Asukkaat muovaavat kaupunkeja ympäri Eurooppaa

Tapasin viime viikonloppuna Berliinissä vihreitä kunnallispoliitikkoja yhdestätoista eurooppalaisesta kaupungista. Greens in Big Cities -verkosto kutsuu vuosittain koolle porukkaa ympäri Eurooppaa käsittelemään pinnalla olevia kaupunkipoliittisia teemoja vihreästä näkökulmasta. Tällä kertaa tapetilla oli etenkin kaupunkilaisten osallistumisen ja päätöksenteon läpinäkyvyyden vahvistaminen.

Vihreät ovat ympäri Eurooppaa vankasti asukkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen ja päätöksenteon avoimuuden takana. Falun  on nimetty Ruotsin demokratian kaupungiksi, jossa vietetään demokratiaviikkoa ja kaikki asukkaat ovat oikeutettuja demokratiapassiin. Gentissä katuja vallataan autoilta asukkaiden aloitteesta ja virkamiesten tuella ympäri kaupunkia. Brysselissä asukkaat ovat mukana kehittämässä kestävän liikkumisen työkalupakkia, jonka avulla asukkaat voivat itse parantaa liikkumistottumuksia omilla alueillaan. Pariisissa kaupunkilaiset osallistuvat ilmasto-ohjelman ja vihreiden kortteleiden toteutukseen. Wienissä panostetaan asukkaiden osallistumisen parantamiseen päätöksenteon varhaisessa vaiheessa. Sarajevossa kaupunkilaiset ovat mukana terveellisen ikääntymisen projekteissa ja elävöittävät kaupunkia mm. viljelemällä. Sveitsin Badenissa kansanäänestykset ja kansalaisaloitteet ovat aktiivisessa käytössä ja kaupungissa panostetaan parhaillaan etenkin avoimeen dataan.

Useissa kaupungeissa oli todettu, että etenkin suoraa demokratiaa pitäisi lisätä, jotta kaikilla asukkailla olisi mahdollisuus saada äänensä kuuluviin. Edustuksellisessa lähidemokratiassa on vaarana, ettei päätöksentekoon osallistuva asukasjoukko todellisuudessa edustakaan kaikenlaisia asukkaita. Tätä nykyä esimerkiksi Helsingissä asukasyhdistykset toimivat pitkälti kaupunkilaisten ääninä päätöksiä tehtäessä. Yhdistykset eivät kuitenkaan enää monesti edusta etenkään nuoria ja liikkuvia kaupunkilaisia ja asukasyhdistysten rinnalle onkin syntynyt eri puolille Helsinkiä epämuodollisempaa projektimaista asukastoimintaa. Kunnalliset kansanäänestykset, kansalaisaloitteet, kaupunkilaisten raadit, satunnaisotannalla valitut käyttäjäpaneelit sekä osallistuva budjetointi toisivat kaupunkilaisten näkemykset moninaisemmin esille kuin asukasyhdistysten antamat lausunnot.

Helsingin lähidemokratiapiloteista oltiin viikonlopun tapaamisessa hyvin kiinnostuneita ja etenkin Ruuti-hankkeen osallistuvan budjetoinnin pilotti herätti paljon kysymyksiä. Viikonlopun päätteeksi sovittiinkin, että ensi vuonna järjestettävässä tapaamisessa pureudutaan vähintään puolikas päivä osallistuvaan budjetointiin. Helsingin piloteissa kokeillaan parhaillaan asukasosallistumisen eri muotoja. Niin asukkaat kuin mukana olevat virkamiehet ovat lähteneet  toteuttamaan aktiivisesti asukaslähtöisiä projekteja ja järjestetyissä tapahtumissa sekä osallistumisen mallien ideoinnissa on onnistuttu hyvin. Silti pari päivää sitten järjestetyssä pilottien yhteistapaamisessa oli turhautumista ilmassa, kun jouduttiin toteamaan, että on epäselvää, miten pilottien vaikuttavuus saadaan varmistettua eikä kaupungilla tuntunut olevan selviä suunnitelmia pilottien tulosten hyödyntämisestä.

Päätöksentekoon osallistuminen ei onnistu ilman läpinäkyvää ja ymmärrettävää päätöksentekojärjestelmää. Helsingin kohdalla muiden kaupunkien osallistujissa hämmennystä aiheutti etenkin kaupunginjohdon valintaprosessin epämääräisyys sekä opposition puute. On aika poikkeuksellista, että kunnallispolitiikkaa tehdään ilman hallitus-oppositio-asetelmaa. Helsingissä valtaa jaetaan voimasuhteiden, eli vaalituloksen pohjalta, ja lautakunta- ja johtokuntapaikkojen jako puolueiden kesken pohjautuu pitkälti matematiikkaan. Pienet puolueet ovat edustettuina myös kaupunginhallituksessa. Puolueet eivät ole sitoutuneet koalitioihin, vaan kysymyksistä neuvotellaan aina tapauskohtaisesti. Omien tavoitteiden läpiviemiseksi kavereita ja tovereita voidaan etsiä miltä suunnalta tahansa.

Hallitus-oppositio-asetelma voisi selkiyttää puolueiden linjoja ja tehdä politiikasta jossain määrin ennustettavampaa. Asetelma varmaankin myös tihentäisi poliittista debattia ja toisi eri vaihtoehdot paremmin esille. Toisaalta Helsingin kaupunkipolitiikassa voi olla hyvääkin juuri se, ettei päätöksenteossa ole lähtökohtaisesti poteroiduttu, vaan kysymyksiä lähestytään neuvotellen ja tunnustellen kantoja eri suunnilta.

Iso aukko Helsingin demokraattisessa järjestelmässä liittyy kaupunginjohtajiston valintaan. Valintaprosessia oli hankala tehdä muille osallistujille ymmärrettäväksi, ja taitaa se näyttäytyä aika epämääräisenä helsinkiläisillekin. Poliittisen kaupunginjohtajiston kokoonpano ei heijastele kunnallisvaalien tulosta ja johtajisto käyttää Helsingissä merkittävää poliittista valtaa ilman muodollista poliittista mandaattia. Vihreiden mielestä Helsingissä tulisi siirtyä pormestarimalliin, jossa kaupunginjohtajisto valitaan yhdeksi vaalikaudeksi kerrallaan ja kaupungin johtajat olisivat selkeästi poliittisia luottamushenkilöitä, eivät virkamiehen ja poliitikon kummallisia yhdistelmiä.

Ensi vuoden Greens in Big Cities -verkoston tapaamisessa jatketaan ainakin osallistuvan budjetoinnin käsittelyä ja lisäksi suunnitelmissa on keskittyä eri kaupungeissa käytettyihin keinoihin sosiaalisen eriarvoistumisen pysäyttämiseksi. Seuraavia verkoston tapaamisia tarjoutuivat järjestämään Euroopan laidoilta Sarajevo, Barcelona ja Helsinki. Osa viikonlopun osallistujista: Yahya Hassan Bajwa/Sveitsi (ylhäällä);  toinen rivi vasemmalta: Gerhard Jordan/Wien, Jan Vindheim/Trondheim, Oliver Schruoffeneger/Berliini, Outi Silfverberg/Helsinki;  alin rivi: Ágnes Somfai/Budapest, Saraswati Matthieu/Gent, Monika Vana/Wien, Amra Zulfikarpašić/Sarajevo, Sergi Alegre/El Prat/Barcelona.

Outi Silfverberg
vt. toiminnanjohtaja

Close Comments