Ryhmäpuheet

Ryhmäpuhe tasa-arvosuunnitelmasta 20.1.2010

Vihreiden ryhmäpuhe Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelmasta
Vt Mari Holopainen

Arvoisa puheenjohtaja, valtuutetut ja muut osallistujat,

Vihreä valtuustoryhmä on käsitellyt Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelmaa vuosille 2009-2011. Tuon seuraavaksi esiin suunnitelmaa koskevia näkökulmia kolmessa osiossa, jotka koskevat sen laatimisperiaatteita, toiminnallista tasa-arvosuunnitelmaa ja henkilöstöpoliittista tasa-arvosuunnitelmaa eli tasa-arvon toteutumisesta Suomen suurimmalla työnantajalla.

On hienoa, että keskustelemme tänään neljännestä Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelmasta, joka perustuu lakiin miesten ja naisten välisestä tasa-arvosta, ja jonka tarkoitus on estää sukupuoleen perustuva syrjintä. Vaikka tässä suunnitelmassa on useita hyviäkin kohtia, on harmillista, että siinä on esitetty hyvin vähän konkreettisia toimenpiteitä. Tasa-arvolain mukaan viranomaisten tulee kaikessa toiminnassaan edistää naisten ja miesten välistä tasa-arvoa tavoitteellisesti ja suunnitelmallisesti. Suunnitelman jalkauttaminen toimenpiteiksi ontuu tällä hetkellä. Helsingin kaupungin noin 40000 työntekijää ja etenkin esimiehiä ja –naisia on tiedotettu suunnitelmasta ja siihen sisältyvistä oikeuksista ja velvollisuuksista heikosti. Entä miten suunnitelman toteutumista seurataan? Jotta Suomen suurin kaupunki ja työnantaja pystyisi vastaamaan paremmin edes lain minimivaatimuksiin, Vihreä valtuustoryhmä esittää, että jokaiseen virastoon perustetaan tasa-arvoasioita eteenpäin vievä, koulutettu, tasa-arvovastuuryhmä. Ryhmämme esittää myös, että tasa-arvosuunnitelman laatineeseen työryhmään otetaan laajemmin mukaan kaupungin virastojen esimiehiä henkilöstökeskuksen ym. edustajien lisäksi.

Toinen tasa-arvosuunnitelman puute on siinä, että sukupuoli määritellään niin, etteivät sukupuolivähemmistöt mahdu siihen. Helsingin tulisi tehdä erilliset linjaukset sukupuolivähemmistöistä, jotka kuuluvat nykytulkintojen mukaan nimenomaan tasa-arvolain piiriin. Tähän kuuluvat sukupuolen moninaisuus, ja toimenpiteet, joilla edistetään sukupuolivähemmistöjen kuten transihmisten ja intersukupuolisten henkilöiden tasa-arvoa ja kitketään syrjintää, joka perustuu sukupuoli-identiteettiin.

Suunnitelman tulisi huomioida myös seksuaalivähemmistöt ja yksinhuoltajat tai yhteishuoltajat: erityyppiset perhekombinaatiot. Kaupungissa ei asu ainoastaan perheitä, joissa on kaksi eri sukupuolta olevaa vanhempaa. Esimerkiksi kaupungin työntekijöitä tulisi kouluttaa kohtaamaan paremmin seksuaalivähemmistöjen edustajia neuvolassa. Myös yksinhuoltajien asema tulisi nostaa esiin.

Lisäksi Vihreä valtuustoryhmä ihmettelee, minkä takia apulaiskaupunkijohtaja Haatainen ei ole tuonut tasa-arvotoimikunnan koko raporttia valtuustolle liitteeksi, vaikka näin valtuusto viime käsittelyn yhteydessä edellytti? Onko niin, että valtuustolle ei ole haluttu esittää epämiellyttävää tietoa tasa-arvon tilasta, jota on saatu henkilöstön avoimista vastauksista? Tasa-arvotoimikunnan raporttihan on 37 sivua eli ei varmasti liian raskasta luettavaa liitteenä.

