Ryhmäpuheet

Ryhmäpuhe vuoden 2012 tilinpäätöksestä

Tuuli Kousa, vihreä valtuustoryhmä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Aivan ensiksi haluan kiittää tarkastuslautakuntaa jälleen kerran perinpohjaisesta työstä. Tarkastuslautakunnan tehtävänä on kuntalain mukaan arvioida, ovatko valtuuston asettamat tavoitteet toteutuneet. Jo tästä syystä nyt käsillä oleva paperi on kiinnostavimpia, joka valtuutetun käsien lävitse vuodessa kulkee. Valtuutetuille käsiteltävät asiat ovat tuttuja, mutta arviointikertomus antaa uuden näkökulman kaupungin toiminnan tarkasteluun. Ennen kaikkea se seuraa sitä, miten hyvin kaupunkilaisten tahto on kaupungin käytännön toiminnassa toteutunut.

Itse tilinpäätöksestä haluan nostaa esiin joukon karuja lukuja: Kaupungin menokasvu lähes kaksinkertaistui viime vuonna, mutta tulot eivät kasvaneet samaa tahtia. Jos jotain hyvää, kunnallisverotulot kasvoivat 4 prosenttia ja kiinteistövero reilun prosentin, mutta kun yhteisöveron tuotto heikkeni samana aikana 21 prosenttia, tilanne on huolestuttava.

Kaupungin tilinpäätös osoittaa 138, 9 miljoonan euron ylijäämää, mutta vain ja ainoastaan liikelaitosten ansiosta. Ilman niitä vuoden 2012 alijäämä olisi ollut lähes 43 miljoonaa euroa. Palvelutuotantomme rahoitus on erityisen riippuvaista Helsingin energian tuloutuksesta. Tämä on kuitenkin savijaloilla seisovaa rahaa, jonka ei voida monestakin syystä edellyttää pysyvän nykyisellä tasolla.

Viime vuoden lopussa meillä oli velkaa hieman alle 2 000 euroa asukasta kohti, määrä jonka hartiamme vielä hyvin kantavat, mutta hyvinvoinnin turvaamiseksi meidän on kyettävä hillitsemään menokasvua niin, että menot eivät kasva jatkuvasti tuloja nopeammin. Hankaluus syntyy siitä, miten rakentaa samaan aikaan sekä sosiaalisesti ja ekologisesti että myös taloudellisesti kestävää kaupunkia. Sellaisen kaupungin olemme lapsillemme velkaa.

Suurimmalle osalle asukkaistaan Helsinki on vaikeasta taloustilanteesta huolimatta parempi paikka asua ja elää kuin koskaan ennen. Jotta näin olisi myös jatkossa, meidän on päättäjinä hahmotettava olennainen ja uskallettava tehdä välillä vaikeita, välillä rohkeita päätöksiä.

Nostetaan esiin muutamia keskeisiä ongelmakohtia.

Ensinnäkin: tarvitsemme lisää työtä ja koulutusta. Kaupungin toimeentulotukimenot ylittyivät viime vuonna noin 22,7 milj. eurolla, mikä kertoo jostain isommasta. Jotta Helsinki pysyy elinvoimaisena ja helsinkiläiset voivat hyvin, tarvitsemme lisää työtä.

Aloitan nuorista: Helsingissä on yli 9 000 syrjäytymisriskissä olevaa nuorta. Peräti 20 prosenttia 20–29-vuotiaista on ilman toisen asteen koulutusta.  Toistan, viidennes. Tämän joukon työura jää tilastojen perusteella 20 vuoteen, mikä on paitsi kansantaloudellisesti, myös inhimillisesti kestämätöntä. Nuorisotakuun toteuttaminen on aivan mielettömän tärkeä tavoite. Me emme saa antaa sen karata käsistämme, ja siksi onkin helppoa yhtyä huoleen paitsi ammatillisen koulutuksen myös oppisopimuspaikkojen riittävyydestä ja maahanmuuttajien suomenkielen opetuksen tarpeesta. Nuori ei syrjäydy yhdessä yössä ja siksi erityisesti lapsiperheiden köyhyys ja tukiverkostojen vähäisyys kannattaa ottaa vakavasti päätöksenteossa.

Ja sitten kypsässä iässä oleviin: Helsinki näyttää omilla toimillaan työnantajana hyvää esimerkkiä: kaupungin palveluksessa olevien työurat pitenevät.  Toivottavasti myös maan hallitus tai viimeistään seuraava hallitus hoitaa myös oman tonttinsa ja ryhtyy toimiin eläkeiän nostamiseksi, koska se on valitettavasti asia joka ei ole tämän valtuuston käsissä.

Ongelmakohta kaksi: Asumisen kalleus on yhä vakavampi ongelma. Helsinki kasvaa, mutta asuntotuotanto ei pysy perässä. Ostin ensimmäisen yksiöni ollessani 24-vuotias opiskelija, pankkilainalla 100 tuhannella eurolla. Nyt samalla rahalla ei saisi samasta kaupunginosasta puoltakaan siitä asunnosta. Myös perheasuntojen hinnat karkaavat ihmisten ulottumattomiin, ja nyt puhutaan työssäkäyvästä keskiluokasta. On järjetöntä, että helsinkiläiskaksion hinnalla saisi talon paitsi melkein mistä vaan Suomen kunnasta myös joistain maailman metropoleista.

Tarkastuslautakunta huomauttaa aivan oikein, että asuntotuotantoa on sujuvoitettava. Kaavaprosessia on kevennettävä ja kaavamääräyksiä väljennettävä. Vihreä valtuustoryhmä aloittaisi tarpeettomista väestönsuojista ja ennen kaikkea parkkipaikkanormista: Helsinkiläisten autoton enemmistö maksaa siitä asunnoissaan kovan hinnan. Seurauksena Helsinki kaavoittaa tehottomasti ja menettää verotuloja naapurikuntiin.

Kaavavaiheen ratkaisuilla on suuri vaikutus alueen ja rakennusten lopullisiin investointi- ja käyttökustannuksiin, ja kuten kaupunginhallituskin lausunnossaan toteaa, meidän pitää varmistaa ettei kaavoista tule liian kalliita toteuttaa. Hyvä esimerkki kalliista suunnittelusta on Koivusaaren kaava, jossa 100 miljoonan arvoinen kansi moottoritien päälle siirsi koko hankkeen hamaan tulevaisuuteen. Ilman kallista monitasoratkaisua Koivusaaren rakentaminen voitaisiin aloittaa kannattavasti vaikka huomenna.

Kolmas räikeä ongelmakohta on sellainen, jonka luulisi kiinnostavan valtuustoa aivan erityisesti. Demokratian, kaupungin johtamisen ja kuntalaisten tahdon toteutumisen kannalta on hyvin huolestuttavaa, että  talousarvion 101 sitovasta toiminnallisesta tavoitteesta toteutui vain 77 – eli 76 prosenttia. Jokainen sitova tavoite on tiukkojen, demokraattisten neuvottelujen tulos. Onko niin, että esitämme epärealistisia tavoitteita, vai niin, että toiminnallisia tavoitteita ei kunnioiteta tarpeeksi kaupungin virkamiesjohdossa?

Erityisesti ilmasto- ja liikenneasioissa pärjäsimme huonosti. Sitovista tavoitteista jäätiin selvästi mm. seuraavissa kategorioissa: ”kaupunkirakennetta eheytetään ilmastonmuutokseen vastaamiseksi”, ”liikennejärjestelmää kehitetään kestävien liikennemuotojen edistämiseksi” ja ”liikennejärjestelmää kehitetään pääosin raideliikenteeseen perustuen joukkoliikenteen palvelutasoa nostamalla sekä kävely- ja pyöräilymahdollisuuksia lisäämällä”. Vastaavasti rakentamispalvelun tavoitteena oli vähentää energian kokonaiskulutusta 2 prosentilla, mutta kulutus päinvastoin kasvoi 13,4 prosentilla. Lastemme tulevaisuuden kannalta väitän, että nämä olisivat melkeinpä niitä kaikkein keskeisempiä tavoitteita.

Lopuksi ja samasta aiheesta jatkaakseni: millään edellämainitulla ei ole juuri merkitystä, ellei tulevaisuus ole ekologisesti kestävällä pohjalla. Olemme juuri valtuustostrategian yhteydessä sitoutuneet vähentämään hiilidioksidipäästöjämme 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Tämä edelleen varsin maltillinen tavoite ei todellakaan nosta meitä edelläkävijöiden joukkoon, mutta kannustaa toivottavasti parantamaan energiatehokkuutta ja vähentämään päästöjä. Liian usein tuntuu, että olisi käynnissä joku muka tulenpalavampi kriisi, joka lykkää maapallon pelastamista.

Arvoisa puheenjohtaja, näiden huomioiden saattelemana vihreä valtuustoryhmä puoltaa vuoden 2012 tilinpäätöksen hyväksymistä.

