Blogi

Vihreät luottamushenkilöt ja aktiivit kertovat blogissa ajankohtaisia kuulumisia helsinkiläisten arjesta ja kunnallispolitiikasta.

Helsinki saa nykytaidebiennaalin saaristoon

 

 

 

 

 

 

 

Tein aloitteen merellisen taidekeskuksen perustamisesta toisen Vihreän valtuutetun Johanna Sydänmaan kanssa maaliskuussa 2017 ja nyt se on toteutumassa!

Helsingin saaristoon perustetaan kansainvälinen nykytaiteen biennaali, joka on kesäaikaan auki kaikille. Suunnitteilla on ison mittakaavan tapahtuma joka toinen vuosi. Ensimmäinen näyttely avautuu vuonna 2020.

Tukholman lähistöllä sijaitsevan Artipelag innoitti meitä tekemään aloitteen. Helsingissä on hieno saaristo, joten mietin, miksei meillä ole tällaista? Artipelag on merellinen taidekeskus, joka yhdistää upean luontoon sulautuvan arkkitehtuurin ja taiteen ja on rauhallinen paikka, jossa mieli lepää. On upeaa, että idea toteutuu Helsingin omaan tyyliin ja saaristo avautuu yhä enemmän kaikille, kun Vallisaareen ja Kuninkaansaareen saadaan kesäisin nykytaiteilijoiden teoksia ja tapahtumia. Helsingin kaupungin taidemuseo HAM on tehnyt todella hienoa työtä jo tässä vaiheessa.

Vallisaari. Kuva: Anna Autio.

Saaristo ei sulkeudu harvojen käyttöön, kun on syitä mennä, kokea ja palveluita tarjolla. Helsingin taidebiennaalilla on merkittävä matkailupotentiaali. Venetsian taidebiennaali on tunnetuin vastaava taidetapahtuma ja vetää yli 600 000 kävijää.

Biennaali tarjoaa alustan, joka elää, pöhisee ja vaikuttaa moneen suuntaan. Taide, luonto ja matkailu yhdistyvät varmasti. Kiitos kaikille asiaan myötävaikuttaneille.

Aloite: https://www.hel.fi/…/530F59C2-FC5F-C271-8752-5ADB…/Liite.pdf

Mari Holopainen
Kaupunginvaltuutettu

Nuorten maksuton ehkäisy Helsinkiin!

Helsingin kaupunginvaltuusto käsittelee huomisessa kokouksessaan maksutonta ehkäisyä alle 25-vuotiaille nuorille. Valtuustoaloitteeni allekirjoitti kesäkuussa yhteensä 46 valtuutettua lähes kaikista puolueista. Sekä sosiaali- ja terveyslautakunta että kaupunginhallitus esittivät syksyn aikana nuorten maksuttoman ehkäisyn laajentamista. Todennäköisesti valtuustossa tästä kuitenkin vielä äänestetään.

Jos valtuusto hyväksyy kaupunginhallituksen esityksen, niin jatkossa kierukka tai ehkäisykapseli on aina alle 25-vuotiaalle maksuton. Nämä pitkäaikaiset ehkäisimet ovat kaikkein luotettavimpia käytössä ja tehokkaimpia vähentämään abortteja. Hormonaalisen vaihtoehdon tilalle nuori voi valita myös kuparikierukan. Lisäksi ehkäisypillerit ja ehkäisyrenkaat tarjotaan nuorelle maksutta yhden vuoden ajaksi. Varsinkin ehkäisyn aloituksessa on tärkeää tarjota monia erilaisia vaihtoehtoja.

Maksuttomalla ehkäisyllä vähennetään abortteja

Olen lääkärin työssäni keskustellut monen aborttilähetettä hakevan potilaan kanssa, kohdannut heidän läpikäymänsä tunteet ja katsonut heidän kanssaan eteenpäin. Kenenkään ei pitäisi joutua kokemaan ei-toivottua raskautta. Maksuttoman ehkäisyn hyödyt pitääkin nähdä kokonaisvaltaisemmin kuin pelkkinä euroina aborttien kuntalaskutuksessa. Erityisesti toistuvia raskaudenkeskeytyksiä täytyy saada vähennettyä, ja niiden osuus on kasvanut viime vuosina. Kaupunginhallituksen esityksessä abortin jälkeen pitkäaikainen ehkäisin olisi aina maksuton iästä riippumatta, ja samoin riskiryhmille eli muun muassa päihdehuollon asiakkaille tarjottaisiin kierukka tai kapseli maksutta.

Kondomijakelua ja neuvontaa lisätään

Seksitautien torjunta on äärimmäisen tärkeä osa maksutonta ehkäisyä. Vastuun ehkäisystä tulee jakautua kaikille sukupuolille, ja ehkäisyneuvontaa tulee tarjota tasavertaisesti sukupuolesta riippumatta. Kaupunginhallituksen esityksessä kondomijakelua lisätään selvästi terveydenhuollossa, kouluissa ja nuorisotaloilla, ja neuvontaa on tarjottava mahdollisimman matalalla kynnyksellä. Helsinki on aiemmin hankkinut kondomeja alle 5000 eurolla vuodessa, joten jakelun moninkertaistaminen tule kaupungille kalliiksi.

