Ryhmäpuheet

Kansanäänestys ja kaupunginosavaltuustot

Vihreiden ryhmäpuhe Helsingin ja Vantaan yhdistämisselvityksestä 31.1.2011
Valtuutettu Mari Puoskari

Arvoisa puheenjohtaja,

Vihreän valtuustoryhmän mielestä selvitystä Helsingin ja Vantaan yhdistämisestä tulee jatkaa nimeämällä selvitysmies.

Vihreille on ensiarvoisen tärkeää, että mahdollisessa uudessa yhdistyneessä kaupungissa kaupunkilaisten osallistumismahdollisuudet paranevat. Tällä hetkellä päätöksenteko on karannut kauas. Helsinkikin on liian suuri yksikkö lähidemokratialle. Paikallisista asioista voitaisiin hyvin päättää paikallisella tasolla. Kansainvälisesti hyviä esimerkkejä elinvoimaisista ja kilpailukykyisistä kaupunkiseuduista, joissa on toimiva seutu- ja paikallishallinto, ovat Vancouver ja Kööpenhamina. Paikallisesti kaupunginosavaltuusto voisi vaikuttaa esimerkiksi joihinkin lähipalveluihin kuten päiväkoteihin ja pieniin asemakaavoihin. Yhdistyneen kaupungin malli voisi olla esimerkiksi vaaleilla valitut kaupunginosavaltuustot. Helsinki-Vantaa –kuntaliitosselvityksen yhteydessä tulee selvittää kaupunginosavaltuustojen aluejako, tehtävät ja tarvittavat lakimuutokset.

Toinen asia, jota edellytämme ennen päätöstä kaupunkien yhdistymisestä, on kansanäänestys. Näin merkittävästä kysymyksestä pitää myös kaupunkilaisten päästä ilmaisemaan kantansa. On puolueiden vastuulla tuottaa riittävästi tietoa kaupunkilaisille päätöksenteon pohjaksi.

Mitä hyötyä kuntien liittämisestä sitten olisi? Toisin kuin on väittetty, yksi keskeisimpiä perusteita on maankäyttö.  Ongelma on se, että Helsingissä on pulaa maasta. Tällä hetkellä rakennamme kalliita asuntoja savimaalle. Meillä on pulaa työpaikkatonteista erityisesti logistiikka- ja pienteollisuuskäyttöön. Viheralueemme ovat jatkuvasti rakennusuhan alla. Esimerkiksi Östersundomin alue voitaisiin suunnitella luontoarvoja paremmin kunnioittaen, kun sitä suunniteltaisiin yhdistyneen kaupungin tarpeista lähtien. Ratkaisu on se, että yhdistyneessä kaupungissa asunnot ja työpaikat voitaisiin sijoittaa koko alueen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla, kun nyt kilpailemme sekä asukkaista että yrityksistä. Kilpailu aiheuttaa myös sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntymistä koko pääkaupunkiseudulla.

Vihreät kannattavat tavoitetta siitä, että uudessa kaupungissa tuotetaan Helsingin tasoiset palvelut Vantaan kustannustasolla. Selvitysten vastustajat pitävät tätä naivina, mutta on innostava ajatus, että loisimme puhtaalta pöydältä 2020-luvun suurkaupungin, jonka toimintaa eivät rasittaisi tsaarinaikaiset hallintorakenteet ja toimintatavat. Totta kai tietojärjestelmien hankkiminen, tilojen muuntaminen ja uuden organisaation suunnittelu maksaisi jotain perustamisvaiheessa, mutta keskipitkällä aikavälillä syntyisi säästöjä.

Yksi kiistaton etu olisi kuntatalous. Jos keskeisimmät peruspalvelut tuotettaisiin Vantaan kustannustason mukaisesti ja hallintokustannuksia karsittaisiin, käyttötalous olisi tasapainossa, vaikka kunnallis- ja kiinteistöveroprosentit olisivat Helsingin vuoden tasolla. Tässä tilanteessa vuosikate ylittäisi poistot ja kattaisi melkein kokonaan investointimenot, jolloin lainanottotarve vähenisi merkittävästi. Tämä voi toki olla liian optimistinen tavoite, mutta suuremmillakin palvelukuluilla yhdistyneen kaupungin talous olisi itsenäisiä kaupunkeja selkeästi kestävämmällä pohjalla ja pystyisimme estämään velkaantumisen. Yhdistynyt kaupunki kykenisi myös vahvistamaan veropohjaansa maankäytön avulla itsenäisiä kaupunkeja paremmin.

Vantaa on velkaantunut vauhdilla, ja kuntaliitos tasaisi kaupungin velanottoa asukasta kohden. Suurin osa vantaalaisista toivookin kaupunkien yhdistymistä. On todella harmillista, jos vantaalaiset päättäjät eivät ole valmiita edes selvittämään asiaa. Viime vuoden istunut selvitysryhmä ei voinut luoda yhdistyneen kaupungin mallia, koska Vantaan valtuuston päätös esti sen. Nyt pitäisi olla rohkeutta nimetä selvitysmies ja vasta sen jälkeen tehdä päätökset liittymisestä.

On hyvä, että seutuhallintoajatustakaan ei ole haudattu. Pidämme kuitenkin edellytyksenä sille myös seudun kuntarakenteen muuttamista. Seutuhallinnolla voitaisiin ratkaista Helsingin seudun liikenneongelmia, mutta ei alueen segregoitumista.

Nykymuotoista tiiviimpää vapaaehtoista yhteistyötä on nyt kokeiltu viitisen vuotta. Sen avulla on saatu joitain hankkeita eteenpäin, mutta seudun suuria ongelmia sillä ei saada ratkaistua. Esimerkiksi kuntarajat ylittävät palvelut eivät toimi joustavasti vaan edellyttävät suuren määrän byrokratiaa. Lisäksi kunnat ajattelevat yhteistyömalleissa edelleen ensisijaisesti omaa etuaan, jolloin osaoptimointi vie suuren osan hyödystä.

Energiansäästöön tarvitaan selkeät otteet

Vihreiden ryhmäpuhe Helsingin Energian kehitysohjelmasta
Valtuutettu Ville Ylikahri

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Ilmastonmuutos on edelleen erittäin vakava uhka. Samoin fossiiliset polttoaineet vähenevät päivä päivältä. Nämä tosiasiat eivät ole kadonneet minnekään, vaikka ilmastonmuutos ei olekaan samalla tavalla otsikoissa kuin vuosi sitten.

Siksi onkin erittäin tärkeää, että Helsingin kaupunki jatkaa pitkäjännitteistä työtään vähentääkseen päästöjään ja luopuakseen fossiilisten polttoaineiden käytöstä.

