Päätöksenteon monet tasot

Helsingin ja Vantaan valtuustot päättävät 31.1.2011 kuntien liitosselvityksen jatkamisesta tai lopettamisesta. Vantaan päättäjien enemmistö vastustaa selvitystyön jatkamista, vaikka vantaalaisten enemmistö gallupien mukaan kannattaakin kuntien yhdistymistä. Helsingissä kaupunginhallituksen enemmistö jatkaisi selvitystyötä, niin myös Vihreät. Vastauksia vailla ovat esimerkiksi päätöksenteon monimutkaisuus ja byrokraattisuus sekä demokratian, erityisesti lähidemokratian, toteutuminen.

Asia on nostanut kysymysten lisäksi ilmaan paljon tunteita, ja tunteet liittyvät mielikuvamaailmaan: muutoksen vaikeuteen, pelkoihin, vallankäyttöön, toiveisiin, menetyksiin, voittoihin, uhkakuviin ja tulevaisuusfantasioihin.

Sanavalinnat kertovat tunteista. Nielaiseeko Helsinki Vantaan? Pääseekö Vantaa Helsingiksi vai joutuuko Helsinki ottamaan Vantaan? Vai saako Helsinki Vantaan? Lopetetaanko Vantaa? Ja tämäkin: onko pakko? Käyttääkö valtionvarainministeriö valtaansa? Mikä olisi uuden kunnan nimi ja mikä on identiteettini: olenko stadilainen, länsi-vantaalainen, myrtsiläinen, vuosaarelainen vai joku outo uuskuntalainen? Miten voi samaistua johonkin tuntemattomaan, nimettömään? Miltä tuntuu ”päästä”, ”joutua”, ”tulla lopetetuksi” tai ”nielaista”?

Jos kyseessä olisi psykoterapiaprosessi ja potilaat nimeltä Helsinki ja Vantaa vaikkapa parisuhdeterapiassa, joutuisi psykoterapeutti tässä kohtaa toteamaan, että prosessi on kesken. Ristiriidat ja tunteet vaativat lisää työstämistä. Otettaisiin aikalisä tunteiden sanoiksi pukemiseen, niiden tuliseenkin ilmaisuun ja uhkakuvien, vaihtoehtojen ja mahdollisuuksien tutkimiseen. Vuoropuhelua jatkettaisiin terapiasopimuksen rajoissa: prosessissa saisi pelätä, kysyä, moittia, toivoa, olla mieltä ja pettyä – ilman, että täytyisi etukäteen tietää lopputulos.

Olen kyllä tietoinen, että kaupunkeja ei terapoida, mutta eihän psykoterapiassa laveasti ilmaisten sen kummemmasta ole kyse kuin yhteisestä psyykkisestä työstä mielensisältöjen tutkimiseksi, etenkin silloin kun on ristiriitoja ja elämän etenemisen esteitä.

Mitä tulee identiteettiin, se kehittyy koko elämän ajan muun muassa sosiaalisissa yhteyksissä. Voin tuntea itseni vaihtelevasti esimerkiksi helsinkiläiseksi, lassilalaiseksi tai psykologiksi, mutta koskaan en samaistu hallinnollisiin rakenteisiin, päätöksentekoprosesseihin enkä organisaatiokaavioihin.

Päätöksentekijöiden keskeinen haaste on tehdä tulevaisuutta koskevia valintoja tänään paitsi faktojen myös tunteisiin pohjautuvien mielikuvien valossa, ja ennen kaikkea kantaa vastuu päätöksistään. Tunteita ei voi komentaa, eivätkä ne katoa vaikenemalla. Miksi keskeyttää yhteisten mahdollisuuksien tutkiminen ja selvittelyn jatkaminen, kun pääkaupunkiseudun(kaan) talouden ja palvelujen haasteet eivät katoa keskeyttämällä vuoropuhelu?

Riitta Skoglund
Eduskuntavaaliehdokas
Helsingin Vihreiden hallituksen jäsen
http://www.vihreatehdokkaat.fi/riitta.skoglund/

Close Comments