Kaiken kaikkiaan tällaisen laajan ohjelman haaste on kärjen puuttuminen. Tuleville vuosille pitäisi muotoilla muutama keskeinen tavoite, jotta tiedettäisiin missä on onnistuttu. Kauniiden puheiden lisäksi pitäisi ainakin kaupunginhallitukselle myös julkaista sellaiset tasa-arvoloukkaukset, joissa kaupunki on joutunut maksamaan esimiesten tekemiä tasa-arvon laiminlyöntejä.

Toiminnallinen tasa-arvosuunnitelma:

Vihreiden tavoite joukkoliikenteen parantamisesta on myös tasa-arvoarvoasia, koska tärkeimmät käyttäjäryhmät ovat naiset, lapset ja vanhukset. Sujuva, ruuhkaton liikkuminen vaikuttaa lopulta suoraan Helsingin kilpailukykyyn ajansäästöinä.

Palvelujen käytössä on selvä sukupuolten välinen epätasa-arvo ja miehet voivat huonommin monin sosiaalisin mittarein. Helsingissä miesten oikeutta terveydelliseen tasa-arvoon voidaan edistää mm. tarjoamalla päihdekuntoutujille lakkautusuhan alla olevaa lääkkeetöntä yhteisöhoitoa jatkossakin.

Miesten tasa-arvoista jäsenyyttä ja osallistumista perheissä tulee lisätä ja Helsingissä tätä onkin pyritty lisäämään mm. perhevalmennuksen uudistuksella niin, että isien osallistumista edistetään jo odotusaikana. Päivähoidon osalta on hienoa, että joustavampia malleja poikkeavaa työaikaa tekeville perheille on kehitetty ja yhä joustavampiin, käyttäjälähtöisiin malleihin tulisi pyrkiä.

Vihreä valtuustoryhmä pitää erittäin tärkeänä, että perhe- ja lähisuhdeväkivallan ehkäisyyn täytyy puuttua tiukemmin. Siitäkin huolimatta, että Suomessa naisia kuolee kaksinkertainen määrä parisuhdeväkivallassa muihin länsimaihin verrattuna, Helsingillä on viime vuosiin asti ollut hyvin heikosti olemassa minkäänlaisia lähisuhdeväkivallan ehkäisy – tai naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisia ohjelmia. Helsingin turvallisuusohjelmaan 2010-2012 laaditaan toimenpide-ehdotus perheväkivallan ehkäisystä hallintokuntien välisenä yhteistyönä. Vihreät vaativat, että suunnitelma tulee sisältämään kattavat toimenpide-ehdotukset ja resursointi.

Väkivallan uhreille tulisi tarjota pitkäkestoista asiantuntevaa keskusteluapua. Nyt tarjotaan vain kriisikeskustelu. Terveyskeskuksista ohjataan usein soittamaan Naisten Linjaan, jolla ei ole tarjota muuta apua kuin puhelinneuvonta ja joka toinen viikko kokoontuva keskusteluryhmä. Jos sote-lautakunta kaksinkertaistaisi 6800 euron tuen ryhmä voisi kokoontua joka viikko, joten ihan tähtitieteellisistä rahasummistakaan ei aina ole kyse. Turvakotien lisäksi palveluja tulisi olla lapsettomille, ja alkoholiongelmaisille, joita ei voida ottaa turvakoteihin. Sosiaali- ja terveydenhuoltoalalle tulisi luoda konkreettiset toimintamallit väkivallan uhrien auttamiseksi. Myös Helsingin perheväkivaltatyöryhmän tulisi ottaa aktiivisempi rooli. Työryhmän vuonna 1996 lukkoon lyötyä kokoonpanoa tulisi uudistaa ja mukaan tulisi ottaa myös naisjärjestöjen edustus.