Vantaalla ehkäisyn maksuttomuutta on laajennettu, ja abortit ovat vähentyneet viime vuosina. Maksuton ehkäisy etenee tällä hetkellä monessa Suomen kunnassa. Esimerkiksi Rovaniemellä on tämän vuoden alusta lähtien tarjottu kaikki ehkäisymuodot maksutta alle 25-vuotiaille. Helsinki on nuorten kaupunki – seksuaaliterveyteen panostaminen on pitkäjänteistä ennaltaehkäisyä ja vähentää nuorten välistä eriarvoisuutta.

Reetta Vanhanen
kaupunginvaltuutettu
lääkäri

Valinnanvapauslaki mietittävä uusiksi

Apulaispormestari Sanna Vesikansa kaupunginvaltuustossa 13.12.2017

Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa

Arvoisa puheenjohtaja,
hyvät valtuutetut,

Käsittelyssämme on Helsingin lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle hallituksen esitysluonnoksesta laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Hallituksen sote-uudistuksella on kaksi poliittisesti valittua päälinjaa. Näistä toinen ovat maakunnat, joista arvoisa pormestarimme on esittänyt julkisuudessa riittävän määrän aiheellista kriiikkiä ja lisäksi nyt käsittelyssämme oleva hallituksen valitsema valinnanvapausmalli.

Minkälaisen vastauksen lausuntomme antaa valitulle mallille? Valinnanvapaus näin toteutettuna ei toimisi. Esityksestä voi kyllä poimia osia, jotka voisivat toimia, mutta kokonaisuus ei pysy kasassa.

Julkisuudessa on tällä kuulemiskierroksella paljon puhuttu erikoissairaanhoidon asiakasseteleistä. Esimerkiksi kiireettömässä leikkaustoiminnassa jaettaisiin asiakasseteleitä.

Ongelmaksi muodostuu se, että julkisella puolella joudumme kuitenkin jatkossa pitämään yllä päivystystä ja muuta kapasiteettia. Nyt tätä toimintaa ylläpitävä toiminta yritetään siirtää terveysalan firmoille. Linjamme on tämän suhteen luonnollisesti kriittinen kuten esimerkiksi HUS:n ja on alkanut kuulostaa siltä, että hallituskin on tätä kritiikkiä jo kuullut.

Julkisuudessa on tällä kertaa puhuttu turhan vähän perustason suoranvalinnan aiheuttamista ongelmista. Hallitus on joutunut muuntamaan ehdotustaan tällä puolella huomattavan paljon. Aiemmista palvelukokonaisuuksista on karsittu suuri osa palveluista pois. Jäljellä on oikeastaan terveyskeskus ja niukasti sosiaalipalveluihin neuvontaa, jonka rooli ja yhteys varsinaisiin sosiaalipalveluihin on hyvin epäselvä.

Helsingissä tehdään sote-palveluita eri perspektiviillä. Me haluamme ottaa koppia entistä paremmin paljon tukea tarvitsevista. Tämä on paitsi oikein myös kustannustehokasta, sillä muuten perusterveiden ihmisten flunssat eivät juuri järjestelmäämme rasita vaan haasteita ja kustannuksia tuottavat enemmän apua ja tukea tarvitsevien ihmisten palvelut.

Lakiesitys pakottaa maakunnat järjestämään perustason palvelut tietyllä kaavamaisella tavalla ja jopa säädellään minkälaisia erikoissairaanhoidon aloja sote-keskuksissa on oltava. Emme saisi jatkossa itse päättää, minkälaisissa kokonaisuuksissa palveluita tarjotaan. On vaikeaa nähdä, että näin jähmeästä asian järjestelystä olisi hyötyä muille kuin suurille terveysyrityksille.

Lausuntomme ei ole pelkästään negatiiviinen. Näemme, että lakiluonnos pääosin edistäisi toimintatapojen muutosta ja uusien palveluinnovaatioiden käyttöönottoa. Mahdollisuuksiakin siis on, vaikkakin on hyvä huomata, että integraatioon liittyviä innovaatioita on turha odottaa mallin kanssa.

Yksi sote-uudistuksen alkuperäisistä tavoitteista oli selkiyttää sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta ja hillitä kustannusten kasvua. Jokaisella maakunnalla on käytössään vain tietty määrä rahaa. Tämä tarkoittaa, että yhden järjestelmän osan kallistuessa, täytyy rahat kaivaa jostain muualta. Suomesta on vaikea löytää asiantuntijaa, joka ei olisi varoittanut esitetyn mallin kasvavista kustannuksista sekä perustasolla että erikoissairaanhoidossa. Ongelma pelkästään toisessa aiheuttaisi siis koko sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kriisin.

Oma mielipiteeni on, että olisi helsinkiläisten etu, että hallitus miettisi valinnanvapauslainsäädännön uusiksi. Suurimmassa osassa asioita maakunnat tietävät itse ihan hyvin, mille palvelulle löytyy toimivat markkinat ja mille ei. Jos jotain pakkoa kilpailun avaamiseen kuitenkin haluttaisiin, voitaisi sitä tehdä valtakunnallisesti sitten, kun maakunnat on saatu toimimaan vakaasti ja tehokkaasti. Samalla kannattaisi luoda listaa palveluista, joita ei pidä parhaiden asiantuntijoiden tiedon perusteella siirtää markkinoiden armoille.

