Keskustelu koulujen ja päiväkotien koosta on käynyt vilkkaana mediassa viime aikoina. Yhä useammin rakennetaan suuria yhtenäiskouluja tai valtavia 200–300 lapsen päiväkoteja, mutta liiemmin ei ole selvitetty, onko näistä hyötyä kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle sekä henkilökunnan työskentelymahdollisuuksille, pysyvyydelle ja hyvinvoinnille. Nyt olisi aika selvittää, ja sen vuoksi tein tästä aloitteen, joka hyväksyttiin Helsingin kaupunginvaltuustossa 14.2.
Osallistetaan henkilöstöä suunnitteluun
Päiväkotien ja koulujen henkilöstöltä olisi tärkeä koota kokemuksia ja näkemyksiä siitä, miten uudet suuret koulurakennukset ja päiväkodit toimivat arjessa ja miten tiloja olisi järkevä jatkossa suunnitella. Kaupungin käytössä olevat tilasuunnitteluohjeet on tehty ilman asiantuntijoita, jotka tuntevat arjen tarpeet ja vaatimukset rakennuksille. Kaupungille tulee halvemmaksi rakentaa suuria yksiköitä ja vähän väliseiniä, mutta mikäli tilat eivät ole hyvät oppimiselle ja kehittymiselle, kustannukset siirtyvät pahimmillaan kaupungin lasten ja nuorten maksettavaksi.
Moni uusi päiväkoti tai koulu on arkkitehtonisesti kaunis, mutta esteettisyys on arjessa kuitenkin vain sivuseikka. Tutkimusten valossa tiedetään, että lapsen stressinsietokyky kehittyy jo varhaislapsuudessa: Mitä vähemmän kiirettä ja stressiä pienenä, sitä paremmin kestää stressiä ja paineita vanhempana. Suurissa päiväkodeissa joudutaan monesti vuorottelemaan tilojen käytössä, jolloin leikit keskeytyvät eikä toimintaa voi toteuttaa lasten innostuksen ja tahdin mukaan, vaan kelloa tarkasti seuraten. Varhaiskasvatuksen henkilöstöltä tuleekin usein toive siitä, että päiväkotitiloissa tulisi kaikkien lasten mahtua samaan aikaan viihtyisästi ja rauhallisesti sisään ja ulos, ja ruokailujen pitäisi olla rauhallisia ja kiireettömiä hetkiä, jolloin on aikaa harjoitella pöytätapoja ja ruokapöydässä keskustelua. Toimivassa päiväkodissa yhden eteisen kautta kulkee korkeintaan parisen kymmentä lasta. Henkilökunnan on pystyttävä tunnistamaan nimeltä kaikki lapset ja oltava jokaista lasta varten. Miten tämä onnistuu suuressa yksikössä? Sitä pitäisi kysyä henkilökunnalta.
Koulurakennuksen tulee tukea kehittymistä ja oppimista
Kouluja suunnitellaan yhtenäiskouluiksi, joissa on jo usein lähemmäs tuhat oppilasta. Luokkahuoneita ja niiden yhteydessä hiljaisia työskentelytiloja on kuitenkin monesti liian vähän, opiskelutilojen läpi joudutaan kulkemaan, silmäkulmassa vilkkuu liikettä ja ääni kantaa läpi säröttyvien lasisten tai taiteltavien seinien. Keskittyminen katkeaa tuon tuosta tai oppilas jää katselemaan ja kuuntelemaan, mitä jokin toinen opetusryhmä puuhaa.
Koulurakennuksen keskeinen tehtävä on, että se tukee kehittymistä ja oppimista. Opetushallitus on koonnut vuonna 2022 kouluja varten oppaan: “Tukea arkeen! Keinoja lasten ja nuorten emotionaalisten, sosiaalisten ja käyttäytymisen taitojen tukemiseksi”. Tässä OPH:n oppaassa todetaan muun muassa: “Keskeisiä huomioon otettavia tekijöitä fyysisessä oppimisympäristössä ovat ympäristön selkeys, helppo liikkuminen tilassa, oppijoiden sijoittaminen tilaan, materiaalien ja opiskeluvälineiden saatavuus, tilojen rajaaminen sekä aistiärsykkeiden vähentäminen.” Oppaassa todetaan myös, että koulutiloissa on tärkeää olla tiloja eriyttämiseen ja rauhalliseen työskentelyyn oppituntien aikana sekä hiljaisia tiloja välitunneille. Suunta meillä Helsingissäkin voisi olla parempi, jos tämä OPH:n opas perattaisiin huolella läpi ja otettaisiin ohjenuoraksi rakennusten suunnitteluun.
Meillä osataan nykyään rakentaa pääsääntöisesti fyysisesti esteettömiä koulurakennuksia. Koulun pitäisi kuitenkin olla esteetön kaikenlaisille oppijoille. Neuropsykiatrista oireilua on merkittävästi enemmän kuin fyysisiä rajoitteita, jolloin esteettömyys myös nepsy-näkökulmasta tulisi olla kaikkea suunnittelua ohjaava periaate. Tilastot tukevat tätä. Yli 20 prosentilla nuorista esiintyy masennuksen oireita ja diagnosoitua masennusta sairastaa lähes kymmenen prosenttia nuorista. Lukivaikeutta on noin 5–10 prosentilla ikäluokasta, autisminkirjoa 1–1,2 prosentilla väestöstä ja toiminnanohjauksen ja tarkkaavuuden häiriö ADHD 4–7 prosentilla ikäryhmästä. Yhteensä tästä tulee merkittävä joukko lapsia ja nuoria jokaisessa päiväkoti- ja koulurakennuksessa.
Fyysinen esteettömyys ei ole ollut itsestäänselvyys, vaan sen vakiinnuttaminen osaksi julkisten tilojen suunnittelua on vaatinut pitkän kamppailun ymmärryksen lisäämiseksi. Nyt on aika raivata tie erilaisille oppijoille. On aika rakentaa koulut ja päiväkodit lasten ja nuorten hyvinvoinnin ja oppimisen mahdollisuuksien ehdoilla helpon etäisyyden päähän kotoa. Se ehkä maksaa vähän enemmän kuin isojen ja muunneltavien rakennusten rakentaminen, mutta eivätkö meidän lapset ja nuoret ole sen arvoisia, että he voisivat saada parhaat mahdolliset tilat?
Johanna Nuorteva
kaupunginvaltuutettu, erityisopettaja
Lähde: Karjalainen P., PIhlaja P. et al. Tukea arkeen!! Keinoja lasten ja nuorten emotionaalisten, sosiaalisten ja käyttäytymisen taitojen tukemiseksi Opetushallituksen oppaat ja käsikirjat 2022:4. https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Tukea_arkeen.pdf
Kuva: Tommi Ahonen