Vihreä ryhmä pitää Helsingin Energian kehitysohjelmaa oikeansuuntaisena askeleena kohti kaupungin hyväksymää strategiaa hiilidioksidipäästöjen minimoimiseksi.

Monet valtuutetut ovat kauhistelleet ohjelmaan sisältyvien investointien hintaa. Mielestämme  kauhistelu on tarkoitushakuista ja yliampuvaa. Arvioiden mukaan Helenin on investoitava päästöjen vähentämiseen maksimissaan vajaa miljardi euroa vuoteen 2020 mennessä. Tästä summasta suuri osuus on typen ja rikin oksideiden vähentämiseen tähtääviä IE-investointeja, jotka on tehtävä joka tapauksessa ja jotka eivät liity ilmastonmuutoksen hillintään mitenkään. Tämä investointitaso ei myöskään lopeta Helenin tuloutuksia Helsingille, vaikka se niitä pienentääkin.

Pidemmän aikavälin skenaarioissa investointitarve on vielä hyvin epävarma, sillä hiilen talteenottotekniikan hinta ja tekninen toteutus ovat täysin auki. Samoin energian verotus sekä energian ja päästöoikeuksien tasot ovat vielä pitkällä aikavälillä pelkkiä arvauksia. Näiden epävarmuustekijöiden takia ei ole mitenkään perusteltua jättää investointeja tekemättä. Yhtä lailla voi tulla kalliiksi olla muuttamatta Helenin tuotantorakennetta, jos fossiilisten hinta nousee pilviin.

Joka tapauksessa hallitsematon ilmastonmuutos tulee maksamaan enemmän kuin siihen varautuminen.

Iso kysymysmerkki ohjelmassa on Hanasaaren voimalaitoksen tulevaisuus ja mahdollisen uuden monipolttoainevoimalaitoksen rakentaminen Vuosaareen. Koska Hanasaaresta voisi vapautua erinomaista tonttimaata jopa satojen miljoonien arvosta, ja koska Hanasaaren logistiset kysymykset ovat ratkaisematta, vaikuttaa siltä, että voimalan siirtäminen Vuosaareen on parempi vaihtoehto. Kun Hanasaaen tonttimaan arvo lasketaan mukaan, muuttuu investointien kannatuslaskelmat kaupungin kokonaistaloudellisen edun kannalta entistä edullisemmaksi. On kuitenkin hyvä, että asia valmistellaan huolella ja tuodaan valtuuston päätettäväksi ensi vuonna.

Nyt tehtävä päätös koskee Helenin energiantuotannon uusimista. Silti pitää muistaa, että kaikkein tehokkain keino vähentää päästöjä ja kustannuksia on vähentää energian kulutusta. Vuonna 2008 hyväksytyt energiapoliittiset linjaukset sisälsivät monia kirjauksia energiatehokkuuden parantamiseksi. Nyt niiden toimeenpanoon tarvitaan samanlaista selkeää otetta kuin energian tuotantopuolella on otettu.

Teenkin seuraavan toivomusponnen:

Hyväksyessään esityksen kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin kaupungin energiapoliittisten linjausten mukaisista energiansäästötoimenpiteistä valmistellaan konkreettinen toimeenpanosuunnitelma.

Toiseksi tehokkain keino vähentää päästöjä on kansainväliset sopimukset päästöjen leikkaamiseksi. Päästökauppa on erinomainen mekanismi päästöjen vähentämiseksi eikä täydellisessä maailmassa muita mekanismeja tarvittaisikaan.

Maailma ei kuitenkaan ole täydellinen. Emme voi täällä Helsingissä jatkaa fossiilisten polttamista aivan kuin mitään ei muualla maailmalla tapahtuisi, vaan meidän on etunojassa etsittävä uusia toimintamuotoja. Kun toimimme nyt aktiivisesti uusiutuvien polttoaineiden käyttöönotossa, olemme valmiita silloin, kun päästökauppa ja kohonneet hinnat ovat tehneet  kivihiilestä ja maakaasusta kokonaan liian kalliita käyttää.

EU:n päästökauppajärjestelmässä päästöoikeuksien määrää vähennetään hitaasti mutta varmasti. Samalla niiden hinta nousee. Vielä nyt on halvempaa ostaa päästöoikeuksia 15 euron tonnihinnalla kuin vaihtaa polttoainetta. Tilanne on toinen, kun aletaan lähestyä vaikkapa 40 euron tonnihinnan rajaa. Silloin olemme pulassa, jos emme ole siihen mennessä siirtyneet uusiin polttoaineisiin.

Voimalan suunnittelu, lupien saaminen ja rakentaminen vievät aikaa vuosikausia. Siksikin on syytä toimia nyt, eikä huomenna.

Tarvitaan myös tutkimusta, missä muodossa puu parhaiten sopisi voimalaitospolttoaineeksi. Nyt tarjolla on haketta, pellettiä ja kohta myös biohiiltä. Kuinka paljon polttoon menevää puuta kannattaa käsitellä? Missä muodossa se olisi optimaalisin voimalan kattilaan? Miten biopolttoaineita voidaan kerätä Suomen metsistä ilman haittaa metsien kasvulle, monimuotoisuudelle ja virkistysarvoille?

Helsingin Energian tulee olla aktiivisesti mukana etsimässä vastauksia näihin kysymyksiin.  Kehitysohjelmassa mainitut ideat ovat ennakkoluulottomia ja toivonkin, että niihin suhtaudutaan vakavasti.

Kehitysohjelmassa mainitaan myös, että Helsingin energia osallistuu osuuksiensa mukaisesti ydinvoima- ja vesivoimainvestointeihin. Vihreä ryhmä hyväksyy nykyisten voimalaitosten uudistusinvestoinnit ja tehojen lisäykset, mutta ei kannata ydinvoiman lisärakentamista eikä uusien koskien valjastamista.

Sen sijaan on erinomaista, että kehitysohjelmassa varaudutaan tuulivoiman lisäämiseen. Suomessa on syntynyt muista Euroopan maista poikkeava erittäin kielteinen asenne tuulivoimaan. Tuulivoiman laajentumisen tielle keksitään jatkuvasti uusia esteitä, joita ei muissa maissa tunnu olevan. Pidämmekin tärkeänä, että Helsingin energia jatkaa merituulivoimaratkaisujen kehittämistä ja on samaan aikaan mukana Suomen Hyötytuuli oy:n kautta etsimässä uusia sijoituspaikkoja maatuulivoimalle.

Arvoisa puheenjohtaja,

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa Helsingin Energian kehitysohjelman hyväksymistä.

Arviointikertomus 2009: Tavoitteita on kirkastettava

Vihreiden ryhmäpuhe arviointikertomuksesta 23.6.2010

Puheen piti valtuutettu Mari Puoskari

Puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Aluksi haluan kiittää tarkastuslautakuntaa arvokkaasta työstä arviointikertomuksen laatimisessa.

