Ryhmäpuheet

Otso Kivekkään ryhmäpuhe tilinpäätöksestä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut

2014 oli ensimmäinen vuosi, jonka budjetointiin valtuustokauden alussa sopimamme strategia vaikutti täysimääräisesti. Siksi tämä tilinpäätös on merkittävä kohta seurata strategian onnistumista.

Verrattuna budjettiin 2014, viime vuonna tulot ylittivät odotukset 20 miljoonaa. Samalla käyttömenot kokonaisuudessaan alittivat  budjetin 102 miljoonalla ja investoinnit alittivat jopa 44 miljoonaa

Strategiaan kirjoitettiin: ”Velkaantumiskehitystä hidastetaan pitämällä emokaupungin käyttömenojen reaalikasvu asukasmäärän kasvun mukaisena vähennettynä vuotuisella 1% tuottavuuden parantamisen tavoitteella”

Tämä on toteutunut. Menemättä nyt tuon matematiikan sisuksiin, menot ovat kasvaneet tavoitetta vähemmän. Itse asiassa menokasvu on ollut vain kaksi kolmannesta siitä, mitä tavoite sallisi.

(lisää…)

Otso Kivekkään ryhmäpuhe budjetista

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut, ja katsojat Helsinkikanavalla.

Helsinki kasvaa. Tämän vuoden alussa asukkaita oli lähes kymmenen tuhatta enemmän kuin vuosi sitten. Ja sama toistuu joka vuosi. Valtuustokauden aikana asukasmäärä nousee Järvenpään asukasluvun verran.

Erityisesti kasvaa lasten määrä. Kymmenen vuotta sitten tapahtui käänne: vuosikymmenten ajan totuttiin siihen, että kun nuori pari saa lapsen, he muuttavat kohta Espooseen tai Nurmijärvelle. Mutta nyt he jäävätkin Helsinkiin. Alle kouluikäisten määrä kasvaa Helsingissä yli tuhannella joka vuosi. Ja nuo samat lapset alkavat nyt saavuttaa kouluiän.

Hyvät valtuutetut, Helsinki tarvitsee rohkeutta vastata tähän kasvuun. Uusille asukkaille pitää rakentaa koteja ja taloja varten tietysti myös kadut ja putket ja joukkoliikenne. Uudet asukkaat tarvitsevat myös palveluja. Tarvitsemme päiväkoteja, kouluja, leikkipuistoja ja liikuntapaikkoja. Ja tarvitsemme tilaa myös terveyskeskuksissa, koska kaikki eivät ole lapsia. Myös vanhusten määrä kasvaa tuhansilla joka vuosi.

Kaikki tämä maksaa. Jokainen uusi asukas tarkoittaa tarvetta tuhansien eurojen investoinneille, ja jokainen uusi kaupunkilainen tarkoittaa tuhansia eurojen tarvetta palveluissa.

 

Helsingillä on tähän vielä varaa. Veroprosenttimme on mannersuomen kolmanneksi alhaisin, ja kaupungilla on myös runsaasti omaisuutta. Uudet asukkaat ovat myös uusia veronmaksajia, kuluttajia, työntekijöitä ja yrittäjiä. Ja kuten kaupunginjohtaja sanoi, kaupungin tulot ovat itse asiassa ylittäneet ennusteet ja menot alittaneet ennusteet viime vuodelta.

Laajemmin talouden luvut eivät kuitenkaan anna juuri aihetta juhlaan. Vaikka Helsingissä talous voi kohtuullisesti, Suomella menee huonosti jo seitsemättä vuotta. Ja vaikka ennusteet lupaavat hienoista kasvua, se on vain kalpea aavistus luvuista jotka vielä viime vuoskymmenellä olivat normaaleja.

Kaupungistuminen, suurten kaupunkien kasvu, on Suomen talouden ehkä lupaavin parannuskeino. Tiiviimmät ja suuremmat kaupungit ovat tehokkaampia, ja synnyttävät uutta taloudellista toimeliaisuutta. Ei ole vain meidän etumme, että Helsinki kasvaa, vaan se on koko maan talouden kannalta merkittävää. Voisi sanoa, että Helsingin velvollisuus on kasvaa. Tietenkin säilyttäen oman luonteensa, meren läheisyyden ja kaupunkimetsät, joita asukkaat rakastavat. Mutta kasvaa yhtä kaikki.