Sote-uudistus kannattaisi tehdä kunnolla, mutta nyt sitä tehdään väärin. Uudistuksen keskiössä tuntuvat olevan alan yritykset ihmisten sijaan. Eihän sen näin pitäisi olla.

Kiitän erittäin hyvästä pohjasta kaupungin viranhaltijoita. Liisäksi kiitän asiaan hyvin perehtynyttä sosiaali- ja terveyslautakuntaa, joka ei säästellyt itseään lausunnon muokkaamisessa. Muutoksia tuli reilu pino matkalla, mutta nyt lausunnon kokonaisuus on hyvin hallittu ja looginen. Kiitos.

 

Helpotusta kahden kodin perheille

Yhä useampi lapsi asuu nykyään vuorotellen kahdessa eri kodissa. Järjestely on monelle eroperheelle hyvä vaihtoehto – lapset voivat viettää aikaa ja ylläpitää vahvaa suhdetta kummankin vanhempansa kanssa.

Ongelmia tulee kuitenkin siinä vaiheessa, kun perhe asioi viranomaisten kanssa. Koska lapsella voi virallisesti olla vain yksi osoite, “epäviralliseen” kotiin on vaikeaa tai mahdotonta saada lapseen liittyviä julkisia palveluja tai tukia.

Ongelmia on tuottanut muun muassa esikoulu- ja koulupaikan valinta. Helsingissä on varsin tiukka linja, että lapselle osoitetaan ensisijaisesti paikka omasta lähikoulusta ja -esikoulusta. Tarkoitus on hyvä, sillä lähikouluperiaatteella pyritään muun muassa ehkäisemään asuinalueiden eriytymistä.

Kahden kodin perheessä koulumatka pitäisi kuitenkin saada sujumaan molemmista kodeista, eikä virallinen lähikoulu välttämättä ole toisen kodin kannalta käytännöllinen vaihtoehto. Periaatteessa kaupungilla on halukkuutta joustaa, mutta käytännössä monilla lapsivaltaisilla asuinalueilla koulut ovat niin täynnä, ettei sekaan mahdu yhtään lasta koulupiirin ulkopuolelta.

Moni on kysynyt minulta, mikseivät perheet yksinkertaisesti vaihda lapsen kirjoja toiseen kotiin ennen eskari- tai koulupaikan hakua. Asia ei ole ihan yksinkertainen juuri noiden mainitsemieni tukien ja muiden lapsen asuinpaikkaan sidottujen etuuksien vuoksi. Pienituloiselle vanhemmalle lapsilisä tai työttömyysturvan lapsikorotus voivat olla elintärkeitä, eivätkä lapseen liittyvät kustannukset katoa mihinkään, vaikka osoite muuttuu.

Lapsenhuoltolakia ollaan uudistamassa, ja lasten vuoroasumiselle on tulossa laissa virallinen asema. Mahdollisuutta kahteen osoitteeseen ei kuitenkaan ilmeisesti uuteenkaan lakiin ole tulossa.

Näistä syistä tein valtuustoaloitteen, jossa esitän, että vuoroasumisesta tehtäisiin oppilaaksioton peruste. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vanhemmat voivat hakea lapselleen lähikoulupaikkaa joko virallisen asuinpaikan tai toisen kodin alueelta. Varsin iso asia pienille eskareille ja koululaisille, joille monimutkainen koulumatka voi olla turhan iso haaste.

Aloitetta käsiteltiin tällä viikolla kasvatus- ja koulutuslautakunnassa. Virkamiesten luonnostelema kanta oli kielteinen, mutta lautakunta palautti lausunnon ja velvoitti virkamiehet valmistelemaan esityksen mukaisen mallin. Lisäksi hyväksyttiin esitys, että koulukyydit pitää hoitaa kahdesta kodista, jos lapsen asuminen eri vanhempien luona toteutuu ”ennalta tiedossa olevan säännön mukaisesti”.

Kahden kodin perheiden kannalta tilanne näyttää siis lupaavalta. Toivottavasti pian lapsen koulujärjestelyt voi ruksata yli stressaavien aiheiden listalta.

Kaisa Hernberg
Kirjoittaja on vihreä kaupunginvaltuutettu sekä kolmilapsisen uusperheen äiti.

 

Kaikki helsinkiläiset ekaluokkalaiset saavat aloittaa uuden kielen 

Hyviä uutisia: kaikki helsinkiläiset ekaluokkalaiset saavat aloittaa uuden kielen. Vihreiden kuntavaalitavoite toteutuu. Helsinki on sitoutunut jo hyväksytyssä strategiassaan, että kielet aloitetaan ensimmäisellä luokalla ja kielikylpyä lisätään. Nyt Helsingin vuoden 2018 budjettiesitykseen sisältyy seuraava lause: ”perusopetuksen kieliohjelmaa tarkistetaan siten, että ensimmäinen vieras kieli tai toinen kotimainen kieli alkaa pääsääntöisesti 1. luokalla.” 