Ryhmäpuhe strategiaohjelmasta vuosiksi 2013-2016

Emma Kari
vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja

Arvoisa puheenjohtaja,

Helsinkiin halutaan muuttaa, koska tämä on oikea kaupunki. Oikeassa kaupungissa koulu on lähellä, ratikalla pääsee harrastuksiin ja metrolla töihin. Hyvässä Helsingissä ystävät löytyvät lähikahvilasta tai leikkipuistosta, eikä lähimetsään mennäkseen ei tarvita autoa.

Me haluamme, että Helsingissä rakentaa urbaania kaupunkia kaupunkilaisille ja siihen nyt käsiteltävä valtuustostrategia tähtää. Rakentamistavoitetta kasvatetaan ja samalla kun kaupunkia tiivistetään, myös luonnon monimuotoisuutta lisätään ja Helsinkiin perustetaan metsäinen suojeluverkosto.

Vihreiden pitkäaikainen tavoite asumisen hintojen laskemisesta etenee, sillä autopaikkojen kustannukset tullaan kohdistamaan paremmin niiden käyttäjille. Nykyinen autopaikkanormi on kallis, epäoikeudenmukainen ja aikansa elänyt järjestelmä. Autopaikkojen kustantamista yhteisestä kukkarosta perustellaan lapsiperheiden tarpeilla, vaikka samalla nostetaan asuntojen hinnat niin korkeiksi, ettei monilla lapsiperheillä ole niihin varaa.

Liikennepolitiikassa mennään kokonaisuudessaan vihreään suuntaan. Pyöräilynedistämisohjelmaa viedään eteenpäin ja raitioliikennettä parannetaan poikkihallinnollisella ratikkaprojektilla. Tavoitteena on nyt kasvattaa kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuutta liikenteestä jopa prosenttiyksiköllä vuosittain. Tämän valtuustokauden aikana liikennehankkeista priorisoidaan tätä tavoitetta tukevia investointeja. Vihreät ovat tyytyväisiä myös siihen, että joukkoliikenneinvestoinnit on pääosin rajattu investointikaton ulkopuolelle.

Strategiaesitys asettaa uuden yleiskaavan tavoitteeksi energiatehokkaan kaupunkirakenteen. Kun vanha valtuusto vielä puoli vuotta sitten torjui vihreiden esityksen päästötavoitteiden tiukentamisesta, olemme nyt sitoutumassa vähentämään hiilidioksidipäästöjämme 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Me tiedämme hyvin, ettei tämä tavoite nosta Helsinkiä ilmastonmuutosta torjuvien kaupunkien etujoukkoon. Meidän onkin jatkuvasti etsittävä tapoja parantaa energiatehokkuutta ja leikata päästöjä.

Me emme halua jättää velkaamme lastemme maksettavaksi. Strategia ei vie kohti paniikkisäästämistä, mutta meidän on pystyttävä katsomaan entistä tarkemmin, että käytämme kaupunkilaisten verorahoja parhaalla mahdollisella tavalla. Tällä kaudella meidän on oltava valmiita entistä tarkempaan taloudenpitoon ja pystyttävä tekemään asioita entistä paremmin.

Tästä paremmin tekemisestä on jo hyviä esimerkkejä. Helsingin kaupungilta eläkkeelle jääneiden keski-ikä on noussut kahdella vuodella ja sairauspoissaolot ovat vähentyneet. Uusi varhaiskasvatusvirasto toimii puolet pienemmällä hallinnolla kuin muut virastot keskimäärin. Se, että mietimme rahankäyttöä entistä tarkemmin, ei tarkoita sitä, että meillä on yhtäkään lastenhoitajaa tai opettajaa liian vähän.

Samalla kun mietimme uudestaan tilojen käyttöä ja toiminnan tehostamista, meidän on mietittävä uudestaan myös demokratian toimimista. Strategiassa linjataan, että Helsingin johtamisjärjestelmä tullaan uudistamaan kokonaisuudessaan ja uusi johtamisjärjestelmä otetaan käyttöön seuraavan valtuustokauden alussa. Tällöin kaupunginjohtajiston kokoonpanon on vastattava kunnallisvaalien tulosta ja luottamushenkilöiden toimintamahdollisuuksien on oltava nykyistä paremmat.

Me emme halua, että helsinkiläiset lapset kasvavat luokkayhteiskunnassa. Helsingissä eriarvoistuminen alkaa jo kohdussa ja jatkuu läpi elämän. Lähes joka kymmenes lapsi on lastensuojelun asiakkaana. Pienten helsinkiläisten mahdollisuuksiin vaikuttaa entistä enemmän se, mihin kaupunginosaan ja sosiaaliluokkaan hän syntyy.

Kun rahaa on käytössä vähemmän, se on käytettävä siellä, missä tarve on suurin. Eriarvoistumisen estämisen kannalta on hyvä, että strategia laajentaa positiivisen diskriminaation ja ennaltaehkäisyn periaatetta. Niissä kouluissa, joissa on eniten tukea tarvitsevia oppilaita, on oltava parhaat resurssit tuen tarjoamiseen. Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamisen ja nuorten syrjäytymisen vähentämisen tulee näkyä kaikessa Helsingin päätöksenteossa.

Olisimme toivoneet, että muiden ryhmien halu panostaa lapsiperheiden eriarvoistumisen estämiseen olisi ulottunut myös raamibudjettineuvotteluihin. Olimme pettyneitä siihen, ettei halua koulujen ja lapsiperheiden tukemiseen riittänyt intoa rahankäytöstä päätettäessä ja nyt esimerkiksi tokaluokkalaisten iltapäiväkerhotoimintaa ei ole mahdollista toteuttaa.

Lastensuojelussa puhutaan mielellään ennaltaehkäisystä. Helsingin kaupungilla työskentelee lastensuojelutyössä yli tuhat ihmistä, kun taas perheiden ongelmia ennalta ehkäisevässä neuvola- ja perhetyössä sekä perheiden erityispalveluissa on puolet vähemmän työntekijöitä. Rahankäytössä ennaltaehkäisy ei siis näy.

Alueilla, joilla lastensuojelun tarve on suurin, on tarjottava perheille parhaat tukiverkostot. Neuvotoiminnassa tullaan nyt panostamaan erityistä tukea tarvitseviin alueisiin ottamalla käyttöön odotusaikainen kotikäynti. Näin tukiverkosto on valmiina ja mahdollisiin ongelmiin pystytään varautumaan jo ennen lapsen syntymistä.

Myös perhetyö- ja neuvolatoimintaa tullaan yhdistämään siellä, missä tarve ennaltaehkäisyyn on suurin. Terveysasemien toiminnan uudistamisen yhteydessä olisi hyvä miettiä, voitaisiinko Helsingissä kokeilla perhekeskuksia. Jos sekä neuvolapalvelut, perhetyö että lapsiperheiden kotipalvelu löytyisivät saman katon alta, olisi ongelmien ennaltaehkäisy helpompaa. Perheitä tukemalla sekä torjumalla lasten ja nuorten syrjäytymistä voimme pysäyttää Helsingin eriarvoistumisen.

Arvoisa puheenjohtaja,

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa strategiaohjelman hyväksymistä.

Ryhmäpuhe vuoden 2014 talousarvioehdotuksen valmistelusta

Emma Kari, vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja

Arvoisa puheenjohtaja,

Vihreät haluaa alkavalla valtuustokaudella tehdä talouspolitiikkaa, jolla emme jätä velkoja lastemme maksettavaksi.

Ensinnäkin: emme halua olla tekemässä helsinkiläisten palveluita huonontavia leikkauksia. Meillä ei ole mitään syytä toistaa niitä virheitä, joita aikaisemmin on tehty. Huono säästäminen tulee kalliiksi.

Toiseksi: haluamme investoida ympäristön ja ihmisten kannalta kestävämmän Helsingin rakentamiseen. Emme halua jättää päästöjä, homehtuvia rakennuksia tai huonoa kaupunkirakennetta tulevien helsinkiläisten taakaksi.

Kolmanneksi: haluamme kantaa vastuuta jokaisesta veroeurosta. Helsinki tuhlaa tällä hetkellä rahojaan raskaisiin rakenteisiin ja kankeisiin käytäntöihin. Tänään otettu laina on maksettava takaisin. Jatkuvan, liian kovan menokasvun sijaan voimme tehdä asioita paremmin.

Arvoisa puheenjohtaja,

Läpi viime valtuustokauden vihreä valtuustoryhmä keskittyi aiempien, huonojen leikkausten purkamiseen. Niitä tehtiin 2000-luvun alussa helsinkiläisiin kouluihin. Luokkakokomme olivat paisuneet liian suuriksi. Viime kaudella saimme luokkakoot pienentymään ja tästä meidän on syytä olla ylpeitä.

