Arviointikertomus 2009: Tavoitteita on kirkastettava

Vihreiden ryhmäpuhe arviointikertomuksesta 23.6.2010

Puheen piti valtuutettu Mari Puoskari

Puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Aluksi haluan kiittää tarkastuslautakuntaa arvokkaasta työstä arviointikertomuksen laatimisessa.

Verotulojen lasku vuonna 2009 oli synkeää, mutta ymmärrettävää peilattuna yleiseen taloustilanteeseen. On hienoa, että poliittiset ryhmät ja kaupungin virkamiesjohto päättivät yhteisymmärryksessä, että muista kunnista poiketen emme tee äkillisiä leikkauksia menoissa ja palveluissa. Pidimme myös investointitason korkeana. Nämä ratkaisut ovat olleet selvästi elvyttäviä ja koko kansantaloutta tukevia.

Huolestuttavaa on se, että heikentyneestä taloustilanteesta huolimatta menomme kasvoivat 6,5 %. Tämä ei ole jatkossa mahdollista. On toki ymmärrettävää, että osa menojen ylityksistä johtui palkankorotuksista ja muuttuneesta talous- ja työllisyystilanteesta. Tällaisia kuluja ovat mm. toimeentulotukimenot ja lastensuojelu. Onneksi näiden kulujen kasvuun reagoitiin jo syksyllä, ja valmisteltaessa vuoden 2010 budjettia taantumasta aiheutuvien kulujen hoitamiseen lisättiin yli 40 miljoonaa euroa.

Verotulojen kasvu Helsingissä on ollut muita suuria kaupunkeja hitaampaa koko 2000-luvulla. Meidän on pystyttävä houkuttelemaan yrityksiä Helsinkiin ja luomaan työpaikkoja mm. karsimalla lupaviidakkoa, vahvistamalla toimitila- ja teollisuustonttien tarjontaa, parantamalla asumisen ja pienimuotoisen yritystoiminnan yhdistämistä sekä kaupungin omien tilojen ulosvuokrausta.

Tämän hetken talous- ja työllisyystilanne voisi olla huomattavasti huonompikin. Uudellamaalla työttömien osuus työvoimasta on selvästi muuta maata alempi, huhtikuun lukujen mukaan 6,9%. Tilanne on parantunut maaliskuusta.

Tulevaisuus ei silti näytä kovin kirkkaalta. Jotta voimme välttää palveluiden leikkaamisen ja kovan velkaantumisen, joudumme syksyllä pohtimaan uudelleen investointiohjelmaamme. Vihreät ovat tähän valmiita, kunhan kohteet ovat oikeat. Haluamme painottaa investoinneissa raideliikennettä. Esimerkiksi Kruunuvuoreen tarvitaan raideyhteys, Herttoniemen liikenneympyrän laajennuksesta voidaan hyvin luopua. Yhtään uutta kaupunginosaa ei voida rakentaa ilman suunniteltuja joukkoliikenneyhteyksiä tai riittäviä julkisia palveluita. Meidän on pystyttävä rahoittamaan infrainvestoinnit maan arvonnousulla. Parempi vaihtoehto on myös lykätä joidenkin asuinalueiden rakentamista hieman.

Jotkut poliittiset ryhmät ovat myös väläytelleet kulttuuri-investointien lykkäämistä. Me sanomme näille ajatuksille jo kättelyssä ei. Vihreiden mielestä lykättävät investoinnit tulee löytää ensisijaisesti kaduista ja rakennetuista edustuspuistoista, uusista vähemmän tarpeellisista toimitiloista ja kalliista liikuntapaikoista.

Myös vuonna 2009 nojasimme tukevasti Helsingin Energialta saatuihin tuloutuksiin. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa. Päinvastoin on hienoa, että valtuustot ennen meitä ovat tehneet viisaita päätöksiä, eivätkä ole luopuneet omasta energialaitoksesta, kuten monet muut kaupungit. Helsingin Energian tulevaisuus on kuitenkin auki ja näyttää siltä, että joudumme jollain aikavälillä yhtiöittämään sen. Tämä työ on syytä tehdä huolellisesti, eikä meidän pidä kiirehtiä asiassa. Myös ympäristönsuojelu asettaa haasteita Helenille. Me vihreät olemme vahvasti sitoutuneet tavoitteisiin uusiutuvan energian lisäämisestä ja päästöjen vähentämisestä. Emme hyväksy näiden tavoitteiden toteuttamiseen tarvittavien investointien lykkäämistä. Helsingin tulee tavoitella hiilineutraaliutta pystypäin.

Vuonna 2009 valtio tuli kuntia vastaan korottamalla valtionosuuksia ja laskemalla työnantajamaksuja. Tämä oli hieno ele hallitukselta. Kuten tarkastuslautakuntakin on huomauttanut, huomionarvoista on se, että 10 suurimman kaupungin valtionosuuksien keskiarvo on yli 16 % tuloista, Helsingissä taas alle 7 %. Helsingin valtionosuuksia tulee kasvattaa samaan suuntaan kuin muissa suurissa kaupungeissa.