Lisäksi englanninkielistä opetusta ja kielikylpyä varhaiskasvatuksessa lisätään. Myös kiinan kieli on huomioitu. On tärkeää, ettei muitakaan kieliä unohdeta. Kaupungin ruotsinkielinen kielikylpy on todella suosittua ja meillä on hyvät puitteet ja ympäristö oppia ihan oikeasti puhumaan kieltä ”kouluruotsin” lisäksi.

Uusiin kieliin tutustuminen kannattaa tutkitusti aloittaa ajoissa. Kielen oppiminen alkaa raskauden aikana. Pienellä lapsella on parhaat valmiudet oppia uusia kieliä. Kaksikielisyydestä ja varhaisesta toisen kielen oppimisesta on osoitettu olevan useita hyötyjä. Varhainen toisen kielen oppiminen kehittää muistia, luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoja. Uuden kielen oppiminen lisää kiinnostusta muita kieliä ja kulttuureita kohtaan.

Kielellisen kehityksen herkin vaihe päättyy siinä iässä, kun kielten oppiminen kolmannella luokalla, noin yhdeksän vuoden iässä, yleensä aloitetaan. Herkkyyskauden päättyessä saman asian oppiminen on vaikeampaa. Tämä tarkoittaa inhimillisten resurssien hukkaamista.

Tein kieltenoppimisen varhentamiseksi valtuustoaloitteen Vihreän valtuustokollegani Sanna Vesikansan kanssa marraskuussa 2016. Tällöin 13 koulussa 76:sta saattoi aloittaa uuden kielen ensimmäiseltä tai toiselta luokalta alkaen. Tavoitteemme oli, että kieliin tutustuminen on saavutettavissa kaikille ekaluokkalaisille lapsille Helsingin peruskouluissa ja kaikissa päiväkodeissa leikin avulla. Vantaalla kaikki lapset aloittavat jo englannin ensimmäiseltä luokalta alkaen. Nyt alueellinen tasa-arvo kieltenoppimisessa paranee, kun varhennetut kieliluokat eivät ole vain muutaman koulun ja alueen etuoikeus, vaan kaikki lapset saavat mahdollisuuden aloittaa uudet kielen silloin, kun se on oppimisen kannalta otollisempaa.

Aloitteemme johdosta kahdessakymmenessä eskariryhmässä ja yhdeksässä päiväkodissa on testattu kielirikasteista esiopetusta ranskaksi, espanjaksi, venäjäksi ja englanniksi.

Kielten oppimista tapahtuu kielikylpypäiväkotien ja kielten opintojen lisäksi kotona ja koulujen arjessa. Yli 88 000 helsinkiläistä, 14 prosenttia, puhui vuoden 2016 alussa äidinkielenään muuta kuin kotimaisia kieliä (Helsingin tila ja kehitys 2016, Tietokeskus). Usein kuntapolitiikassa keskitytään enemmän monikulttuurisuuden ja monikielisyyden haasteisiin ja resursseihin, joilla tuetaan oppimista sen sijaan, että nostettaisiin esiin mitä kouluissa ja kodeissa jo osataan. Avain luontevan ja puhutun kielitaidon vahvistumiseen on kieliin tutustuminen riittävän ajoissa, lapsesta alkaen.

Mari Holopainen
kaupunginvaltuutettu

Keskiyöllä kotiin metrolla

Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli keskiviikkona aloitettamme (kohta 24) yömetron palauttamisesta. Helsinkiläiset pääsivät nauttimaan metron pidennetystä yöliikenteestä kokeilussa vuonna 2014. Nyt ehdotimme, että länsimetron aloittaessa metron liikennöintiaikaa tulisi pidentää, koska metron palvelutaso paranee silloin selkeästi.

HSL vastasi aloitteeseen, että se tulee selvittämään metron liikennöinnin lopettamisaikaa ja N-linjoja ensi talvena länsimetron liikennöinnin ollessa toiminnassa. HSL katsoo, että aikataulujen säätäminen noin puolella tunnilla voisi riittää.

Tämä olisi hyvä alku, mutta parasta kuitenkin olisi, että metron liikennöintiä pidennetään suoraan 45-60 minuutilla niin arkena kuin viikonloppuna. Käyttäjille voisi olla selkeintä, että viimeinen metro lähtisi pääteasemilta aina puolelta öin. Liityntäbussit kulkisivat myös tähän saakka, jonka jälkeen siirryttäisiin nykyisen kaltaisiin suoriin yöbussilinjoihin.

Pidempään illalla kulkeva metro auttaisi niin vapaa-ajan matkustajia kuin myöhään työskenteleviä kaupunkilaisia. Kysynnän voi olettaa kasvaneen, sillä kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen on lisännyt myöhäisiltaan asti työskentelevien määrää. Myös elokuvista ja teatteriesityksistä ehtisi aina metrolla kotiin.

Metron kulkemisen jatkaminen puoleenyöhön olisi edistysaskel, mutta sen lisäksi tulee selvittää liikenteen jatkamista tätäkin myöhempään viikonloppuisin. Aiempi kokeilu tehtiin ennen länsimetroa. Jatkossa metro toimii nopeana yhteytenä esimerkiksi Otaniemestä Kallioon tai Herttoniemestä Lauttasaareen. Siksi on odotettavissa, että metron käyttäjämäärät kasvavat nykyisestä.