Naisiin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa sovitellaan yhä enemmän Helsingissä. Sovittelussa on kuitenkin havaittu merkittäviä uhrin asemaan liittyviä riskejä. Läheisten tekemään väkivaltaan liittyy monimutkaisia tunteita ja todellisten tapahtumien peittelyä. Useissa tapauksissa väkivalta jatkuu. Helsingin tulisi harkita uudelleen lähisuhdeväkivallan sovittelun tarkoituksenmukaisuutta.

Hyväksyessään 90-luvulla perheväkivallan ehkäisyohjelman, valtuusto hyväksyi ponnen, jossa edellytettiin naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyä koskevan tiedotuskampanjan järjestämistä. Nyt voitaisiin uudelleen arvioida olisiko vastaavan kaltainen väkivallan eri muotoja koskeva kampanja tai muu tiedotuskeino paikallaan.

Vuonna 2008 peruskoulun yläluokkalaisten terveydessä oli tapahtunut käänne huonompaan. Samaan aikaan koulusurmat ja fyysisesti vaaralliset koulukiusaamistapaukset ovat herättäneet kansalaiskeskustelun nuorten tyttöjen ja poikien mielenterveysongelmista. Nuorten osalta mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet etenkin tyttöjen keskuudessa; 17-24 -vuotiaiden naispuolisten itsemurhakuolleisuus on toiseksi suurinta maailmassa Suomessa ja se on noussut, kun muu itsemurhakuolleisuus on laskenut (Väestöliitto). On selvää, että nuorten mielenterveyden hoitoon tarvitaan lisää resursseja.

Opetus, sivistys, ja vapaa-ajan palveluissa lista keskeisistä toteutetuista toimenpiteistä sivulla 17 alkaa toiveikkaasti: Tasa-arvonäkökulma on toteutunut läpäisevästi eri oppiaineiden opetuksessa, osana koulun toimintaa ohjaavaa arvopohjaa sekä koulujen toimintakulttuuria. Eriäviäkin mielipiteitä tästä on: Ehkä työnsarkaa kuitenkin vielä riittää. Myös opetusviraston tulisi enemmän konkretisoida toimenpiteitään: miten tasa-arvoa ja sukupuolivaikutuksien arviointia edistetään virastossa ja kouluissa. Juhlapuheiden lisäksi tarvitaan konkreettisia tekoja ja koulutusta. Sukupuolisensitiivinen kasvatus, suvaus ja näiden koulutus puuttuvat käytännössä kokonaan.

Lisäksi Vihreä valtuustoryhmä pitää tärkeänä, että liikunta-avustuksia ja toimitiloja jaettaessa tarjotaan nykyistä tasa-arvoisemmat liikuntamahdollisuudet poikien ja tyttöjen ja miesten ja naisten lajien kesken.

Arvoisa puheenjohtaja, muut valtuutetut ja läsnäolijat. Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelman toinen osio koskee oman henkilöstön mahdollisuuksia tasa-arvoiseen työelämään.

Helsingin kaupunki on Suomen suurin työnantaja. Helsingin kaupungin palveluksessa uralla etenemisen ei pitäisi riippua sukupuolesta. Kuitenkin tämän suunnitelman mukaan naisten osuus Helsingin kaupungin johtotehtävissä vuoden 2008 lopussa (virasto- ja osastopäälliköistä) oli n. 32 %, kun naisia koko henkilöstöstä oli noin 74% (Helsingin kaupungin tasa-arvosuunnitelma). Jotta naisten ja miesten osuus johtotehtävissä jakautuisi tasapuolisesti, niin naisia tulisi olla johtotehtävissä samassa suhteessa kuin naisia on koko henkilöstöstä eli aika paljon enemmän kuin tällä hetkellä. Helsinki on sitoutunut siihen, että kahdesta kelpoisuudeltaan ja sopivuudeltaan samanarvoisesta hakijasta haettavana olevaan tehtävään valitaan aliedustettuun ryhmään kuuluva. Tämä on syytä pitää mielessä myös ja erityisesti nyt kun suuret johtajasukupolvet eläköityvät ja uusia, pitkävaikutteisia johtajavalintoja kaupungissa tehdään. Haluamme kiinnittää huomiota myös suunnitelman kirjaukseen siitä, että tilapäisesti poissaolevaa, mm. äitiys-, tai isyyslomalla tai asepalveluksessa oleva henkilöä ei saisi syrjiä tehtäviä jaettaessa.