Toinen asia, johon päätimme käyttää lisää rahaa, oli joukkoliikenteen parantaminen ja lippujen hintojen pitämiseen edullisina. Helsingin julkinen liikenne on koko maan edullisinta ja kaupunkilaiset ovat siihen tyytyväisiä. HSL:n perustaminen on myös esimerkki hyvästä rakenteellisesta uudistuksesta.

Vihreä ryhmä haluaa keskittyä siihen, että myös tällä kaudella pidetään huolta pienimmistä ja rakennetaan kestävää kaupunkia. Me emme halua, että helsinkiläiset lapset kasvavat luokkayhteiskunnassa. Vahvistamalla perhetyötä neuvoloissa voimme tukea perheitä ja ehkäistä mahdollisia ongelmia. Paras tapa arvioida budjettimme onnistumista on katsoa, miten hyvin onnistumme torjumaan eriarvoistumista Helsingissä.

Pyörätieinvestointeja kannattavampia investointeja saa hakea. Kaupunki on itse todennut pyöräilyinvestointien hyöty-kustannussuhteen olevan huikea. 20 miljoonan euron investoinnilla pyöräilyyn saadaan yli 150 miljoonan hyöty. Vaikuttavuus on moninkertainen esimerkiksi tavanomaisiin liikennehankkeisiin verrattuna.

Joukkoliikenteen käyttöä lisäävät raidehankkeet on saatava käyntiin nopeasti. Hyvä tapa lisätä joukkoliikenteen matkustajamääriä on parantaa poikittaisliikennettä. Ei ole mitään kunnon syytä sille, miksi Raide-Jokerin Helsingin osuuden rakentamista ei voisi aloittaa jo ensi vuonna.

Arvoisa puheenjohtaja,

Helsinki ei ole syöksykierteessä, jonka takia nyt olisi paniikkiratkaisujen aika. Hyvää kaupunkia ei rakenneta jättämällä homeiset koulut korjaamatta tai tekemällä uusista asuinalueista huonoja.

Vihreät ovat olleet aikaisemminkin valmiita tarkastelemaan investointisuunnitelmia kriittisesti. Tähän olemme valmiita myös nyt.

Meistä ei ole järkevää rakentaa helikopterikenttää Hernesaareen yritystueksi kahdelle yritykselle, varsinkin kun samalla hinnalla saataisiin Helsinkiin kaikkia kaupunkilaisia palveleva Keskustakirjasto. Yhtä viisaalta kuulostaa Hakaniemen torin repiminen auki kaupungin rahoilla parkkihallihankkeella, jonka yksityiset toimijat olivat jo todenneet huonoksi investoinniksi. Toivomme, että myös salin oikealla laidalla ollaan valmiita tunnustamaan tosiasiat ja luopumaan taloudellisesti järjettömistä investoinneista.

Samalla me toivomme, että myös salin vasemmalla laidalla otetaan todesta se, etteivät menot voi loputtomasti kasvaa nopeammin kuin tulot. Me emme halua jättää velkaamme lastemme maksettavaksi. Vaikka uudistaminen on vaikeaa, meidän on pystyttävä katsomaan entistä tarkemmin, että käytämme kaupunkilaisten verorahoja parhaalla mahdollisella tavalla. Tällä kaudella meidän on oltava valmiita entistä tarkempaan taloudenpitoon. Ikääntyvän ja kasvavan kaupungin täytyy tälläkin kaudella palkata lisää työntekijöitä, mutta menojen kasvu ei voi jatkua yhtä nopeana kuin aikaisemmin.

Taloustilanteen korjaaminen vaatii ennen kaikkea rakenteellisia uudistuksia. Satunnaisten leikkausten sijaan käsien siirtäminen hallinnosta palveluihin on nyt tarpeen.

Olemme kyllästyneitä kuulemaan ehdotuksia siitä, että taloustilanteen takia leikkipuistotädeistä voidaan luopua tai kaduilla tehtävä lähisosiaalityö voidaan lakkauttaa, kun meille ei samalla kyetä tuottamaan mitään todellisia ehdotuksia hallinnon tehostamisesta.

Arvoisa puheenjohtaja,

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat luoneet valtaosan Helsingin työpaikoista viimeisten kymmenen vuoden aikana. Tuoreen yritysbarometrin mukaan nämä yritykset suhtautuvat talouden kehitykseen aikaisempaa positiivisemmin. Juuri pk-yritysten toimintamahdollisuuksien parantaminen on järkevää työllisyys- ja elinkeinopolitiikkaa.

Ollakseen kiinnostava ja hauska, kaupungin on hieman rentouduttava. Myös hallinnossa on osattava ottaa uudet ideat vastaan. Meillä ei ole varaa lannistaa yrittäjiä turhalla byrokratialla ja ikuisuuksiin venyvillä lupaprosesseilla. Kahvivaunut, pienet putiikit ja katutapahtumat tekevät kaupungistamme elävän. Ne tekevät Helsingistä kaupungin, johon halutaan investoida matkustaa ja muuttaa asumaan.

Ryhmäpuhe Asumisen ja siihen liittyvän maankäytön ohjelmasta

Vihreiden ryhmäpuhe Asumisen ja siihen liittyvän maankäytön ohjelmasta:
Kohti kohtuuhintaista asumista

Valtuusto 29.8.2012
Elina Moisio, Vihreä valtuustoryhmä

Puolueet eivät kehitä helsinkiläisten asumista sulassa sovussa. Tässä ohjelmassa on luettavissa puolueiden merkittävästi erilaiset näkemykset siitä mikä on oleellista. Näkemysten yhteensovittaminen ei ollut helppoa, niin kaukana ne olivat toisistaan.

Eniten eroavaisuuksia puolueiden välillä on siinä, millaisia asuntoja kaupunkiin lähivuosina tulisi tehdä. Vihreiden mielestä kaikkein oleellista on kohtuuhintainen asuminen. Kaiken toiminnan kaupungissa pitäisi tähdätä siihen, että nykyisten ja tulevien helsinkiläisten asuminen olisi edullisempaa.

Vihreiden mielestä kaupunkiin pitäisi tuottaa enemmän ara-vuokra-asuntoja tavallisille ihmisille. Nykyään niitä syntyy noin 500 vuodessa. Olen tyytyväinen, että tässä ohjelmassa tavoite nostetaan 750:een vuodessa. Tämän pitää olla ehdoton minimi.  Vihreiden mielestä tavoite voisi olla korkeampikin, sillä nämä asunnot ovat monelle ainoa mahdollinen tapa asua kalliissa kaupungissa. Niissä asuu työssäkäyviä ihmisiä, sairaanhoitajia ja opettajia. Samalla kun uutta rakennetaan, on olemassa olevasta vuokra-talokannasta pidettävä kiinni. Sääntelystä vapautuvien ara-vuokra-asuntojen käyttötarkoitusta ei tule muuttaa.

Helsinki tulee seuraamaan tarkasti seudun muiden kuntien tuotantoa. Niiden tulee tuottaa yhdessä sovittu määrä ara-vuokra-asuntoja. Yhteisvastuullisuus on tärkeää, mutta Helsinki vastaa asumisen kalleudesta ja tuotannon puutteesta helsinkiläisille.

Kun lasketaan yhteen ohjelman tavoite vuokra-asuntojen tuotannolle, saadaan luvuksi 2000. Se on sama kuin voimassa olevassa ohjelmassa. Opiskelija- ja nuorisoasuntotavoite voisi olla vielä korkeampi, koska Helsingin pitää jatkossakin olla nuorten ja opiskelijoiden kaupunki. Myös muiden erityisryhmien tuotannosta on huolehdittava.

Ohjelmaan kirjattiin, että kaavoituksella parannetaan kohtuuhintaisen asumisen edellytyksiä. Minulle tämä merkitsee myös sitä, että sääntelemättömän asuntotuotannon kustannuksia pyritään suitsimaan omin keinoin ja myös valtion kanssa vuoropuhelussa.  Myös ATT:n roolin korostaminen tähtää tähän tavoitteeseen.

Tavoitetta tukee osaomistus- ja asumisoikeusasuntojen sekä hitas-asuntojen tuotanto. Hitas- järjestelmässä on puutteensa. Sen valuvikoja tuleekin aktiivisesti korjata. Se on kuitenkin monelle perheelle ainoa mahdollisuus kohtuuhintaiseen perheasumiseen. Siksi järjestelmä on vihreiden mielestä säilytettävä. Säädeltyä tuotantoa kannattaa kuitenkin suunnata sinne, missä säätelyllä on merkitystä. Teen aiheesta ponnen:
PONSI: Kaupunginvaltuusto edellyttää että Hitas-tuotantoa suunnataan erityisesti alueille, joilla hitassäännöstelyllä on vaikutusta.

