Toimeentulotuesta annetussa laissa (1412/1997) säädetään, että jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla; aivan lain 1 §:n 1 momentissa määritellään toimeentulotuen olevan sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jolla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo. Tätä tukea hakeva ihminen ”riisutaan aika paljaaksi”: hänen on esitettävä kaikki harkinnassa välttämättömät tiedot, ja velvollisuus ulottuu laajalti perheenjäseniinkin ym. lähipiiriin. Viimesijaiseksi tarkoitettu tuki on lisäksi ollut joillekuille hakijoille ainoa tai lähes ainoa tulonlähde jo toistakymmentä vuotta — huono-osaisuus on kasaantunut ja muuttunut pahimmassa tapauksessa perinnölliseksi.
On kiinnostavaa vertailla eri sosiaaliasemien — Kamppi, Kallio, Haaga, Malmi, Maunula, Itäkeskus, Herttoniemi, Vuosaari ja Myllypuro — tilannetta, kuten toimeentulotuen käsittelyaikoja, jotka nyt ovat taas kohtuullisia viime kevään huonomman tilanteen jälkeen. Muutoksenhakuun kuluva aika on sitten asia erikseen, esim. ensi torstaina (17.12.) käsiteltävät viranhaltijapäätökset ovat pääosin viime syyskuulta. Kiintoisaa muuten on, että Itä-Helsingin alueelta tulee vähemmän oikaisuvaatimuksia kuin varakkaammasta Etelä-Helsingistä, vaikka idässä tapauksia on enemmän!
Toimeentulotukea hakeva on useinkin varsin uupunut arjestaan eikä osaa aina esittää asiaansa varsinkaan muutosta hakiessaan tarpeeksi selvästi, mikä asettaa sosiaalilautakunnan muutoksenhakujaoston jäsenille ja tietysti myös valmisteleville virkamiehille lisävaatimuksia: ruutupaperille käsin kirjoitetusta oikaisuvaatimuksesta on löydettävä olennainen. Sosiaalioikeus ei ole yksityisille asianajajille eikä muille lakimiehille suinkaan houkutteleva eikä tuottoisa oikeudenala, ja toimeentulotukiasiakkaan maksukyky on tietysti erityisen huono. Tämän kirjoittaja tietää Helsingistä vain yhden ainoan sosiaalioikeuteen todella perehtyneen asianajajan.
Muutoksenhakujaoston päätökset ovat pysyneet yleensä hyvin hallinto-oikeudessa, eikä KHO pääsääntöisesti myönnä toimeentulotukiasioissa muutoksenhakulupaa. Ensimmäisellä muutoksenhakujaostolla on onneksi käytettävissä hyvä virkamiesten asiantuntemus, mutta toisaalta ainakin me vihreät jaoston jäsenet olemme edustaneet kantaa, jonka mukaan poliitikoilla tulee tarvittaessa olla enemmän rohkeutta asiakkaan hyväksi koituvaan tulkintaan. Esim. sosiaaliviraston sisäisen virkamiesohjeen määrittelemä maksimivuokra vaikuttaa liian alhaiselta — varsinkin kun Vantaalla raja on korkeampi.
Helsingin sosiaalilautakunnan yli miljardin suuruisessa talousarviossa toimeentulotuki on vain noin kymmenennes. Toimeentulotuen tarve seuraa yleistä taloustilannetta aina pienellä viipeellä, joten ensi vuonna on varauduttava tarpeen kasvuun, vaikka lama (tai taantuma, jos joku niin haluaa vielä sanoa) alkaisikin hellittää otettansa.
Jari J. Marjanen
Sosiaalilautakunnan ensimmäisen aikuispalvelujen muutoksenhakujaoston jäsen