Tukholmassa metro kulkee arkisin yhteen asti yöllä ja viikonloppuisin vielä pidempään. Berliinissä metrolla pääsee kotiin viikonloppuisin ympäri vuorokauden ja Kööpenhaminassa kaikkina viikonpäivinä milloin vain. Myös pääkaupunkiseudulla on aika ottaa askel tähän suuntaan ja pidentää liikennöintiä vähintään puoleen yöhön.

 

Aloitteen tekijät Laura Nordström ja Antti Möller
HSL:n hallituksen jäsen Ville Ylikahri

 

Strategia: Tasa-arvoinen Helsinki

Kaupungin strategia tulee valtuuston käsittelyyn 13.9 ja 27.9. Vihreät ovat neuvotelleet ahkerasti, jotta strategia tähtäisi rohkeasti kohti suvaitsevaa, tasa-arvoista, hyvinvoivaa ja kestävää kaupunkia.

Strategialuonnoksessa Helsinki esimerkiksi uudistaa palveluitaan ja huolehtii osaamisesta ja saavutettavuudesta. Terveyskeskukset säilyvät maksuttomina. Liikuntaa tuodaan osaksi helsinkiläisten arkea. Luontoalueita vaalitaan ja kunnianhimo ilmastonmuutoksen torjumisessa nousee. Kun aiemmin tavoitteena on ollut hiilineutraali Helsinki vuoteen 2050 mennessä, aikaistetaan tavoitetta nyt vuoteen 2035.

Helsinki taistelee asunnottomuutta vastaan ja panostaa kohtuuhintaiseen vuokra-asuntotuotantoon.  Kouluissa aloitetaan kiusaamisen vastainen ohjelma, ja yksinäisyyttä ehkäistään eri ikäryhmissä. Helsinki laatii maahanmuuttajien osaamistason nostamiseksi suunnitelman päiväkodista aikuisuuteen. Helsinki panostaa koulutukseen ja sen yhdenvertaisuuteen, ja ottaa agendalle kiinteistöstrategiaan sisäilmaongelmista kärsivien leikkipuistojen, koulujen ja päiväkotien korjaamisen.

Kaupungin toiminnassa halutaan panostaa sukupuolten tasa-arvoon. Tulevalle kaudelle minua esitetään kaupungin tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajaksi, ja aihe on itselleni erityisen tärkeä. Strategialuonnokseen onkin kirjattu näin: ”Sukupuolten tasa-arvo on läpäisevä periaate kaikessa kaupungin toiminnassa. Sen edistämiseksi käynnistetään tutkimuspohjainen hanke, jossa valituille palveluille toteutetaan sukupuolivaikutusten arviointi.”

Erilaiset politiikan toimenpiteet tai käytännöt voivat vaikuttaa eri ryhmiin eri tavoilla, mitä tulisi huomioida päätöksenteossa. Ruotsissa pitkäjänteinen sukupuolivaikutusten arviointi on tuottanut tulosta, ja maa sai ykkössijan EU:n sukupuolten tasa-arvoindeksissä. 

Esimerkiksi sukupuolitietoinen budjetointi voi tarkoittaa sitä, etteivät lasten harrastusmäärärahat kohdistu epätasaisesti eri sukupuolten harrastusryhmille. Työnantajapolitiikassa taas on tärkeää huomioida, että hoiva-alan työntekijöistä julkisella sektorilla 70 prosenttia on naisia. Syrjäytymisen ehkäisemisessä on relevanttia, että monet syrjäytyneet ovat nuoria miehiä, ja esimerkiksi 25–44-vuotiailla miehillä 15 prosentilla on maksuhäiriömerkintä. Parhaimmillaan eri sukupuolten erojen huomioiminen voi johtaa onnistuneisiin, kohdistettuihin toimenpiteisiin ja ihmisten arjen ongelmien vähentämiseen.

Matkataan kohti Helsinkiä, jossa on helppo voida hyvin.

Alviina Alametsä, kaupunginvaltuutettu

Helsinki parantaa paperittomien sosiaali- ja terveyspalveluita

Vihreiden pitkäaikainen tavoite paperittomien terveydenhuollon parantamiseksi eteni tänään Helsingin sote-lautakunnassa. Asia oli esillä Leo Straniuksen, Veronika Honkasalon ja Thomas Wallgrenin valtuustoaloitteen pohjalta, jossa edellytettiin toimenpiteitä paperittomien aseman kohentamiseksi. Teimme viraston vastaukseen merkittäviä parannuksia yhdessä vasemmistoliiton ja feministien kanssa.