Suunnitelmassa luvataan kehittää esimieskoulutuksiin osallistuvien tilastointia sukupuolen mukaan ja luoda edellytykset sille, että naisten osuutta esimiestehtävissä lähennetään koko henkilöstön sukupuolijakaumaan nähden. Esitämme, että tämä tilastointi tuodaan kaupunginhallitukselle ja valtuustolle tiedoksi. Sukupuoliasioissa syrjintää kohtaaviin erityisryhmiin tulisi kiinnittää huomiota. Maahanmuuttajanaiset kohtaavat edelleen moninkertaista syrjintää muun muassa koulutukseen pääsyssä ja työhönotossa.

On huolestuttavaa, että palkkaeroja on olemassa erityisesti asiantuntijuutta vaativien tehtävissä ja jopa 10%-15%. Asiantuntijuutta vaativien tehtävien palkkauksen vertailu on vaikeaa, koska avoimuutta ei ole. Kohtuullisen helposti olisi selvitettävissä tapahtuuko asiantuntijatehtävien palkkauksessa tilastollisesti merkittävää syrjintää esimerkiksi hallintokunnittain. Helsingin kaupunki voisi toimia esimerkillisesti tässä. Myös muun julkisen sektorin, kuten yliopistojen, täytyy nostaa profiiliaan piilotetuissa palkkaeroissa. Kun kukaan ei tiedä, miten henkilökohtaiset palkanosat ovat jakautuneet, on hyvin vähän työkaluja lähteä vaatimaan muutosta. Myöskään suomalainen kulttuuri ei edistä avoimeen palkkakeskusteluun. Todellinen avoimuus lähtee kuitenkin siitä tahosta, jolla tieto on käsissään. Ehkä jotain alkaisi tapahtua, jos Helsingin kaupunki virasto- tai yksikkötasolla esitettäisi julkista tilastotietoa siitä, millaisia eroja naisten ja miesten välisissä palkoissa samoissa asiantuntijatehtävissä on.

On hienoa, että tasa-arvosuunnitelmassa luvataan, että kaupungin henkilöstösuunnittelussa varaudutaan myös miesten lisääntyviin perhevapaisiin. Kaupunki pyrkii kannustamaan isiä enenevässä määrin käyttämään oikeuttaan vanhempainvapaan pitämiseen ja näin onkin syytä tehdä, sillä sosiaaliviraston arvion mukaan vain 5% kotihoidon tuista nostaa isä. Vihreä valtuustoryhmä on sitä mieltä, että isällä on oltava yhtäläinen mahdollisuus osallistua pienten lastensa hoitoon ja kasvatukseen. Muissa Pohjoismaissa tässä ollaan jo paljon pidemmällä ja kustannukset tasataan siten, että raskaus on työnantajalle kustannusneutraali. Epätasa-arvo koituu taakaksi naisvaltaisten alojen yrittäjille, ja estää osaa naisista tarttumasta yrittäjyyteen.

Kaikkiaan työn ja perheen yhteensovittamisen kokonaisuus on hahmotettu kapeasti. Kansalaisilla on työn ja perheen yhteensovittamisen tarpeita erityisesti pikkulapsivaiheessa, mutta myös muissa perhevaiheissa. Muihin elämätilanteisiin ei tässäkään suunnitelmassa kuitenkaan ole kiinnitetty sanottavammin huomiota mikä valitettavasti osaltaan johtaa siihen, että Suomessa ja Helsingissä naisten ja miesten asema työelämässä ja perheessä ei lainsäädännöstä huolimatta ole vielä tasa-arvoinen.