Kohtuuhintaiseen asumiseen päästään vain, jos pysäköintipaikattomien ja vähäautoisten kortteleiden rakentaminen tehdään mahdolliseksi. Jatkossa myös kustannukset kohdennetaan paremmin suoraan autopaikkojen käyttäjille. Tästä ohjelmassa on nyt ensimmäistä kertaa sitovat ja pysyvät kirjaukset. Erityisen iloinen olen siitä, että täydennysrakennuskohteissa kohtuullistetaan autopaikkojen rakentamista.

Kaupunki tiivistyy ja lisää hyviä täydennysrakennuskohteita tarvitaan. Kaupunkiin saadaan lisää rakennusmaata, kun kaupungin keskeiset sisäänajoväylät muutetaan kaupunkibulevardeiksi. On hyvä, että kaupunkisuunnitteluvirastossa on tartuttu ajatukseen ja tällä hetkellä on meneillään selvitys aiheesta. Odotamme selvityksen myös johtavan konkreettisiin toimenpiteisiin. Kun vilkkaasti liikennöityjen väylien varrelle rakennetaan, on huolehdittava asuntojen terveellisyydestä. Melu- ja hiukkasongelmat tulee ratkaista kaikessa rakentamisessa kaupungissa.

Me vihreät toivotamme tervetulleeksi uudet asumisratkaisut ja erityisesti asukaslähtöiset konseptit. Ryhmärakennuttaminen ja -rakentaminen on kasvattamassa suosiotaan ja sitä tukemaan tarvitaan kaupungin neuvontaa. Myös asumisneuvojatoimintaa pitää kehittää. Erityisesti maahanmuuttajataustaiselle väestölle, nuorille, lapsiperheille ja ikääntyneille täytyy olla tarjolla enemmän apua asumisessa. Kaupunki kaipaa myös entistä vahvempaa vuokralaisdemokratiaa.

Kaupunki rakentaa lähivuosina paljon uusia alueita. Uusilla asuinalueilla täytyy olla aivan ensimmäisenä viihtyisä kävely-ympäristö, toimiva joukkoliikenne ja pyöräreitit. On hyvä, että ohjelmaan kirjattiin vihreiden toimesta se, että pyöräpaikkanormia käytetään. Tässä työssä vanhoja asuinalueita ei saa unohtaa. Niiden pyöräilyolosuhteissa on vielä paljon parannettavaa. Pyöräilyn edellytykset ovatkin olennainen osa asumisen suunnittelua ja kaupungin tiivistämistä. Teen asiasta ponnen.

PONSI: Tämän ponnen hyväksyessään valtuusto kiirehtii pyöräväylien rakentamista pääkaduille tavoiteverkon mukaisesti

Asumisella on suora yhteys ilmastonmuutokseen. Kaikessa rakentamisessa pitää vihreiden mukaan pyrkiä kohti nollaenergiarakentamista. Puurakentaminen ja uusiutuvien energialähteiden käyttö on tulevaisuutta. Tätä päivää on jo nyt viherkattorakentaminen. Siksi ohjelmaan kirjattiin, että Helsingissä edellytetään viherkattorakentamista. Ei toki joka paikkaan, mutta aina kuin vain mahdollista.

Arvoisa puheenjohtaja, vihreä valtuustoryhmä puoltaa ohjelman hyväksymistä.

Ryhmäpuhe valtuustostrategiasta: selkeitä tavoitteita, pyöräilyä ja kaupunkiasumista

Ville Ylikahri

Strategian merkitys

Valtuustokauden 2013-2017 strategiaohjelma tulee olemaan Helsingin – ja todennäköisesti koko Suomen – lähivuosien tärkeimpiä poliittisia asiakirjoja. Helsingin tavoitteilla ja valinnoilla on suuri painoarvo myös muun maan ja välillisesti koko maailman tulevaisuuden kannalta.

Vihreä valtuustoryhmä suhtautuu strategiaan erittäin vakavasti. Se on tapa, jolla valtuusto käyttää linjaavaa, strategista valtaansa. Ilman sitä valtuuston tehtävä kutistuu muualla valmisteltuihin esityksiin reagoimiseksi.

Strategiaohjelmaa on vahvistettava ja selkeytettävä, jotta se toimisi kaupungin toimintaa konkreettisesti ohjaavana hallitusohjelmana. Tämän valtuustokauden strategiaohjelmassa on ollut linjaavia elementtejä, mutta se on ollut liian laaja ja yleinen, jotta sen ohjausvaikutus olisi ollut riittävä.

Strategian sitovuutta pitää siis lisätä. Monissa kaupungeissa laaditaan valtuustokauden alussa valtuustosopimus. Tämä tarkoittaa sitä, että eri valtuustoryhmät sitoutuvat yhdessä viemään tietyt asiat – myös ikävät päätökset – läpi valtuustokauden aikana. Vihreiden mielestä tähän suuntaan on Helsingissäkin edettävä – sillä uhallakin, että kaupunginhallitukseen ja valtuustoon saattaa syntyä hallitus-oppositio -asetelma. Tarvitsemme selkeitä tavoitteita emmekä vesitettyjä kaikille kelpaavia julistuksia.

Vihreiden näkemys strategiasta

Seuraavaksi nostan esiin vihreille keskeisiä tavoitteita:

Meidän tulee rakentaa urbaania kaupunkia kaupunkilaisille. Helsingille on suuri mahdollisuus se, että ihmiset, erityisesti lapsiperheet, haluavat asua entistä enemmän kaupungissa ja haluavat käyttää kaupungin palveluja. Siksi meidän tulee rakentaa uusia kohtuuhintaisia asuntoja eri puolille kaupunkia ja panostaa lähipalveluihin.

Tarvitsemme tiivistä ja matalaa townhouse-rakentamista Östersundomiin, mutta myös lisää kerrostalokortteleita. Satamilta vapautuville alueille nousee hienot asuinalueet, mutta se ei riitä. On Helsingin, koko seudun ja ilmaston etu, että ihmiset asuvat tiiviisti kaupungissa. Tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa kaupunkilaisille tärkeiden lähimetsien kaatamista, vaan uusia tontteja on kaavoitettava nykyisten moottoriteiden reunoille. Esimerkiksi Länsiväylän muuttaminen kaduksi Lauttasaaressa toisi valtavasti erinomaista tonttimaata.

Asuntotuotanto on säilytettävä monipuolisena ja tonttipolitiikalla tasattava eri kaupunginosien välisiä eroja. Vuokra-asuntotuotantoa on kasvatettava ja Hitas-järjestelmä säilytettävä. Liian suuret ja sitovat autopaikkanormit eivät saa rajoittaa rakentamista.

Lapsiperheiden määrän kasvu ja väestön ikääntyminen tarkoittavat myös uusia käyttäjiä kaupungin palveluille. Kaupungin tulee varautua nykyistä paremmin palveluntarpeiden muutoksiin ja varata riittävät resurssit päiväkodeille, kouluille ja vanhuspalveluihin myös korjausvelka huomioiden.

Keskeiseksi tavoitteeksi kaupungin kaikissa palveluissa tulee ottaa segregaation torjunta. Erityisesti lapsiperheiden ja nuorten hyvinvointierojen kasvu on pysäytettävä. Eri väestönosien terveyseroja on kavennettava, kouluissa lisättävä erityisrahoitusta oppimisvaikeuksista kärsiville ja sosiaalipalveluissa panostettava ongelmien ennaltaehkäisyyn. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman toteuttamiseksi tarvitaan hallintokuntien yhteistyötä ja resursseja. Koulupudokkuuden ehkäisy on yhteinen tavoite.

Segregaation ehkäisyssä ja ekologisen kaupungin rakentamisessa keskeistä on myös pääkaupunkiseudun kuntien yhdistäminen. Helsingin tulee edelleen olla aktiivinen asiassa, mutta meillä täytyy olla valmiutta neuvotella siitä, millä tavalla seudun yhteinen päätöksentekomalli saadaan aikaiseksi.

Sitten liikenteestä: Joukkoliikenteen käyttäjäosuus on saatava valtuustokauden aikana selkeään nousuun. Helsinki ei voi kehua joukkoliikenteen panostuksillaan verrattuna muihin Pohjoismaiden pääkaupunkeihin. On käynnistettävä Pisaran rakentaminen, tehtävä laajoja panostuksia poikittaisliikenteeseen ja pidettävä lippujen hinnat edullisina. Kruunuvuoren sillan rakentaminen on aloitettava. Sen sijaan uusien moottoriväylien rakentamiseen meillä ei ole tarvetta.

Joukkoliikenneinvestointeja voidaan rahoittaa ruuhkamaksuilla. Kaupungin tulee olla aktiivinen ministeriöön päin ruuhkamaksujen käyttöönotossa. Selvityksiä on jo tehty tarpeeksi.