Tärkein muutos on se, että kaupunki sitoutuu jatkossa antamaan paperittomille välttämättömän terveydenhoidon, kun tähän asti on annettu vain kiireellinen hoito. Ainoastaan raskaana oleville naisille ja lapsille on aiemmin turvattu perusterveydenhoito ja neuvolapalvelut. Mikäli annetaan vain kiireellinen hoito, voivat monet pienetkin vaivat kroonistua, ja pitkäaikaissairauksien huono hoito tai hoitamatta jättäminen johtaa lisäsairauksiin ja komplikaatioihin. Tämä lisää paitsi inhimillistä kärsimystä myös kustannuksia jatkossa. Lisäksi mahdolliset hoitamattomat infektiotaudit voivat olla terveysriski myös valtaväestölle. Nyt voidaan tarjota myös kroonisten sairauksien lääkkeet (toimeentulotuesta kuten muillekin) ja seuranta, suun terveydenhuollon palveluita, ennaltaehkäisyä, mielenterveyspalveluita. ja sosiaalipalveluita. Myös maksutonta oikeudellista neuvontaa pidettiin tärkeänä. Paperittomille tarjotaan siis samat terveyden- ja sosiaalihuollon palvelut kuin turvapaikanhakijoille. Tavoitteena on, että paperittomat hoidettaisiin kaupungin omissa palveluissa, ei vain heikosti resurssoidulla Global Clinicillä vapaaehtoistyön varassa.

Tähän asti suuri ongelma on ollut myös se, ettei kaupungin henkilökunta ole aina ollut perillä aiemmin tarjottujen palvelujen järjestämisestä. Neuvolaan on ollut tosi vaikea päästä. Siksi edellytimme myös henkilökunnan koulutusta ja tietoisuuden lisäämistä paperittomien palveluista ja oikeuksista. Lisäksi esitimme, että terveystoimen nettisivuille laitetaan tietoa paperittomien palveluista useilla eri kielillä (mm. arabia, somalia, bulgaria ja romania). Paperittomien hoidosta ja hoidon ja sosiaalisen tuen tarpeesta on myös kerättävä laadukasta tietoa.

Lisäksi varmistetaan hätämajoituksen jatkuminen myös ensi talvena riittävässä laajuudessa.

Vihreät sote-lautakunnan jäsenet

Sanna Vesikansa, puheenjohtaja
Kati Juva
Laura Nordström

 

Konkretiaa maahanmuuttokeskusteluun – Mitä Helsinki voi tehdä?

Helsinkiin muuttaa vuosittain noin 3500 vieraskielistä uutta asukasta. Jotta jokainen tuntisi Helsingin kodikseen, on kaupungin satsattava kotoutumisen edistämiseen pitkäjänteisesti. Helsingin kaupungilla tätä työtä tällä hetkellä tekevänä huomaan, että voisimme tehdä asiat paremmin. Satsaukset tänään tulevat vaikuttamaan suuresti siihen, miltä tulevaisuus Helsingissä näyttää. Meillä on varaa tehdä tämä hyvin.

Tässä 10 konkreettista ehdotustani.

  1. Helsingissä oli aikaisempina vuosina oma maahanmuutto-osasto. Se kuitenkin lakkautettiin, koska ajateltiin, että jokainen virasto hoitaisi oman tonttinsa myös maahanmuuttajien näkökulmasta. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut ja vaikka maahanmuuttajia muuttaa Helsinkiin tuhansia vuosittain, ei koordinaatioon laiteta rahaa. Siksi Helsingin kaupungin on lisättävä maahanmuuttoasioiden koordinaatioon resursseja niin, että jokaisessa virastossa on henkilö, jonka työnkuvaan kuuluu monikulttuurisuus ja maahanmuuton tuomat erityispiirteet sen viraston alaisuudessa olevissa asioissa.
  2. Helsinki on panostettava palveluista tiedottamiseen mahdollisimman monella eri kielellä. Niin sähköisiä palveluita kuin neuvontaa pitäisi tuottaa suurimmille kieliryhmille omankielisesti. Tieto edistää kotoutumista ja maahanmuuttajan itseohjautuvuutta. Helsinkiin pitäisi perustaa neuvontapisteistä, josta saa apua myös kasvotusten mahdollisimman monella eri kielellä.
  3. Helsingissä pitää olla tahoja, jotka neuvovat turvapaikanhakijoita myös siinä vaiheessa, kun hakija odottaa oleskelulupaansa ei Helsinki ole heidän kotikuntansa. Oleskeluluvan saanti voi kestää jopa yli vuoden ja turvapaikanhakijoille tulee tarjota tietoa ja neuvontaa heille suunnatuista palveluista ja työllistymismahdollisuuksista.
  4. Jokaisella on oltava subjektiivinen oikeus oppia suomen kieltä. Suomen kielen kurssille pitää päästä riippumatta siitä, onko henkilö työtön, kotiäiti vai kansainvälinen opiskelija. Kaupungin tulee tukea vapaata sivistystyötä tämän mahdollistamiseksi.
  5. Helsingin on tuettava maahanmuuttajia järjestöjen perustamisessa ja antaa toiminnalle tukea. Kaupungin pitää toimia aktiivisessa dialogissa maahanmuuttajien omien järjestöjen kanssa.
  6. Peruskouluille ja päiväkodeille, joissa on suuri määrä vieraskielisiä lapsia ja nuoria, tulee antaa erityistä tukea koko perheen kotouttamiseen ja vanhempien osallisuuden lisäämiseen sekä monikulttuurisen koulun kehittämiseen. Helsingissä on kokeiltu omankielisten ohjaajien palkkaamista kouluihin hankkeena ja tätä tulee ehdottomasti jatkaa.
  7. Ammatilliset oppilaitosten sekä aikuislukioiden joissa on suuri määrä vieraskielisiä opiskelijoita, tulee saada monikulttuurisen koululaitoksen kehittämiseen tarvittavia resursseja.
  8. Etninen syrjintä ja rasismi näkyvät helsinkiläisten arjessa. Helsingin on purettava rakenteellista syrjintää esimerkiksi varmistamalla, että Helsingin kaupunki työnantajana palkkaa ihmisiä eri etnisistä ja kielellisistä vähemmistöistä, toimii syrjimättömyyden suunnannäyttäjänä ja vastustaa rasismia näkyvästi.
  9. Helsingin tulee tarjota aktiivisesti työkokeilupaikkoja kotoutuville ja suomen kieltä oppiville maahanmuuttajille.
  10. Osaamisen tunnistamista tulee tehdä aktiivisesti yhteistyössä yritysten kanssa. Helsinkiin on tällä hetkellä perustettu määräaikaisella rahoituksella Stadin osaamiskeskus, jossa maahanmuuttajat saavat oppia suomen kielen lisäksi ammatillisia taitoja ja näyttää aikaisempaa osaamistaan. Keskus tekee tiivistä yhteistyötä yritysten kanssa, jotta maahanmuuttajat työllistyisivät paremmin. Osaamiskeskuksen jatko tulee turvata.