Verotulojen lasku vuonna 2009 oli synkeää, mutta ymmärrettävää peilattuna yleiseen taloustilanteeseen. On hienoa, että poliittiset ryhmät ja kaupungin virkamiesjohto päättivät yhteisymmärryksessä, että muista kunnista poiketen emme tee äkillisiä leikkauksia menoissa ja palveluissa. Pidimme myös investointitason korkeana. Nämä ratkaisut ovat olleet selvästi elvyttäviä ja koko kansantaloutta tukevia.

Huolestuttavaa on se, että heikentyneestä taloustilanteesta huolimatta menomme kasvoivat 6,5 %. Tämä ei ole jatkossa mahdollista. On toki ymmärrettävää, että osa menojen ylityksistä johtui palkankorotuksista ja muuttuneesta talous- ja työllisyystilanteesta. Tällaisia kuluja ovat mm. toimeentulotukimenot ja lastensuojelu. Onneksi näiden kulujen kasvuun reagoitiin jo syksyllä, ja valmisteltaessa vuoden 2010 budjettia taantumasta aiheutuvien kulujen hoitamiseen lisättiin yli 40 miljoonaa euroa.

Verotulojen kasvu Helsingissä on ollut muita suuria kaupunkeja hitaampaa koko 2000-luvulla. Meidän on pystyttävä houkuttelemaan yrityksiä Helsinkiin ja luomaan työpaikkoja mm. karsimalla lupaviidakkoa, vahvistamalla toimitila- ja teollisuustonttien tarjontaa, parantamalla asumisen ja pienimuotoisen yritystoiminnan yhdistämistä sekä kaupungin omien tilojen ulosvuokrausta.

Tämän hetken talous- ja työllisyystilanne voisi olla huomattavasti huonompikin. Uudellamaalla työttömien osuus työvoimasta on selvästi muuta maata alempi, huhtikuun lukujen mukaan 6,9%. Tilanne on parantunut maaliskuusta.

Tulevaisuus ei silti näytä kovin kirkkaalta. Jotta voimme välttää palveluiden leikkaamisen ja kovan velkaantumisen, joudumme syksyllä pohtimaan uudelleen investointiohjelmaamme. Vihreät ovat tähän valmiita, kunhan kohteet ovat oikeat. Haluamme painottaa investoinneissa raideliikennettä. Esimerkiksi Kruunuvuoreen tarvitaan raideyhteys, Herttoniemen liikenneympyrän laajennuksesta voidaan hyvin luopua. Yhtään uutta kaupunginosaa ei voida rakentaa ilman suunniteltuja joukkoliikenneyhteyksiä tai riittäviä julkisia palveluita. Meidän on pystyttävä rahoittamaan infrainvestoinnit maan arvonnousulla. Parempi vaihtoehto on myös lykätä joidenkin asuinalueiden rakentamista hieman.

Jotkut poliittiset ryhmät ovat myös väläytelleet kulttuuri-investointien lykkäämistä. Me sanomme näille ajatuksille jo kättelyssä ei. Vihreiden mielestä lykättävät investoinnit tulee löytää ensisijaisesti kaduista ja rakennetuista edustuspuistoista, uusista vähemmän tarpeellisista toimitiloista ja kalliista liikuntapaikoista.

Myös vuonna 2009 nojasimme tukevasti Helsingin Energialta saatuihin tuloutuksiin. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa. Päinvastoin on hienoa, että valtuustot ennen meitä ovat tehneet viisaita päätöksiä, eivätkä ole luopuneet omasta energialaitoksesta, kuten monet muut kaupungit. Helsingin Energian tulevaisuus on kuitenkin auki ja näyttää siltä, että joudumme jollain aikavälillä yhtiöittämään sen. Tämä työ on syytä tehdä huolellisesti, eikä meidän pidä kiirehtiä asiassa. Myös ympäristönsuojelu asettaa haasteita Helenille. Me vihreät olemme vahvasti sitoutuneet tavoitteisiin uusiutuvan energian lisäämisestä ja päästöjen vähentämisestä. Emme hyväksy näiden tavoitteiden toteuttamiseen tarvittavien investointien lykkäämistä. Helsingin tulee tavoitella hiilineutraaliutta pystypäin.

Vuonna 2009 valtio tuli kuntia vastaan korottamalla valtionosuuksia ja laskemalla työnantajamaksuja. Tämä oli hieno ele hallitukselta. Kuten tarkastuslautakuntakin on huomauttanut, huomionarvoista on se, että 10 suurimman kaupungin valtionosuuksien keskiarvo on yli 16 % tuloista, Helsingissä taas alle 7 %. Helsingin valtionosuuksia tulee kasvattaa samaan suuntaan kuin muissa suurissa kaupungeissa.

Valtion rooliin kuntapalveluiden rahoituksessa liittyy myös merkittäviä riskejä. Kiviniemen hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että työryhmä laatii esityksiä kuntien kehysbudjetoinnista. Pahimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että valtion asettaa kuntien menokasvulle tiukan prosentuaalisen tavoitteen, jonka ylittäviä kuntia kuritetaan leikkaamalla valtionosuuksia. Samaan aikaan eduskunta säätää lakeja, jotka kasvattavat kuntien menoja merkittävästi. Esimerkkinä voidaan mainita terveydenhuoltolaki. Valtion ja kuntien on yhdessä pohdittava, miten julkisen talouden kestävyyttä parannetaan. Kuvatun kaltainen kehysbudjetointi on kuitenkin väärä tapa. Helsingin on syytä jatkaa edusvalvontatyötään valtionosuusjärjestelmään liittyen.

Sitovat toiminnalliset tavoitteet toteutuivat taas mallikkaasti. Monet tavoitteista ovat pysyneet samoina ja jo vuosia ja niiden saavuttaminen on lastenleikkiä taitaville työntekijöillemme. Budjetin laadinnan yhteydessä toivoisi, että virastoilta ja valtuustoryhmiltä löytyisi viisautta ja energiaa pohtia tavoitteita nykyistä ponnekkaammin. Erityisen tärkeää olisi pohtia ovatko toiminnalliset tavoitteet niitä asioita, joita valtuustostrategiassa painotetaan. Esimerkkejä löytyy vaikka millä mitalla. Jos otetaan esimerkiksi liikuntavirasto, emme ole erityisen vakuuttuneita, että meidän pitäisi mitata istutettujen kalanpoikasten määrää. Sen sijaan meidän pitäisi mitata liikuntaviraston onnistumista helsinkiläisten terveyden edistämisessä.

