Ryhmäpuheet

Ryhmäpuhe vuoden 2014 talousarvioehdotuksen valmistelusta

Emma Kari, vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja

Arvoisa puheenjohtaja,

Vihreät haluaa alkavalla valtuustokaudella tehdä talouspolitiikkaa, jolla emme jätä velkoja lastemme maksettavaksi.

Ensinnäkin: emme halua olla tekemässä helsinkiläisten palveluita huonontavia leikkauksia. Meillä ei ole mitään syytä toistaa niitä virheitä, joita aikaisemmin on tehty. Huono säästäminen tulee kalliiksi.

Toiseksi: haluamme investoida ympäristön ja ihmisten kannalta kestävämmän Helsingin rakentamiseen. Emme halua jättää päästöjä, homehtuvia rakennuksia tai huonoa kaupunkirakennetta tulevien helsinkiläisten taakaksi.

Kolmanneksi: haluamme kantaa vastuuta jokaisesta veroeurosta. Helsinki tuhlaa tällä hetkellä rahojaan raskaisiin rakenteisiin ja kankeisiin käytäntöihin. Tänään otettu laina on maksettava takaisin. Jatkuvan, liian kovan menokasvun sijaan voimme tehdä asioita paremmin.

Arvoisa puheenjohtaja,

Läpi viime valtuustokauden vihreä valtuustoryhmä keskittyi aiempien, huonojen leikkausten purkamiseen. Niitä tehtiin 2000-luvun alussa helsinkiläisiin kouluihin. Luokkakokomme olivat paisuneet liian suuriksi. Viime kaudella saimme luokkakoot pienentymään ja tästä meidän on syytä olla ylpeitä.

Toinen asia, johon päätimme käyttää lisää rahaa, oli joukkoliikenteen parantaminen ja lippujen hintojen pitämiseen edullisina. Helsingin julkinen liikenne on koko maan edullisinta ja kaupunkilaiset ovat siihen tyytyväisiä. HSL:n perustaminen on myös esimerkki hyvästä rakenteellisesta uudistuksesta.

Vihreä ryhmä haluaa keskittyä siihen, että myös tällä kaudella pidetään huolta pienimmistä ja rakennetaan kestävää kaupunkia. Me emme halua, että helsinkiläiset lapset kasvavat luokkayhteiskunnassa. Vahvistamalla perhetyötä neuvoloissa voimme tukea perheitä ja ehkäistä mahdollisia ongelmia. Paras tapa arvioida budjettimme onnistumista on katsoa, miten hyvin onnistumme torjumaan eriarvoistumista Helsingissä.

Pyörätieinvestointeja kannattavampia investointeja saa hakea. Kaupunki on itse todennut pyöräilyinvestointien hyöty-kustannussuhteen olevan huikea. 20 miljoonan euron investoinnilla pyöräilyyn saadaan yli 150 miljoonan hyöty. Vaikuttavuus on moninkertainen esimerkiksi tavanomaisiin liikennehankkeisiin verrattuna.

Joukkoliikenteen käyttöä lisäävät raidehankkeet on saatava käyntiin nopeasti. Hyvä tapa lisätä joukkoliikenteen matkustajamääriä on parantaa poikittaisliikennettä. Ei ole mitään kunnon syytä sille, miksi Raide-Jokerin Helsingin osuuden rakentamista ei voisi aloittaa jo ensi vuonna.

Arvoisa puheenjohtaja,

Helsinki ei ole syöksykierteessä, jonka takia nyt olisi paniikkiratkaisujen aika. Hyvää kaupunkia ei rakenneta jättämällä homeiset koulut korjaamatta tai tekemällä uusista asuinalueista huonoja.

Vihreät ovat olleet aikaisemminkin valmiita tarkastelemaan investointisuunnitelmia kriittisesti. Tähän olemme valmiita myös nyt.

Meistä ei ole järkevää rakentaa helikopterikenttää Hernesaareen yritystueksi kahdelle yritykselle, varsinkin kun samalla hinnalla saataisiin Helsinkiin kaikkia kaupunkilaisia palveleva Keskustakirjasto. Yhtä viisaalta kuulostaa Hakaniemen torin repiminen auki kaupungin rahoilla parkkihallihankkeella, jonka yksityiset toimijat olivat jo todenneet huonoksi investoinniksi. Toivomme, että myös salin oikealla laidalla ollaan valmiita tunnustamaan tosiasiat ja luopumaan taloudellisesti järjettömistä investoinneista.

Samalla me toivomme, että myös salin vasemmalla laidalla otetaan todesta se, etteivät menot voi loputtomasti kasvaa nopeammin kuin tulot. Me emme halua jättää velkaamme lastemme maksettavaksi. Vaikka uudistaminen on vaikeaa, meidän on pystyttävä katsomaan entistä tarkemmin, että käytämme kaupunkilaisten verorahoja parhaalla mahdollisella tavalla. Tällä kaudella meidän on oltava valmiita entistä tarkempaan taloudenpitoon. Ikääntyvän ja kasvavan kaupungin täytyy tälläkin kaudella palkata lisää työntekijöitä, mutta menojen kasvu ei voi jatkua yhtä nopeana kuin aikaisemmin.

Taloustilanteen korjaaminen vaatii ennen kaikkea rakenteellisia uudistuksia. Satunnaisten leikkausten sijaan käsien siirtäminen hallinnosta palveluihin on nyt tarpeen.

Olemme kyllästyneitä kuulemaan ehdotuksia siitä, että taloustilanteen takia leikkipuistotädeistä voidaan luopua tai kaduilla tehtävä lähisosiaalityö voidaan lakkauttaa, kun meille ei samalla kyetä tuottamaan mitään todellisia ehdotuksia hallinnon tehostamisesta.

Arvoisa puheenjohtaja,

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat luoneet valtaosan Helsingin työpaikoista viimeisten kymmenen vuoden aikana. Tuoreen yritysbarometrin mukaan nämä yritykset suhtautuvat talouden kehitykseen aikaisempaa positiivisemmin. Juuri pk-yritysten toimintamahdollisuuksien parantaminen on järkevää työllisyys- ja elinkeinopolitiikkaa.

Ollakseen kiinnostava ja hauska, kaupungin on hieman rentouduttava. Myös hallinnossa on osattava ottaa uudet ideat vastaan. Meillä ei ole varaa lannistaa yrittäjiä turhalla byrokratialla ja ikuisuuksiin venyvillä lupaprosesseilla. Kahvivaunut, pienet putiikit ja katutapahtumat tekevät kaupungistamme elävän. Ne tekevät Helsingistä kaupungin, johon halutaan investoida matkustaa ja muuttaa asumaan.

Ryhmäpuhe Asumisen ja siihen liittyvän maankäytön ohjelmasta

Vihreiden ryhmäpuhe Asumisen ja siihen liittyvän maankäytön ohjelmasta:
Kohti kohtuuhintaista asumista

Valtuusto 29.8.2012
Elina Moisio, Vihreä valtuustoryhmä

Puolueet eivät kehitä helsinkiläisten asumista sulassa sovussa. Tässä ohjelmassa on luettavissa puolueiden merkittävästi erilaiset näkemykset siitä mikä on oleellista. Näkemysten yhteensovittaminen ei ollut helppoa, niin kaukana ne olivat toisistaan.

Eniten eroavaisuuksia puolueiden välillä on siinä, millaisia asuntoja kaupunkiin lähivuosina tulisi tehdä. Vihreiden mielestä kaikkein oleellista on kohtuuhintainen asuminen. Kaiken toiminnan kaupungissa pitäisi tähdätä siihen, että nykyisten ja tulevien helsinkiläisten asuminen olisi edullisempaa.

Vihreiden mielestä kaupunkiin pitäisi tuottaa enemmän ara-vuokra-asuntoja tavallisille ihmisille. Nykyään niitä syntyy noin 500 vuodessa. Olen tyytyväinen, että tässä ohjelmassa tavoite nostetaan 750:een vuodessa. Tämän pitää olla ehdoton minimi.  Vihreiden mielestä tavoite voisi olla korkeampikin, sillä nämä asunnot ovat monelle ainoa mahdollinen tapa asua kalliissa kaupungissa. Niissä asuu työssäkäyviä ihmisiä, sairaanhoitajia ja opettajia. Samalla kun uutta rakennetaan, on olemassa olevasta vuokra-talokannasta pidettävä kiinni. Sääntelystä vapautuvien ara-vuokra-asuntojen käyttötarkoitusta ei tule muuttaa.

Helsinki tulee seuraamaan tarkasti seudun muiden kuntien tuotantoa. Niiden tulee tuottaa yhdessä sovittu määrä ara-vuokra-asuntoja. Yhteisvastuullisuus on tärkeää, mutta Helsinki vastaa asumisen kalleudesta ja tuotannon puutteesta helsinkiläisille.

Kun lasketaan yhteen ohjelman tavoite vuokra-asuntojen tuotannolle, saadaan luvuksi 2000. Se on sama kuin voimassa olevassa ohjelmassa. Opiskelija- ja nuorisoasuntotavoite voisi olla vielä korkeampi, koska Helsingin pitää jatkossakin olla nuorten ja opiskelijoiden kaupunki. Myös muiden erityisryhmien tuotannosta on huolehdittava.

Ohjelmaan kirjattiin, että kaavoituksella parannetaan kohtuuhintaisen asumisen edellytyksiä. Minulle tämä merkitsee myös sitä, että sääntelemättömän asuntotuotannon kustannuksia pyritään suitsimaan omin keinoin ja myös valtion kanssa vuoropuhelussa.  Myös ATT:n roolin korostaminen tähtää tähän tavoitteeseen.