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa tasa-arvosuunnitelman hyväksymistä. Suunnitelmaa koskevat täydennysehdotukset ryhmämme esittää ponsilla.

Ryhmäponnet:

– Esitämme, tasa-arvon toteutumisen valvomiseksi, suunnitelman tehokkaaksi jalkauttamiseksi virastoihin tulisi perustaa tasa-arvoasioita eteenpäin vievä, koulutettu, tasa-arvovastuuryhmä.

–  Esitämme, että Helsingin kaupungin tulisi tehdä erilliset linjaukset sukupuolivähemmistöjen oikeuksista.

– Esitämme, että palkkaerojen kehittymistä tulee seurata ja raportoida entistä tarkemmin. Helsingin kaupungin tulee ryhtyä omalta osaltaan toimenpiteisiin, joilla naisten palkkatasa-arvoa edistetään.

Vihreiden ryhmäpuhe talousarvion 2010 käsittelyssä

Ensi vuoden budjetti:
Aidosti viherelvyttävä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta lisäävä
Valtuutettu Elina Moisio


Puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

Vihreille on tärkeää, että taloutta suunnitellaan tasapainoisesti. Halusimme, että ensi vuoden budjetti tehdään siten, ettei palveluja heikennetä samalla kun talous on pidemmällä aikavälillä hallittavissa. Tässä onnistuttiin. Korkea investointitaso on näin talouden taantuman aikaan perusteltu, samoin velanotto siihen tarkoitukseen. Tarvitsemiamme palveluita ei kuitenkaan tule maksattaa tulevilla sukupolvilla. Siksi halusimme tasapainottaa neuvotteluissa syntyneitä menonlisäyksiä yleisen kiinteistöveron alarajan korottamisella.

Tällä budjetilla turvataan palvelut käymättä kuntalaisten kukkarolla. Kunnallisveron korottaminen on tärkeä työkalu, jota ei ole syytä hylätä tulevaisuudessa, mutta joka tähän tilanteeseen olisi ollut väärä. Kiinteistövero on kunnallisveroa oikeudenmukaisempi vero. Kiinteistövero omaisuusverona on Suomessa paljon kansainvälisen tason alapuolella, siksi sitä oli varaakin korottaa. Kiinteistövero ei pitkällä aikavälillä nosta asumiskustannuksia. Tämä siksi, että tontin ostohinta alenee vaikka vuotuinen maksu nousee. Kunnallisveron korotuspaineisiin kannattaa suhdannesyistäkin palata sitten, kun talouden kääntyminen on näköpiirissä.

Vihreämpiä investointeja

Helsingin investoinneista tehtiin talousarvioneuvotteluissa selkeästi ekologisesti kestävämmät. Jo talousarvioehdotus sisälsi kiitettävästi satojen miljoonien joukkoliikenneinvestoinnit ja kymmenien miljoonien homekoulujen korjausmäärärahat.

Neuvottelujen tuloksena suunta vielä parani. Tontinvarausehdoissa ja kaupungin peruskorjaustoiminnassa sekä omassa uudistuotannossa parannetaan rakennusten energiatehokkuutta. Tavoitteena on A-energialuokka. Tämän toteuttamiseen varatut 2 miljoonan määrärahat kuluvat varmasti nopeasti. Erityisesti peruskorjausrakentamisessa kannattaa toimia järkevästi. Tavoitteet kannattaa asettaa korkealle siellä, missä se on mahdollista, sillä kaikessa korjausrakentamisessa se ei ole mahdollista.

Helsingin olisi syytä alkaa itse tukea taloyhtiöiden energiatehokkuutta parantavia ratkaisuja. Kaupungin pitäisi kannustaa energiatehokkuuden parantamiseen julkisivu- ja putkiremonttien yhteydessä. Esimerkkinä käy vaikkapa Maunulan energiatehokkuushanke, MET-hanke, jossa 25 taloyhtiöitä ponnistelee energiansäästön eteen.

