreä kaupunginvaltuutettu ja pitkäaikainen roihislainen.
Roihuvuori on vehreä. Autot huristelevat Roihuvuorentiellä parin baarin ja sushiravinolan ohi, mutta äänimaisemaan kuuluu myös tuulen suhina tietä reunustavien puiden lehvästöissä. Tien molemmin puolin matalat asuintalot on helppo tunnistaa 1950- ja -60-luvuilla rakennetuiksi. Vihreää pilkottaa myös talojen välistä.
Roihuvuoren uusi pesäpallokenttä on nyt tyhjä. Vieressä on vanha kenttä, jolla treenaa muutamakin juniorijoukkue. Vanhempia ja sisaruksia istuu katsomossa. Taustalla mäen päällä puiden latvojen ylle kohoaa vesitorni.
Rouhea itä houkuttelee kantakaupunkilaisia perheitä
Roihuvuoren googlaamalla saa selville seuraavaa: Roihuvuori on Helsingin 43. kaupunginosa ja matka sieltä Helsingin keskustaan on linnuntietä noin 7 kilometriä. Roihuvuoressa on 7869 asukasta, mikä tarkoittaa, että joka 82. helsinkiläinen asuu Roihuvuoressa. Roihuvuoressa on asuttu jo 1300-luvulta lähtien, mutta nyt alueen ilmettä määrittävät viime vuosisadan puolivälin kerrostalot avarine pihoineen ja vehreine lehtipuineen.
Erityisesti Roihuvuori tunnetaan keväisistä hanamijuhlista, joissa ihaillaan vaaleanpunaisia kirsikankukkia sekä muusta idän lähiöille harvinaisen runsaasta kulttuuritarjonnasta. Tuomas Rantanen tarkentaa, mikä Roihuvuoressa on erityistä:
”Roihuvuori sijaitsee idän reunassa”, hän aloittaa.
”Täällä on 50-60-luvun ajan patinaa, laajat viheralueet ja halvat omistusasunnot. Tästä kaikesta on seurannut se, että viimeisten vuosikymmenten aikana tänne on muuttanut paljon kulttuurikeskiluokkaa Vallilasta ja Kalliosta.”
”Näen Roihuvuoren isomman kuvan kautta, näiden vanhojen vuokratalovaltaisten lähiöiden positiivisena tienä. Kun omistusasuminenkin on muita alueita halvempaa, tänne hakeutuu sellaisia ihmisiä, joilla ei ehkä ole valtavasti rahaa, mutta toisaalta on paljon kulttuurillista harrastuneisuutta. Näissä piireissä myös pidetään tietystä rouheudesta: se on sosiaalisesti kiehtovaa – enkä puhu vain monikulttuurisuudesta, vaan täällä on myös erilaisia sosiaalisia kerroksia näkyvillä yhteisössä.”
Itä-Helsinki näyttäytyy mielikuvissa usein turhan negatiivisessa valossa. Kaupungin vuokrataloja vierastetaan ja maahanmuutajien määrä mietityttää niitä, jotka eivät itse asu alueella. Sosiaalinen monimuotoisuus on Rantasen mukaan kuitenkin nimenomaan osa Roihuvuoren, ja koko Itä-Helsingin viehätystä.
”Minua on aina rasittanut kaupungin päätöksenteossa se, kun usein törmää sellaiseen keskustasta tai lännestä tulevien ajatukseen, että Itä-Helsinki pitäisi jotenkin ”pelastaa”. Se pelastaminen tapahtuisi usein muokkaamalla lähiöympäristöä kaupunkimaisemmaksi.”
Lähiö tarvitsee täydennysrakentamista – lähiön ehdoilla
Rantanen kertoo aina pitäneensä sanasta ”lähiö”. Hän vertaa lähiötä gallialaiskylään metsän keskellä, jota roomalais-grynderilegioonat yrittävät miehittää.
Puistomaisessa Roihivuoressa kävellessä ja vehreitä pihoja katsellessa on gallialaiskylä-vertaus helppo sisäistää. Rantanen puhuu paljon luonnon läheisyydestä kuvaillessaan lähiöiden viehätystä. Luonnon vieminen lähiöstä, kaupunkimainen rakentaminen, maastonmuotojen tasaaminen ja suuret kauppakeskukset, puolestaan vähentävät lähiömäisyyttä ja lähiön viehätystä.
Palveluiden säilyttäminen lähiöissä on Rantaselle tärkeä tavoite ja hänen ratkaisunsa on osin yllättävä: täydennysrakentaminen. Monesti lähiöissä vastustetaan täydennysrakentamista vahvasti, sillä se vie tilaa puistoilta ja metsiltä – lähiöluonnolta, jota Rantanen itsekin arvostaa. Miten täydennysrakentaminen voisi pelastaa lähiön?
