Segregaatiokehitys on katkaistava

Vihreiden ryhmäpuhe tilinpäätöksestä 2010
Vt Kimmo Helistö

 

Tilinpäätös on kaupungin hallinnossa eräs vuosittainen rajapyykki, jonka äärellä kannattaa hetkeksi laskeutua reaalimaailmaan arvioimaan niin mennyttä, kuin myös kurkottua katselemaan vähän kauemmaksi taivaan rannan tuolle puolen ja totutun ajattelun ylikin.

Jos viime vuoden tilinpäätöstä vertaa koulun kevättodistukseen, voimme varmaankin olla melko tyytyväisiä: pääsimme luokalta mallikkaasti vähintään tyydyttävin arvosanoin. Verotuloja kertyi arvioitua enemmän ja kaupungin palveluiden tuottaminen pysyi kautta linjan suunnitelluissa raameissa. Investointeja jatkettiin ja työllisyys parani.

Mistä kaupungin talous loppujen lopuksi ja luihin ytimiin yksinkertaistettuna sitten muodostuu? Työpaikoista ja kaupunkilaisista. Ilman työpaikkoja ei ole veroja maksavia ja palveluita kuluttavia kaupunkilaisia. Keskeiset kaupungin tulot ovat veroja kaupunkilaisilta ja helsinkiläisiltä yrityksiltä. Niillä tuloilla kaupunki tuottaa palvelunsa helsinkiläisille.

Työpaikkoja tarjoavat niin suuret kuin pienet yritykset, vähäisemmässä määrin valtionlaitokset ja muut yhteiskunnan toiminnot. Suurin osa helsinkiläisistä on töissä alle kymmenen henkilön pienyrityksissä. Miltei joka viides suomalainen työpaikka on Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla niistä on jo kolmasosa.

Työntekijöistä ei Helsingissä luulisi olevan pulaa, koska syntyvyys on suurempaa kuin kuolleisuus ja kaupunkiin muuttaa enemmän ihmisiä kuin täältä muuttaa pois.  Eräs talouskasvua ja toimeliaisuutta jarruttava tekijä onkin yllättäen helsinkiläiset asumiskustannukset. Virtasella ei ole enää varaa tulla töihin Helsinkiin, tai ainakaan asua täällä. Samaan aikaan työnantaja ei löydä tarvitsemaansa työntekijää.

Vaikka lontoolainen trendilehti Monocle valitsikin Helsingin maailman parhaaksi kaupungiksi, on asumisen kalleus Helsingissä noussut kipurajan yli jo aikaa sitten. Meillä onkin erityisen vaikea yhtälö ratkaistavaksi, kun asumiskustannuksia pitää saada alennettua samaan aikaan kun rakentamisen laatua ja määrää pitää lisätä.

Keskeinen uhka kaupunkimme talouden tasapainolle on tietenkin jatkuva  velkaantuminen, joka pahimmillaan voi muuttua painajaiseksi maailmantalouden myrskyissä. Toisaalta nykyinen velkamme jaettuna kaikille helsinkiläisille on vain vajaat kaksi tuhatta euroa per nuppi. Sen kanssa pystymme varmasti elämään, jahka talouskasvu pysyy urallaan emmekä hallitsemattomasti kasvata omia menojamme lisävelalla.

Velkaantumista suurempi uhka Helsingille on pääkaupunkiseudun taloudellinen ja alueellinen segregaatio. Siihen voimme onneksi myös omilla toimillamme vaikuttaa jonkin verran enemmän kuin maailmantalouden ailahteluihin.

Segregaatiokehitys kiertyy ongelmavyyhdestä, johon ovat sekaantuneet ainakin pääkaupunkiseudun kaupunkien keskinäinen kilpailu, asumisen kalleus, alueittain yksipuolinen kaupunki- ja asukasrakenne sekä kankea palveluverkko. Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten pitäisi yhdistyä mm. segregaatiokierteen katkaisemiseksi. Kaupungin palveluiden tavoitteeksi tulee entistä selkeämmin ottaa terveyserojen kaventaminen.