Tavoitetta tukee osaomistus- ja asumisoikeusasuntojen sekä hitas-asuntojen tuotanto. Hitas- järjestelmässä on puutteensa. Sen valuvikoja tuleekin aktiivisesti korjata. Se on kuitenkin monelle perheelle ainoa mahdollisuus kohtuuhintaiseen perheasumiseen. Siksi järjestelmä on vihreiden mielestä säilytettävä. Säädeltyä tuotantoa kannattaa kuitenkin suunnata sinne, missä säätelyllä on merkitystä. Teen aiheesta ponnen:
PONSI: Kaupunginvaltuusto edellyttää että Hitas-tuotantoa suunnataan erityisesti alueille, joilla hitassäännöstelyllä on vaikutusta.

Kohtuuhintaiseen asumiseen päästään vain, jos pysäköintipaikattomien ja vähäautoisten kortteleiden rakentaminen tehdään mahdolliseksi. Jatkossa myös kustannukset kohdennetaan paremmin suoraan autopaikkojen käyttäjille. Tästä ohjelmassa on nyt ensimmäistä kertaa sitovat ja pysyvät kirjaukset. Erityisen iloinen olen siitä, että täydennysrakennuskohteissa kohtuullistetaan autopaikkojen rakentamista.

Kaupunki tiivistyy ja lisää hyviä täydennysrakennuskohteita tarvitaan. Kaupunkiin saadaan lisää rakennusmaata, kun kaupungin keskeiset sisäänajoväylät muutetaan kaupunkibulevardeiksi. On hyvä, että kaupunkisuunnitteluvirastossa on tartuttu ajatukseen ja tällä hetkellä on meneillään selvitys aiheesta. Odotamme selvityksen myös johtavan konkreettisiin toimenpiteisiin. Kun vilkkaasti liikennöityjen väylien varrelle rakennetaan, on huolehdittava asuntojen terveellisyydestä. Melu- ja hiukkasongelmat tulee ratkaista kaikessa rakentamisessa kaupungissa.

Me vihreät toivotamme tervetulleeksi uudet asumisratkaisut ja erityisesti asukaslähtöiset konseptit. Ryhmärakennuttaminen ja -rakentaminen on kasvattamassa suosiotaan ja sitä tukemaan tarvitaan kaupungin neuvontaa. Myös asumisneuvojatoimintaa pitää kehittää. Erityisesti maahanmuuttajataustaiselle väestölle, nuorille, lapsiperheille ja ikääntyneille täytyy olla tarjolla enemmän apua asumisessa. Kaupunki kaipaa myös entistä vahvempaa vuokralaisdemokratiaa.

Kaupunki rakentaa lähivuosina paljon uusia alueita. Uusilla asuinalueilla täytyy olla aivan ensimmäisenä viihtyisä kävely-ympäristö, toimiva joukkoliikenne ja pyöräreitit. On hyvä, että ohjelmaan kirjattiin vihreiden toimesta se, että pyöräpaikkanormia käytetään. Tässä työssä vanhoja asuinalueita ei saa unohtaa. Niiden pyöräilyolosuhteissa on vielä paljon parannettavaa. Pyöräilyn edellytykset ovatkin olennainen osa asumisen suunnittelua ja kaupungin tiivistämistä. Teen asiasta ponnen.

PONSI: Tämän ponnen hyväksyessään valtuusto kiirehtii pyöräväylien rakentamista pääkaduille tavoiteverkon mukaisesti

Asumisella on suora yhteys ilmastonmuutokseen. Kaikessa rakentamisessa pitää vihreiden mukaan pyrkiä kohti nollaenergiarakentamista. Puurakentaminen ja uusiutuvien energialähteiden käyttö on tulevaisuutta. Tätä päivää on jo nyt viherkattorakentaminen. Siksi ohjelmaan kirjattiin, että Helsingissä edellytetään viherkattorakentamista. Ei toki joka paikkaan, mutta aina kuin vain mahdollista.

Arvoisa puheenjohtaja, vihreä valtuustoryhmä puoltaa ohjelman hyväksymistä.

Ryhmäpuhe valtuustostrategiasta: selkeitä tavoitteita, pyöräilyä ja kaupunkiasumista

Ville Ylikahri

Strategian merkitys

Valtuustokauden 2013-2017 strategiaohjelma tulee olemaan Helsingin – ja todennäköisesti koko Suomen – lähivuosien tärkeimpiä poliittisia asiakirjoja. Helsingin tavoitteilla ja valinnoilla on suuri painoarvo myös muun maan ja välillisesti koko maailman tulevaisuuden kannalta.

Vihreä valtuustoryhmä suhtautuu strategiaan erittäin vakavasti. Se on tapa, jolla valtuusto käyttää linjaavaa, strategista valtaansa. Ilman sitä valtuuston tehtävä kutistuu muualla valmisteltuihin esityksiin reagoimiseksi.

Strategiaohjelmaa on vahvistettava ja selkeytettävä, jotta se toimisi kaupungin toimintaa konkreettisesti ohjaavana hallitusohjelmana. Tämän valtuustokauden strategiaohjelmassa on ollut linjaavia elementtejä, mutta se on ollut liian laaja ja yleinen, jotta sen ohjausvaikutus olisi ollut riittävä.

Strategian sitovuutta pitää siis lisätä. Monissa kaupungeissa laaditaan valtuustokauden alussa valtuustosopimus. Tämä tarkoittaa sitä, että eri valtuustoryhmät sitoutuvat yhdessä viemään tietyt asiat – myös ikävät päätökset – läpi valtuustokauden aikana. Vihreiden mielestä tähän suuntaan on Helsingissäkin edettävä – sillä uhallakin, että kaupunginhallitukseen ja valtuustoon saattaa syntyä hallitus-oppositio -asetelma. Tarvitsemme selkeitä tavoitteita emmekä vesitettyjä kaikille kelpaavia julistuksia.

Vihreiden näkemys strategiasta

Seuraavaksi nostan esiin vihreille keskeisiä tavoitteita:

Meidän tulee rakentaa urbaania kaupunkia kaupunkilaisille. Helsingille on suuri mahdollisuus se, että ihmiset, erityisesti lapsiperheet, haluavat asua entistä enemmän kaupungissa ja haluavat käyttää kaupungin palveluja. Siksi meidän tulee rakentaa uusia kohtuuhintaisia asuntoja eri puolille kaupunkia ja panostaa lähipalveluihin.

Tarvitsemme tiivistä ja matalaa townhouse-rakentamista Östersundomiin, mutta myös lisää kerrostalokortteleita. Satamilta vapautuville alueille nousee hienot asuinalueet, mutta se ei riitä. On Helsingin, koko seudun ja ilmaston etu, että ihmiset asuvat tiiviisti kaupungissa. Tämä ei kuitenkaan saa tarkoittaa kaupunkilaisille tärkeiden lähimetsien kaatamista, vaan uusia tontteja on kaavoitettava nykyisten moottoriteiden reunoille. Esimerkiksi Länsiväylän muuttaminen kaduksi Lauttasaaressa toisi valtavasti erinomaista tonttimaata.

Asuntotuotanto on säilytettävä monipuolisena ja tonttipolitiikalla tasattava eri kaupunginosien välisiä eroja. Vuokra-asuntotuotantoa on kasvatettava ja Hitas-järjestelmä säilytettävä. Liian suuret ja sitovat autopaikkanormit eivät saa rajoittaa rakentamista.

Lapsiperheiden määrän kasvu ja väestön ikääntyminen tarkoittavat myös uusia käyttäjiä kaupungin palveluille. Kaupungin tulee varautua nykyistä paremmin palveluntarpeiden muutoksiin ja varata riittävät resurssit päiväkodeille, kouluille ja vanhuspalveluihin myös korjausvelka huomioiden.

Keskeiseksi tavoitteeksi kaupungin kaikissa palveluissa tulee ottaa segregaation torjunta. Erityisesti lapsiperheiden ja nuorten hyvinvointierojen kasvu on pysäytettävä. Eri väestönosien terveyseroja on kavennettava, kouluissa lisättävä erityisrahoitusta oppimisvaikeuksista kärsiville ja sosiaalipalveluissa panostettava ongelmien ennaltaehkäisyyn. Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman toteuttamiseksi tarvitaan hallintokuntien yhteistyötä ja resursseja. Koulupudokkuuden ehkäisy on yhteinen tavoite.

Segregaation ehkäisyssä ja ekologisen kaupungin rakentamisessa keskeistä on myös pääkaupunkiseudun kuntien yhdistäminen. Helsingin tulee edelleen olla aktiivinen asiassa, mutta meillä täytyy olla valmiutta neuvotella siitä, millä tavalla seudun yhteinen päätöksentekomalli saadaan aikaiseksi.

Sitten liikenteestä: Joukkoliikenteen käyttäjäosuus on saatava valtuustokauden aikana selkeään nousuun. Helsinki ei voi kehua joukkoliikenteen panostuksillaan verrattuna muihin Pohjoismaiden pääkaupunkeihin. On käynnistettävä Pisaran rakentaminen, tehtävä laajoja panostuksia poikittaisliikenteeseen ja pidettävä lippujen hinnat edullisina. Kruunuvuoren sillan rakentaminen on aloitettava. Sen sijaan uusien moottoriväylien rakentamiseen meillä ei ole tarvetta.

Joukkoliikenneinvestointeja voidaan rahoittaa ruuhkamaksuilla. Kaupungin tulee olla aktiivinen ministeriöön päin ruuhkamaksujen käyttöönotossa. Selvityksiä on jo tehty tarpeeksi.

Pyöräilyn osuus liikkujista on vihdoin kaksinkertaistettava. Strategiaan on kirjattava selkeä ohjelma ja riittävä rahoitus pyöräilyn edistämiseksi. Tällainen on tehty esimerkiksi Tukholmassa erinomaisin tuloksin. Jos Brysselin kaltaisessa monista pikkukunnista koostuvassa kaupungissa on onnistuttu maalaamaan joka kadulle pyöräkaistat, on todella kummallista, ettei sama asia etene Helsingissä.