”Täydennysrakentaminen on lähiöissä asukkaiden etu silloin, kun tiivistymäpaikkoja täydennetään. Silloin se lisää paikallisten palveluiden ja esimerkiksi ostareiden elinvoimaa. Sen takia olemme kelailleet esimerkiksi asukasyhdistyksen kanssa, että emme ole verisesti vastustaneet täydennysrakentamista nimenomaan sen ostarin ympäristöön. Samaan aikaan vastustamme toisaalta rakentamista isoille viheralueillemme.”
Pesäpallo nostattaa roihislaisten yhteishenkeä – mutta rakennettiinko uusi stadion muiden harrastusten kustannuksella?
Roihuvuoressa keskustellaan Roihuvuoren asioista. Erityisen huolissaan paikalliset ovat aluetta reunustavien viheralueiden tulevaisuudesta. Alueen sisällä oleva vehreys on turvassa, sillä sitä suojaavat hyvin ehjänä säilyneellä 1950- ja -60-luvun asuinalueella yleiset rakentamisen periaatteet. Yhtenäistä aluetta ei aiota rikkoa uudisrakennuksilla, mikä tarkoittaa myös pihojen ja puistojen säilymistä entisellään.
”Se mikä huolestuttaa, on metsäselänne Hertsikan suunnalla ja toisaalta niin sanottu Hiidenkirnun metsä, joka jäi yleiskaavassa vähän huonolle suojalle”, Rantanen tarkentaa.
”Hiidenkirnun metsä on vihervyöhyke tästä Itäkeskuksen ja Puotilan suuntaan. Se toimii metsäisenä yhteytenä Myllypuroon asti. Sen alueen tulevaisuudesta on luvassa vielä kahakka, ja tämä on ollut hyvin tiedossa täällä.”
Toinen Roihuvuoren ajankohtainen puheenaihe on pesäpallostadion. Se tuli taas ajankohtaiseksi, kun perinteisen pesislähiön naisten joukkue pääsi pääsarjaan. Syntyi tarve rakentaa pesäpallokenttä uudelleen vastaamaan kansallisia standardeja. Roihuvuorelaiset ovat olleet hankkeesta pääosin innoissaan – onhan pesäpallo perinteisesti Roihuvuoren juttu.
”Pesäpallo on ollut Roihuvuoressa tärkeää niin kauan kuin muistan. Itse vihasin pesistä, varsinkin kun sitä pesäpallolähiössä pakotettiin pelaamaan”, Rantanen tunnustaa.
”Sitten kun omat poikani päättivät omaehtoisesti ryhtyä pelaamaan pesistä kumpikin, jouduin itsekin tutustumaan peliin paremmin ollessani peleissä toimitsijana. Huomasin, että se on oikeasti hyvä peli – se on taktisesti hieno strategiapeli. Kun baseball toisaalta on sitä, että syöttäjä ja lyöjä taistelee keskenään, niin tässä pelataan koko joukkueena.”
Pesäpallo on saanut naisten menestyksestä uutta nostetta Roihuvuoressa. Viime kesänä naisten pelejä oli parhaimmillaan katsomassa jopa 400 ihmistä. Joukkue pärjäsi hyvin, vaikka loppupeleihin asti ei päästy – ja nostatti roihislaisissa uinunutta pesishumua. Uusi stadion on valmiina ensi kautta varten, mutta kaikki eivät ole enää asiasta yhtä innoissaan.
”Se, mikä tässä on aiheuttanut pahaa verta on se, että se remontti jäi kesken. Pesiskenttä toteutui, mutta sitten ne muut saman alueen harrastuspaikat eli tennis-. Katukoripallo- ja lentopallokentät, sekä kaavailtu lasten sählykenttä, jossa on laidat – ne jäivät toteuttamatta, kun rahat loppuivat kesken.”
Rahojen loppumisen syynä oli saastunut maaperä, jonka puhdistamiseen kuluikin iso lohko budjetista. Urheilukentät olivat poissa käytöstä koko kesän. Nyt tavoitteena on löytää rahat niiden kunnostuksen loppuun viemiseksi, jotta harrastajat pääsisivät niitä käyttämään jo ensi kesänä.
Tilanteesta kärsivät eri lajien harrastajat, kuten katukorista ja lentopalloa pelaavat nuoret. Korista on pelattu kehnommalla kentällä koulun pihassa, eikä erityisesti maahanmuuttajanuorten suosiossa ollutta lentopalloa olla päästy pelaamaan lainkaan. Nuorten vapaa-ajan harrastuspaikkaa kaivataan kovasti.