Vähäautoisempaan ja viihtyisämpään kaupunkiin kulkee monta reittiä.  Pyöräilyn lisäämistä varten on syytä sovitusti uusia pyöräilyn suunnitteluohjeisto ensi vuoden aikana. Saman tavoitteen takia pyörätieverkoston kehittämiseen lisättiin kaksi miljoonaa euroa. Näillä määrärahoilla voisi aloittaa vaikka Mechelininkadun pyörätien rakentamisen heti alkuvuodesta.

Pyöräily ei ole harrastus vaan elämisen ja liikkumisen muoto, jonka edistämisessä me vihreät näytämme jäävän valitettavan yksin. Tämän todistaa taas eilinen HSL:n hallitus, jossa kokoomus vastusti kokeilua pyörien kuljettamisesta paikallisjunissa.

Kuten valtuuston strategiaohjelmassa päätettiin, on syytä pikimmiten asettaa pyöräilyprojekti ja sille toteutusohjelma. Ilman näitä emme koskaan tule saavuttamaan pyöräilyn kaksinkertaistamistavoitteita. Ensi vuoden päättyessä valtuustokaudesta on jo puolet takana, työ pitää käynnistää nyt!

Teenkin asiasta seuraavan ponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että vuoden 2010 aikana käynnistetään valtuuston strategiaohjelmassa päätetty pyöräilyprojekti ja sen toteutusohjelman laadinta.

Asukaspysäköintimaksun korottamisesta voisi sanoa, että jo oli aikakin. Viiteentoista vuoteen maksuun ei ole koskettu. Kun samalla päätettiin, että pysäköintimaksuista ja pysäköintivirhemaksuista tulee saada lisätuottoja, valvonta näiltä osin varmasti tehostuu. Enää ei kannatta käyttää asukaspysäköintipaikkoja varastointiin ja käyttämättömien autojen pysäköintiin. Tästä hyötyvät ennen kaikkea asukkaat, joille paikka voi jatkossa löytyä helpommin.

Ehkä keskustamme muuttuu pikku hiljaa autoilun ja pysäköinnin villistä lännestä ruuhkattomammaksi ja saasteettomammaksi.  Onneksemme kaupunki on myös ehdottanut liikenne- ja viestintäministeriölle ruuhkamaksut mahdollistavaa lainsäädäntöä.

Sosiaalista oikeudenmukaisuutta talouden keinoin

Erityisen hienoa on se, että vaikeasta taloudellisesta tilanteesta huolimatta tämä budjetti pystyy jopa hieman vahvistamaan palveluja. Tarpeita olisi varmasti paljon nyt toteutettuja enemmän. Näihin tarpeisiin palaamme taloudellisen tilanteen kohennuttua tulevina vuosina.

Nyt tehty toimeentulotuen uudistaminen auttaa juuri kaikkein heikoimmassa asemassa olevia. Jos toimeentulotukimenojen ennakointi on aikaisempina vuosina mennyt pieleen, on sosiaalivirasto joutunut löytämään rahaa muista toiminnoistaan. Tämä epäkohta on nyt vihdoinkin korjattu. Momentin eriyttämisen lisäksi ennalta ehkäisevän toimeentulotuen osuus turvattiin kirjauksella, että toimeentulotukirahoista kolme prosenttia on käytettävä ennalta ehkäisevään toimeentulotukeen. Ehkäpä ensi vuonna Helsinki voi ylpeänä todeta seuraavansa valtakunnallista suositusta, jota juuri mikään muu kunta ei noudata.

Tämä tehty uudistus takaa sen, että jos toimeentulotuen saajia on ensi vuonna arvioitua enemmän, ylitysoikeutta haetaan valtuustosta ilman, että sosiaalitoimen muiden asiakkaiden palvelut kärsivät. Ja ilman, että ennaltaehkäisevään toimeentulotukeen kajotaan.