Ilmastonmuutoksen torjunnassa Helsingin on nostettava rimaa. Tälläkään saralla Helsinki ei ole kehityksen kärjessä, vaikka kuluneella kaudella ilmastonmuutoksen haaste on vihdoin otettu vakavasti. Tavoitteita on tiukennettava. Hanasaaren hiilivuoret eivät todellakaan ole maailman parhaalle kotikaupungille kunniaksi.

Helsingillä on vahva talous, mutta kaupungin velkaantuminen on saatava aisoihin. Strategisena tavoitteena tulee olla tasapainoinen talous. Siihen tarvitaan menokasvun hillintää ja uuden taloudellisen toimeliaisuuden luomista. Kaupungissa tarvitaan yrityksiä ja työpaikkoja. Siksi kaupungin on tuettava erityisesti ruohonjuuritason yrittäjyyttä sekä tapahtuma- ja kulttuurituotantoa. Ne luovat kaupunkiin elämää ja toimeliaisuutta. Kaupunki, jossa tapahtuu, houkuttelee myös matkailijoita ja tuo verotuloja. Kulttuuri on nostettava yhdeksi strategiseksi kivijalaksi. Vetonaulaksi on rakennettava keskustakirjasto.

Strategian toteutus

Lopuksi palaan puheeni alkuun. Tarvitsemme selkeitä valtuuston linjaamia tavoitteita. Mutta tarvitsemme myös välineitä viedä niitä eteenpäin. Nykyisessä järjestelmässämme ei näy äänestäjien tahto eikä valtuuston voimasuhteet valmistelukoneistossa, eikä luottamushenkilöillä ole riittävästi resursseja tehdä työtään.

Vihreiden ehdoton vaatimus on, että ensi valtuustokauden alussa ratkaistaan se, miten edustuksellista demokratiaa vahvistetaan kaupungissamme. On malli sitten pormestarimalli tai kaupunginhallituksen roolin vahvistaminen ja valtuustoryhmien työn resurssoiminen nykyistä paremmin, on jotain tehtävä. Odotamme syksyllä valmistuvaa selvitystä aiheesta, mutta nykymallilla emme voi jatkaa emmekä toteuttaa minkäänlaista valtuustostrategiaa.

Samalla tulee muistaa, ettei kaikki viisaus ole meillä luottamushenkilöillä tai kaupungin viranhaltijoilla. Helsingin asukkaat osaavat ja pystyvät osallistumaan tiedon ja ehdotusten tuottamiseen. Tämä edellyttää sitä, että kaikki kaupungin tuottama tieto tehdään vapaasti käytettäväksi ja sovellettavaksi ja kaupunkilaisten ideoita ja aloitteita oikeasti hyödynnetään. Demokratian vahvistamista on jatkettava myös tällä tasolla.

Tarvitsemme sitovia tavoitteita strategiaan, toimivaa edustuksellista demokratiaa ja uudenlaista kaupunkilaisten osallistumista, jotta kaupunkilaisten tahto muuttuu myös konkreettisiksi toimiksi kaupungissamme.

Ryhmäpuhe kaupunkilaisten vaikutusmahdollisuuksista ja demokratian vahvistamisesta

Vt Emma Kari

Tuntuu irvokkaalta puhua täällä demokratiasta. Valtuuston enemmistö on tänään kävellyt helsinkiläisten äänestäjien yli. Sosiaalidemokraatit ja kokoomus käyttäytyvät kuin viimeiset kunnallisvaalit olisi pidetty kahdeksan vuotta sitten. Sosiaalidemokraattien valta on nyt kokoomuksen siunauksella maksimoitu edellisten tai seuraavien kunnallisvaalien tuloksesta välittämättä. On selvää, ettei tämä tilanne voi toistua, vaan kaupunginjohtajien toimikaudet on sidottava valtuustokausiin ja vaalitulokseen. Miten voimme odottaa kaupunkilaisilta luottamusta politiikkaan, kun itse emme osoita minkäänlaista kunnioitusta äänestäjien tahtoa kohtaan?

Mutta jos tämä valtuusto on tänään todistanut jotain, se on se, että tarvitsemme uudet pelisäännöt demokratiaan.

Vihreät haluavat antaa valtaa enemmän helsinkiläisille itselleen.

Nyt kaupunkilaisten mielipidettä kysytään kerran neljässä vuodessa, eikä mikään velvoita valtuustoa tätäkään äänestystulosta noudattamaan. Kuntavaalien ulkopuolella kaupunkilaisten osallistuminen on tehty hankalaksi. Kuntalaisaloitteet hautautuvat virastoihin, kunnalliset kansanäänestykset taas eivät ole sitovia eikä niitä koskaan käytetä.

Tällä hetkellä Helsingissä kuhisee ja uudenlainen kaupunkilaisaktivismi nostaa päätään. Ravintolapäivillä, katubileillä ja kaupunkikirppiksillä kaupunkilaiset itse muokkaavat kaupunkia mieleisekseen. Usein parasta, mitä kaupunki voi elävän kansalaisyhteiskunnan kehittymiselle tehdä, on pysyä pois ihmisten tieltä. Mutta jos haluamme kehittää demokratiaa kaupunkilaisten ehdoilla, on tehtävä myös muuta kuin olla estämättä toimintaa. Kysymys on, osaammeko me ja haluammeko me kehittää hallintoamme vastaamaan kaupunkilaisten muuttuvia tapoja olla ja vaikuttaa kaupungissa.

Kallio-liike on hyvä esimerkki siitä, etteivät asukkaat enää koe kaupunginosayhdistyksien edustavan itseään. Silti kaupungin hallinnon silmissä kaupunginosayhdistykset ovat asukkaiden ääni. Meidän on pystyttävä kuulemaan erilaisia toimijoita. Meidän on opittava huomioimaan lähimetsiään puolustavien kaupunkilaisten tai Vapaa Helsinki -tyyppisten verkostojen vaatimukset päätöksenteossa. Asukasaktivismi ei ole aina nimbyilyä.

Edustuksellinen ja suora demokratia täydentävät toisiaan, eikä vallan antamista kaupunkilaisten käsiin pidä pelätä. Kunnalliset kansanäänestykset ovat olleet mahdollisia jo yli 20 vuotta, mutta Helsingissä tätä mahdollisuutta ei ole käytetty kertaakaan. Kun kaupunkilaiset äänestystä vaativat, on vaatimus otettava tosissaan. Pahin esimerkki löytyy Turusta, jossa lähes 9 % kaikista kaupungin äänioikeutetuista asukkaista teki lain mukaisen kansalaisaloitteen kansanäänestyksen järjestämisestä toriparkin mahdollista rakentamista. Parhaillaan kokoomus ja sosiaalidemokraatit runnovat hanketta läpi kaupunkilaisista tai oikeuden päätöksistä huolimatta. Kiitos Helsingin kokoomukselle ja sosiaalidemokraateille siitä, että emme kuitenkaan ole Turku, vaikka tänään pääsimmekin aika lähelle.

Demokratiassa on kyse myös kaupungista tilana. Kun kiellämme joltain oikeuden näkyä tai toimia kaupungissa, käytämme valtaa kovimmillaan. Annetaan hengaavan nuorison ja romanien olla. Vieläkään kukaan ei ole kyennyt selittämään, miksi kahvilavaunun keskustaan haluava yrittäjä joutuu hakemaan oikeutta mediasta sen sijaan, että voisi vain yrittää.

Vihreät haluavat, että Helsingissä voi lorvailla, tanssia ja perustaa ravintoloita. Tämä edellyttää joustamista niin virastoilta kuin kaupunkilaisiltakin. Demokratiaryhmän raportissa mainitut demokratiatilat eivät voi tarkoittaa ainoastaan työväentaloja ja asukastaloja. Demokratiatilan pitää kattaa koko kaupunki.

Suuri kysymys kuntademokratiassa liittyy kuntauudistukseen. Vihreät ovat kannattaneet kaksitasoista mallia, jossa Helsinki, Espoo, Vantaa, Sipoo ja Kauniainen liitetään yhdeksi kunnaksi. Metropolikunnan sisällä vanhat kunnat jatkaisivat pitäjinä ja vastaisivat edelleen lähipalveluiden järjestämisestä ja detaljikaavoituksesta. Kaksitasoinen malli estäisi liiallisen keskittämisen. Edustuksellisen demokratian uudistus on kuitenkin tehtävä samanaikaisesti kuntauudistuksen kanssa. Me vihreät emme halua kaupunginosavaltuustoja vain, jotta voisimme väittää lisäävämme ihmisten vaikutusmahdollisuuksia. Emme halua luoda hiekkalaatikkoja ilman todellista valtaa.

Erityisesti leikkipolitiikkaa pitää väittää niiden kohdalla, joilla valtaa on muutenkin vähän. Me emme usko siihen, että pieni nuorten eliitistä koostuva nuorisovaltuusto voi edustaa koko Helsingin nuoria. Nuorilla on yhtä paljon erilaisia näkemyksiä ja vakauksia kuin aikuisillakin. Politiikkaa ei pidä häivyttää helsinkiläisten nuorten päätöksenteosta. Vihreä valtuustoryhmä haluaa antaa valtaa kaikille nuorille, erityisesti niille, jotka eivät sitä tavoittele. Tämä tarkoittaa, että on uskallettava yrittää jotain uuttaa. Onneksi Helsingillä on ollut tähän rohkeutta.

Helsinki on virkamiesvetoinen kaupunki. Me luottamushenkilöt teemme kuntapolitiikkaa omalla vapaa-ajallamme, kun virkamiehet ovat töissä täysipäiväisesti. Ja kuten me olemme moneen otteeseen huomanneet, todellinen valta on valmistelussa. Myös asukkaat on otettava mukaan palveluiden suunnitteluun ja nyt suunnitellut asukasfoorumit ovat tähän hyvä keino. Valmistelussa olevat asiat ja kaikki virastojen tuottama tieto on oltava avoimesti kaupunkilaisten saatavilla, ellei niiden salaamiseen ole erityisen hyvää syytä.