Pyöräilyn osuus liikkujista on vihdoin kaksinkertaistettava. Strategiaan on kirjattava selkeä ohjelma ja riittävä rahoitus pyöräilyn edistämiseksi. Tällainen on tehty esimerkiksi Tukholmassa erinomaisin tuloksin. Jos Brysselin kaltaisessa monista pikkukunnista koostuvassa kaupungissa on onnistuttu maalaamaan joka kadulle pyöräkaistat, on todella kummallista, ettei sama asia etene Helsingissä.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa Helsingin on nostettava rimaa. Tälläkään saralla Helsinki ei ole kehityksen kärjessä, vaikka kuluneella kaudella ilmastonmuutoksen haaste on vihdoin otettu vakavasti. Tavoitteita on tiukennettava. Hanasaaren hiilivuoret eivät todellakaan ole maailman parhaalle kotikaupungille kunniaksi.

Helsingillä on vahva talous, mutta kaupungin velkaantuminen on saatava aisoihin. Strategisena tavoitteena tulee olla tasapainoinen talous. Siihen tarvitaan menokasvun hillintää ja uuden taloudellisen toimeliaisuuden luomista. Kaupungissa tarvitaan yrityksiä ja työpaikkoja. Siksi kaupungin on tuettava erityisesti ruohonjuuritason yrittäjyyttä sekä tapahtuma- ja kulttuurituotantoa. Ne luovat kaupunkiin elämää ja toimeliaisuutta. Kaupunki, jossa tapahtuu, houkuttelee myös matkailijoita ja tuo verotuloja. Kulttuuri on nostettava yhdeksi strategiseksi kivijalaksi. Vetonaulaksi on rakennettava keskustakirjasto.

Strategian toteutus

Lopuksi palaan puheeni alkuun. Tarvitsemme selkeitä valtuuston linjaamia tavoitteita. Mutta tarvitsemme myös välineitä viedä niitä eteenpäin. Nykyisessä järjestelmässämme ei näy äänestäjien tahto eikä valtuuston voimasuhteet valmistelukoneistossa, eikä luottamushenkilöillä ole riittävästi resursseja tehdä työtään.

Vihreiden ehdoton vaatimus on, että ensi valtuustokauden alussa ratkaistaan se, miten edustuksellista demokratiaa vahvistetaan kaupungissamme. On malli sitten pormestarimalli tai kaupunginhallituksen roolin vahvistaminen ja valtuustoryhmien työn resurssoiminen nykyistä paremmin, on jotain tehtävä. Odotamme syksyllä valmistuvaa selvitystä aiheesta, mutta nykymallilla emme voi jatkaa emmekä toteuttaa minkäänlaista valtuustostrategiaa.

Samalla tulee muistaa, ettei kaikki viisaus ole meillä luottamushenkilöillä tai kaupungin viranhaltijoilla. Helsingin asukkaat osaavat ja pystyvät osallistumaan tiedon ja ehdotusten tuottamiseen. Tämä edellyttää sitä, että kaikki kaupungin tuottama tieto tehdään vapaasti käytettäväksi ja sovellettavaksi ja kaupunkilaisten ideoita ja aloitteita oikeasti hyödynnetään. Demokratian vahvistamista on jatkettava myös tällä tasolla.

Tarvitsemme sitovia tavoitteita strategiaan, toimivaa edustuksellista demokratiaa ja uudenlaista kaupunkilaisten osallistumista, jotta kaupunkilaisten tahto muuttuu myös konkreettisiksi toimiksi kaupungissamme.

Ryhmäpuhe kaupunkilaisten vaikutusmahdollisuuksista ja demokratian vahvistamisesta

Vt Emma Kari

Tuntuu irvokkaalta puhua täällä demokratiasta. Valtuuston enemmistö on tänään kävellyt helsinkiläisten äänestäjien yli. Sosiaalidemokraatit ja kokoomus käyttäytyvät kuin viimeiset kunnallisvaalit olisi pidetty kahdeksan vuotta sitten. Sosiaalidemokraattien valta on nyt kokoomuksen siunauksella maksimoitu edellisten tai seuraavien kunnallisvaalien tuloksesta välittämättä. On selvää, ettei tämä tilanne voi toistua, vaan kaupunginjohtajien toimikaudet on sidottava valtuustokausiin ja vaalitulokseen. Miten voimme odottaa kaupunkilaisilta luottamusta politiikkaan, kun itse emme osoita minkäänlaista kunnioitusta äänestäjien tahtoa kohtaan?

Mutta jos tämä valtuusto on tänään todistanut jotain, se on se, että tarvitsemme uudet pelisäännöt demokratiaan.

Vihreät haluavat antaa valtaa enemmän helsinkiläisille itselleen.

Nyt kaupunkilaisten mielipidettä kysytään kerran neljässä vuodessa, eikä mikään velvoita valtuustoa tätäkään äänestystulosta noudattamaan. Kuntavaalien ulkopuolella kaupunkilaisten osallistuminen on tehty hankalaksi. Kuntalaisaloitteet hautautuvat virastoihin, kunnalliset kansanäänestykset taas eivät ole sitovia eikä niitä koskaan käytetä.

Tällä hetkellä Helsingissä kuhisee ja uudenlainen kaupunkilaisaktivismi nostaa päätään. Ravintolapäivillä, katubileillä ja kaupunkikirppiksillä kaupunkilaiset itse muokkaavat kaupunkia mieleisekseen. Usein parasta, mitä kaupunki voi elävän kansalaisyhteiskunnan kehittymiselle tehdä, on pysyä pois ihmisten tieltä. Mutta jos haluamme kehittää demokratiaa kaupunkilaisten ehdoilla, on tehtävä myös muuta kuin olla estämättä toimintaa. Kysymys on, osaammeko me ja haluammeko me kehittää hallintoamme vastaamaan kaupunkilaisten muuttuvia tapoja olla ja vaikuttaa kaupungissa.

Kallio-liike on hyvä esimerkki siitä, etteivät asukkaat enää koe kaupunginosayhdistyksien edustavan itseään. Silti kaupungin hallinnon silmissä kaupunginosayhdistykset ovat asukkaiden ääni. Meidän on pystyttävä kuulemaan erilaisia toimijoita. Meidän on opittava huomioimaan lähimetsiään puolustavien kaupunkilaisten tai Vapaa Helsinki -tyyppisten verkostojen vaatimukset päätöksenteossa. Asukasaktivismi ei ole aina nimbyilyä.

Edustuksellinen ja suora demokratia täydentävät toisiaan, eikä vallan antamista kaupunkilaisten käsiin pidä pelätä. Kunnalliset kansanäänestykset ovat olleet mahdollisia jo yli 20 vuotta, mutta Helsingissä tätä mahdollisuutta ei ole käytetty kertaakaan. Kun kaupunkilaiset äänestystä vaativat, on vaatimus otettava tosissaan. Pahin esimerkki löytyy Turusta, jossa lähes 9 % kaikista kaupungin äänioikeutetuista asukkaista teki lain mukaisen kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämisestä toriparkin mahdollista rakentamista. Parhaillaan kokoomus ja sosiaalidemokraatit runnovat hanketta läpi kaupunkilaisista tai oikeuden päätöksistä huolimatta. Kiitos Helsingin kokoomukselle ja sosiaalidemokraateille siitä, että emme kuitenkaan ole Turku, vaikka tänään pääsimmekin aika lähelle.

Demokratiassa on kyse myös kaupungista tilana. Kun kiellämme joltain oikeuden näkyä tai toimia kaupungissa, käytämme valtaa kovimmillaan. Annetaan hengaavan nuorison ja romanien olla. Vieläkään kukaan ei ole kyennyt selittämään, miksi kahvilavaunun keskustaan haluava yrittäjä joutuu hakemaan oikeutta mediasta sen sijaan, että voisi vain yrittää.

Vihreät haluavat, että Helsingissä voi lorvailla, tanssia ja perustaa ravintoloita. Tämä edellyttää joustamista niin virastoilta kuin kaupunkilaisiltakin. Demokratiaryhmän raportissa mainitut demokratiatilat eivät voi tarkoittaa ainoastaan työväentaloja ja asukastaloja. Demokratiatilan pitää kattaa koko kaupunki.

Suuri kysymys kuntademokratiassa liittyy kuntauudistukseen. Vihreät ovat kannattaneet kaksitasoista mallia, jossa Helsinki, Espoo, Vantaa, Sipoo ja Kauniainen liitetään yhdeksi kunnaksi. Metropolikunnan sisällä vanhat kunnat jatkaisivat pitäjinä ja vastaisivat edelleen lähipalveluiden järjestämisestä ja detaljikaavoituksesta. Kaksitasoinen malli estäisi liiallisen keskittämisen. Edustuksellisen demokratian uudistus on kuitenkin tehtävä samanaikaisesti kuntauudistuksen kanssa. Me vihreät emme halua kaupunginosavaltuustoja vain, jotta voisimme väittää lisäävämme ihmisten vaikutusmahdollisuuksia. Emme halua luoda hiekkalaatikkoja ilman todellista valtaa.

