Helsingin Sanomien pääkirjoitus 31.7. ja artikkeli edeltäneellä viikolla 27.7. uutisoivat kaupungin nuorisolautakunnan poliittisille nuorisojärjestöille jaettavista tuista. Kuluneella nelivuotiskaudella tukea
on jaettu kuudelle eduskuntapuolueen nuorisojärjestölle SDP-taustaisten järjes-
töjen lähes puolesta miljoonasta RKP:n nuorisosiipi Svensk Ungdomin Helsingin osaston vajaaseen 80 000 euroon. Myös Helsingin Vihreät nuoret ovat saaneet tukea, 123 009 euroa.
Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNO on jo vuosia kritisoinut tukipolitiikkaa. Peräänkuulutamme läpinäkyvyyttä ja oikeudenmukaisuutta niin valtakunnan kuin paikallistasonkin avustusten jakoon. Valtakunnantasollakin on lausuttu, että tuista tulisi ennemmin jopa luopua, jos niitä ei kyetä jakamaan oikeudenmukaisesti. Olemme vaatineet yhtäläisiä mitattavissa olevia kriteerejä ja avoimia tukien jakoperusteita. Olemme kysyneet, kuinka esimerkiksi määritellään toiminnan laatu ja kuinka laatua voi parantaa. Olemme lukuisia kertoja sanoneet, että avustukset eivät voi olla saavutettu etu, vaan avustuksen saamiseksi tarvitaan näyttöjä toiminnasta.
Uudet kriteerit kehiin
Kokonaisuutena poliittiseen nuorisotoimintaan liittyvä avustuskeskustelu on monisäikeinen. Rahaa eri poliittisille järjestöille tulee eri tahoilta, eikä kokonaiskuvaa ole helppo hahmottaa. Rahaa jaetaan niin valtakunnan- kuin paikallistasoillakin ja järjestöt voivat hakea erilaisia projektiavustuksia esimerkiksi eri ministeriöiltä. Huomioitavaa on, että osa puolueista käyttää myös verovaroin kustannettua puoluetukea oman nuorisotoimintansa tukemiseen.
Nykymuotoinen rahoitusjärjestelmä sementoi vanhojen nuorisojärjestöjen aseman ja niiden suuremmat avustukset. Uudet nuorisojärjestöt eivät pysty kasvamaan, vaikka puolueen kannatus kasvaisikin. Vaikka toiminnan pitäisi olla eräs selkeä avustusten määrään vaikuttava tekijä, edellisen vuoden avustus on valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomuksen 14/2012 mukaan keskeisin avustukseen vaikuttava tekijä.
Osittain valtakunnallisen keskustelun pohjalta kaudella 2009-2012 Helsingin nuorisolautakunta uudisti avustusohjesääntöään, siis tukien jakamisen kriteeristöä. Ohjesääntö astuu voimaan vuoden 2014 alussa. Uudistuksella pyrittiin lisäämään oikeudenmukaisuutta. Kuten HS:n pääkirjoituksessa todetaan, uudessa avustusohjesäännössä kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota siihen, että palkkausavustukset kohdistuvat nimenomaan nuorisotoimintaan ja oikeassa suhteessa työvoimatarpeeseen. Uuden säännön mukaan toimintaa myös tarkastellaan kolmen vuoden välein ja nimenomaan toiminta on se, joka vaikuttaa tukien määrään.
Avustukset eivät voi olla saavutettuja etuja: jos toiminta hiipuu, myös avustusta saa vähemmän.
Rahan haalintaa hajautetulla nuorisotoiminnalla?
Useilla vanhoilla puolueilla on erikseen lapsi-, opiskelija- ja nuorisojärjestö. Väistämättä tulee mieleen, onko toiminnan hajauttaminen useaan eri organisaatioon rahan haalimisen keino. Vaikka kuinka perusteltaisiin, että puolueiden lapsi- tai nuorisojärjestöt ovat erillisiä järjestöjä ja irrallisia puolueista, on perusteluja vaikea osoittaa toteen, kun järjestöissä toimii samoja henkilöitä ja esimerkiksi nuorisojärjestöjen varoilla tehdään puolueiden vaalikampanjoita.
Vihreillä ei puolueena ole erillistä lapsijärjestöä, vaan Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto jäsenjärjestöineen tarjoaa nuorille vaikuttamisen paikkoja. Liiton henkilöjäseneksi voidaan hyväksyä viisitoista vuotta täyttänyt henkilö, ei siis lapsia. ViNO on puolueen Vihreät – De Gröna virallinen nuorisojärjestö, ja esimerkiksi puolueen sisäisiä luottamuspaikkoja tarkasteltaessa myös merkittävä vaikuttaja puolueessa – emme häpeä sanoa, että nuorten ääni todella kuuluu Vihreissä.
Työtä nuorten osallisuuden ja yhteiskunnallisen aktiivisuuden edistämiseksi
Demokratian kannalta on hyvä, että nuoria kannustetaan yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen ja osallisuutta tuetaan. Kuten olemme muun muassa nuorten äänestysaktiivisuudesta voineet lukea, nuorten poliittinen aktiivisuus ei 2010-luvun Suomessa ole mitä parhaimmissa kantimissaan. Poliittisen nuorisotoiminnan leimaaminen muusta nuorisotoiminnasta irralliseksi ja tarpeettomaksi tekee hallaa koko poliittiselle kulttuurille. On erikoista, että yhtäältä nuorten yhteiskunnallisesta aktiivisuudesta ollaan erityisen huolissaan ja toisaalta päivitellään, kun yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen innostavia järjestöjä tuetaan yhteisistä verovaroista. Tänä vuonna poliittiset nuorisojärjestöt ovat esimerkiksi yhdistäneet voimansa ja kiertäneet aktiivisesti yhdessä Helsingin kouluja puhumassa politiikkaa ja esittelemässä toimintaa, jotta nuoret hahmottaisivat politiikkaa myös vaalien välillä.
Jotta nuorisojärjestöille annettava tuki todella kannustaisi nuoria yhteiskunnalliseen aktiivisuuteen ja antaisi myös uusille järjestöille tilaa kasvaa, on tukipolitiikassa vallitseva epätasapaino korjattava.
Pilvi Nummelin, Helsingin Vihreiden nuorten puheenjohtaja
www.pilvinummelin.fi
Maria Ohisalo, Helsingin nuorisolautakunnan jäsen & Vihreiden nuorten ja opiskelijoiden liitto ViNOn puheenjohtaja
www.mariaohisalo.fi