On jotenkin muodikasta arvailla ensi vuoden työttömyyslukuja. Prosentteja lentelee ja ekonomistien ja puolueiden hatuista vedellään lukuja. Kivijalka, jolle tämä talousarvio on rakennettu, on tämän vuoden toteumaennuste. Se on hyvä ja rehellinen kivijalka. Tälle kivijalalle eli uusimmalle toteumaennusteelle soisi jatkossakin talousarvioiden laadittavan heti alusta pitäen.

Perheet

Taloudellinen taantuma näkyy ikävällä tavalla perheiden tilanteissa Helsingissä. Ongelmien ehkäisemiseksi on ennaltaehkäisevien lapsiperheiden palvelut pidettävä hyvällä tasolla.  Palvelujen lisäksi tarvitaan verkostoja, johon perheet voivat tukeutua. Vaikkapa kerho- ja iltapäivätoiminnalla, pienentämällä päiväkotiryhmiä ja yhteistyöllä järjestöjen kanssa voidaan ongelmat havaita ja korjata jo aikaisessa vaiheessa. Leikkipuistojen korjausrakentamiseen lisättiin rahaa tästäkin syystä.

Valitettavasti huostaanotot ovat lisääntyneet Helsingissä. Sijaishuollossa on tehty merkittävä työ sen eteen, että lisää perheitä on saatu ja sitä myötä laitospaikkoja vähennettyä. Hienoa, että niin moni perhe ryhtyy tähän haastavaan, mutta antoisaan työhön. Onkin syytä lisätä sijaisperheiden tukea nykyisestä olennaisesti. On huolestuttavaa, että vaikeasti sijoitettavat, monisairaat lapset ovat tällä hetkellä suurin asiakasryhmä, joka on kasvanut voimakkaasti. Heidän kohdallaan perhesijoitus ei ole mahdollinen ja siksi perhesijoitusten ohella on syytä vahvistaa omia, kodinomaisia laitoksia. Teen aiheesta toivomusponnen:

Kaupunginvaltuusto edellyttää, että otetaan käyttöön tapoja, joilla sijaisperheeksi ryhtyneitä voidaan tukea, kuten ympärivuorokautinen perhehoidon tukipalvelu. Samalla on vahvistettava kaupungin omia, kodinomaisia laitoksia niille lapsille, joille perhesijoitus ei ole mahdollinen.

Kaikki perheitä koskevat uutiset eivät kuitenkaan ole ikäviä. Iloksemme Helsingissä on ennakoitua enemmän lapsia. Viiden miljoonan lisämäärärahalla saadaan viidellesadalle lapselle päiväkotipaikka. Päivähoidossa yksityinen hoito ja kotihoito täydentävät hyvällä tavalla laadukasta kunnallista päivähoitoverkkoa. Jatkossa talousarvioehdotuksen tulisi perustua automaattisesti uusimmalle päivähoitoikäisten väestöennusteelle.

Päihteet ja mielenterveys

Vihreät ovat monena vuonna kantaneet huolta mielenterveys- ja päihdetyön määrärahoista Helsingissä. Nyt lisätyillä määrärahoilla saadaan paljon aikaiseksi. Päihteidenkäyttäjien kohdalla esimerkiksi Tervalammen kuntoutuskeskuksen huumekuntoutustoimintaa olisi syytä vahvistaa niin, että paikalla olisi henkilökuntaa myös iltaisin ja viikonloppuisin. Tarve kun ei aina noudattele virka-aikoja. On syytä myös varmistaa huumekuntoutuksen monimuotoisuus. Lääkkeetöntä hoitoa tarvitaan. Kaupungin on jatkossakin hankittavaostopalveluja erilaista psykososiaalista kuntoutusta tarjoavilta asiantuntijayhteisöiltä. Olennaista on, että koko hoitoketju toimii ja kuntoutuneelle voidaan tarjota asumispalveluja tueksi.