Erityisesti leikkipolitiikkaa pitää väittää niiden kohdalla, joilla valtaa on muutenkin vähän. Me emme usko siihen, että pieni nuorten eliitistä koostuva nuorisovaltuusto voi edustaa koko Helsingin nuoria. Nuorilla on yhtä paljon erilaisia näkemyksiä ja vakauksia kuin aikuisillakin. Politiikkaa ei pidä häivyttää helsinkiläisten nuorten päätöksenteosta. Vihreä valtuustoryhmä haluaa antaa valtaa kaikille nuorille, erityisesti niille, jotka eivät sitä tavoittele. Tämä tarkoittaa, että on uskallettava yrittää jotain uuttaa. Onneksi Helsingillä on ollut tähän rohkeutta.

Helsinki on virkamiesvetoinen kaupunki. Me luottamushenkilöt teemme kuntapolitiikkaa omalla vapaa-ajallamme, kun virkamiehet ovat töissä täysipäiväisesti. Ja kuten me olemme moneen otteeseen huomanneet, todellinen valta on valmistelussa. Myös asukkaat on otettava mukaan palveluiden suunnitteluun ja nyt suunnitellut asukasfoorumit ovat tähän hyvä keino. Valmistelussa olevat asiat ja kaikki virastojen tuottama tieto on oltava avoimesti kaupunkilaisten saatavilla, ellei niiden salaamiseen ole erityisen hyvää syytä.

Me tarvitsemme selkeät pelisäännöt siitä, miten kaupunginjohtajat valitaan demokraattisesti. Poliittisesti valitun kaupunginjohtajiston tarkoitus on lisätä puolueiden valtaa kaupungissa. Tässä yhtälössä demokratia ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin valtuustokausiksi valittavaa johtajistoa, jonka kokoonpano vastaa mahdollisimman hyvin valtuuston kokoonpanoa. Apulaiskaupunginjohtajien paikat eivät voi olla vain lisäpelinappulana takahuoneiden lehmänkaupoissa tai kokoomuksen koston väline.

Me vihreät haluamme valtaa virkamiehiltä poliitikoille ja poliitikoilta kaupunkilaisille. Demokratiaryhmän raportissa esitetyt toimenpiteet antavat tälle muutokselle hyvän pohjan.

Vihreiden ryhmäpuhe kaupungin talousarvion lähetekeskustelussa 15.2.2012

Arvoisa puheenjohtaja,

Kaupungin ensi vuoden budjettia lähdetään valmistelemaan tutuissa tunnelmissa: Talouden näkymät ovat epävarmat ja Helsinki jatkaa kasvuaan, mikä asettaa paineita palvelujen järjestämiselle, asuntotuotannolle ja liikenteelle. Yleisen taloustilanteen takia kaupungin budjetti tulee laatia varovaisuutta korostaen. Toisaalta talouden epävarmuuden ei pidä johtaa liialliseen synkistelyyn. Useana edellisenä vuonna kaupungin talous on ollut loppujen lopuksi ennusteita parempi.

Kaupungin perustehtävä on tuottaa kaupunkilaisille toimiva infrastruktuuri ja toimivat hyvinvointipalvelut. Näihin myös kuluu valtaosa kaupungin budjetista. Siksi niiden järjestäminen toimivasti ja järkevästi on keskeisin asia myös kaupungin talouden kannalta.

Palaan näihin teemoihin puheeni loppupuolella. Aluksi kuitenkin muutama sana elinkeinorakenteen muutoksesta ja kaupungin roolista siinä.

***

Olemme saaneet lukea huolestuttavia uutisia Suomen kauppataseen muuttumisesta negatiiviseksi ja pääkaupunkiseudun talouskasvun hidastumisesta muuta maata hitaammaksi. Yhä harvempi rahtilaiva lähtee täytenä Vuosaaren satamasta ja yhä harvempi helsinkiläinen saa elantonsa vientiteollisuuden aloilta. Moni perinteinen teollisuudenala on vaikeuksissa.

Tässä tilanteessa oikea ratkaisu ei ole jäädä voivottelemaan heikkoa kehitystä, vaan tukea aloja, jotka tuovat työpaikkoja.

Sellaisia ovat kulttuurialat, tapahtumat ja matkailu. Siksi olemme olleet tyytyväisiä, että kaupungin johto on ollut aktiivinen tällä saralla. Suuret konferenssit, kulttuurimatkailijat ja yleisötapahtumat luovat suoraan paljon työpaikkoja, mutta vielä enemmän välillisesti lisätessään yleisesti taloudellista toimeliaisuutta ja nostamalla Helsingin profiilia kaupunkina, jossa tapahtuu ja jossa on hauskaa asua ja vierailla.

Tapahtuma- ja kulttuurikaupunkina pysyminen vaatii myös investointeja. Meillä on päätettävänä uuden taidemuseon ja pääkirjaston rakentaminen sekä olympiastadionin kallis peruskorjaus. Näistä kaikista hankkeista on saatava yksityiskohtaiset suunnitelmat ja budjetit, jotta voimme päättää, mihin profiilinnostohankkeisiin meillä on varaa ja mihin ei.

Helsingin tulevaisuus ei kuitenkaan rakennu vain näyttävistä rakennuksista ja suurtapahtumista. Kaupungin tekevät eläväksi pienyrittäjät, erilaiset kulttuuritoimijat ja ihmisten paikallinen aktiivisuus. Viime vuosina on usein tuntunut, että kaupungin byrokratia ennemmin estää ruohonjuuritason aktiivisuutta kuin kannustaa siihen. Näistä ovat esimerkkejä nihkeys löytää kioskiyrittäjille paikkoja tai tapahtumajärjestäjien valitus mahdottomasta lupaviidakosta.

Kaupungin tuleekin tukea entistä johdonmukaisemmin erilaisia kaupunginosatapahtumia, tehdä lupien hakemisesta nykyistä helpompaa ja toimia paljon nykyistä joustavammin erilaisten pienyrittäjien suuntaan.

***

Sitten kaupungin palveluihin. Kaikkein keskeisin asia kaupungissa vuonna 2013 tulee olemaan sosiaali- ja terveysvirastojen yhdistyminen. Fuusio tulee valmistella erittäin huolellisesti, jotta kaikki toimii hyvin uudistuksen astuessa voimaan.

Uudistuksella ei haeta säästöjä, mutta jos uudistus lunastaa siihen kohdistetut odotukset vähentää hoitoketjujen katkeamisia erityisesti vanhustenhoidossa, on sen vaikutukset myös budjettiin merkittävät.

Uudistuksen yhteydessä on tärkeää käydä läpi myös palvelujen vaikuttavuus. Helsingin tulee pystyä kohdistamaan resursseja kaikkein heikoimmassa asemassa oleville kaupunkilaisille nykyistä paremmin. Terveyserojen kasvu ja kaupunginosien eriarvoistuminen ovat merkkejä siitä, että tässä ei ole onnistuttu. Lisärahan antaminen heikoista oppimistuloksista kärsiville kouluille ei yksin riitä, vaan tulee löytää uusia malleja vähentää kaupunkilaisten eriarvoisuutta.

On tärkeää, että ennaltaehkäisyyn panostetaan sosiaali- ja terveysvirastojen yhdistämisessä. Päihdehuolto, mielenterveysongelmien hoito sekä lasten neuvola tulee olla tiiviisti linkitettynä lapsiperheiden palveluihin, jotta lasten ja nuorten huostaanottotarve voisi oikeasti vähentyä.

Opetustoimessa tulee erityistä huomiota kiinnittää ammatilliseen koulutukseen, jonka suosio on yhä kasvussa. Uusiin oppilaitoskiinteistöihin tulee investoida samalla kun vanhat tulee pitää kunnossa. Opintojen keskeyttäminen on suuri ongelma ammatillisissa oppilaitoksissa. Tämän vuoden budjettiin lisättiin määräraha ongelmaan puuttumiseen mm. oppilashuoltoa tehostamalla. Ensi vuonna tätä panostusta on syytä jatkaa.

***

Keskeistä eriarvoisuuskehityksen pysäyttämisessä on kaavoitus ja asuntopolitiikka. Toivottavasti kuntauudistus tuo koko pääkaupunkiseudulle yhteisen yleiskaavan ja asuntopolitiikan. Ilman kuntien välisen kilpailun poistamista ei kehitystä saada kääntymään.

Kaikkia ongelmia ei voi kuitenkaan laittaa kuntarajojen syyksi. Helsinkiin on rakennettu viime vuosina aivan liian vähän kaikenlaisia asuntoja ja erityisen vähän tavallisia kaupungin vuokra-asuntoja. Syitä hitaalle asuntotuotannolle on etsitty niin kaupungista kuin rakentajista. Vikaa on varmasti molemmissa. Kaupungin tulee pystyä kaavoittamaan nopeammin ja tekemään kaavoista taloudellisesti järkeviä.

