Helsinki haluaa olla maailman toimivin kaupunki, mikä ei onnistu ilman asukkaiden osallistamista. Asukkaat yksinkertaisesti tietävät parhaiten, millaiset ratkaisut heidän asuinalueellaan toimivat ja mitkä taas eivät. Kun asukkaat voivat monipuolisesti ja oikea-aikaisesti vaikuttaa kaupungin kehittämiseen, he juurtuvat kotiympäristöönsä ja haluavat myös kantaa siitä vastuuta.

Helsinkiläisillä on jo nyt toimivia vaikutuskanavia, mutta kaikkiin tilanteisiin ne eivät sovi ja moni ei niistä edes tiedä. Petrattavaa riittää yhä.

Mechelininkatu vs. Hämeentie

Kun Mechelininkadun katusuunnitelma vuonna 2013 tuli julki, se herätti tyrmistystä ja laajan vastareaktion. Erityisesti alueen asukkaat kokivat, että heitä ei oltu kuunneltu ja tietoakin annettiin vasta viime tingassa – ja he olivat oikeassa. Koko homma lähti väärällä jalalla liikkeelle, minkä johdosta myös väärää informaatiota esimerkiksi katupuiden uusimisen syistä oli paljon liikkeellä.

Muutamaa vuotta myöhemmin Hämeentien katu-urakka suunniteltiin ja toteutettiin paljon sopuisammissa merkeissä. Vaikka Hämeentiellä muutos oli yksityisautojen läpiajokiellon myötä suurempi, toimi yhteispeli asukkaiden kanssa paljon paremmin. Tämä johtui siitä, että mahdollisimman varhaiseen asukasviestintään panostettiin valtavasti: ajantasaista tietoa jaettiin verkossa ja itse katutilassa.

Tärkein oppi: asukkaille on jaettava tietoa ja heidän kanssaan on keskusteltava mahdollisimman aikaisin.

Pysäköintiraati

Vuonna 2013 Helsingissä päätettiin paljon ristiriitaisia tunteita käsittelevästä aiheesta eli pysäköintipolitiikasta. Asukkaiden näkemysten kartoitukseen kokeiltiin ns. Kaupunkilaisten raatia, jossa 16 hengen porukka kokoontui puolentoista päivän ajan käsittelemään aihetta. Raadin työskentelyä fasilitoitiin ja se muodosti oman julkilausumansa, joka otettiin osaksi päätöksentekoprosessia.

Merkittävää raadin työskentelyssä oli se, että ammattitaitoisesti ohjattuina osallistujat – puolet auton omistajia, puolet autottomia – kykenivät ylittämään omat lähtökohtansa sekä ennakkoluulonsa ja etsimään rakentavia kompromisseja yhdessä.

Tärkein oppi: jos aihe herättää tunteita laidasta toiseen, niin asukasraati on oiva keino saada kaupunkilaisilta rakentavia kehitysideoita.

Maunula-talon malli

Vuoden 2016 lopulla ovensa avanneessa Maunula-talossa on useita kaupungin palveluita: kirjasto, työväenopisto, nuorisopalvelut ja kulttuuripalvelut. Ainutlaatuiseksi talon tekee sen toimintamalli, joka edistää yhteisöllisyyttä ja kansalaisaktiivisuutta. Asukkaat on otettu keskeisiksi tekijöiksi paitsi talon myös alueen toimintaa ja tapahtumia suunnitellessa.

Talossa järjestetään vuosittain avoin foorumi, johon jokainen voi osallistua. Tietoa tästä foorumista levitetään monipuolisesti: ei vain somessa ja paikallislehdissä, vaan myös infojulistein ja kontaktoimalla paikallisyhteisöjä. Avoimessa foorumissa valitaan myös asukasedustajat talon neuvottelukuntaan, jossa mietitään konkreettisia osallisuuden keinoja. Yksi näistä on toimia osallistuvan budjetoinnin työrukkasena ja ideariihen rakentajana.

Tärkein oppi: asukas- ja kulttuuritalot voivat toimia yhteisöllisyyden ja lähidemokratian kotipesinä.

Osallistuva budjetointi

Osallistuva budjetointi on Helsingin tärkein osallistamisuudistus vuosikymmeneen. Se, että kaupunki jakaa 8,8 miljoonaa euroa puhtaasti asukaslähtöisten ideoiden toteuttamiseen, on kaupunkilaisten suoraa vaikutusvaltaa parhaillaan. Ensimmäisellä kierroksella vuonna 2019 asukkaat loivat 296 suunnitelmaa, ja nyt tulevana syksynä äänestettäviksi tulevia ehdotuksia on jo yli 500.

Mairittelevista numeroista huolimatta osallistuvassa budjetoinnissa on myös kehitettävää. Ensimmäisen kierroksen suurin epäkohta oli negatiiviseksi kääntynyt kilpailu, kun parilla alueella syntyi ikävä joko-tai-asetelma kahden suosituimman suunnitelman välille: vihreiden aloitteesta tämä on nyt korjattu, sillä jatkossa jokaisella äänestysalueella toteutuu ainakin kaksi ehdotusta.

Seuraavaksi tulisi kiinnittää huomiota viestintään ja markkinointiin, sillä esimerkiksi muut kuin suomea tai ruotsia äidinkielenään puhuvat ovat olleet ehdotusten antajina aliedustettuina. Yhteiskehittämistä asukkaiden ja viranhaltijoiden välillä tulee uudistaa, jotta ehdotuksia tehneillä asukkailla on aito mahdollisuus tarkentaa suunnitelmiaan. Lisäksi äänestysalueet ovat suuria, minkä johdosta moni alue ei todennäköisesti saa mitään.

Tärkein oppi: kun asukkaille aidosti antaa päätösvaltaa, he myös käyttävät sitä.

Uusia keinoja käyttöön

Seuraavalla valtuustokaudella jokaisen Helsingin toimialan kannattaisi laatia käytännönläheinen osallisuussuunnitelma, jossa kuvataan osallisuutta koskevat tavoitteet ja kärkihankkeet. Kaupunginosissa esimerkiksi havainnoivan kenttätyön avulla saataisiin tietoa myös niiltä kaupunkilaisilta, jotka eivät muutoin osallistu tai kerro mielipidettään.

Voitaisiin miettiä myös helposti lähestyttävää digitaalista Kysytään kaupunkilaisilta -alustaa, jolla voitaisiin koota asukkaiden näkemyksiä nopeastikin kohdennettuihin kysymyksiin. Ja datan sekä rajapintojen avoimuutta on syytä yhä lisätä.

Terhi Ainiala & Antti Möller

Antti on varavaltuutettu, kaupunkiympäristölautakunnan varajäsen sekä ympäristö- ja lupajaoston varapuheenjohtaja. Terhi on kaksikielisyystoimikunnan varajäsen ja  Pohjois-Helsingin Vihreiden puheenjohtaja.