Valtion rooliin kuntapalveluiden rahoituksessa liittyy myös merkittäviä riskejä. Kiviniemen hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että työryhmä laatii esityksiä kuntien kehysbudjetoinnista. Pahimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että valtion asettaa kuntien menokasvulle tiukan prosentuaalisen tavoitteen, jonka ylittäviä kuntia kuritetaan leikkaamalla valtionosuuksia. Samaan aikaan eduskunta säätää lakeja, jotka kasvattavat kuntien menoja merkittävästi. Esimerkkinä voidaan mainita terveydenhuoltolaki. Valtion ja kuntien on yhdessä pohdittava, miten julkisen talouden kestävyyttä parannetaan. Kuvatun kaltainen kehysbudjetointi on kuitenkin väärä tapa. Helsingin on syytä jatkaa edusvalvontatyötään valtionosuusjärjestelmään liittyen.

Sitovat toiminnalliset tavoitteet toteutuivat taas mallikkaasti. Monet tavoitteista ovat pysyneet samoina ja jo vuosia ja niiden saavuttaminen on lastenleikkiä taitaville työntekijöillemme. Budjetin laadinnan yhteydessä toivoisi, että virastoilta ja valtuustoryhmiltä löytyisi viisautta ja energiaa pohtia tavoitteita nykyistä ponnekkaammin. Erityisen tärkeää olisi pohtia ovatko toiminnalliset tavoitteet niitä asioita, joita valtuustostrategiassa painotetaan. Esimerkkejä löytyy vaikka millä mitalla. Jos otetaan esimerkiksi liikuntavirasto, emme ole erityisen vakuuttuneita, että meidän pitäisi mitata istutettujen kalanpoikasten määrää. Sen sijaan meidän pitäisi mitata liikuntaviraston onnistumista helsinkiläisten terveyden edistämisessä.

Esitän tässä muutamia toteutumattomia tavoitteita, joihin vihreiden mielestä olisi syytä kiinnittää huomiota. Pitkäaikaisasunnottomien määrän piti vähentyä 250:lle henkilöllä vuonna 2009. Tulos oli kuitenkin vain 108 henkilöä. Tavoite asunnottomuuden puolittamisesta on tärkeä paitsi kaupungin turvallisuuden kannalta, ennen kaikkea inhimillisestä näkökulmasta. Sosiaalisektorin raamissa tähän on onneksi varauduttu vuodelle 2011

Toinen ryhmä, joiden kohtelua kaupunginjohdon taholta olemme seuranneet kauhulla, ovat romanikerjäläiset. Uusin käänne on se, että kaupunginjohtajan asettama romanityöryhmä kuuluu keskittyvän romanien ongelmien ratkaisemisen sijaan etsimään syitä romaneja tukevan sosiaalikeskus Sataman sopimuksen irtisanomiseen ja toiminnan lopettamiseen. Kerjäläisongelman syihin on puututtava Euroopan unionissa ja kansallisesti. Suomen pitää vaatia tiukemmin, että EU puuttuu romanien kohtaamaan rasistiseen kohteluun ja syrjintään ja että köyhyyden kierre katkaistaan. Helsingin tehtävänä on kuitenkin kiinnittää huomiota romanien perusoikeuksien toteutumiseen paikallistasolla. Olemmekin pettyneitä kaupunginjohtaja Pajusen toimintaan asiassa. Kaupunki, jossa kaikilla ei ole edes kattoa päänsä päällä, ei voi ylpeillä hyvinvoinnilla ja luovuudella. Näiden kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilanne on hoidettava kuntoon välittömästi.

Toinen esimerkki merkittävästä toteutumattomasta tavoitteesta löytyy opetustoimesta. Olemme asettaneet tavoitteeksi, että perusopetuksen oppimistulokset ovat Helsingissä vähintään maan keskitasoa. Tätä emme ole vielä saaneet toteutettua. Samanaikaisesti opetuksen yksikkökustannukset ovat Helsingissä selvästi 20 suurimman kaupungin keskiarvon yläpuolella. Helsingin kustannuksia nostaa toki sosiaalisen segrekaation kasvu ja mm. maahanmuuttajaoppilaiden määrä, Tätä yhtälöä olisi syytä selvittää tarkasti.

Kuten monet tutkimukset osoittavat, kaupungin elinvoimaisuuden ja kilpailukyvyn turvaamiseksi on tärkeätä huolehtia riittävästä kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuottamisesta. Haluamme kohtuuhintaista vuokra-asumista pienituloisille.

Aihe, joka edelleen loistaa poissaolollaan sitovissa tavoitteissa, on ympäristöpolitiikka.

Jotta todellisia tuloksia saavutettaisiin, on vastuu strategian ympäristötavoitteiden toteuttamisesta jalkautettava asianomaisille virastoille sitovien toiminnallisten tavoitteiden muodossa. Esitänkin seuraavan ponnen:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että strategiaohjelman ympäristökirjauksista muotoillaan sitovia toiminnallisia tavoitteita vuoden 2011 talousarvioon”

Kiitän vielä kaikkia kaupungin työntekijöitä hyvästä työstä vuonna 2009. Vihreä valtuustoryhmä puoltaa tilinpäätöksen hyväksymistä.