Me tarvitsemme selkeät pelisäännöt siitä, miten kaupunginjohtajat valitaan demokraattisesti. Poliittisesti valitun kaupunginjohtajiston tarkoitus on lisätä puolueiden valtaa kaupungissa. Tässä yhtälössä demokratia ei voi tarkoittaa mitään muuta kuin valtuustokausiksi valittavaa johtajistoa, jonka kokoonpano vastaa mahdollisimman hyvin valtuuston kokoonpanoa. Apulaiskaupunginjohtajien paikat eivät voi olla vain lisäpelinappulana takahuoneiden lehmänkaupoissa tai kokoomuksen koston väline.

Me vihreät haluamme valtaa virkamiehiltä poliitikoille ja poliitikoilta kaupunkilaisille. Demokratiaryhmän raportissa esitetyt toimenpiteet antavat tälle muutokselle hyvän pohjan.

Vihreiden ryhmäpuhe kaupungin talousarvion lähetekeskustelussa 15.2.2012

Arvoisa puheenjohtaja,

Kaupungin ensi vuoden budjettia lähdetään valmistelemaan tutuissa tunnelmissa: Talouden näkymät ovat epävarmat ja Helsinki jatkaa kasvuaan, mikä asettaa paineita palvelujen järjestämiselle, asuntotuotannolle ja liikenteelle. Yleisen taloustilanteen takia kaupungin budjetti tulee laatia varovaisuutta korostaen. Toisaalta talouden epävarmuuden ei pidä johtaa liialliseen synkistelyyn. Useana edellisenä vuonna kaupungin talous on ollut loppujen lopuksi ennusteita parempi.

Kaupungin perustehtävä on tuottaa kaupunkilaisille toimiva infrastruktuuri ja toimivat hyvinvointipalvelut. Näihin myös kuluu valtaosa kaupungin budjetista. Siksi niiden järjestäminen toimivasti ja järkevästi on keskeisin asia myös kaupungin talouden kannalta.

Palaan näihin teemoihin puheeni loppupuolella. Aluksi kuitenkin muutama sana elinkeinorakenteen muutoksesta ja kaupungin roolista siinä.

***

Olemme saaneet lukea huolestuttavia uutisia Suomen kauppataseen muuttumisesta negatiiviseksi ja pääkaupunkiseudun talouskasvun hidastumisesta muuta maata hitaammaksi. Yhä harvempi rahtilaiva lähtee täytenä Vuosaaren satamasta ja yhä harvempi helsinkiläinen saa elantonsa vientiteollisuuden aloilta. Moni perinteinen teollisuudenala on vaikeuksissa.

Tässä tilanteessa oikea ratkaisu ei ole jäädä voivottelemaan heikkoa kehitystä, vaan tukea aloja, jotka tuovat työpaikkoja.

Sellaisia ovat kulttuurialat, tapahtumat ja matkailu. Siksi olemme olleet tyytyväisiä, että kaupungin johto on ollut aktiivinen tällä saralla. Suuret konferenssit, kulttuurimatkailijat ja yleisötapahtumat luovat suoraan paljon työpaikkoja, mutta vielä enemmän välillisesti lisätessään yleisesti taloudellista toimeliaisuutta ja nostamalla Helsingin profiilia kaupunkina, jossa tapahtuu ja jossa on hauskaa asua ja vierailla.

Tapahtuma- ja kulttuurikaupunkina pysyminen vaatii myös investointeja. Meillä on päätettävänä uuden taidemuseon ja pääkirjaston rakentaminen sekä olympiastadionin kallis peruskorjaus. Näistä kaikista hankkeista on saatava yksityiskohtaiset suunnitelmat ja budjetit, jotta voimme päättää, mihin profiilinnostohankkeisiin meillä on varaa ja mihin ei.

Helsingin tulevaisuus ei kuitenkaan rakennu vain näyttävistä rakennuksista ja suurtapahtumista. Kaupungin tekevät eläväksi pienyrittäjät, erilaiset kulttuuritoimijat ja ihmisten paikallinen aktiivisuus. Viime vuosina on usein tuntunut, että kaupungin byrokratia ennemmin estää ruohonjuuritason aktiivisuutta kuin kannustaa siihen. Näistä ovat esimerkkejä nihkeys löytää kioskiyrittäjille paikkoja tai tapahtumajärjestäjien valitus mahdottomasta lupaviidakosta.

Kaupungin tuleekin tukea entistä johdonmukaisemmin erilaisia kaupunginosatapahtumia, tehdä lupien hakemisesta nykyistä helpompaa ja toimia paljon nykyistä joustavammin erilaisten pienyrittäjien suuntaan.

***

Sitten kaupungin palveluihin. Kaikkein keskeisin asia kaupungissa vuonna 2013 tulee olemaan sosiaali- ja terveysvirastojen yhdistyminen. Fuusio tulee valmistella erittäin huolellisesti, jotta kaikki toimii hyvin uudistuksen astuessa voimaan.

Uudistuksella ei haeta säästöjä, mutta jos uudistus lunastaa siihen kohdistetut odotukset vähentää hoitoketjujen katkeamisia erityisesti vanhustenhoidossa, on sen vaikutukset myös budjettiin merkittävät.

Uudistuksen yhteydessä on tärkeää käydä läpi myös palvelujen vaikuttavuus. Helsingin tulee pystyä kohdistamaan resursseja kaikkein heikoimmassa asemassa oleville kaupunkilaisille nykyistä paremmin. Terveyserojen kasvu ja kaupunginosien eriarvoistuminen ovat merkkejä siitä, että tässä ei ole onnistuttu. Lisärahan antaminen heikoista oppimistuloksista kärsiville kouluille ei yksin riitä, vaan tulee löytää uusia malleja vähentää kaupunkilaisten eriarvoisuutta.

On tärkeää, että ennaltaehkäisyyn panostetaan sosiaali- ja terveysvirastojen yhdistämisessä. Päihdehuolto, mielenterveysongelmien hoito sekä lasten neuvola tulee olla tiiviisti linkitettynä lapsiperheiden palveluihin, jotta lasten ja nuorten huostaanottotarve voisi oikeasti vähentyä.

Opetustoimessa tulee erityistä huomiota kiinnittää ammatilliseen koulutukseen, jonka suosio on yhä kasvussa. Uusiin oppilaitoskiinteistöihin tulee investoida samalla kun vanhat tulee pitää kunnossa. Opintojen keskeyttäminen on suuri ongelma ammatillisissa oppilaitoksissa. Tämän vuoden budjettiin lisättiin määräraha ongelmaan puuttumiseen mm. oppilashuoltoa tehostamalla. Ensi vuonna tätä panostusta on syytä jatkaa.

***

Keskeistä eriarvoisuuskehityksen pysäyttämisessä on kaavoitus ja asuntopolitiikka. Toivottavasti kuntauudistus tuo koko pääkaupunkiseudulle yhteisen yleiskaavan ja asuntopolitiikan. Ilman kuntien välisen kilpailun poistamista ei kehitystä saada kääntymään.

Kaikkia ongelmia ei voi kuitenkaan laittaa kuntarajojen syyksi. Helsinkiin on rakennettu viime vuosina aivan liian vähän kaikenlaisia asuntoja ja erityisen vähän tavallisia kaupungin vuokra-asuntoja. Syitä hitaalle asuntotuotannolle on etsitty niin kaupungista kuin rakentajista. Vikaa on varmasti molemmissa. Kaupungin tulee pystyä kaavoittamaan nopeammin ja tekemään kaavoista taloudellisesti järkeviä.

Kaupungin tulee myös etsiä aktiivisesti keinoja lisätä kilpailua asuntojen rakentamisessa. Yksi keino tuoda uusia pelaajia markkinoille on antaa tontteja erilaisille ryhmärakentajille. Kaupunkilaisten itse organisoimaa rakentamista on syytä kannustaa ja tukea. Yksi tapa auttaa ryhmärakentamista olisi mahdollistaa ryhmärakentamiskohteiden rakennusaikainen lainoitus kaupungin asuntotuotantorahastosta.

Vihreät kannattavat myös rakentamattomien tonttien kiinteistöveron nostamista yhtenä keinona kannustaa asuntotuotantoon. Näihin kaikkiin asunto-ongelmiin on puututtava keväällä MA-ohjelman päivittämisen yhteydessä.

Uusien asuntojen rakentamiseen liittyy palvelujen rakentaminen samaan aikaan asuntojen kanssa. Tämä on ikuisuusaihe, mutta joka vuosi yhtä tärkeä. Uusille asuinalueille pitää saada palvelut toimimaan heti, kun sinne muutetaan. Jätkäsaari ei toimi ilman kouluja eikä  Kruunuvuorenranta ilman joukkoliikennesiltaa. Suurin ongelma kaikilla alueilla on päiväkotipaikkojen puute. Uskomme, että jatkossakin lasten määrä kasvaa ja siksi kaupungin tulee varata riittävät resurssit päiväkotien rakentamiseen.
***

Lopuksi palaan vielä yleiseen taloudelliseen tilanteeseen. Valtion velkaantuminen on haaste myös  Helsingille. Valtio joutunee lähivuosina oman budjettinsa tasapainottamiseksi asettamaan myös kunnille tiukkenevia taloustavoitteita ja leikkaamaan valtionosuuksia.