Esitän tässä muutamia toteutumattomia tavoitteita, joihin vihreiden mielestä olisi syytä kiinnittää huomiota. Pitkäaikaisasunnottomien määrän piti vähentyä 250:lle henkilöllä vuonna 2009. Tulos oli kuitenkin vain 108 henkilöä. Tavoite asunnottomuuden puolittamisesta on tärkeä paitsi kaupungin turvallisuuden kannalta, ennen kaikkea inhimillisestä näkökulmasta. Sosiaalisektorin raamissa tähän on onneksi varauduttu vuodelle 2011

Toinen ryhmä, joiden kohtelua kaupunginjohdon taholta olemme seuranneet kauhulla, ovat romanikerjäläiset. Uusin käänne on se, että kaupunginjohtajan asettama romanityöryhmä kuuluu keskittyvän romanien ongelmien ratkaisemisen sijaan etsimään syitä romaneja tukevan sosiaalikeskus Sataman sopimuksen irtisanomiseen ja toiminnan lopettamiseen. Kerjäläisongelman syihin on puututtava Euroopan unionissa ja kansallisesti. Suomen pitää vaatia tiukemmin, että EU puuttuu romanien kohtaamaan rasistiseen kohteluun ja syrjintään ja että köyhyyden kierre katkaistaan. Helsingin tehtävänä on kuitenkin kiinnittää huomiota romanien perusoikeuksien toteutumiseen paikallistasolla. Olemmekin pettyneitä kaupunginjohtaja Pajusen toimintaan asiassa. Kaupunki, jossa kaikilla ei ole edes kattoa päänsä päällä, ei voi ylpeillä hyvinvoinnilla ja luovuudella. Näiden kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilanne on hoidettava kuntoon välittömästi.

Toinen esimerkki merkittävästä toteutumattomasta tavoitteesta löytyy opetustoimesta. Olemme asettaneet tavoitteeksi, että perusopetuksen oppimistulokset ovat Helsingissä vähintään maan keskitasoa. Tätä emme ole vielä saaneet toteutettua. Samanaikaisesti opetuksen yksikkökustannukset ovat Helsingissä selvästi 20 suurimman kaupungin keskiarvon yläpuolella. Helsingin kustannuksia nostaa toki sosiaalisen segrekaation kasvu ja mm. maahanmuuttajaoppilaiden määrä, Tätä yhtälöä olisi syytä selvittää tarkasti.

Kuten monet tutkimukset osoittavat, kaupungin elinvoimaisuuden ja kilpailukyvyn turvaamiseksi on tärkeätä huolehtia riittävästä kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuottamisesta. Haluamme kohtuuhintaista vuokra-asumista pienituloisille.

Aihe, joka edelleen loistaa poissaolollaan sitovissa tavoitteissa, on ympäristöpolitiikka.

Jotta todellisia tuloksia saavutettaisiin, on vastuu strategian ympäristötavoitteiden toteuttamisesta jalkautettava asianomaisille virastoille sitovien toiminnallisten tavoitteiden muodossa. Esitänkin seuraavan ponnen:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että strategiaohjelman ympäristökirjauksista muotoillaan sitovia toiminnallisia tavoitteita vuoden 2011 talousarvioon”

Kiitän vielä kaikkia kaupungin työntekijöitä hyvästä työstä vuonna 2009. Vihreä valtuustoryhmä puoltaa tilinpäätöksen hyväksymistä.

Ryhmäpuhe tasa-arvosuunnitelmasta 20.1.2010

Vihreiden ryhmäpuhe Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelmasta
Vt Mari Holopainen

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja muut osallistujat,

Vihreä valtuustoryhmä on käsitellyt Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelmaa vuosille 2009-2011. Tuon seuraavaksi esiin suunnitelmaa koskevia näkökulmia kolmessa osiossa, jotka koskevat sen laatimisperiaatteita, toiminnallista tasa-arvosuunnitelmaa ja henkilöstöpoliittista tasa-arvosuunnitelmaa eli tasa-arvon toteutumisesta Suomen suurimmalla työnantajalla.

On hienoa, että keskustelemme tänään neljännestä Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelmasta, joka perustuu lakiin miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, ja jonka tarkoitus on estää sukupuoleen perustuva syrjintä. Vaikka tässä suunnitelmassa on useita hyviäkin kohtia, on harmillista, että siinä on esitetty hyvin vähän konkreettisia toimenpiteitä. Tasa-arvolain mukaan viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Suunnitelman jalkauttaminen toimenpiteiksi ontuu tällä hetkellä. Helsingin kaupungin noin 40000 työntekijää ja etenkin esimiehiä ja –naisia on tiedotettu suunnitelmasta ja siihen sisältyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista heikosti. Entä miten suunnitelman toteutumista seurataan? Jotta Suomen suurin kaupunki ja työnantaja pystyisi vastaamaan paremmin edes lain minimivaatimuksiin, Vihreä valtuustoryhmä esittää, että jokaiseen virastoon perustetaan tasa-arvoasioita eteenpäin vievä, koulutettu, tasa-arvovastuuryhmä. Ryhmämme esittää myös, että tasa-arvosuunnitelman laatineeseen työryhmään otetaan laajemmin mukaan kaupungin virastojen esimiehiä henkilöstökeskuksen ym. edustajien lisäksi.

Toinen tasa-arvosuunnitelman puute on siinä, että sukupuoli määritellään niin, etteivät sukupuolivähemmistöt mahdu siihen. Helsingin tulisi tehdä erilliset linjaukset sukupuolivähemmistöistä, jotka kuuluvat nykytulkintojen mukaan nimenomaan tasa-arvolain piiriin. Tähän kuuluvat sukupuolen moninaisuus, ja toimenpiteet, joilla edistetään sukupuolivähemmistöjen kuten transihmisten ja intersukupuolisten henkilöiden tasa-arvoa ja kitketään syrjintää, joka perustuu sukupuoli-identiteettiin.

Suunnitelman tulisi huomioida myös seksuaalivähemmistöt ja yksinhuoltajat tai yhteishuoltajat: erityyppiset perhekombinaatiot. Kaupungissa ei asu ainoastaan perheitä, joissa on kaksi eri sukupuolta olevaa vanhempaa. Esimerkiksi kaupungin työntekijöitä tulisi kouluttaa kohtaamaan paremmin seksuaalivähemmistöjen edustajia neuvolassa. Myös yksinhuoltajien asema tulisi nostaa esiin.

Lisäksi Vihreä valtuustoryhmä ihmettelee, minkä takia apulaiskaupunkijohtaja Haatainen ei ole tuonut tasa-arvotoimikunnan koko raporttia valtuustolle liitteeksi, vaikka näin valtuusto viime käsittelyn yhteydessä edellytti? Onko niin, että valtuustolle ei ole haluttu esittää epämiellyttävää tietoa tasa-arvon tilasta, jota on saatu henkilöstön avoimista vastauksista? Tasa-arvotoimikunnan raporttihan on 37 sivua eli ei varmasti liian raskasta luettavaa liitteenä.

