Meillä on toivoa. Varhain tänä aamuna julkistettu vuoden tärkein raportti kertoo, että ilmaston lämpeneminen on yhä mahdollista pysäyttää 1,5 asteeseen – lukemaan, jolla onnistuisimme välttämään ilmastonmuutoksen pahimmat seuraukset. Tämä vaatii meiltä kuitenkin ennennäkemättömän kunnianhimoisia tekoja. Tekoja, jotka ovat mahdollisia, mutta vaativat päättäväisyyttä ja tahtoa. Pienet viilaukset vanhaan toimintamalliin eivät enää riitä.

Ilmastonmuutoksen torjunta on asetettava kaiken päätöksenteon perustaksi – myös Helsingissä. Se vaatii ripeitä toimia, ja niissä kaupungit ovat avainasemassa. Suuri osa päästöistä tulee kaupungeista ja vielä suurempi osa nopeista päästöjen vähennysmahdollisuuksista löytyy kaupungeista.

IPCC:n raportin mukaan meidän on irtauduttava fossiilisista polttoaineista vuosisadan puoliväliin mennessä. Teollisuusmaiden, myös Suomen, pitää ajaa fossiilisten käyttö alas alle 20 vuodessa. Helsinki sulkee Hanasaaren kivihiilivoimalan vuonna 2024 ja Salmisaaren täytyy sulkeutua 2029. Ne ovat välttämättömiä askelia, eivätkä yhtään liian aikaisin. Mutta ne eivät riitä.

Energiantuotannon jälkeen suurin hiilidioksidin lähde on liikenne. Tässä kaupungeilla on suurin mahdollisuus nopeisiin toimiin. Hallituksen energia- ja ilmastostrategiassa tavoitellaan liikenteen hiilidioksidipäästöjen 50 prosentin laskua vuoteen 2030 mennessä. Helsingin pitää pystyä parempaan. Käytännössä se tarkoittaa, että autoliikenteen osuutta kaikesta liikenteestä pitää vähentää. Kaupungin kasvaessa täällä liikkuu yhä useampi, ja tämä liikenteen kasvu pitää ohjautua kävelyyn, julkiseen liikenteeseen ja pyöräliikenteeseen.

Vähäpäästöinen liikkuminen on Helsingissä jatkuvasti vaivattomampaa. Olemme rakentaneet uutta metroa ja rakennamme lähivuosina paljon lisää nopeaa ratikkarataa. Baanaverkko rakennetaan kaikkialle kaupunkiin ja kaupunkipyörien alue laajenee. Tätä liikkumista helpottavaa politiikkaa täytyy jatkaa ja nopeuttaa. Tarvittavan muutoksen mittaluokka on kuitenkin niin suuri, että polttomoottoriautojen käyttöä täytyy tulevaisuudessa myös rajoittaa – joko ruuhkamaksuilla tai muilla keinoin.

Helsingin tavoitteena on olla hiilineutraali vuoteen 2035 mennessä. Syksyllä päätämme toimenpiteistä ja aikataulusta, jolla tähän tavoitteeseen konkreettisesti päästään.

Helsingin lisäksi Suomen hallituksen on otettava ilmastonmuutoksen torjunta tosissaan. On järjetöntä, että ilmastonmuutosta kiihdyttävien fossiilisten polttoaineiden käyttöön kannustetaan joka vuosi noin miljardin euron verotuilla. Se on kolminkertaisesti sen, mitä osoitamme uusiutuvalle energialle. Samaan aikaan Sipilän hallituksen politiikka tähtää niin suureen metsähakkuiden lisäämiseen, että metsiemme hiilinielu pienenisi merkittävästi, vaikka meidän olisi pikaisesti päästävä tilanteeseen, jossa metsien ja maaperän hiilinielut ovat suurempia kuin päästömme.

Tulevat vuodet ovat planeettamme tulevaisuuden kannalta ratkaisevat. Tulevien sukupolvien kannalta vain se on ratkaisevaa, onnistummeko me estämään ilmastokatastrofin. Harvalla muulla asialla on sen rinnalla merkitystä. Tämä on meidän vastuullamme. Meillä on edessämme valinta: joko muutamme tapamme tuottaa energiaa, liikkua, asua ja kuluttaa – tai sitten romutamme perustan, jolle hyvinvointimme ja yhteiskuntamme on rakennettu. Seuraavilla sukupolvilla ei ole enää mahdollisuutta valita. Emme voi odottaa, että joku muu ottaa aloitteen, Helsingin päästöjen lopettamisessa vastuu on ennen kaikkea helsinkiläisillä.

Kansainvälisen tiedeyhteisön viesti on kirkas ja yhtenäinen: ilmastonmuutoksen torjunnassa hidastelun on vihdoin loputtava. Ilmastokriisiä on mahdollista torjua niillä keinoilla, jotka ovat jo olemassa. Hyvä uutinen on se, että teknisiä esteitä ei ole – kaikki on kiinni tahdosta. Ryhdytään toimiin.