Tälle vuodelle valtion päätösten vaikutus Helsingille oli hyvin pieni, mutta meidän tulee varautua siihen, että tulevina vuosina valtion leikkaukset tuntuvat myös meidän kukkarossamme. Helsingin tuleekin varautua siihen, että pystymme hoitamaan peruspalvelut ja tekemään tarvittavat investoinnit myös siinä tilanteessa, että valtion leikkaukset vähentävät tulojamme.

Arvoisa puheenjohtaja,

Vihreä ryhmä lähtee suunnittelemaan vuoden 2013 budjettia varovaisin, mutta tulevaisuuteen uskovin mielin.

Segregaatiokehitys on katkaistava

Vihreiden ryhmäpuhe tilinpäätöksestä 2010
Vt Kimmo Helistö

 

Tilinpäätös on kaupungin hallinnossa eräs vuosittainen rajapyykki, jonka äärellä kannattaa hetkeksi laskeutua reaalimaailmaan arvioimaan niin mennyttä, kuin myös kurkottua katselemaan vähän kauemmaksi taivaan rannan tuolle puolen ja totutun ajattelun ylikin.

Jos viime vuoden tilinpäätöstä vertaa koulun kevättodistukseen, voimme varmaankin olla melko tyytyväisiä: pääsimme luokalta mallikkaasti vähintään tyydyttävin arvosanoin. Verotuloja kertyi arvioitua enemmän ja kaupungin palveluiden tuottaminen pysyi kautta linjan suunnitelluissa raameissa. Investointeja jatkettiin ja työllisyys parani.

Mistä kaupungin talous loppujen lopuksi ja luihin ytimiin yksinkertaistettuna sitten muodostuu? Työpaikoista ja kaupunkilaisista. Ilman työpaikkoja ei ole veroja maksavia ja palveluita kuluttavia kaupunkilaisia. Keskeiset kaupungin tulot ovat veroja kaupunkilaisilta ja helsinkiläisiltä yrityksiltä. Niillä tuloilla kaupunki tuottaa palvelunsa helsinkiläisille.

Työpaikkoja tarjoavat niin suuret kuin pienet yritykset, vähäisemmässä määrin valtionlaitokset ja muut yhteiskunnan toiminnot. Suurin osa helsinkiläisistä on töissä alle kymmenen henkilön pienyrityksissä. Miltei joka viides suomalainen työpaikka on Helsingissä ja pääkaupunkiseudulla niistä on jo kolmasosa.

Työntekijöistä ei Helsingissä luulisi olevan pulaa, koska syntyvyys on suurempaa kuin kuolleisuus ja kaupunkiin muuttaa enemmän ihmisiä kuin täältä muuttaa pois.  Eräs talouskasvua ja toimeliaisuutta jarruttava tekijä onkin yllättäen helsinkiläiset asumiskustannukset. Virtasella ei ole enää varaa tulla töihin Helsinkiin, tai ainakaan asua täällä. Samaan aikaan työnantaja ei löydä tarvitsemaansa työntekijää.

Vaikka lontoolainen trendilehti Monocle valitsikin Helsingin maailman parhaaksi kaupungiksi, on asumisen kalleus Helsingissä noussut kipurajan yli jo aikaa sitten. Meillä onkin erityisen vaikea yhtälö ratkaistavaksi, kun asumiskustannuksia pitää saada alennettua samaan aikaan kun rakentamisen laatua ja määrää pitää lisätä.

Keskeinen uhka kaupunkimme talouden tasapainolle on tietenkin jatkuva  velkaantuminen, joka pahimmillaan voi muuttua painajaiseksi maailmantalouden myrskyissä. Toisaalta nykyinen velkamme jaettuna kaikille helsinkiläisille on vain vajaat kaksi tuhatta euroa per nuppi. Sen kanssa pystymme varmasti elämään, jahka talouskasvu pysyy urallaan emmekä hallitsemattomasti kasvata omia menojamme lisävelalla.

Velkaantumista suurempi uhka Helsingille on pääkaupunkiseudun taloudellinen ja alueellinen segregaatio. Siihen voimme onneksi myös omilla toimillamme vaikuttaa jonkin verran enemmän kuin maailmantalouden ailahteluihin.

Segregaatiokehitys kiertyy ongelmavyyhdestä, johon ovat sekaantuneet ainakin pääkaupunkiseudun kaupunkien keskinäinen kilpailu, asumisen kalleus, alueittain yksipuolinen kaupunki- ja asukasrakenne sekä kankea palveluverkko. Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisten pitäisi yhdistyä mm. segregaatiokierteen katkaisemiseksi. Kaupungin palveluiden tavoitteeksi tulee entistä selkeämmin ottaa terveyserojen kaventaminen.

Emme saisi ainakaan itse, omilla päätöksillämme ja luutuneilla toimintatavoillamme aiheuttaa ylimääräisiä kustannuspaineita kaupungin talouteen. Päinvastoin – meidän pitää osata rakentaa taloudellisesti haastavissa olosuhteissa niin palveluiltaan kuin infrastruktuuriltaan ekologisempaa, vetovoimaisempaa ja viihtyisämpää kaupunkia kuin koskaan.

Eräs mahdollinen esimerkki pahimmillaan segregaatioon ja velkaantumiseen johtavasta virhearviosta saattaa olla rakennettuna Östersundomin yleiskaavan liikenneratkaisuun, joka turhan yksioikoisesti tulkitaan metroksi. Kieltämättä metrolla on etunsa, mutta olisi viisasta tutkia myös vakavasti pikaraitioverkoston rakentamisen vaikutukset yhteiskuntatalouteen, kaupunkirakenteeseen ja liikenteen määriin. Samalla rahalla voimme saada enemmän ja parempaa.

Helsingillä on selvästi osaamista kaupan ja liike-elämän suurhankkeissa. Esimerkiksi Stockmannin laajennus ja sitä ennen keskustan huoltotunneli syntyivät kiitettävän rivakasti. Massiivisesta Kalasataman metroaseman ympäristön toteutuksesta sovittiin pari kuukautta sitten. Siitä tulee aikansa suurin rakennushanke.

Pienen mittakaavan toiminta sen sijaan yskii ja kompastelee. Asukaslähtöinen ja pienyritysystävällinen kanssakäynti tuottaa jatkuvasti vaikeuksia Helsingin kaupungille. Viime aikojen masentavat pikku-uutiset espresso- ja jäätelöautojen ongelmista kaupungin normiviidakossa ei kerro pelkästään asennevammasta jossain virastossa, vaan laajemmasta byrokratiakierteestä, jonka kitkemiseen pitää vihdoin keskittyä.

Helsingillä olisi aidosti erinomaiset edellytykset lunastaa Euroopan parhaimman kaupungin titteli. Lähivuosina on ainutlaatuinen mahdollisuus tiivistää kaupunkirakennetta ja laajentua tavallaan kaupungin rajojen sisäpuolella Jätkäsaaressa ja Kalasatamassa. Voimme kestävästi vastata väestönkasvun, asuntopulan ja liikenteen ongelmiin hyvällä kaupunkisuunnittelulla ja rakentamisella. Kruunuvuoren ranta, Keski-Pasila ja Östersundom odottavat myös vuoroaan. Hyvälle asunto- ja kaupunkipolitiikalle on Helsingissä tuhannen taalan mahdollisuus.

Segregaatiokehityksen lähisukulainen on tylsä ja taantuva kaupunki. Negatiiviseen kehitykseen voimme vaikuttaa vain ja ainoastaan omin avuin suunnittelemalla ja rakentamalla monipuolista ja -ulotteista sekä asukaslähtöistä kaupunkia. Kaupunkikulttuurissa ja -tilan käytössä pitää siirtyä viimeinkin skandinaavisesta holhouksesta eurooppalaiseen sallivuuteen. Musiikkitalo, World Design Capital -hanke, mahdollinen Guggenheim-yhteistyö sekä monet suurtapahtumat tai hiljaisemmat signaalit kertovat odotuksista, joita Helsinkiä kohtaan myös kansainvälisesti tunnetaan. Tilaisuutta ei pitäisi terassien ja puistojen kieltotauluilla hukata.

Kaikki tämä kiertyy lopulta takaisin kaupungin tilinpäätökseen ja alkupisteeseensä eli Helsingin kaupungin terveeseen talouskehitykseen. Kulunutta vertausta hieman mukaillen: Helsinki on kuin suuri laiva, jonka kurssi muuttuu hitaasti – mutta joka uppoaa nopeasti, jos oikeita ohjausliikkeitä ei osata tehdä.

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa kaupungin tilinpäätöksen vahvistamista vuodelta 2010.

 

Raamipuhe 2012: Päivähoitoon on budjetoitava lisää rahaa

Vihreiden ryhmäpuhe vuoden 2012 talousarvioraamista
Vt Ville Ylikahri


Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Tässä salissa on kuultu kaupungin taloudellisesta tilanteesta paljon väitteitä suuntaan ja toiseen. Selkeä totuus on kuitenkin se, että menot ovat olleet suuremmat kuin tulot. On jouduttu nostamaan veroprosenttia ja ottamaan todella paljon velkaa. Tämä onkin ollut viime vuosien tilanteessa järkevää politiikkaa. Olemme pitäneet investointitason korkeana ja panostaneet mm. työllisyydenhoitoon. Näiden toimien avulla olemme onnistuneet välttämään työttömyyden räjähdysmäisen kasvun. Elvyttävä politiikka on tuonut hyvinvointia kaupunkilaisille.

Nyt talous on kuitenkin kasvu-uralla ja kaupunkilaisten luottamus omaan talouteensa on vahva. Tässä tilanteessa on aika pyrkiä pois velkaantumiskierteestä aivan kuten taloussuunnitelmassa on tavoitteenakin. Kaupungin tuottavuus- ja työhyvinvointiohjelman tavoitteeksi on asetettu se, että vuonna 2012 palvelujen kustannukset asukasta kohden eivät nouse. Tähän tavoitteeseen ovat sitoutuneet kaikki kaupunginhallitusryhmät. Nyt odotamme virastoilta hyviä esityksiä, miten tähän tavoitteeseen päästään.