Katja Mannerström
Sosiaalispsykologi ja työssä Helsingin kaupungin maahanmuutto- ja työllisyyspalveluissa

 

Pormestariuudistus parantaa helsinkiläisen äänestäjän vaikutusvaltaa

Lähestyvät kuntavaalit ovat ensimmäistä kertaa Helsingin historiassa myös pormestarivaalit. Huomaan monien yhä kummastelevan, että mistä tässä uudistuksessa oikein on kysymys. Minultakin on tätä kysytty useampaan kertaan.

En ihmettele, miksi helsinkiläiset ovat hieman ymmällään. Uudistuksen merkittävyyteen nähden mediassa on ollut liian vähän kirjoittelua siitä, miksi muutos tehdään. Tämän osoittaa myös Tuusulan pormestariuudistuksessa vallitseva hämmennys.

Itselleni asian tärkeys selvisi viitisen vuotta sitten, kun edellisessä työssäni sain tehdä selvityksen pormestarimallin eurooppalaisista toteutustavoista ja hyödyistä.

Kuntalaki muuttui vuonna 2006 ja sen jälkeen kunnan johtoon on Suomessa voitu valita myös pormestari. Tällä hetkellä pormestarijohtoisia kaupunkeja on kaksi, Tampere ja Pirkkala. Kun asiaa katsoo muualta Euroopasta käsin, niin yhä vallitseva suomalainen kunnanjohtajamalli on melkoinen poikkeus: Keski-, Itä- ja Pohjois-Euroopassa kuntaa yleensä johtaa pormestari. Kotimaista kunnallishallintoa Euroopan unionissa pitkään edustanut, Pirkkalan entinen kunnanjohtaja Risto Koivisto onkin todennut, että “suomalainen kunnanjohtaja on lajissaan ainutlaatuinen, todellinen eurooppalainen kummajainen”.

Tässä neljä syytä, miksi pormestariuudistus on niin tärkeä.

1. Kunnan johtajien roolit selkiytyvät

Ei ole lainkaan vähäpätöistä, että kaupungin johtajien roolit ovat kristallinkirkkaat. Tällä hetkellä Helsingin ylin johtaja on kaupunginjohtaja, yhdessä neljän apulaiskaupunginjohtajan kanssa. He ovat viranhaltijoita, joita ei kuitenkaan ole valittu tehtäväänsä pätevyyden perusteella vaan poliittisin perustein. Suomessa ⅔ kunnanjohtajista on puoluekirja tai -tausta: näin myös Helsingissä.

Tästä seuraa monia ongelmia.

Edustuksellisessa demokratiassa kansan valitsemien kunnanvaltuutettujen pitäisi johtaa orkesteria: sen sijaan johtoa haastateltaessa mediakin usein kääntyy kunnanjohtajan puoleen, esimerkiksi kunnanhallituksen puheenjohtajan sijaan. Ei ole ihme, jos tällöin korkeimpien viranhaltijoiden luullaan parhaiten edustavan kunnanvaltuuston tahtoa. Puurot ja vellit menevät sekaisin.

Pormestarimallin vahvuus on sen yksinkertaisuus. Kuntavaalien äänestystuloksen mukaisesti valittu pormestari on samalla se ylin johtaja, joka kunnassa määrää. Hänellä on tukenaan enemmistön luottamus, ja siten hän voi ohjata kunnan päätöksentekoa ilman ristiriitaa siitä, ketä hän edustaa. Sama koskee tietysti myös apulaispormestareita.

