Viikon valtuutettu

Fatim Diarra

Fatim Diarra (s. 1986) on Munkkiniemessä asuva valtuustoryhmän varapuheenjohtaja, kasvatus- ja koulutuslautakunnan jäsen, kaupunginhallituksen varajäsen sekä elinkeinojaoston jäsen. Lisäksi hän toimii puolueen varapuheenjohtajana ja työskentelee viestintäkonsulttina.

“Olen Vihreän puolueen varapuheenjohtaja , oten osallistun viikoittain valtakunnan politiikkaan. Päivätyökseni teen viestintäkonsultin töitä, joissa keskityn uusiutuvaan energiaan ja kestävään kehitykseen. Puheenjohdan myös Suomen vanhinta feminististä järjestöä, vuonna 1892 perustettua Naisasialiitto Unionia. Koska arkeni on aika kiireistä, pidän jaksamisestani huolta merkitsemällä ensin kalenteriin ne hauskat vapaa-ajan asiat, joista saan voimaa. Niitä ovat pitkään nukkuminen, sarjojen katsominen putkeen, hengailu ihanan kumppanini kanssa, pitkät illalliset ystävien ja perheen kanssa, joissa nauretaan niin kovaa ja vapautuneesti, että muut kääntyvät katsomaan, vaeltelut gallerioissa ja museoissa sekä painon nostaminen kuntosalilla niin että läkähdyn.

Unelmieni Helsingissä on tilaa hauskalle meiningille, meillä saa nauraa ja järjestää tapahtumia, kaikissa kouluissa saa laadukasta opetusta ja päiväkotipaikan saa läheltä, yritykset saavat työntekijöitä ja kaupunkilaisuutta ei määritä ihonväri, seksuaalisuus tai sukupuoli, toimintakyky tai uskonto, ihmisillä on turvallinen olo ja kaupungille halutaan töihin. Politiikassa minulle on tärkeintä pysäyttää ilmastonmuutos ja natsit.

Lähdin mukaan politiikkaan, koska minulla meni hermo siihen, että mitään ei muka voi muuttaa. Todellakin voi. Kiinnostuin vaikuttamisesta kun olin vaihdossa Kanadassa ja asuin köyhässä kaupunginosassa, jossa nuoret eivät unelmoineet mistään, koska heillä ei ollut juuri vaihtoehtoja elämälleen. Kavereillani oli lähinnä kolme mahdollisuutta: mennä paperitehtaalle töihin, mennä Walmartiin töihin tai synnyttää lapsia kotona. He olivat niin köyhiä, etteivät uskaltaneet ajatella muuta. Muistan miettineeni, että en halua elää sellaisessa maassa, missä 17-vuotias ei voi enää unelmoida tai edes pyrkiä eteenpäin. Kun tulin takaisin Suomeen päätin, että haluan pitää Suomessa erityisesti huolta maksuttomasta koulutuksesta ja nuorten mahdollisuuksista. Tästä lähti käyntiin mun poliittinen vaikuttaminen.

Vaaleihin lähdin ehdolle kun olin opettajana Korsossa ja minulle vastattiin jatkuvasti, että resurssit ei riitä siihen ja tähän, että lastensuojelussa nyt vaan on niin pitkät jonot. Minulla meni pinna ja lähdin ehdolle. Maailmassa ei tapahdu mitään, jos me hyväksytään se, että mikään ei muutu. Maailma muuttuu, kun sitä muutetaan.”

Fatun omat sivut >>