Kunnallisveron korottamista ensi vuonna Vihreät eivät kannata, mutta kiinteistöveron ja erilaisten maksujen korottamisella on mahdollista kerätä lisää tuloja kaupungille.

Keskustelussa Helenin tulevaisuudesta vihreiden kanta on selvä. Investoinnit uusiutuvaan energiaan on toteutettava suunnitellusti. Toisin kuin on väitetty, ohjelma ei aiheuta tuloutusmahdollisuuksien nollautumista.

Suomen suurten kaupunkien välinen kustannusvertailu on Helsingille masentavaa luettavaa. Helsinki tuottaa palvelunsa paljon muuta maata kalliimmalla. Tämä korkea kustannustaso haittaa jo pääkaupunkiseudun yhteistyötäkin, kun naapurikunnat eivät halua tehdä yhteistyötä tuhlailevaksi ja kankeaksi kokemansa Helsingin kanssa.

*

Tänä vuonna valtuusto päättää palvelustrategiasta. Vihreän ryhmän mielestä palvelustrategian käsittely ja hyväksyminen on erittäin tärkeä prosessi, jonka avulla on mahdollista löytää aidosti uusia tapoja tuottaa palveluja ja löytää samalla kustannustehokkuutta.

Meidän tulee aidosti miettiä, mitä varten mikäkin kaupungin palvelu on olemassa, kuinka paljon olemme valmiita mihinkin panostamaan ja miten mikäkin palvelu kannattaa tuottaa. Lisäksi tulee arvioida ne palvelut, joihin kannattaakin panostaa muita kuntia enemmän. Tällaisia ovat esim. koulujen ja päiväkotien positiivinen diskriminaatio ja muut keinot, joilla estetään alueiden eriarvoistumista.

Nyt meillä ei tunnu olevan kokonaiskuvaa siitä, mitä haluamme. Tuotamme palveluita virastoissa, liikelaitoksissa, palveluseteleillä, ostopalvelusopimuksin ja kilpailuttamalla ilman, että olemme kunnolla pysähtyneet miettimään, mikä sopii mihinkin palveluun ja millä saadaan paras palvelu kaupunkilaisille.

Palvelustrategian laatimisessa tulee käyttää hyväksi Helsingin ja Vantaan yhdistymisselvitystä. Se avaa hyvin silmiä sille, miten Vantaallakin moni asia tehdään eri tavalla kuin meillä. Onkin hyvä, että Helsinki-Vantaan selvityksen tulokset lähtevät lausuntokierrokselle kaikkiin lauta- ja johtokuntiin.

Edelleen suurina aukkona Helsingin palveluissa on asukaslähtöisyys ja käyttäjädemokratia. Miten saadaan käyttäjät suunnittelemaan palveluita eikä vain antamaan asiakaspalautetta tai vastustamaan muutoksia? Nykytekniikka antaa aivan uudenlaisia mahdollisuuksia luoda malleja kaupunkilaisten osallistumiselle. Uuden tekniikan ja kaupunkilaisten osaamisen hyödyntämisessä on myös suuri kustannussäästöpotentiaali.
*

Arvoisa puheenjohtaja,

Vihreä ryhmä haluaa nostaa tämän budjettiraamin käsittelyn yhteydessä erityisesti esiin päivähoidon. Kaupungissa on ollut käynnissä todellinen baby boomi, joka on näkynyt täällä valtuustossa asti. Lapsiperheiden määrä on kasvanut kaikkia ennusteita nopeammin.

Kyse ei ole pelkästään taloustaantuman väliaikaisesta vaikutuksesta syntyvyyteen, vaan laajemmasta ihmisten arvostusten ja käytöksen muutoksesta. Ihmiset haluavat asua hyvien yhteyksien päässä lähellä palveluita, vaikka sitten tingittäisiinkin asuinneliöistä. On taas hyväksyttyä kasvattaa lapset umpikorttelipihoilla keskellä kaupunkia.

Tämä on ainutlaatuinen tilaisuus Helsingille. Viime aikoina on puhuttu paljon kuntien välisestä kilpailusta ja siitä, kuinka niin sanotut hyvät veronmaksajat muuttavat pois Helsingistä. Nyt nämä nuoret lapsiperheet eivät muutakaan pois. Samaan aikaan olemme rakentamassa uusia suuria asuinalueita. Pystymme oikeasti luomaan uutta, toimivaa kaupunkia ja kasvattamaan samalla kaupungin veropohjaa, kun työssäkäyvät lapsiperheet jäävät asumaan Helsinkiin.

Olemme kuitenkin vaarassa pilata tämän mahdollisuuden sillä, että meillä ei ole tarjota perheille päivähoitopaikkoja. On todella surkeaa palvelua kaupungilta tarjota punavuorelaiselle perheelle päivähoitopaikkaa Landbosta. Tämä ei ole urbaani legenda, vaan todellisuutta monelle perheelle eri puolilla Helsinkiä.

Päivähoitoikäisten lasten määrä on kasvamassa niin nopeasti, että kaupungin on reagoitava asiaan viipymättä. Päivähoitoon on budjetoitava lisää rahaa. Vippaskonsteilla ei saada tuhansille uusille perheille toimivaa päivähoitoa. Vihreät esittävätkin päivähoidon budjetoinnin uudistamista siten, että talousarvio tehtäisiin edellisen vuoden todellisen toteutuneen lapsimäärän ja nykyistä tuoreemman väestöennusteen perusteella.

Päivähoito on osattava nähdä myös kaupungin kilpailutekijänä, jonka järjestämisessä emme saa epäonnistua.

*

Arvoisa puheenjohtaja, vihreä valtuustoryhmä on valmis tarttumaan haasteeseen muuttaa kaupunkia paremmin kaupunkilaisia palvelevaksi ja säästeliäämmäksi.

Kansanäänestys ja kaupunginosavaltuustot

Vihreiden ryhmäpuhe Helsingin ja Vantaan yhdistämisselvityksestä 31.1.2011
Valtuutettu Mari Puoskari

Arvoisa puheenjohtaja,

Vihreän valtuustoryhmän mielestä selvitystä Helsingin ja Vantaan yhdistämisestä tulee jatkaa nimeämällä selvitysmies.

Vihreille on ensiarvoisen tärkeää, että mahdollisessa uudessa yhdistyneessä kaupungissa kaupunkilaisten osallistumismahdollisuudet paranevat. Tällä hetkellä päätöksenteko on karannut kauas. Helsinkikin on liian suuri yksikkö lähidemokratialle. Paikallisista asioista voitaisiin hyvin päättää paikallisella tasolla. Kansainvälisesti hyviä esimerkkejä elinvoimaisista ja kilpailukykyisistä kaupunkiseuduista, joissa on toimiva seutu- ja paikallishallinto, ovat Vancouver ja Kööpenhamina. Paikallisesti kaupunginosavaltuusto voisi vaikuttaa esimerkiksi joihinkin lähipalveluihin kuten päiväkoteihin ja pieniin asemakaavoihin. Yhdistyneen kaupungin malli voisi olla esimerkiksi vaaleilla valitut kaupunginosavaltuustot. Helsinki-Vantaa –kuntaliitosselvityksen yhteydessä tulee selvittää kaupunginosavaltuustojen aluejako, tehtävät ja tarvittavat lakimuutokset.

Toinen asia, jota edellytämme ennen päätöstä kaupunkien yhdistymisestä, on kansanäänestys. Näin merkittävästä kysymyksestä pitää myös kaupunkilaisten päästä ilmaisemaan kantansa. On puolueiden vastuulla tuottaa riittävästi tietoa kaupunkilaisille päätöksenteon pohjaksi.

Mitä hyötyä kuntien liittämisestä sitten olisi? Toisin kuin on väittetty, yksi keskeisimpiä perusteita on maankäyttö.  Ongelma on se, että Helsingissä on pulaa maasta. Tällä hetkellä rakennamme kalliita asuntoja savimaalle. Meillä on pulaa työpaikkatonteista erityisesti logistiikka- ja pienteollisuuskäyttöön. Viheralueemme ovat jatkuvasti rakennusuhan alla. Esimerkiksi Östersundomin alue voitaisiin suunnitella luontoarvoja paremmin kunnioittaen, kun sitä suunniteltaisiin yhdistyneen kaupungin tarpeista lähtien. Ratkaisu on se, että yhdistyneessä kaupungissa asunnot ja työpaikat voitaisiin sijoittaa koko alueen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla, kun nyt kilpailemme sekä asukkaista että yrityksistä. Kilpailu aiheuttaa myös sosiaalisen eriarvoisuuden lisääntymistä koko pääkaupunkiseudulla.

Vihreät kannattavat tavoitetta siitä, että uudessa kaupungissa tuotetaan Helsingin tasoiset palvelut Vantaan kustannustasolla. Selvitysten vastustajat pitävät tätä naivina, mutta on innostava ajatus, että loisimme puhtaalta pöydältä 2020-luvun suurkaupungin, jonka toimintaa eivät rasittaisi tsaarinaikaiset hallintorakenteet ja toimintatavat. Totta kai tietojärjestelmien hankkiminen, tilojen muuntaminen ja uuden organisaation suunnittelu maksaisi jotain perustamisvaiheessa, mutta keskipitkällä aikavälillä syntyisi säästöjä.

