Liikunnan harrastamisen kalleudesta puhutaan tasaisin väliajoin. Väitteet hintojen noususta eivät valitettavasti ole tuulesta temmattuja.
Kari Puronahon laajassa tutkimuksessa selvitettiin 13 eri liikuntalajin kustannusten kehitystä Suomessa vuodesta 2001 vuoteen 2013. Tulos oli selvä: harrastaminen on kallistunut, joissain lajeissa nousua on vuositasolla jopa tuhansia euroja. Urheilulajien välillä on ymmärrettävästi suuria eroja. Harrasteliikunnassa kustannusten nousu on ollut vähäisintä, mutta seuraliikunnassa selvempää. Sen sijaan tiheän harjoittelun liikunta ja kilpaurheilu ovat kallistuneet huimasti, jopa kaksin- tai kolminkertaisesti. Tämä huolettaa monia vanhempia ja pitäisi huolettaa myös poliitikkoja.
Lapsuusiän liikkumattomuus ennustaa vähäistä liikuntaa myös aikuisiällä, mikä altistaa lukuisille sairauksille ja esimerkiksi työpoissaoloille. Suomalainen yhteiskunta menettää harrastamisen kalleuden vuoksi monia aktiivisia elinvuosia, mutta myös potentiaalisia tulevia huippu-urheilijoita – pienituloisestakin perheestä voi nousta olympiavoittajaksi, jos liikkujan ja urheilijan tietä tuetaan yhdessä.
Kuinka huolissaan tästä pitäisi olla?
Meillä helsinkiläisillä on vähintäänkin kohtalainen tilanne, sillä kohtuuhintaisia liikuntaharrastuksia on tarjolla moneen lähtöön. Liikuntavirasto tarjoaa varsin edulliseen hintaan muun muassa uintia, kuntosalia, lähiöliikuntaa tai maratonjumppaa. Silti parannettavaa riittää.
Meidän on erityisesti huolehdittava siitä, että heikompiosaisille liikunnan harrastaminen tehdään mahdollisimman helpoksi. Usein niukkuuden keskellä elävien perheiden voimavarat eivät riitä harrastusten etsimiseen saati niissä aktiivisesti käymiseen.
Tutkimuksista tiedetään, että suomalaisnuorten liikunta-aktiivisuus on yhteydessä perheen sosioekonomiseen tilanteeseen. Valitettavasti nämä väestöryhmien väliset terveys- ja hyvinvointierot ovat viime vuosina kasvaneet: tämä kierre pitää ehdottomasti katkaista, ja se vaatii pitkäjänteistä työtä. Tässä kehityksessä on huomioitava myös maahanmuuttajataustaiset lapset ja perheet. Esimerkiksi työttömille on tarjottava ilmaisia liikuntamahdollisuuksia.
Vaikuttaa myös siltä, että arvokasta työtä tekevät suomalaiset liikuntaseurat tähtäävät liian usein liian korkealle. Liikunta muuttuu helposti turhan vakavaksi ja tavoitteelliseksi. Osa lapsista ja nuorista toki kaipaakin jatkuvaa haastetason lisääntymistä, ja tällöin on tärkeää mahdollistaa sekä tavoitteellinen, että rennompi liikuntaharrastus.
Merkittävä vaihe jokaisen elämässä on lapsuuden jääminen taakse ja nuoruuden alkaminen, jolloin liian monella liikunta jää muiden kiinnostuksen kohteiden jalkoihin. Toinen syy lopettaa on iän karttumisen myötä tapahtuva liikuntaharrastuksen kallistuminen. Tämä on haitallista paitsi yksilölle itselleen myös kansanterveydelle. Hinta ei saa olla este sille, että harrastaminen kantaa yli murrosiän tyrskyjen.
Harrastusten kustannustasoon vaikuttaa myös vapaaehtoistoiminnan laajuus. Mitä vahvemmin vanhemmat ovat mukana, sen edullisempana harrastaminen pysyy. Tämä on erityisen tärkeää myös siksi, että osa lapsista tai nuorista kuitenkin valitsee sen kalliimman harrastuksen: vanhemmat eivät voi päättäväisen lapsen päätä kääntää, ja tällöin on ensiarvoisen tärkeää, että myös jääkiekon tai ratsastuksen harrastamisen hinta ei karkaa pilviin.
Harrastamisen hintatasoa tulee hillitä Helsingissä seuraavasti:
– Lisätään tiedotusta ja liikuntaneuvontaa kohtuuhintaisista liikuntapalveluista ja kohdistetaan viestintää erityisesti ihmisille, jotka eivät jo ennestään harrasta liikuntaa säännöllisesti
– Tuetaan taloudellisesti pienituloisten perheiden liikuntamahdollisuuksia
– Rakennetaan kaikkien käyttöön sujuvia pyöräteitä, lähiliikuntapaikkoja ja lenkkipolkuja, jotta liikkuminen on osa arkea
– Tuetaan aikuisten vapaaehtoistyötä liikuntaseuroissa vähentämällä seurojen byrokraattisia velvoitteita
– Pidetään kaupungin liikuntapalveluiden hintataso kohtuullisena ja mahdollistetaan esimerkiksi työttömille ja pienituloisille eläkeläisille ilmaisia liikuntamahdollisuuksia
– Varmistetaan, että vapaat vuorot ja liikuntatilat ovat helposti löydettävissä
– Tarjotaan aktiivisesti kouluja ja muita Helsingin omistamia rakennuksia liikuntakäyttöön
myös iltaisin
– Kannustetaan helsinkiläisiä liikuntaseuroja lisäämään jakoa tavoite- ja harrastusryhmiin kaikissa liikuntalajeissa
– Urheiluvälineiden lainausta pitää laajentaa siten, että esimerkiksi luistimia ja kävelysauvoja on tarjolla kaikissa lähikirjastoissa
Antti Möller & Maria Ohisalo
Antti Möller on viestintäasiantuntija ja Konepaja-liikkeen aktiivi.
Maria Ohisalo on Vihreiden varapuheenjohtaja ja köyhyystutkija.
Molemmat ovat Vihreiden varavaltuutettuja ja ehdolla kuntavaaleissa Helsingissä.