2. Äänestäjien vaikutusmahdollisuudet vahvistuvat

Edustuksellisen demokratian henkeen kuuluu vahvasti se, että vaalien äänestystulos vaikuttaa päätöksentekoon. Kansalaisten kuntavaaleissa tekemillä valinnoilla on kuitenkin heikko vaikutus kunnanjohtoon: useissa kunnissa kunnanjohtajan pesti on eläkevirka. Tällöin ei kunnanjohtajan tarvitse mittauttaa omaa kannatustaan kuin yhden kerran.

Joissakin kunnissa kunnanjohtajien virkakaudelle on asetettu maksimipituus. Helsingissä virkakauden pituus on seitsemän vuotta, ja kausia saa olla enintään kaksi. Tämä tekee siis yhteensä 14 vuotta: kun vaalikausi on neljä vuotta, Helsingin kaupunginjohtaja saattoi istua virassaan läpi kolmet kuntavaalit.

Pormestarin sen sijaan tulee nauttia äänestäjien luottamusta.

Pormestari valitaan aina enintään valtuustokaudeksi eli neljäksi vuodeksi. Kuten olla pitää, äänestäjät pääsevät heti seuraavissa kuntavaaleissa kertomaan miten pormestari on tehtävässään suoriutunut. Näin helsinkiläisen asukkaan yhteys kunnan ylimpään johtajaan on tiivis ja läpinäkyvä, mikä lisää kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia siihen, mihin suuntaan kaupunkia kehitetään.

Tällä hetkellä kuntalaki ei salli suoraa pormestarinvaalia, vaan pormestarin valitsee kunnanvaltuusto keskuudestaan. Toisin sanoen vaaleissa eniten ääniä saaneen puolueen pormestariehdokas valitaan pormestariksi. Tällä on se hyvä puoli, että pormestari on suoraan sidottu kunnanvaltuustoon, mikä taas nostaa myös valtuuston painoarvoa.

3. Poukkoileva päätöksenteko vähenee

Politiikkaa usein syytetään siitä, että asiat etenevät hitaasti ja poukkoillen. Ja tottahan se on: päätöksenteko kestää usein turhauttavan kauan, ja joskus pitkään, jopa vuosia valmistellut päätökset palaavat takaisin lähtöruutuun viimeisessä vaiheessa, kunnanvaltuuston palautuspäätöksellä.

On tärkeää ymmärtää, että demokratia ei juuri koskaan voi olla yhtä ketterä kuin vaikkapa yritys. Yrityksen johtaja voi toimia täysin omavaltaisesti ja yhdessä silmänräpäyksessä päättää, miten jatkossa toimitaan. Kansanvallassa ylin valta on tavallisilla ihmisillä ja päätöksenteko hyvin vahvasti lailla säädeltyä, joten prosessit ovat ymmärrettävästi hitaammat.

Silti kunnallista päätöksentekoa on mahdollista suoraviivaistaa juuri pormestarijohtoisuuden avulla. Tällä hetkellä merkittävä ongelma on se, että äänestäjien valitsemat poliitikot eivät aina pääse ohjaamaan viranhaltijoiden valmistelua. Kun juuri asioiden valmistelun ensiaskeleilla tehdään ratkaiseva valinta siitä, mitä vaihtoehtoa ryhdytään pohjustamaan, on kyseessä erittäin merkittävä puute.

Pormestariuudistus ratkaisee ison osan tästä ongelmasta, sillä silloin avoimen poliittisesti valittu pormestari apulaispormestareineen on se taho, joka ohjaa viranhaltijoiden työtä. Näin politiikanteosta tulee johdonmukaisempaa ja sujuvampaa, kun poliitikot pysyvät alusta asti paremmin kärryillä siitä, mitä päätöksentekokoneiston rattaissa tapahtuu. Ja tarpeen vaatiessa he voivat puuttua tilanteeseen nopeammin.

4. Politiikasta tulee kiinnostavampaa

Politiikan kiinnostavuuden lisäämiselle on valtava tarve. Viime kuntavaalien äänestysprosentti oli vain 58,2. Laskua vuoden 2008 vaaleihin verrattuna oli kolme prosenttiyksikköä.

Pormestariuudistus voi hyvin lisätä kiinnostusta paikallispolitiikkaan. Kun kuntavaalien äänestystulos vaikuttaa suoraan kunnanjohtoon, on sillä äänestäjää voimauttava vaikutus. Jos pormestari saa palautetta kuntalaiselta, on hänen syytä sitä kuunnella, koska äänestäjien luottamus täytyy saada jälleen seuraavissa vaaleissa: tämä lisää asukkaan vaikutusmahdollisuuksia myös vaalien välissä.

Pormestariuudistuksen ohella on syytä lisätä asukkaiden osallistumismahdollisuuksia myös muilla tavoin, kuten osallistavan budjetoinnin ja asukasraatien avulla. Näin kaikki helsinkiläiset pääsisivät yhä vahvemmin mukaan yhteisten asioiden hoitamiseen, sillä Helsinki on kuitenkin meidän kaikkien yhteinen projekti.

Mikäli haluat lukea aiheesta enemmän ja tutustua esimerkiksi Tukholman ja Wienin pormestarimalleihin, löydät lisätietoa laatimastani selvityksestä.

Antti Möller
Varavaltuutettu, yleisten töiden lautakunnan jäsen