Kaupungin tulee myös etsiä aktiivisesti keinoja lisätä kilpailua asuntojen rakentamisessa. Yksi keino tuoda uusia pelaajia markkinoille on antaa tontteja erilaisille ryhmärakentajille. Kaupunkilaisten itse organisoimaa rakentamista on syytä kannustaa ja tukea. Yksi tapa auttaa ryhmärakentamista olisi mahdollistaa ryhmärakentamiskohteiden rakennusaikainen lainoitus kaupungin asuntotuotantorahastosta.

Vihreät kannattavat myös rakentamattomien tonttien kiinteistöveron nostamista yhtenä keinona kannustaa asuntotuotantoon. Näihin kaikkiin asunto-ongelmiin on puututtava keväällä MA-ohjelman päivittämisen yhteydessä.

Uusien asuntojen rakentamiseen liittyy palvelujen rakentaminen samaan aikaan asuntojen kanssa. Tämä on ikuisuusaihe, mutta joka vuosi yhtä tärkeä. Uusille asuinalueille pitää saada palvelut toimimaan heti, kun sinne muutetaan. Jätkäsaari ei toimi ilman kouluja eikä  Kruunuvuorenranta ilman joukkoliikennesiltaa. Suurin ongelma kaikilla alueilla on päiväkotipaikkojen puute. Uskomme, että jatkossakin lasten määrä kasvaa ja siksi kaupungin tulee varata riittävät resurssit päiväkotien rakentamiseen.
***

Lopuksi palaan vielä yleiseen taloudelliseen tilanteeseen. Valtion velkaantuminen on haaste myös  Helsingille. Valtio joutunee lähivuosina oman budjettinsa tasapainottamiseksi asettamaan myös kunnille tiukkenevia taloustavoitteita ja leikkaamaan valtionosuuksia.

Tälle vuodelle valtion päätösten vaikutus Helsingille oli hyvin pieni, mutta meidän tulee varautua siihen, että tulevina vuosina valtion leikkaukset tuntuvat myös meidän kukkarossamme. Helsingin tuleekin varautua siihen, että pystymme hoitamaan peruspalvelut ja tekemään tarvittavat investoinnit myös siinä tilanteessa, että valtion leikkaukset vähentävät tulojamme.

Arvoisa puheenjohtaja,

Vihreä ryhmä lähtee suunnittelemaan vuoden 2013 budjettia varovaisin, mutta tulevaisuuteen uskovin mielin.

Segregaatiokehitys on katkaistava

Vihreiden ryhmäpuhe tilinpäätöksestä 2010
Vt Kimmo Helistö

 

Tilinpäätös on kaupungin hallinnossa eräs vuosittainen rajapyykki, jonka äärellä kannattaa hetkeksi laskeutua reaalimaailmaan arvioimaan niin mennyttä, kuin myös kurkottua katselemaan vähän kauemmaksi taivaan rannan tuolle puolen ja totutun ajattelun ylikin.

Jos viime vuoden tilinpäätöstä vertaa koulun kevättodistukseen, voimme varmaankin olla melko tyytyväisiä: pääsimme luokalta mallikkaasti vähintään tyydyttävin arvosanoin. Verotuloja kertyi arvioitua enemmän ja kaupungin palveluiden tuottaminen pysyi kautta linjan suunnitelluissa raameissa. Investointeja jatkettiin ja työllisyys parani.

Mistä kaupungin talous loppujen lopuksi ja luihin ytimiin yksinkertaistettuna sitten muodostuu? Työpaikoista ja kaupunkilaisista. Ilman työpaikkoja ei ole veroja maksavia ja palveluita kuluttavia kaupunkilaisia. Keskeiset kaupungin tulot ovat veroja kaupunkilaisilta ja helsinkiläisiltä yrityksiltä. Niillä tuloilla kaupunki tuottaa palvelunsa helsinkiläisille.

Työpaikkoja tarjoavat niin suuret kuin pienet yritykset, vähäisemmässä määrin valtionlaitokset ja muut yhteiskunnan toiminnot. Suurin osa helsinkiläisistä on töissä alle kymmenen henkilön pienyrityksissä. Miltei joka viides suomalainen työpaikka on Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla niistä on jo kolmasosa.

Työntekijöistä ei Helsingissä luulisi olevan pulaa, koska syntyvyys on suurempaa kuin kuolleisuus ja kaupunkiin muuttaa enemmän ihmisiä kuin täältä muuttaa pois.  Eräs talouskasvua ja toimeliaisuutta jarruttava tekijä onkin yllättäen helsinkiläiset asumiskustannukset. Virtasella ei ole enää varaa tulla töihin Helsinkiin, tai ainakaan asua täällä. Samaan aikaan työnantaja ei löydä tarvitsemaansa työntekijää.

Vaikka lontoolainen trendilehti Monocle valitsikin Helsingin maailman parhaaksi kaupungiksi, on asumisen kalleus Helsingissä noussut kipurajan yli jo aikaa sitten. Meillä onkin erityisen vaikea yhtälö ratkaistavaksi, kun asumiskustannuksia pitää saada alennettua samaan aikaan kun rakentamisen laatua ja määrää pitää lisätä.

Keskeinen uhka kaupunkimme talouden tasapainolle on tietenkin jatkuva  velkaantuminen, joka pahimmillaan voi muuttua painajaiseksi maailmantalouden myrskyissä. Toisaalta nykyinen velkamme jaettuna kaikille helsinkiläisille on vain vajaat kaksi tuhatta euroa per nuppi. Sen kanssa pystymme varmasti elämään, jahka talouskasvu pysyy urallaan emmekä hallitsemattomasti kasvata omia menojamme lisävelalla.

Velkaantumista suurempi uhka Helsingille on pääkaupunkiseudun taloudellinen ja alueellinen segregaatio. Siihen voimme onneksi myös omilla toimillamme vaikuttaa jonkin verran enemmän kuin maailmantalouden ailahteluihin.

Segregaatiokehitys kiertyy ongelmavyyhdestä, johon ovat sekaantuneet ainakin pääkaupunkiseudun kaupunkien keskinäinen kilpailu, asumisen kalleus, alueittain yksipuolinen kaupunki- ja asukasrakenne sekä kankea palveluverkko. Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten pitäisi yhdistyä mm. segregaatiokierteen katkaisemiseksi. Kaupungin palveluiden tavoitteeksi tulee entistä selkeämmin ottaa terveyserojen kaventaminen.

Emme saisi ainakaan itse, omilla päätöksillämme ja luutuneilla toimintatavoillamme aiheuttaa ylimääräisiä kustannuspaineita kaupungin talouteen. Päinvastoin – meidän pitää osata rakentaa taloudellisesti haastavissa olosuhteissa niin palveluiltaan kuin infrastruktuuriltaan ekologisempaa, vetovoimaisempaa ja viihtyisämpää kaupunkia kuin koskaan.

Eräs mahdollinen esimerkki pahimmillaan segregaatioon ja velkaantumiseen johtavasta virhearviosta saattaa olla rakennettuna Östersundomin yleiskaavan liikenneratkaisuun, joka turhan yksioikoisesti tulkitaan metroksi. Kieltämättä metrolla on etunsa, mutta olisi viisasta tutkia myös vakavasti pikaraitioverkoston rakentamisen vaikutukset yhteiskuntatalouteen, kaupunkirakenteeseen ja liikenteen määriin. Samalla rahalla voimme saada enemmän ja parempaa.

Helsingillä on selvästi osaamista kaupan ja liike-elämän suurhankkeissa. Esimerkiksi Stockmannin laajennus ja sitä ennen keskustan huoltotunneli syntyivät kiitettävän rivakasti. Massiivisesta Kalasataman metroaseman ympäristön toteutuksesta sovittiin pari kuukautta sitten. Siitä tulee aikansa suurin rakennushanke.

Pienen mittakaavan toiminta sen sijaan yskii ja kompastelee. Asukaslähtöinen ja pienyritysystävällinen kanssakäynti tuottaa jatkuvasti vaikeuksia Helsingin kaupungille. Viime aikojen masentavat pikku-uutiset espresso- ja jäätelöautojen ongelmista kaupungin normiviidakossa ei kerro pelkästään asennevammasta jossain virastossa, vaan laajemmasta byrokratiakierteestä, jonka kitkemiseen pitää vihdoin keskittyä.

Helsingillä olisi aidosti erinomaiset edellytykset lunastaa Euroopan parhaimman kaupungin titteli. Lähivuosina on ainutlaatuinen mahdollisuus tiivistää kaupunkirakennetta ja laajentua tavallaan kaupungin rajojen sisäpuolella Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa. Voimme kestävästi vastata väestönkasvun, asuntopulan ja liikenteen ongelmiin hyvällä kaupunkisuunnittelulla ja rakentamisella. Kruunuvuoren ranta, Keski-Pasila ja Östersundom odottavat myös vuoroaan. Hyvälle asunto- ja kaupunkipolitiikalle on Helsingissä tuhannen taalan mahdollisuus.