Ja siksi me tarvitsemme parempaa tuottavuutta. Meidän pitää pystyä palvelemaan kasvavaa väestöä ja toivottamaan uudet asukkaat – tulivat he sitten kätilöopistolta tai rajan yli – tervetulleeksi, mutta rahakirstumme ei ole rajaton.

 

Tuottavuus on sitä, että saamme samat tai paremmat palvelut, mutta niihin tarvittava työn määrä ja käytetty raha vähenee. Se ei tarkoita karsimista, kiirehtimistä tai selkänahasta leikkaamista. Itse asiassa työntekijöiden hyvinvointi on tärkeä tuottavuustekijä, sen heikkeneminen heikentää yleensä myös tuottavuutta.

Tuottavuus tarkoittaa ennen kaikkea turhan työn välttämistä ja että ostetuista palveluista ei makseta liikaa. Vähennetään soran kuskaamista kasasta toiseen. Ihan näin konkreettisena esimerkkinä.

Kaupungin strategiaan on kirjattu tuottavuustavoite. Sen mukaan reaalimenot eivät saa kasvaa kuin väestönkasvun verran, miinus yksi prosenttiyksikkö. Se ei oikeastaan koske tuottavuutta, vaan menojen kasvua.

Se ei riitä. On hyvä tavoite, että kaupungin menot kasvavat vain hallitusti. Mutta rahan leikkaaminen mekaanisesti ei ole sama asia kuin tuottavuuden parantaminen. Jos me vain leikkaamme kuluja heikentämällä palveluita, tuhoamme niitä eväitä, jotka Helsinki tarvitsee kasvuun.

Siksi katseet pitää kohdistaa todelliseen tuottavuuden parantamiseen. Siis siihen, että voimme saada samat tai paremmat palvelut vähemmällä työllä. Tähän on olemassa keinoja. Määritellään palvelut, lasketaan niiden hinnat ja etsitään tehostamismahdollisuudet. Sitä ei voi tehdä yksinkertaisesti yhden vuoden budjettia katsomalla, vaan vaikuttavuutta täytyy seurata pidemmällä aikavälillä. Mutta se on täysin tehtävissä.

Todellinen tuottavuuskehitys ei ole leikkaamista eikä se käynnisty leikkaamisesta. Tämän haluamme välittää viestiksi budjetin valmisteluun.

 

Strategiassa sovimme myös investointikaton käytöstä rajaamaan kaupungin rahankäyttöä. Se toimikin hyvin välineenä arvioida, mitkä investoinnit ovat tärkeimpiä, ja mistä voidaan joustaa. Mutta jo nyt on nähdään, kuinka investointikatto hidastaa uusien alueiden välttämättömiä investointeja. Asuntoja rakennetaan liian hitaasti ja leikkipuistot rapistuvat käsiin ja päiväkodit täyttyvät ääriään myöten. Eikä puistoihin ole rahaa ollenkaan.

Kaupungin tavoite on kasvaa, ja kasvu vaatii investointeja. Ei voi olla niin, että päätämme rakentaa 6500 asuntoa vuodessa, mutta emme sitten rakennakaan asukkaille katuja tai kouluja. Että tyrehdytämme sen kasvun jota haluamme. Tämän budjettikierroksen yhteydessä me tarvitsemme viisautta löytää tapa tehdä ja rahoittaa ne investoinnit, joita me tarvitsemme. Tämänkin me haluamme välittää viestiksi budjetin valmisteluun.

Hyvät valtuutetut, ihmiset muuttavat Helsinkiin, koska tämä on hyvä kaupunki. Ihmiset pysyvät täällä, koska Helsinki on hyvä kaupunki. Meidän vastuumme on pitää Helsinki hyvänä myös tuleville polville. Pidetään tämä mielissä tulevaa budjettia valmisteltaessa.

Ryhmäpuhe Anni Sinnemäen puolesta

Kari_Emma_rintakuva2_webHyvät valtuutetut, hyvät ystävät

Rakkaus Helsinkiin on meitä kaikkia valtuutettuja yhdistävä tekijä. Me käytämme paljon aikaa ja energiaa paremman Helsingin puolesta. Me kaikki tässä salissa istuvat haluamme rakentaa kaupunkia, jossa ihmisten on hyvä elää.