Kaiken kaikkiaan tällaisen laajan ohjelman haaste on kärjen puuttuminen. Tuleville vuosille pitäisi muotoilla muutama keskeinen tavoite, jotta tiedettäisiin missä on onnistuttu. Kauniiden puheiden lisäksi pitäisi ainakin kaupunginhallitukselle myös julkaista sellaiset tasa-arvoloukkaukset, joissa kaupunki on joutunut maksamaan esimiesten tekemiä tasa-arvon laiminlyöntejä.

Toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma:

Vihreiden tavoite joukkoliikenteen parantamisesta on myös tasa-arvoarvoasia, koska tärkeimmät käyttäjäryhmät ovat naiset, lapset ja vanhukset. Sujuva, ruuhkaton liikkuminen vaikuttaa lopulta suoraan Helsingin kilpailukykyyn ajansäästöinä.

Palvelujen käytössä on selvä sukupuolten välinen epätasa-arvo ja miehet voivat huonommin monin sosiaalisin mittarein. Helsingissä miesten oikeutta terveydelliseen tasa-arvoon voidaan edistää mm. tarjoamalla päihdekuntoutujille lakkautusuhan alla olevaa lääkkeetöntä yhteisöhoitoa jatkossakin.

Miesten tasa-arvoista jäsenyyttä ja osallistumista perheissä tulee lisätä ja Helsingissä tätä onkin pyritty lisäämään mm. perhevalmennuksen uudistuksella niin, että isien osallistumista edistetään jo odotusaikana. Päivähoidon osalta on hienoa, että joustavampia malleja poikkeavaa työaikaa tekeville perheille on kehitetty ja yhä joustavampiin, käyttäjälähtöisiin malleihin tulisi pyrkiä.

Vihreä valtuustoryhmä pitää erittäin tärkeänä, että perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn täytyy puuttua tiukemmin. Siitäkin huolimatta, että Suomessa naisia kuolee kaksinkertainen määrä parisuhdeväkivallassa muihin länsimaihin verrattuna, Helsingillä on viime vuosiin asti ollut hyvin heikosti olemassa minkäänlaisia lähisuhdeväkivallan ehkäisy – tai naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisia ohjelmia. Helsingin turvallisuusohjelmaan 2010-2012 laaditaan toimenpide-ehdotus perheväkivallan ehkäisystä hallintokuntien välisenä yhteistyönä. Vihreät vaativat, että suunnitelma tulee sisältämään kattavat toimenpide-ehdotukset ja resursointi.

Väkivallan uhreille tulisi tarjota pitkäkestoista asiantuntevaa keskusteluapua. Nyt tarjotaan vain kriisikeskustelu. Terveyskeskuksista ohjataan usein soittamaan Naisten Linjaan, jolla ei ole tarjota muuta apua kuin puhelinneuvonta ja joka toinen viikko kokoontuva keskusteluryhmä. Jos sote-lautakunta kaksinkertaistaisi 6800 euron tuen ryhmä voisi kokoontua joka viikko, joten ihan tähtitieteellisistä rahasummistakaan ei aina ole kyse. Turvakotien lisäksi palveluja tulisi olla lapsettomille, ja alkoholiongelmaisille, joita ei voida ottaa turvakoteihin. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle tulisi luoda konkreettiset toimintamallit väkivallan uhrien auttamiseksi. Myös Helsingin perheväkivaltatyöryhmän tulisi ottaa aktiivisempi rooli. Työryhmän vuonna 1996 lukkoon lyötyä kokoonpanoa tulisi uudistaa ja mukaan tulisi ottaa myös naisjärjestöjen edustus.

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa sovitellaan yhä enemmän Helsingissä. Sovittelussa on kuitenkin havaittu merkittäviä uhrin asemaan liittyviä riskejä. Läheisten tekemään väkivaltaan liittyy monimutkaisia tunteita ja todellisten tapahtumien peittelyä. Useissa tapauksissa väkivalta jatkuu. Helsingin tulisi harkita uudelleen lähisuhdeväkivallan sovittelun tarkoituksenmukaisuutta.

Hyväksyessään 90-luvulla perheväkivallan ehkäisyohjelman, valtuusto hyväksyi ponnen, jossa edellytettiin naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyä koskevan tiedotuskampanjan järjestämistä. Nyt voitaisiin uudelleen arvioida olisiko vastaavan kaltainen väkivallan eri muotoja koskeva kampanja tai muu tiedotuskeino paikallaan.

Vuonna 2008 peruskoulun yläluokkalaisten terveydessä oli tapahtunut käänne huonompaan. Samaan aikaan koulusurmat ja fyysisesti vaaralliset koulukiusaamistapaukset ovat herättäneet kansalaiskeskustelun nuorten tyttöjen ja poikien mielenterveysongelmista. Nuorten osalta mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet etenkin tyttöjen keskuudessa; 17-24 -vuotiaiden naispuolisten itsemurhakuolleisuus on toiseksi suurinta maailmassa Suomessa ja se on noussut, kun muu itsemurhakuolleisuus on laskenut (Väestöliitto). On selvää, että nuorten mielenterveyden hoitoon tarvitaan lisää resursseja.

Opetus, sivistys, ja vapaa-ajan palveluissa lista keskeisistä toteutetuista toimenpiteistä sivulla 17 alkaa toiveikkaasti: Tasa-arvonäkökulma on toteutunut läpäisevästi eri oppiaineiden opetuksessa, osana koulun toimintaa ohjaavaa arvopohjaa sekä koulujen toimintakulttuuria. Eriäviäkin mielipiteitä tästä on: Ehkä työnsarkaa kuitenkin vielä riittää. Myös opetusviraston tulisi enemmän konkretisoida toimenpiteitään: miten tasa-arvoa ja sukupuolivaikutuksien arviointia edistetään virastossa ja kouluissa. Juhlapuheiden lisäksi tarvitaan konkreettisia tekoja ja koulutusta. Sukupuolisensitiivinen kasvatus, suvaus ja näiden koulutus puuttuvat käytännössä kokonaan.

Lisäksi Vihreä valtuustoryhmä pitää tärkeänä, että liikunta-avustuksia ja toimitiloja jaettaessa tarjotaan nykyistä tasa-arvoisemmat liikuntamahdollisuudet poikien ja tyttöjen ja miesten ja naisten lajien kesken.

Arvoisa puheenjohtaja, muut valtuutetut ja läsnäolijat. Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelman toinen osio koskee oman henkilöstön mahdollisuuksia tasa-arvoiseen työelämään.

