Hyvää valkoisen kepin päivää! Me vihreät olemme jo vuosikymmenien ajan nostaneet esiin yhdenvertaisuuskysymyksiä. Myös tällä viikolla hyväksytyssä Helsingin kaupunkistrategiassa linjataan, että esteettömyys ja saavutettavuus huomioidaan palveluiden suunnittelussa. Vaikka edistysaskeleita on otettu ja otetaan, on esteettömyyteen ja saavutettavuuteen kiinnitettävä erityistä huomiota poliittisessa päätöksenteossa jatkossa.

Olemme pitkään panostaneet julkisen liikenteen kehittämiseen ja laajentamiseen – nyt olisi aika panostaa siihen, että meistä jokainen pystyy hyödyntämään julkista liikennettä. Meillä on vielä paljon kehitettävää, jotta voitaisiin sanoa julkisen liikenteen olevan kaikkien saavutettavissa ja kaikilla olisi mahdollisuus käyttää julkisia liikennevälineitä siellä, missä niitä on.

Bussia pysäyttäessä on edelleen vilkutettava kuskille – bussille, jota näkövammainen ei näe. Lopputuloksena on usein se, että kun vilkuttaa yhtä bussia pysähtymään, ei se ollutkaan se oikea. Oikea bussi porhaltaa samaan aikaan pysäkin ohi, kun kuljettaja ei nähnyt juuri silloin ketään vilkuttamassa. Hyvin monessa maassa bussit pysähtyvät, jos pysäkillä on joku odottamassa. Nykytekniikka mahdollistaa sen, että pysäkille pysähtynyt bussi pystyy ääniopasteella ilmoittamaan bussin numeron ja päätepysäkin. Tämä olisi helppo tapa lisätä julkisen liikenteen esteettömyyttä myös Suomessa.

Ääniopasteet eivät palvele vain näkövammaisia, vaan myös muita ryhmiä, joilla on erilaisia haasteita. Myös muilla pysäkeillä ja asemilla olisi tärkeää saada kuulutukset ja ääniopasteet toimiviksi. Jos aikataulut kerrotaan vain aikataulunäytöillä, on se näkörajoitteiselle tai värisokealle erittäin suuri haaste tai jopa este käyttää julkista liikennettä.

Meidän on panostettava siihen, että julkinen liikenne saadaan kaikkien käyttöön. On tärkeää, että myös näkövammaisilla on mahdollisuus liikkua vapaasti – että kuljetuspalvelu olisi vain mahdollisuus, ei ainoa keino liikkumiseen.

Jotta julkisen liikenteen esteettömyys- ja saavutettavuuskysymykset eivät jäisi vain jokaisen kunnan vammaisneuvoston pulmaksi, olisi tärkeää saada Suomeen laki koskien julkisen liikenteen saavutettavuutta ja esteettömyyttä. Ruotsissa on ollut 90-luvulta alkaen “lag om tillgänglighet i kollektivtrafiken”. Luultavasti juuri tämän lainsäädännön vuoksi Ruotsissa on tehty suuria edistysaskeleita julkisen liikenteen esteettömyyden ja saavutettavuuden lisäämiseksi jo usean vuosikymmenen ajan.

EU:n esteettömyysdirektiivi on tulossa voimaan ensi vuoden kesäkuussa. Nyt olisi hieno hetki lisätä direktiivin vaatimusten lisäksi selkeä panostus siihen, että myös julkinen liikenne olisi täysin esteetön ja saavutettava. Onneksi meillä on niin vahva tahto edistää yhdenvertaisuutta, että meillä on kaikki edellytykset parantaa nykytilannetta.

Veera Florica Rajala
Oikeustieteen maisteri