Emme saisi ainakaan itse, omilla päätöksillämme ja luutuneilla toimintatavoillamme aiheuttaa ylimääräisiä kustannuspaineita kaupungin talouteen. Päinvastoin – meidän pitää osata rakentaa taloudellisesti haastavissa olosuhteissa niin palveluiltaan kuin infrastruktuuriltaan ekologisempaa, vetovoimaisempaa ja viihtyisämpää kaupunkia kuin koskaan.

Eräs mahdollinen esimerkki pahimmillaan segregaatioon ja velkaantumiseen johtavasta virhearviosta saattaa olla rakennettuna Östersundomin yleiskaavan liikenneratkaisuun, joka turhan yksioikoisesti tulkitaan metroksi. Kieltämättä metrolla on etunsa, mutta olisi viisasta tutkia myös vakavasti pikaraitioverkoston rakentamisen vaikutukset yhteiskuntatalouteen, kaupunkirakenteeseen ja liikenteen määriin. Samalla rahalla voimme saada enemmän ja parempaa.

Helsingillä on selvästi osaamista kaupan ja liike-elämän suurhankkeissa. Esimerkiksi Stockmannin laajennus ja sitä ennen keskustan huoltotunneli syntyivät kiitettävän rivakasti. Massiivisesta Kalasataman metroaseman ympäristön toteutuksesta sovittiin pari kuukautta sitten. Siitä tulee aikansa suurin rakennushanke.

Pienen mittakaavan toiminta sen sijaan yskii ja kompastelee. Asukaslähtöinen ja pienyritysystävällinen kanssakäynti tuottaa jatkuvasti vaikeuksia Helsingin kaupungille. Viime aikojen masentavat pikku-uutiset espresso- ja jäätelöautojen ongelmista kaupungin normiviidakossa ei kerro pelkästään asennevammasta jossain virastossa, vaan laajemmasta byrokratiakierteestä, jonka kitkemiseen pitää vihdoin keskittyä.

Helsingillä olisi aidosti erinomaiset edellytykset lunastaa Euroopan parhaimman kaupungin titteli. Lähivuosina on ainutlaatuinen mahdollisuus tiivistää kaupunkirakennetta ja laajentua tavallaan kaupungin rajojen sisäpuolella Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa. Voimme kestävästi vastata väestönkasvun, asuntopulan ja liikenteen ongelmiin hyvällä kaupunkisuunnittelulla ja rakentamisella. Kruunuvuoren ranta, Keski-Pasila ja Östersundom odottavat myös vuoroaan. Hyvälle asunto- ja kaupunkipolitiikalle on Helsingissä tuhannen taalan mahdollisuus.

Segregaatiokehityksen lähisukulainen on tylsä ja taantuva kaupunki. Negatiiviseen kehitykseen voimme vaikuttaa vain ja ainoastaan omin avuin suunnittelemalla ja rakentamalla monipuolista ja -ulotteista sekä asukaslähtöistä kaupunkia. Kaupunkikulttuurissa ja -tilan käytössä pitää siirtyä viimeinkin skandinaavisesta holhouksesta eurooppalaiseen sallivuuteen. Musiikkitalo, World Design Capital -hanke, mahdollinen Guggenheim-yhteistyö sekä monet suurtapahtumat tai hiljaisemmat signaalit kertovat odotuksista, joita Helsinkiä kohtaan myös kansainvälisesti tunnetaan. Tilaisuutta ei pitäisi terassien ja puistojen kieltotauluilla hukata.

Kaikki tämä kiertyy lopulta takaisin kaupungin tilinpäätökseen ja alkupisteeseensä eli Helsingin kaupungin terveeseen talouskehitykseen. Kulunutta vertausta hieman mukaillen: Helsinki on kuin suuri laiva, jonka kurssi muuttuu hitaasti – mutta joka uppoaa nopeasti, jos oikeita ohjausliikkeitä ei osata tehdä.

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa kaupungin tilinpäätöksen vahvistamista vuodelta 2010.

 

Close Comments