Helsingin kaupunki on Suomen suurin työnantaja. Helsingin kaupungin palveluksessa uralla etenemisen ei pitäisi riippua sukupuolesta. Kuitenkin tämän suunnitelman mukaan naisten osuus Helsingin kaupungin johtotehtävissä vuoden 2008 lopussa (virasto- ja osastopäälliköistä) oli n. 32 %, kun naisia koko henkilöstöstä oli noin 74% (Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelma). Jotta naisten ja miesten osuus johtotehtävissä jakautuisi tasapuolisesti, niin naisia tulisi olla johtotehtävissä samassa suhteessa kuin naisia on koko henkilöstöstä eli aika paljon enemmän kuin tällä hetkellä. Helsinki on sitoutunut siihen, että kahdesta kelpoisuudeltaan ja sopivuudeltaan samanarvoisesta hakijasta haettavana olevaan tehtävään valitaan aliedustettuun ryhmään kuuluva. Tämä on syytä pitää mielessä myös ja erityisesti nyt kun suuret johtajasukupolvet eläköityvät ja uusia, pitkävaikutteisia johtajavalintoja kaupungissa tehdään. Haluamme kiinnittää huomiota myös suunnitelman kirjaukseen siitä, että tilapäisesti poissaolevaa, mm. äitiys-, tai isyyslomalla tai asepalveluksessa oleva henkilöä ei saisi syrjiä tehtäviä jaettaessa.

Suunnitelmassa luvataan kehittää esimieskoulutuksiin osallistuvien tilastointia sukupuolen mukaan ja luoda edellytykset sille, että naisten osuutta esimiestehtävissä lähennetään koko henkilöstön sukupuolijakaumaan nähden. Esitämme, että tämä tilastointi tuodaan kaupunginhallitukselle ja valtuustolle tiedoksi. Sukupuoliasioissa syrjintää kohtaaviin erityisryhmiin tulisi kiinnittää huomiota. Maahanmuuttajanaiset kohtaavat edelleen moninkertaista syrjintää muun muassa koulutukseen pääsyssä ja työhönotossa.

On huolestuttavaa, että palkkaeroja on olemassa erityisesti asiantuntijuutta vaativien tehtävissä ja jopa 10%-15%. Asiantuntijuutta vaativien tehtävien palkkauksen vertailu on vaikeaa, koska avoimuutta ei ole. Kohtuullisen helposti olisi selvitettävissä tapahtuuko asiantuntijatehtävien palkkauksessa tilastollisesti merkittävää syrjintää esimerkiksi hallintokunnittain. Helsingin kaupunki voisi toimia esimerkillisesti tässä. Myös muun julkisen sektorin, kuten yliopistojen, täytyy nostaa profiiliaan piilotetuissa palkkaeroissa. Kun kukaan ei tiedä, miten henkilökohtaiset palkanosat ovat jakautuneet, on hyvin vähän työkaluja lähteä vaatimaan muutosta. Myöskään suomalainen kulttuuri ei edistä avoimeen palkkakeskusteluun. Todellinen avoimuus lähtee kuitenkin siitä tahosta, jolla tieto on käsissään. Ehkä jotain alkaisi tapahtua, jos Helsingin kaupunki virasto- tai yksikkötasolla esitettäisi julkista tilastotietoa siitä, millaisia eroja naisten ja miesten välisissä palkoissa samoissa asiantuntijatehtävissä on.

On hienoa, että tasa-arvosuunnitelmassa luvataan, että kaupungin henkilöstösuunnittelussa varaudutaan myös miesten lisääntyviin perhevapaisiin. Kaupunki pyrkii kannustamaan isiä enenevässä määrin käyttämään oikeuttaan vanhempainvapaan pitämiseen ja näin onkin syytä tehdä, sillä sosiaaliviraston arvion mukaan vain 5% kotihoidon tuista nostaa isä. Vihreä valtuustoryhmä on sitä mieltä, että isällä on oltava yhtäläinen mahdollisuus osallistua pienten lastensa hoitoon ja kasvatukseen. Muissa Pohjoismaissa tässä ollaan jo paljon pidemmällä ja kustannukset tasataan siten, että raskaus on työnantajalle kustannusneutraali. Epätasa-arvo koituu taakaksi naisvaltaisten alojen yrittäjille, ja estää osaa naisista tarttumasta yrittäjyyteen.

Kaikkiaan työn ja perheen yhteensovittamisen kokonaisuus on hahmotettu kapeasti. Kansalaisilla on työn ja perheen yhteensovittamisen tarpeita erityisesti pikkulapsivaiheessa, mutta myös muissa perhevaiheissa. Muihin elämätilanteisiin ei tässäkään suunnitelmassa kuitenkaan ole kiinnitetty sanottavammin huomiota mikä valitettavasti osaltaan johtaa siihen, että Suomessa ja Helsingissä naisten ja miesten asema työelämässä ja perheessä ei lainsäädännöstä huolimatta ole vielä tasa-arvoinen.

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa tasa-arvosuunnitelman hyväksymistä. Suunnitelmaa koskevat täydennysehdotukset ryhmämme esittää ponsilla.

Ryhmäponnet:

– Esitämme, tasa-arvon toteutumisen valvomiseksi, suunnitelman tehokkaaksi jalkauttamiseksi virastoihin tulisi perustaa tasa-arvoasioita eteenpäin vievä, koulutettu, tasa-arvovastuuryhmä.

–  Esitämme, että Helsingin kaupungin tulisi tehdä erilliset linjaukset sukupuolivähemmistöjen oikeuksista.

– Esitämme, että palkkaerojen kehittymistä tulee seurata ja raportoida entistä tarkemmin. Helsingin kaupungin tulee ryhtyä omalta osaltaan toimenpiteisiin, joilla naisten palkkatasa-arvoa edistetään.

Vihreiden ryhmäpuhe talousarvion 2010 käsittelyssä

Ensi vuoden budjetti:
Aidosti viherelvyttävä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta lisäävä
Valtuutettu Elina Moisio


Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Vihreille on tärkeää, että taloutta suunnitellaan tasapainoisesti. Halusimme, että ensi vuoden budjetti tehdään siten, ettei palveluja heikennetä samalla kun talous on pidemmällä aikavälillä hallittavissa. Tässä onnistuttiin. Korkea investointitaso on näin talouden taantuman aikaan perusteltu, samoin velanotto siihen tarkoitukseen. Tarvitsemiamme palveluita ei kuitenkaan tule maksattaa tulevilla sukupolvilla. Siksi halusimme tasapainottaa neuvotteluissa syntyneitä menonlisäyksiä yleisen kiinteistöveron alarajan korottamisella.