Segregaatiokehityksen lähisukulainen on tylsä ja taantuva kaupunki. Negatiiviseen kehitykseen voimme vaikuttaa vain ja ainoastaan omin avuin suunnittelemalla ja rakentamalla monipuolista ja -ulotteista sekä asukaslähtöistä kaupunkia. Kaupunkikulttuurissa ja -tilan käytössä pitää siirtyä viimeinkin skandinaavisesta holhouksesta eurooppalaiseen sallivuuteen. Musiikkitalo, World Design Capital -hanke, mahdollinen Guggenheim-yhteistyö sekä monet suurtapahtumat tai hiljaisemmat signaalit kertovat odotuksista, joita Helsinkiä kohtaan myös kansainvälisesti tunnetaan. Tilaisuutta ei pitäisi terassien ja puistojen kieltotauluilla hukata.

Kaikki tämä kiertyy lopulta takaisin kaupungin tilinpäätökseen ja alkupisteeseensä eli Helsingin kaupungin terveeseen talouskehitykseen. Kulunutta vertausta hieman mukaillen: Helsinki on kuin suuri laiva, jonka kurssi muuttuu hitaasti – mutta joka uppoaa nopeasti, jos oikeita ohjausliikkeitä ei osata tehdä.

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa kaupungin tilinpäätöksen vahvistamista vuodelta 2010.

 

Raamipuhe 2012: Päivähoitoon on budjetoitava lisää rahaa

Vihreiden ryhmäpuhe vuoden 2012 talousarvioraamista
Vt Ville Ylikahri


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Tässä salissa on kuultu kaupungin taloudellisesta tilanteesta paljon väitteitä suuntaan ja toiseen. Selkeä totuus on kuitenkin se, että menot ovat olleet suuremmat kuin tulot. On jouduttu nostamaan veroprosenttia ja ottamaan todella paljon velkaa. Tämä onkin ollut viime vuosien tilanteessa järkevää politiikkaa. Olemme pitäneet investointitason korkeana ja panostaneet mm. työllisyydenhoitoon. Näiden toimien avulla olemme onnistuneet välttämään työttömyyden räjähdysmäisen kasvun. Elvyttävä politiikka on tuonut hyvinvointia kaupunkilaisille.

Nyt talous on kuitenkin kasvu-uralla ja kaupunkilaisten luottamus omaan talouteensa on vahva. Tässä tilanteessa on aika pyrkiä pois velkaantumiskierteestä aivan kuten taloussuunnitelmassa on tavoitteenakin. Kaupungin tuottavuus- ja työhyvinvointiohjelman tavoitteeksi on asetettu se, että vuonna 2012 palvelujen kustannukset asukasta kohden eivät nouse. Tähän tavoitteeseen ovat sitoutuneet kaikki kaupunginhallitusryhmät. Nyt odotamme virastoilta hyviä esityksiä, miten tähän tavoitteeseen päästään.

Kunnallisveron korottamista ensi vuonna Vihreät eivät kannata, mutta kiinteistöveron ja erilaisten maksujen korottamisella on mahdollista kerätä lisää tuloja kaupungille.

Keskustelussa Helenin tulevaisuudesta vihreiden kanta on selvä. Investoinnit uusiutuvaan energiaan on toteutettava suunnitellusti. Toisin kuin on väitetty, ohjelma ei aiheuta tuloutusmahdollisuuksien nollautumista.

Suomen suurten kaupunkien välinen kustannusvertailu on Helsingille masentavaa luettavaa. Helsinki tuottaa palvelunsa paljon muuta maata kalliimmalla. Tämä korkea kustannustaso haittaa jo pääkaupunkiseudun yhteistyötäkin, kun naapurikunnat eivät halua tehdä yhteistyötä tuhlailevaksi ja kankeaksi kokemansa Helsingin kanssa.

*

Tänä vuonna valtuusto päättää palvelustrategiasta. Vihreän ryhmän mielestä palvelustrategian käsittely ja hyväksyminen on erittäin tärkeä prosessi, jonka avulla on mahdollista löytää aidosti uusia tapoja tuottaa palveluja ja löytää samalla kustannustehokkuutta.

Meidän tulee aidosti miettiä, mitä varten mikäkin kaupungin palvelu on olemassa, kuinka paljon olemme valmiita mihinkin panostamaan ja miten mikäkin palvelu kannattaa tuottaa. Lisäksi tulee arvioida ne palvelut, joihin kannattaakin panostaa muita kuntia enemmän. Tällaisia ovat esim. koulujen ja päiväkotien positiivinen diskriminaatio ja muut keinot, joilla estetään alueiden eriarvoistumista.

Nyt meillä ei tunnu olevan kokonaiskuvaa siitä, mitä haluamme. Tuotamme palveluita virastoissa, liikelaitoksissa, palveluseteleillä, ostopalvelusopimuksin ja kilpailuttamalla ilman, että olemme kunnolla pysähtyneet miettimään, mikä sopii mihinkin palveluun ja millä saadaan paras palvelu kaupunkilaisille.

Palvelustrategian laatimisessa tulee käyttää hyväksi Helsingin ja Vantaan yhdistymisselvitystä. Se avaa hyvin silmiä sille, miten Vantaallakin moni asia tehdään eri tavalla kuin meillä. Onkin hyvä, että Helsinki-Vantaan selvityksen tulokset lähtevät lausuntokierrokselle kaikkiin lauta- ja johtokuntiin.

Edelleen suurina aukkona Helsingin palveluissa on asukaslähtöisyys ja käyttäjädemokratia. Miten saadaan käyttäjät suunnittelemaan palveluita eikä vain antamaan asiakaspalautetta tai vastustamaan muutoksia? Nykytekniikka antaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia luoda malleja kaupunkilaisten osallistumiselle. Uuden tekniikan ja kaupunkilaisten osaamisen hyödyntämisessä on myös suuri kustannussäästöpotentiaali.
*

Arvoisa puheenjohtaja,

Vihreä ryhmä haluaa nostaa tämän budjettiraamin käsittelyn yhteydessä erityisesti esiin päivähoidon. Kaupungissa on ollut käynnissä todellinen baby boomi, joka on näkynyt täällä valtuustossa asti. Lapsiperheiden määrä on kasvanut kaikkia ennusteita nopeammin.

Kyse ei ole pelkästään taloustaantuman väliaikaisesta vaikutuksesta syntyvyyteen, vaan laajemmasta ihmisten arvostusten ja käytöksen muutoksesta. Ihmiset haluavat asua hyvien yhteyksien päässä lähellä palveluita, vaikka sitten tingittäisiinkin asuinneliöistä. On taas hyväksyttyä kasvattaa lapset umpikorttelipihoilla keskellä kaupunkia.

Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus Helsingille. Viime aikoina on puhuttu paljon kuntien välisestä kilpailusta ja siitä, kuinka niin sanotut hyvät veronmaksajat muuttavat pois Helsingistä. Nyt nämä nuoret lapsiperheet eivät muutakaan pois. Samaan aikaan olemme rakentamassa uusia suuria asuinalueita. Pystymme oikeasti luomaan uutta, toimivaa kaupunkia ja kasvattamaan samalla kaupungin veropohjaa, kun työssäkäyvät lapsiperheet jäävät asumaan Helsinkiin.

Olemme kuitenkin vaarassa pilata tämän mahdollisuuden sillä, että meillä ei ole tarjota perheille päivähoitopaikkoja. On todella surkeaa palvelua kaupungilta tarjota punavuorelaiselle perheelle päivähoitopaikkaa Landbosta. Tämä ei ole urbaani legenda, vaan todellisuutta monelle perheelle eri puolilla Helsinkiä.

Päivähoitoikäisten lasten määrä on kasvamassa niin nopeasti, että kaupungin on reagoitava asiaan viipymättä. Päivähoitoon on budjetoitava lisää rahaa. Vippaskonsteilla ei saada tuhansille uusille perheille toimivaa päivähoitoa. Vihreät esittävätkin päivähoidon budjetoinnin uudistamista siten, että talousarvio tehtäisiin edellisen vuoden todellisen toteutuneen lapsimäärän ja nykyistä tuoreemman väestöennusteen perusteella.

Päivähoito on osattava nähdä myös kaupungin kilpailutekijänä, jonka järjestämisessä emme saa epäonnistua.

*

Arvoisa puheenjohtaja, vihreä valtuustoryhmä on valmis tarttumaan haasteeseen muuttaa kaupunkia paremmin kaupunkilaisia palvelevaksi ja säästeliäämmäksi.