Ikääntyneet

Väestö ikääntyy sitä vauhtia, että on mietittävä vanhusten hoidon rakenteita. On inhimillinen ja hyvä tavoite, että pitkäaikaisen laitoshoidon osuutta vähennetään. Tämä ei tarkoita sitä, että huonokuntoiset vanhukset tullaan huomenna siirtämään pois laitoksista. Muutos tapahtuu ajan myötä. Kun kotona asumista, palveluasumista ja kuntoutusta pystytään vahvistamaan, ikääntyneet pysyvät parempikuntoisina pidempään. Erityisesti omaishoitajat joutuvat koville tasapainoillessaan hoivan ja vastuun, omien töiden ja vaatimusten ristipaineessa. Omaishoitoon ja pitkäaikaishoivaan lisätyt määrärahat tulevat varmasti tarpeeseen.

Työllisyys

Yhtä lailla kun tuntuu olevan haluja arvailla ensi vuoden työttömyyslukuja, on haluja arvailla kunnallisen työmarkkinakierroksen ja palkkaratkaisun suuruutta. Sitä on kuitenkin aivan mahdotonta lähteä ennustamaan. Erilaisten määrärahojen lisääminen arassa työmarkkinatilanteessa ei ole reilua neuvotteluosapuolia kohtaan. Siksi sovussa olevat ryhmät sopivat, että palkkaratkaisun synnyttyä kaupunginhallitus käsittelee ratkaisun vaikutukset. Vihreille erityisen tärkeää on, etteivät ydinpalvelut, kuten hoito-, hoiva- kasvatus- ja opetustyön laatu, vaarannu.

Ensi vuoden työllisyystilanne on joka tapauksessa haastava. Erityisesti pitkäaikaistyöttömät, vajaakuntoiset, maahanmuuttajat ja nuoret tarvitsevat tukea työllistymiseen.  Tehokkaimpia toimia ovat ne, joissa kaupunki auttaa pääsemään avoimille työmarkkinoille töihin. Tässä taloustilanteessa se on haastavaa, joten on syytäkin, että kaupunki lisää omaa työllistämistään. Siksi ryhmät päättivät lisätä merkittävän työllistämismäärärahan päälle vielä 3 miljoonaa euroa, jotka kohdennetaan muun muassa vanhustenhoitoa ja omaishoitoa tukevan henkilöstön, pysäköinnin valvonnan henkilöstön ja koulutilojen iltakäytön mahdollistavan henkilöstön kouluttamiseen ja palkkaamiseen sekä työpajatoimintaan.

Arvon puheenjohtaja,

Demarit väittävät kaupunginhallituksessa esillä ollutta ehdotustaan tasapainoisemmaksi. Ero ehdotusten välillä on vuosikatteessa vain 5 miljoonaa euroa. Budjetin mittaluokassa se on kärpäsen verran. Kunnallisveron korotuksella demarit hankkivat 110 miljoonan euron lisätulot, josta sitten pistetään heti haisemaan 105 miljoonaa euroa. Lisäysehdotukset myös huutavat konkretiaa: huonossa taloudellisessa tilanteessa heitellään miljoonia sinne ja tänne. En parhaalla tahdollakaan voi kutsua tuota ehdotusta tasapainoisemmaksi.

Toimeentulossa, työllisyydessä ja perheiden palveluissa demareiden ehdotukset perustuvat mutu-tuntumalle ja epämääräisille laskelmille ensi vuodesta. Hyvä ja rehellinen kivijalka, jolle kaupunginhallituksen esitys on rakennettu, on tämän vuoden toteumaennuste.

Haluan kiittää kaikkia tätä budjettiesitystä laatimassa olleita ryhmiä hyvästä ja rakentavasta yhteistyöstä. Kiitos myös virkamiehille valmistelusta ja avusta. Tämä ensi vuoden talousarvio on aidosti viherelvyttävä ja sosiaalista oikeudenmukaisuutta vahvistava. Ja sen hyväksymistä on ilo suositella koko vihreän valtuustoryhmän voimin.