Yksi kiistaton etu olisi kuntatalous. Jos keskeisimmät peruspalvelut tuotettaisiin Vantaan kustannustason mukaisesti ja hallintokustannuksia karsittaisiin, käyttötalous olisi tasapainossa, vaikka kunnallis- ja kiinteistöveroprosentit olisivat Helsingin vuoden tasolla. Tässä tilanteessa vuosikate ylittäisi poistot ja kattaisi melkein kokonaan investointimenot, jolloin lainanottotarve vähenisi merkittävästi. Tämä voi toki olla liian optimistinen tavoite, mutta suuremmillakin palvelukuluilla yhdistyneen kaupungin talous olisi itsenäisiä kaupunkeja selkeästi kestävämmällä pohjalla ja pystyisimme estämään velkaantumisen. Yhdistynyt kaupunki kykenisi myös vahvistamaan veropohjaansa maankäytön avulla itsenäisiä kaupunkeja paremmin.

Vantaa on velkaantunut vauhdilla, ja kuntaliitos tasaisi kaupungin velanottoa asukasta kohden. Suurin osa vantaalaisista toivookin kaupunkien yhdistymistä. On todella harmillista, jos vantaalaiset päättäjät eivät ole valmiita edes selvittämään asiaa. Viime vuoden istunut selvitysryhmä ei voinut luoda yhdistyneen kaupungin mallia, koska Vantaan valtuuston päätös esti sen. Nyt pitäisi olla rohkeutta nimetä selvitysmies ja vasta sen jälkeen tehdä päätökset liittymisestä.

On hyvä, että seutuhallintoajatustakaan ei ole haudattu. Pidämme kuitenkin edellytyksenä sille myös seudun kuntarakenteen muuttamista. Seutuhallinnolla voitaisiin ratkaista Helsingin seudun liikenneongelmia, mutta ei alueen segregoitumista.

Nykymuotoista tiiviimpää vapaaehtoista yhteistyötä on nyt kokeiltu viitisen vuotta. Sen avulla on saatu joitain hankkeita eteenpäin, mutta seudun suuria ongelmia sillä ei saada ratkaistua. Esimerkiksi kuntarajat ylittävät palvelut eivät toimi joustavasti vaan edellyttävät suuren määrän byrokratiaa. Lisäksi kunnat ajattelevat yhteistyömalleissa edelleen ensisijaisesti omaa etuaan, jolloin osaoptimointi vie suuren osan hyödystä.

Energiansäästöön tarvitaan selkeät otteet

Vihreiden ryhmäpuhe Helsingin Energian kehitysohjelmasta
Valtuutettu Ville Ylikahri

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut,

Ilmastonmuutos on edelleen erittäin vakava uhka. Samoin fossiiliset polttoaineet vähenevät päivä päivältä. Nämä tosiasiat eivät ole kadonneet minnekään, vaikka ilmastonmuutos ei olekaan samalla tavalla otsikoissa kuin vuosi sitten.

Siksi onkin erittäin tärkeää, että Helsingin kaupunki jatkaa pitkäjännitteistä työtään vähentääkseen päästöjään ja luopuakseen fossiilisten polttoaineiden käytöstä.

Vihreä ryhmä pitää Helsingin Energian kehitysohjelmaa oikeansuuntaisena askeleena kohti kaupungin hyväksymää strategiaa hiilidioksidipäästöjen minimoimiseksi.

Monet valtuutetut ovat kauhistelleet ohjelmaan sisältyvien investointien hintaa. Mielestämme  kauhistelu on tarkoitushakuista ja yliampuvaa. Arvioiden mukaan Helenin on investoitava päästöjen vähentämiseen maksimissaan vajaa miljardi euroa vuoteen 2020 mennessä. Tästä summasta suuri osuus on typen ja rikin oksideiden vähentämiseen tähtääviä IE-investointeja, jotka on tehtävä joka tapauksessa ja jotka eivät liity ilmastonmuutoksen hillintään mitenkään. Tämä investointitaso ei myöskään lopeta Helenin tuloutuksia Helsingille, vaikka se niitä pienentääkin.

Pidemmän aikavälin skenaarioissa investointitarve on vielä hyvin epävarma, sillä hiilen talteenottotekniikan hinta ja tekninen toteutus ovat täysin auki. Samoin energian verotus sekä energian ja päästöoikeuksien tasot ovat vielä pitkällä aikavälillä pelkkiä arvauksia. Näiden epävarmuustekijöiden takia ei ole mitenkään perusteltua jättää investointeja tekemättä. Yhtä lailla voi tulla kalliiksi olla muuttamatta Helenin tuotantorakennetta, jos fossiilisten hinta nousee pilviin.

Joka tapauksessa hallitsematon ilmastonmuutos tulee maksamaan enemmän kuin siihen varautuminen.

Iso kysymysmerkki ohjelmassa on Hanasaaren voimalaitoksen tulevaisuus ja mahdollisen uuden monipolttoainevoimalaitoksen rakentaminen Vuosaareen. Koska Hanasaaresta voisi vapautua erinomaista tonttimaata jopa satojen miljoonien arvosta, ja koska Hanasaaren logistiset kysymykset ovat ratkaisematta, vaikuttaa siltä, että voimalan siirtäminen Vuosaareen on parempi vaihtoehto. Kun Hanasaaen tonttimaan arvo lasketaan mukaan, muuttuu investointien kannatuslaskelmat kaupungin kokonaistaloudellisen edun kannalta entistä edullisemmaksi. On kuitenkin hyvä, että asia valmistellaan huolella ja tuodaan valtuuston päätettäväksi ensi vuonna.

Nyt tehtävä päätös koskee Helenin energiantuotannon uusimista. Silti pitää muistaa, että kaikkein tehokkain keino vähentää päästöjä ja kustannuksia on vähentää energian kulutusta. Vuonna 2008 hyväksytyt energiapoliittiset linjaukset sisälsivät monia kirjauksia energiatehokkuuden parantamiseksi. Nyt niiden toimeenpanoon tarvitaan samanlaista selkeää otetta kuin energian tuotantopuolella on otettu.

Teenkin seuraavan toivomusponnen:

Hyväksyessään esityksen kaupunginvaltuusto edellyttää, että Helsingin kaupungin energiapoliittisten linjausten mukaisista energiansäästötoimenpiteistä valmistellaan konkreettinen toimeenpanosuunnitelma.

Toiseksi tehokkain keino vähentää päästöjä on kansainväliset sopimukset päästöjen leikkaamiseksi. Päästökauppa on erinomainen mekanismi päästöjen vähentämiseksi eikä täydellisessä maailmassa muita mekanismeja tarvittaisikaan.

Maailma ei kuitenkaan ole täydellinen. Emme voi täällä Helsingissä jatkaa fossiilisten polttamista aivan kuin mitään ei muualla maailmalla tapahtuisi, vaan meidän on etunojassa etsittävä uusia toimintamuotoja. Kun toimimme nyt aktiivisesti uusiutuvien polttoaineiden käyttöönotossa, olemme valmiita silloin, kun päästökauppa ja kohonneet hinnat ovat tehneet  kivihiilestä ja maakaasusta kokonaan liian kalliita käyttää.

EU:n päästökauppajärjestelmässä päästöoikeuksien määrää vähennetään hitaasti mutta varmasti. Samalla niiden hinta nousee. Vielä nyt on halvempaa ostaa päästöoikeuksia 15 euron tonnihinnalla kuin vaihtaa polttoainetta. Tilanne on toinen, kun aletaan lähestyä vaikkapa 40 euron tonnihinnan rajaa. Silloin olemme pulassa, jos emme ole siihen mennessä siirtyneet uusiin polttoaineisiin.

Voimalan suunnittelu, lupien saaminen ja rakentaminen vievät aikaa vuosikausia. Siksikin on syytä toimia nyt, eikä huomenna.

Tarvitaan myös tutkimusta, missä muodossa puu parhaiten sopisi voimalaitospolttoaineeksi. Nyt tarjolla on haketta, pellettiä ja kohta myös biohiiltä. Kuinka paljon polttoon menevää puuta kannattaa käsitellä? Missä muodossa se olisi optimaalisin voimalan kattilaan? Miten biopolttoaineita voidaan kerätä Suomen metsistä ilman haittaa metsien kasvulle, monimuotoisuudelle ja virkistysarvoille?

Helsingin Energian tulee olla aktiivisesti mukana etsimässä vastauksia näihin kysymyksiin.  Kehitysohjelmassa mainitut ideat ovat ennakkoluulottomia ja toivonkin, että niihin suhtaudutaan vakavasti.

Kehitysohjelmassa mainitaan myös, että Helsingin energia osallistuu osuuksiensa mukaisesti ydinvoima- ja vesivoimainvestointeihin. Vihreä ryhmä hyväksyy nykyisten voimalaitosten uudistusinvestoinnit ja tehojen lisäykset, mutta ei kannata ydinvoiman lisärakentamista eikä uusien koskien valjastamista.

Sen sijaan on erinomaista, että kehitysohjelmassa varaudutaan tuulivoiman lisäämiseen. Suomessa on syntynyt muista Euroopan maista poikkeava erittäin kielteinen asenne tuulivoimaan. Tuulivoiman laajentumisen tielle keksitään jatkuvasti uusia esteitä, joita ei muissa maissa tunnu olevan. Pidämmekin tärkeänä, että Helsingin energia jatkaa merituulivoimaratkaisujen kehittämistä ja on samaan aikaan mukana Suomen Hyötytuuli oy:n kautta etsimässä uusia sijoituspaikkoja maatuulivoimalle.

Arvoisa puheenjohtaja,

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa Helsingin Energian kehitysohjelman hyväksymistä.

Arviointikertomus 2009: Tavoitteita on kirkastettava

Vihreiden ryhmäpuhe arviointikertomuksesta 23.6.2010

Puheen piti valtuutettu Mari Puoskari

Puheenjohtaja, arvoisat valtuutetut.

Aluksi haluan kiittää tarkastuslautakuntaa arvokkaasta työstä arviointikertomuksen laatimisessa.

