Kiistelty Katajanokan hotelli on taas ajankohtainen.  Hanke jakaa mielipiteet, vihreiden valtuutetuistakin osa kannattaa ja osa vastustaa. Itse en kannata ristinmuotoista, väkivaltaista lasihässäkkää.
En haluaisi olla taantumuksellinen, kaiken uuden ja näyttävän vastustaja. Lohduttaudun sillä, että yleensä kannatan uutta ja tunteita herättävää kaupunkirakentamista. Kannatan uusia, kokeilevia rakennusmuotoja ja riskinottoa.  Maailmalta löytyy esimerkkejä kaupungeista, jotka ovat onnistuneet luomaan uudet kasvot kaupungille. Bilbaon tapaisia ihmeitä tapahtuu tosin aika harvoin.
Joka tapauksessa, uuden luomisen pitää kunnioittaa vanhaa. Pidän hotellihanketta liian massiivisena tälle paikalle. Se ei istu vanhan Empire-keskustan ja historiallisen keskustan jatkoksi. Rakennuksen suuri lasipinta on häiritsevä. Sen ristinmuoto on liian väkivaltainen ja hallitseva. En ymmärrä, miksi arkkitehti päätyi juuri tähän muotoon. Alkuperäisissä luonnoksissa oli monia kauniita, orgaanisia pyöreitä ja pisaramaisia muotoja.
Oma lukunsa onkin se, miten hankkeesta tuli totta. Viime töinään edellinen apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen tilasi Herzog&De Meuronilta lasiristin, ohi kaiken poliittisen ja demokraattisen päätöksenteon. Tavallaan ymmärrän Korpisen logiikan: suuret teot vaativat suuria eleitä, suuria kansainvälisiä nimiä, jotka tulevat vain kutsusta. Suuret nimet eivät alistu arkkitehtuurikilpailuihin.  Vau-arkkitehtuurin kohdalla ongelmana on se, että aina joku vastustaa. Aika moni vastusti aikanaan Kiasmaakin.
Joskus on vain tunnustettava, että pieleen meni. Tilattiin Vau-rakennus, mutta saatiinkin Yök. Nyt hanke olisi syytä kunniallisesti haudata ja aloittaa alusta. Paikka Katajanokan rannassa vaatii kyllä jotain uutta, ja hotelli olisi ajatuksena ihan mahdollinen. Järjestetään kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu ja päätetään yhdessä paikalle arvoisensa rakennus.
Elina Moisio
Kaupunginhallituksen jäsen, valtuutettu