Tällä budjetilla turvataan palvelut käymättä kuntalaisten kukkarolla. Kunnallisveron korottaminen on tärkeä työkalu, jota ei ole syytä hylätä tulevaisuudessa, mutta joka tähän tilanteeseen olisi ollut väärä. Kiinteistövero on kunnallisveroa oikeudenmukaisempi vero. Kiinteistövero omaisuusverona on Suomessa paljon kansainvälisen tason alapuolella, siksi sitä oli varaakin korottaa. Kiinteistövero ei pitkällä aikavälillä nosta asumiskustannuksia. Tämä siksi, että tontin ostohinta alenee vaikka vuotuinen maksu nousee. Kunnallisveron korotuspaineisiin kannattaa suhdannesyistäkin palata sitten, kun talouden kääntyminen on näköpiirissä.

Vihreämpiä investointeja

Helsingin investoinneista tehtiin talousarvioneuvotteluissa selkeästi ekologisesti kestävämmät. Jo talousarvioehdotus sisälsi kiitettävästi satojen miljoonien joukkoliikenneinvestoinnit ja kymmenien miljoonien homekoulujen korjausmäärärahat.

Neuvottelujen tuloksena suunta vielä parani. Tontinvarausehdoissa ja kaupungin peruskorjaustoiminnassa sekä omassa uudistuotannossa parannetaan rakennusten energiatehokkuutta. Tavoitteena on A-energialuokka. Tämän toteuttamiseen varatut 2 miljoonan määrärahat kuluvat varmasti nopeasti. Erityisesti peruskorjausrakentamisessa kannattaa toimia järkevästi. Tavoitteet kannattaa asettaa korkealle siellä, missä se on mahdollista, sillä kaikessa korjausrakentamisessa se ei ole mahdollista.

Helsingin olisi syytä alkaa itse tukea taloyhtiöiden energiatehokkuutta parantavia ratkaisuja. Kaupungin pitäisi kannustaa energiatehokkuuden parantamiseen julkisivu- ja putkiremonttien yhteydessä. Esimerkkinä käy vaikkapa Maunulan energiatehokkuushanke, MET-hanke, jossa 25 taloyhtiöitä ponnistelee energiansäästön eteen.

Vähäautoisempaan ja viihtyisämpään kaupunkiin kulkee monta reittiä.  Pyöräilyn lisäämistä varten on syytä sovitusti uusia pyöräilyn suunnitteluohjeisto ensi vuoden aikana. Saman tavoitteen takia pyörätieverkoston kehittämiseen lisättiin kaksi miljoonaa euroa. Näillä määrärahoilla voisi aloittaa vaikka Mechelininkadun pyörätien rakentamisen heti alkuvuodesta.

Pyöräily ei ole harrastus vaan elämisen ja liikkumisen muoto, jonka edistämisessä me vihreät näytämme jäävän valitettavan yksin. Tämän todistaa taas eilinen HSL:n hallitus, jossa kokoomus vastusti kokeilua pyörien kuljettamisesta paikallisjunissa.

Kuten valtuuston strategiaohjelmassa päätettiin, on syytä pikimmiten asettaa pyöräilyprojekti ja sille toteutusohjelma. Ilman näitä emme koskaan tule saavuttamaan pyöräilyn kaksinkertaistamistavoitteita. Ensi vuoden päättyessä valtuustokaudesta on jo puolet takana, työ pitää käynnistää nyt!

Teenkin asiasta seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että vuoden 2010 aikana käynnistetään valtuuston strategiaohjelmassa päätetty pyöräilyprojekti ja sen toteutusohjelman laadinta.

Asukaspysäköintimaksun korottamisesta voisi sanoa, että jo oli aikakin. Viiteentoista vuoteen maksuun ei ole koskettu. Kun samalla päätettiin, että pysäköintimaksuista ja pysäköintivirhemaksuista tulee saada lisätuottoja, valvonta näiltä osin varmasti tehostuu. Enää ei kannatta käyttää asukaspysäköintipaikkoja varastointiin ja käyttämättömien autojen pysäköintiin. Tästä hyötyvät ennen kaikkea asukkaat, joille paikka voi jatkossa löytyä helpommin.

Ehkä keskustamme muuttuu pikku hiljaa autoilun ja pysäköinnin villistä lännestä ruuhkattomammaksi ja saasteettomammaksi.  Onneksemme kaupunki on myös ehdottanut liikenne- ja viestintäministeriölle ruuhkamaksut mahdollistavaa lainsäädäntöä.

Sosiaalista oikeudenmukaisuutta talouden keinoin

Erityisen hienoa on se, että vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta tämä budjetti pystyy jopa hieman vahvistamaan palveluja. Tarpeita olisi varmasti paljon nyt toteutettuja enemmän. Näihin tarpeisiin palaamme taloudellisen tilanteen kohennuttua tulevina vuosina.

Nyt tehty toimeentulotuen uudistaminen auttaa juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Jos toimeentulotukimenojen ennakointi on aikaisempina vuosina mennyt pieleen, on sosiaalivirasto joutunut löytämään rahaa muista toiminnoistaan. Tämä epäkohta on nyt vihdoinkin korjattu. Momentin eriyttämisen lisäksi ennalta ehkäisevän toimeentulotuen osuus turvattiin kirjauksella, että toimeentulotukirahoista kolme prosenttia on käytettävä ennalta ehkäisevään toimeentulotukeen. Ehkäpä ensi vuonna Helsinki voi ylpeänä todeta seuraavansa valtakunnallista suositusta, jota juuri mikään muu kunta ei noudata.

Tämä tehty uudistus takaa sen, että jos toimeentulotuen saajia on ensi vuonna arvioitua enemmän, ylitysoikeutta haetaan valtuustosta ilman, että sosiaalitoimen muiden asiakkaiden palvelut kärsivät. Ja ilman, että ennaltaehkäisevään toimeentulotukeen kajotaan.

On jotenkin muodikasta arvailla ensi vuoden työttömyyslukuja. Prosentteja lentelee ja ekonomistien ja puolueiden hatuista vedellään lukuja. Kivijalka, jolle tämä talousarvio on rakennettu, on tämän vuoden toteumaennuste. Se on hyvä ja rehellinen kivijalka. Tälle kivijalalle eli uusimmalle toteumaennusteelle soisi jatkossakin talousarvioiden laadittavan heti alusta pitäen.

Perheet

Taloudellinen taantuma näkyy ikävällä tavalla perheiden tilanteissa Helsingissä. Ongelmien ehkäisemiseksi on ennaltaehkäisevien lapsiperheiden palvelut pidettävä hyvällä tasolla.  Palvelujen lisäksi tarvitaan verkostoja, johon perheet voivat tukeutua. Vaikkapa kerho- ja iltapäivätoiminnalla, pienentämällä päiväkotiryhmiä ja yhteistyöllä järjestöjen kanssa voidaan ongelmat havaita ja korjata jo aikaisessa vaiheessa. Leikkipuistojen korjausrakentamiseen lisättiin rahaa tästäkin syystä.

