Helsingin uuden kaupunkistrategian nimi on Kasvun paikka. Nimen takana on monia merkityksiä, joista yhden voi ajatella viittaavan siihen, kuinka kaupunkeja pidetään talouskasvun vetureina. Pelkästään kasvuun nojaava talouspolitiikka on kuitenkin monelta osin ongelmallista sosiaalisen sekä ekologisen kestävyyden kannalta. Kasvun tulee säilyä ekologisissa rajoissa ja vähentää sosiaalista eriarvoisuutta. Sosiaalisen ja ekologisen hyvinvoinnin takaamiseksi tarvitaan uusia ja parempia onnistumisen mittareita.
Euroopan ympäristökeskus (EEA) on vastikään kannustanut yhteiskuntia pohtimaan entistä tarkemmin, minkälaista kehitystä ja kasvua on ympäristön kannalta kestävää tavoitella. Tätä pohdintaa on tarpeen käydä myös Helsingissä. On selvää, että tarvitsemme taloutta turvaamaan hyvinvointiyhteiskunnan palveluita väestön ikääntyessä ja että tarvitsemme lisää asuntoja ja palveluita tänne muuttaville ja syntyville uusille helsinkiläisille. Emme kuitenkaan tarvitse ylikulutusta, vaurauden keskittymistä tai kasvua vain kasvun takia.
Mitä on kestävyys?
Lisääntynyt ymmärrys ympäristökriisien juurisyistä on nostanut nykyisen talousjärjestelmän ongelmat pintaan. Euroopan ympäristökeskus on myös todennut, että saattaa olla mahdotonta täysin irtikytkeä luonnonvarojen kulutusta talouskasvusta. Talouskasvumme on vahvasti linkittynyt kasvavaan tuotantoon ja kulutukseen, mitkä tällä hetkellä aiheuttavat laajamittaisia ympäristökriisejä kuten luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä ja ilmastokriisiä. Samaan aikaan puhutaan myös kestävästä kasvusta, mutta mitä oikeastaan on kestävyys ja minkä me haluamme kestävän?
Kestävän kehityksen käsitettä on kritisoitu siitä, että kestävyyden määritelmä on liian lavea ja käsitettä käyttävä voi aina valita itselleen sopivan tulkinnan. Pitäisi kuitenkin olla kaikille päivän selvää, ettei sosiaalista ja taloudellista kestävyyttä ole ilman ekologista kestävyyttä. Samoin on selvää, ettei taloudellista kestävyyttä tule tavoitella ilman sosiaalista kestävyyttä. Kaikki ihmistoiminta lepää elinkelpoisten ekosysteemien varassa ja taloutemme hyvinvoivien ihmisten varassa.
Kohti sosiaalisesti ja ekologisesti kestävää yhteiskuntaa
Sosiaalinen eriarvoisuus ja erityisesti varallisuuserojen kasvaminen on yksi esimerkki nykyisen talousjärjestelmän ongelmista. Tähän voidaan valtiotasolla sekä kaupunkitasolla puuttua verotuksen avulla. Kiinteistöveron nosto etenkin isoissa kaupungeissa on keino tasata varallisuuseroja ja saada lisää tuloja kaupungin palveluiden järjestämiseen. Kiinteistöveron nostosta saatavilla tuloilla voisi investoida koulutukseen sekä terveys- ja hyvinvointieroja kaventaviin julkisiin palveluihin. Vihreän talouspolitiikan keskiössä on verotuksen painopisteen siirtäminen työn verotuksesta ympäristöhaittojen ja varallisuuden verottamiseen.
Talousjärjestelmämme on kyettävä vastaamaan ekologisen jälleenrakennuksen tarpeeseen, jossa investoidaan ympäristökestäviin ratkaisuihin ja samaan aikaan rajoitetaan voimakkaasti ympäristöhaitallista toimintaa. Kaupunkitasolla tämä tarkoittaa sitä, että uusia investointeja ei esimerkiksi tehdä hankkeisiin, jotka lisäävät ilmastopäästöjä. Ilmastokestävä liikennejärjestelmä ja energiantuotanto vaativat mittavia julkisia investointeja raiteisiin, pyöräteihin ja uusiutuvaan energiaan. Luontoympäristöjä haittaavia hankkeita tulee myös välttää viimeiseen asti, ja jos niitä on välttämätöntä toteuttaa, tulee haitat ylikompensoida suojelemalla tai lisäämällä luonnon monimuotoisuutta muualla. Hallituksessa valmistellaan parhaillaan vihreän ympäristöministerin johdolla luonnonsuojelulain uudistusta, johon on tulossa myös ekologista kompensaatiota koskevaa sääntelyä.
Sosiaalisesti ja ekologisesti kestävä yhteiskunta on mahdollista saavuttaa. Se vaatii kuitenkin suurta systeemistä muutosta keskinäisriippuvuuksien maailmassa. Helsingin kaupunkistrategiaan on kirjattu, että Helsingin kehittämistä on arvioitava YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden kautta ja että kasvun tulee olla sopusoinnussa ekologisten reunaehtojen kanssa luoden sosiaalisesti kestävää hyvinvointia. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty eikä mikään kaupunki tai valtio ole toistaiseksi tähän pystynyt.
Helsingin kehitystä ja hyvinvointia tuleekin seurata, mitata ja arvottaa entistä selkeämmin sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden kautta. Meidän tulee asettaa kaikelle toiminnalle ekologiset reunaehdot ja ihmisten hyvinvointi tämän kaupungin tärkeimmiksi kasvun paikoiksi.
Riina Bhatia
varavaltuutettu, tutkija
Amanda Pasanen
valtuustoryhmän varapuheenjohtaja, ympäristömuutoksen ja globaalin kestävyyden maisteriopiskelija