Rantanen tietää paikallisena, miten ikävä tilanne on ja kuinka paljon se aiheuttaa närää eri tahoilla. Hieno uusi pesäpallostadion on valmiina ja useampikin junioriporukka treenaa viereisellä vanhalla pesiskentällä. Muut urheilukentät ovat vielä työmaana, kun tätä haastattelua tehdään alkusyksystä. Rantanen tekee töitä asian eteen ja on jo puhunut asiasta tänä syksynä aloittavalle uudelle apulaispormestarille Paavo Arhinmäelle. Rantasella on jo ratkaisuehdotuksia mielessä.
”Kysymyksenä on, voidaanko kulttuurin ja vapaa-ajan toimialalta lykätä joitain hankkeita, joista vapautuisi rahaa tämän projektin loppuunviemiseen. Vai olisiko niin, että saisimme kaupunkiympäristön toimialalta jonkin lisärahan kompensoimaan pilaantuneiden maiden hoitoa. Koska eihän se ollut oikeastaan kulttuurin ja vapaa-ajan investointia, kun käsittelemme pilaantunutta maa-ainesta, joka pitää lain mukaan kierrättää oikein.”
Helsinkiläisessä kaupunkipolitiikassa on tärkeää olla perillä siitä, mille toimialalle haluttu hanke kohdistuu. Lisäksi kannattaa pohtia, kuka asiaa edistää, ketkä virkamiehet ovat mukana hankkeessa ja missä valiokunnissa asiaa käsitellään. Paikallispolitiikka on paljolti keskustelua oikeiden tahojen kanssa.
Onko alueelle hyötyä siitä, että valtuustossa on paikallinen valtuutettu?
”No on varmasti”, vastaa Rantanen kysymykseen.
”Hyöty on erityisesti siinä, että valtuutettu ottaa tehtävänsä sillä tavalla vakavasti, että uskaltaa myös selvittää ja kertoa ihmisille päätöksenteon taustoista riittävän paljon. On helppoa poseerata ja sanoa, että olen teidän puolella, mutta se oikea hyöty tulee siitä, että tekee oikeasti töitä sen alueensa eteen – paitsi omassa ryhmässään niin muidenkin ryhmien suuntaan ja ennen kaikkea virkamiesten kanssa.”
Paikallisen valtuutetun keskeinen tehtävä liittyy päätösten valmisteluvaiheeseen. Kun esimerkiksi kaavoittaja pohtii, mitä tehdä, on valtuutetun hyvä pitää aktiivisesti linjat auki. Lisäksi sillä, miten asiansa esittää ja perustelee, on merkitystä. Rantanen painottaa, että on tärkeää pohtia kokonaiskuvaa ja välttää ajamasta vain erityiskohtelua omalle alueelleen – idän lähiöissä usein kannattaa ajaa sitä, että saadaan samat edut kuin muutkin kaupunginosat.
”Idän lähiöiden osalta tilanne on yleensä se, että me saamme vähemmän kuin muut sen takia, ettei tiedetä, mitä muut saa, eikä siis osata puolustaa omaa asiaa tasa-arvon ja tasapuolisen kohtelun näkökulmasta. Silloin oman alueen edustajat, jos osaavat muotoilla viestinsä hyvin, ovat hyödyllisiä.”
Lähimatkalle Roihuvuoreen: top 3 kohteet
Lähimatkailu on ekologista ja pandemian aikana vastuullista. Roihuvuoreen pääsee Herttoniemen metroasemalta matkustamalla lyhyen matkan bussilla. Tässä toimittajan tärpit lähimatkalle, Tuomas Rantalan vinkkien inspiroimana:
- Vilkaise ensin kuuluisaa pesäpallostadionia ja ihaile samalla puiden lomasta kohoavaa vesitornia. Virittäydy lähiötunnelmaan katselemalla lasten pesäpalloharjoituksia.
- Lähde kävelemään Roihuvuorentietä eteenpäin. Pian oikealla puolella tulee vastaan Ruiskumestari-pubi. Tämä perinteikäs olutkuppila vaatii visiitin. Se on yksi Helsingin vanhimmista edelleen samalla nimellä toimivista ravintoloista. Ennen ravintolaksi muuttamista vuosina 1974-75 tilassa toimi Elannon pikamyymälä. Pysähdy siis nauttimaan virvoitusjuoma.
- Jatka Roihuvuorentietä vielä eteenpäin ja löydät tavallisen asuintalon päädystä Roihuvuoren Rion. Täällä voit nauttia kahvin tai oluen, sekä pullaa. Istahda terasille ja seuraa paikallisten elämää samalla kun ihastelet talon pihapiirin koitoista tunnelmaa. Odota jännittyneenä bongaatko Tuomas Rantasen tai paikallisen Finlandia-kirjailijan – niitäkin on!
Teksti: Ronja Norja