Valitettavasti huostaanotot ovat lisääntyneet Helsingissä. Sijaishuollossa on tehty merkittävä työ sen eteen, että lisää perheitä on saatu ja sitä myötä laitospaikkoja vähennettyä. Hienoa, että niin moni perhe ryhtyy tähän haastavaan, mutta antoisaan työhön. Onkin syytä lisätä sijaisperheiden tukea nykyisestä olennaisesti. On huolestuttavaa, että vaikeasti sijoitettavat, monisairaat lapset ovat tällä hetkellä suurin asiakasryhmä, joka on kasvanut voimakkaasti. Heidän kohdallaan perhesijoitus ei ole mahdollinen ja siksi perhesijoitusten ohella on syytä vahvistaa omia, kodinomaisia laitoksia. Teen aiheesta toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että otetaan käyttöön tapoja, joilla sijaisperheeksi ryhtyneitä voidaan tukea, kuten ympärivuorokautinen perhehoidon tukipalvelu. Samalla on vahvistettava kaupungin omia, kodinomaisia laitoksia niille lapsille, joille perhesijoitus ei ole mahdollinen.

Kaikki perheitä koskevat uutiset eivät kuitenkaan ole ikäviä. Iloksemme Helsingissä on ennakoitua enemmän lapsia. Viiden miljoonan lisämäärärahalla saadaan viidellesadalle lapselle päiväkotipaikka. Päivähoidossa yksityinen hoito ja kotihoito täydentävät hyvällä tavalla laadukasta kunnallista päivähoitoverkkoa. Jatkossa talousarvioehdotuksen tulisi perustua automaattisesti uusimmalle päivähoitoikäisten väestöennusteelle.

Päihteet ja mielenterveys

Vihreät ovat monena vuonna kantaneet huolta mielenterveys- ja päihdetyön määrärahoista Helsingissä. Nyt lisätyillä määrärahoilla saadaan paljon aikaiseksi. Päihteidenkäyttäjien kohdalla esimerkiksi Tervalammen kuntoutuskeskuksen huumekuntoutustoimintaa olisi syytä vahvistaa niin, että paikalla olisi henkilökuntaa myös iltaisin ja viikonloppuisin. Tarve kun ei aina noudattele virka-aikoja. On syytä myös varmistaa huumekuntoutuksen monimuotoisuus. Lääkkeetöntä hoitoa tarvitaan. Kaupungin on jatkossakin hankittavaostopalveluja erilaista psykososiaalista kuntoutusta tarjoavilta asiantuntijayhteisöiltä. Olennaista on, että koko hoitoketju toimii ja kuntoutuneelle voidaan tarjota asumispalveluja tueksi.

Ikääntyneet

Väestö ikääntyy sitä vauhtia, että on mietittävä vanhusten hoidon rakenteita. On inhimillinen ja hyvä tavoite, että pitkäaikaisen laitoshoidon osuutta vähennetään. Tämä ei tarkoita sitä, että huonokuntoiset vanhukset tullaan huomenna siirtämään pois laitoksista. Muutos tapahtuu ajan myötä. Kun kotona asumista, palveluasumista ja kuntoutusta pystytään vahvistamaan, ikääntyneet pysyvät parempikuntoisina pidempään. Erityisesti omaishoitajat joutuvat koville tasapainoillessaan hoivan ja vastuun, omien töiden ja vaatimusten ristipaineessa. Omaishoitoon ja pitkäaikaishoivaan lisätyt määrärahat tulevat varmasti tarpeeseen.

Työllisyys

Yhtä lailla kun tuntuu olevan haluja arvailla ensi vuoden työttömyyslukuja, on haluja arvailla kunnallisen työmarkkinakierroksen ja palkkaratkaisun suuruutta. Sitä on kuitenkin aivan mahdotonta lähteä ennustamaan. Erilaisten määrärahojen lisääminen arassa työmarkkinatilanteessa ei ole reilua neuvotteluosapuolia kohtaan. Siksi sovussa olevat ryhmät sopivat, että palkkaratkaisun synnyttyä kaupunginhallitus käsittelee ratkaisun vaikutukset. Vihreille erityisen tärkeää on, etteivät ydinpalvelut, kuten hoito-, hoiva- kasvatus- ja opetustyön laatu, vaarannu.

Ensi vuoden työllisyystilanne on joka tapauksessa haastava. Erityisesti pitkäaikaistyöttömät, vajaakuntoiset, maahanmuuttajat ja nuoret tarvitsevat tukea työllistymiseen.  Tehokkaimpia toimia ovat ne, joissa kaupunki auttaa pääsemään avoimille työmarkkinoille töihin. Tässä taloustilanteessa se on haastavaa, joten on syytäkin, että kaupunki lisää omaa työllistämistään. Siksi ryhmät päättivät lisätä merkittävän työllistämismäärärahan päälle vielä 3 miljoonaa euroa, jotka kohdennetaan muun muassa vanhustenhoitoa ja omaishoitoa tukevan henkilöstön, pysäköinnin valvonnan henkilöstön ja koulutilojen iltakäytön mahdollistavan henkilöstön kouluttamiseen ja palkkaamiseen sekä työpajatoimintaan.

Arvon puheenjohtaja,

Demarit väittävät kaupunginhallituksessa esillä ollutta ehdotustaan tasapainoisemmaksi. Ero ehdotusten välillä on vuosikatteessa vain 5 miljoonaa euroa. Budjetin mittaluokassa se on kärpäsen verran. Kunnallisveron korotuksella demarit hankkivat 110 miljoonan euron lisätulot, josta sitten pistetään heti haisemaan 105 miljoonaa euroa. Lisäysehdotukset myös huutavat konkretiaa: huonossa taloudellisessa tilanteessa heitellään miljoonia sinne ja tänne. En parhaalla tahdollakaan voi kutsua tuota ehdotusta tasapainoisemmaksi.

Toimeentulossa, työllisyydessä ja perheiden palveluissa demareiden ehdotukset perustuvat mutu-tuntumalle ja epämääräisille laskelmille ensi vuodesta. Hyvä ja rehellinen kivijalka, jolle kaupunginhallituksen esitys on rakennettu, on tämän vuoden toteumaennuste.

Haluan kiittää kaikkia tätä budjettiesitystä laatimassa olleita ryhmiä hyvästä ja rakentavasta yhteistyöstä. Kiitos myös virkamiehille valmistelusta ja avusta. Tämä ensi vuoden talousarvio on aidosti viherelvyttävä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta vahvistava. Ja sen hyväksymistä on ilo suositella koko vihreän valtuustoryhmän voimin.