Verotulojen lasku vuonna 2009 oli synkeää, mutta ymmärrettävää peilattuna yleiseen taloustilanteeseen. On hienoa, että poliittiset ryhmät ja kaupungin virkamiesjohto päättivät yhteisymmärryksessä, että muista kunnista poiketen emme tee äkillisiä leikkauksia menoissa ja palveluissa. Pidimme myös investointitason korkeana. Nämä ratkaisut ovat olleet selvästi elvyttäviä ja koko kansantaloutta tukevia.

Huolestuttavaa on se, että heikentyneestä taloustilanteesta huolimatta menomme kasvoivat 6,5 %. Tämä ei ole jatkossa mahdollista. On toki ymmärrettävää, että osa menojen ylityksistä johtui palkankorotuksista ja muuttuneesta talous- ja työllisyystilanteesta. Tällaisia kuluja ovat mm. toimeentulotukimenot ja lastensuojelu. Onneksi näiden kulujen kasvuun reagoitiin jo syksyllä, ja valmisteltaessa vuoden 2010 budjettia taantumasta aiheutuvien kulujen hoitamiseen lisättiin yli 40 miljoonaa euroa.

Verotulojen kasvu Helsingissä on ollut muita suuria kaupunkeja hitaampaa koko 2000-luvulla. Meidän on pystyttävä houkuttelemaan yrityksiä Helsinkiin ja luomaan työpaikkoja mm. karsimalla lupaviidakkoa, vahvistamalla toimitila- ja teollisuustonttien tarjontaa, parantamalla asumisen ja pienimuotoisen yritystoiminnan yhdistämistä sekä kaupungin omien tilojen ulosvuokrausta.

Tämän hetken talous- ja työllisyystilanne voisi olla huomattavasti huonompikin. Uudellamaalla työttömien osuus työvoimasta on selvästi muuta maata alempi, huhtikuun lukujen mukaan 6,9%. Tilanne on parantunut maaliskuusta.

Tulevaisuus ei silti näytä kovin kirkkaalta. Jotta voimme välttää palveluiden leikkaamisen ja kovan velkaantumisen, joudumme syksyllä pohtimaan uudelleen investointiohjelmaamme. Vihreät ovat tähän valmiita, kunhan kohteet ovat oikeat. Haluamme painottaa investoinneissa raideliikennettä. Esimerkiksi Kruunuvuoreen tarvitaan raideyhteys, Herttoniemen liikenneympyrän laajennuksesta voidaan hyvin luopua. Yhtään uutta kaupunginosaa ei voida rakentaa ilman suunniteltuja joukkoliikenneyhteyksiä tai riittäviä julkisia palveluita. Meidän on pystyttävä rahoittamaan infrainvestoinnit maan arvonnousulla. Parempi vaihtoehto on myös lykätä joidenkin asuinalueiden rakentamista hieman.

Jotkut poliittiset ryhmät ovat myös väläytelleet kulttuuri-investointien lykkäämistä. Me sanomme näille ajatuksille jo kättelyssä ei. Vihreiden mielestä lykättävät investoinnit tulee löytää ensisijaisesti kaduista ja rakennetuista edustuspuistoista, uusista vähemmän tarpeellisista toimitiloista ja kalliista liikuntapaikoista.

Myös vuonna 2009 nojasimme tukevasti Helsingin Energialta saatuihin tuloutuksiin. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa. Päinvastoin on hienoa, että valtuustot ennen meitä ovat tehneet viisaita päätöksiä, eivätkä ole luopuneet omasta energialaitoksesta, kuten monet muut kaupungit. Helsingin Energian tulevaisuus on kuitenkin auki ja näyttää siltä, että joudumme jollain aikavälillä yhtiöittämään sen. Tämä työ on syytä tehdä huolellisesti, eikä meidän pidä kiirehtiä asiassa. Myös ympäristönsuojelu asettaa haasteita Helenille. Me vihreät olemme vahvasti sitoutuneet tavoitteisiin uusiutuvan energian lisäämisestä ja päästöjen vähentämisestä. Emme hyväksy näiden tavoitteiden toteuttamiseen tarvittavien investointien lykkäämistä. Helsingin tulee tavoitella hiilineutraaliutta pystypäin.

Vuonna 2009 valtio tuli kuntia vastaan korottamalla valtionosuuksia ja laskemalla työnantajamaksuja. Tämä oli hieno ele hallitukselta. Kuten tarkastuslautakuntakin on huomauttanut, huomionarvoista on se, että 10 suurimman kaupungin valtionosuuksien keskiarvo on yli 16 % tuloista, Helsingissä taas alle 7 %. Helsingin valtionosuuksia tulee kasvattaa samaan suuntaan kuin muissa suurissa kaupungeissa.

Valtion rooliin kuntapalveluiden rahoituksessa liittyy myös merkittäviä riskejä. Kiviniemen hallituksen ohjelmaan on kirjattu, että työryhmä laatii esityksiä kuntien kehysbudjetoinnista. Pahimmillaan tämä tarkoittaa sitä, että valtion asettaa kuntien menokasvulle tiukan prosentuaalisen tavoitteen, jonka ylittäviä kuntia kuritetaan leikkaamalla valtionosuuksia. Samaan aikaan eduskunta säätää lakeja, jotka kasvattavat kuntien menoja merkittävästi. Esimerkkinä voidaan mainita terveydenhuoltolaki. Valtion ja kuntien on yhdessä pohdittava, miten julkisen talouden kestävyyttä parannetaan. Kuvatun kaltainen kehysbudjetointi on kuitenkin väärä tapa. Helsingin on syytä jatkaa edusvalvontatyötään valtionosuusjärjestelmään liittyen.

Sitovat toiminnalliset tavoitteet toteutuivat taas mallikkaasti. Monet tavoitteista ovat pysyneet samoina ja jo vuosia ja niiden saavuttaminen on lastenleikkiä taitaville työntekijöillemme. Budjetin laadinnan yhteydessä toivoisi, että virastoilta ja valtuustoryhmiltä löytyisi viisautta ja energiaa pohtia tavoitteita nykyistä ponnekkaammin. Erityisen tärkeää olisi pohtia ovatko toiminnalliset tavoitteet niitä asioita, joita valtuustostrategiassa painotetaan. Esimerkkejä löytyy vaikka millä mitalla. Jos otetaan esimerkiksi liikuntavirasto, emme ole erityisen vakuuttuneita, että meidän pitäisi mitata istutettujen kalanpoikasten määrää. Sen sijaan meidän pitäisi mitata liikuntaviraston onnistumista helsinkiläisten terveyden edistämisessä.

Esitän tässä muutamia toteutumattomia tavoitteita, joihin vihreiden mielestä olisi syytä kiinnittää huomiota. Pitkäaikaisasunnottomien määrän piti vähentyä 250:lle henkilöllä vuonna 2009. Tulos oli kuitenkin vain 108 henkilöä. Tavoite asunnottomuuden puolittamisesta on tärkeä paitsi kaupungin turvallisuuden kannalta, ennen kaikkea inhimillisestä näkökulmasta. Sosiaalisektorin raamissa tähän on onneksi varauduttu vuodelle 2011

Toinen ryhmä, joiden kohtelua kaupunginjohdon taholta olemme seuranneet kauhulla, ovat romanikerjäläiset. Uusin käänne on se, että kaupunginjohtajan asettama romanityöryhmä kuuluu keskittyvän romanien ongelmien ratkaisemisen sijaan etsimään syitä romaneja tukevan sosiaalikeskus Sataman sopimuksen irtisanomiseen ja toiminnan lopettamiseen. Kerjäläisongelman syihin on puututtava Euroopan unionissa ja kansallisesti. Suomen pitää vaatia tiukemmin, että EU puuttuu romanien kohtaamaan rasistiseen kohteluun ja syrjintään ja että köyhyyden kierre katkaistaan. Helsingin tehtävänä on kuitenkin kiinnittää huomiota romanien perusoikeuksien toteutumiseen paikallistasolla. Olemmekin pettyneitä kaupunginjohtaja Pajusen toimintaan asiassa. Kaupunki, jossa kaikilla ei ole edes kattoa päänsä päällä, ei voi ylpeillä hyvinvoinnilla ja luovuudella. Näiden kaikkein heikoimmassa asemassa olevien tilanne on hoidettava kuntoon välittömästi.

Toinen esimerkki merkittävästä toteutumattomasta tavoitteesta löytyy opetustoimesta. Olemme asettaneet tavoitteeksi, että perusopetuksen oppimistulokset ovat Helsingissä vähintään maan keskitasoa. Tätä emme ole vielä saaneet toteutettua. Samanaikaisesti opetuksen yksikkökustannukset ovat Helsingissä selvästi 20 suurimman kaupungin keskiarvon yläpuolella. Helsingin kustannuksia nostaa toki sosiaalisen segrekaation kasvu ja mm. maahanmuuttajaoppilaiden määrä, Tätä yhtälöä olisi syytä selvittää tarkasti.

Kuten monet tutkimukset osoittavat, kaupungin elinvoimaisuuden ja kilpailukyvyn turvaamiseksi on tärkeätä huolehtia riittävästä kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuottamisesta. Haluamme kohtuuhintaista vuokra-asumista pienituloisille.

Aihe, joka edelleen loistaa poissaolollaan sitovissa tavoitteissa, on ympäristöpolitiikka.

Jotta todellisia tuloksia saavutettaisiin, on vastuu strategian ympäristötavoitteiden toteuttamisesta jalkautettava asianomaisille virastoille sitovien toiminnallisten tavoitteiden muodossa. Esitänkin seuraavan ponnen:

”Kaupunginvaltuusto edellyttää, että strategiaohjelman ympäristökirjauksista muotoillaan sitovia toiminnallisia tavoitteita vuoden 2011 talousarvioon”

Kiitän vielä kaikkia kaupungin työntekijöitä hyvästä työstä vuonna 2009. Vihreä valtuustoryhmä puoltaa tilinpäätöksen hyväksymistä.