Kotikaupunkimme muuttuu jatkuvasti- siinä missä eilen oli metsää saattaakin tänään olla uusi asuinalue, siellä missä eilen oli vanha ratapiha onkin huomenna taloja. Koko tätä suurta muutosta ajaa yksi asia: enemmän ja enemmän ihmisiä haluaa muuttaa Helsinkiin ja yhä useampi ihminen haluaa olla helsinkiläinen.

Me valtuustona olemme helsinkiläisille velkaa sen, että me teemme kaikkemme paremman Helsingin puolesta. Siksi esitän Anni Sinnemäkeä apulaiskaupunginjohtajan virkaan.

Sinnemäki on pätevä, kuunteleva ja aikaansaava johtaja. Sinnemäki on läpikotaisen helsinkiläinen. Hänellä on laaja kokemus politiikasta ja johtotehtävistä. Hän on johtanut eduskuntaryhmää ja puoluetta, eduskunnan valtiovarainvaliokunnan hallinto- ja tarkastusjaostoa. Hän on entinen työministeri, joka on vastannut Suomen työllisyys- ja kilpailupolitiikasta sekä osasta yrittäjyyspolitiikkaa. Hänen vastuulla on ollut myös useiden virastojen tulosohjaus. Valtioneuvoston ja kvartetin jäsenenä Sinnemäki on ollut mukana johtamassa Suomea.

Sinnemäki on istunut yli kolme vuotta ympäristövaliokunnassa, eli siinä valiokunnassa, joka eduskunnassa vastaa kaavoituksesta, asumisesta ja rakentamisesta. Sinnemäki tuntee Helsingin ja Helsingin päätöksenteon. Hän on toiminut valtuutettuna Helsingin kaupunginvaltuustossa vuoden 2005 alusta lähtien ja ollut myös lautakunnan puheenjohtajana. Valtuutettuna hän on ollut linjaamassa Helsingin kiinteistötoimen ja kaupunkisuunnittelun tavoitteita ja tekemässä niistä päätöksiä.

Helsingin muutosvauhti ei hidastu, päinvastoin. Ihmiset vaativat poliittisilta päättäjiltä täysin oikeutetusti läpinäkyvämpää ja parempaa toimintaa. Meidän täytyy laittaa uusi vaihde silmään Helsingin rakentamisessa. Kaupunkilaiset haluavat tulla mukaan kaupungin kehittämiseen.

Urban Helsingin esittelemä varjoyleiskaava on hieno esimerkki kaupunkilaisten voimasta. Me olemme kaikki kaupunkilaisilla töissä, ja nyt on uuden ajan aika. Annilla on kyky viedä hyvät ajatukset läpi päätöksiksi kaikkia osapuolia kuunnellen ja kaikkien kanssa neuvotellen. Se on taito, jota nyt tarvitaan.

Helsinkiläiset ansaitsevat apulaiskaupunginjohtajan, joka on kokenut, aikaansaava ja osallistava johtaja. Helsinkiläiset ansaitsevat apulaiskaupunginjohtajan, joka haluaa Helsingin parasta. Helsinkiläiset ansaitsevat apulaiskaupunginjohtajan, joka kuuntelee sekä päätöksentekijöitä että kaupunkilaisia.

Siksi Anni Sinnemäki apulaiskaupunginjohtajaksi.

Emma Kari,
Valtuustoryhmän puheenjohtaja

 

Ryhmäpuhe vuoden 2015 talousarvioehdotuksesta

Hannu Oskala, vihreä valtuustoryhmä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

Taloustieteen Nobelisti Paul Krugman kommentoi tammikuun alkupuolella Suomen talouspolitiikkaa seuraavasti:

“Suomi on tehnyt todella kovaa kiristyspolitiikka ilman minkäänlaista painetta markkinoilta. Poliitikot ovat olleet todella vastuuttomia” – “Tehkää mitä tahansa, mutta älkää ainakaan kiristäkö enempää. Älkää enää pahentako tilannetta entisestään.” (lisää…)

Ryhmäpuhe vuoden 2012 tilinpäätöksestä

Tuuli Kousa, vihreä valtuustoryhmä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut.

Aivan ensiksi haluan kiittää tarkastuslautakuntaa jälleen kerran perinpohjaisesta työstä. Tarkastuslautakunnan tehtävänä on kuntalain mukaan arvioida, ovatko valtuuston asettamat tavoitteet toteutuneet. Jo tästä syystä nyt käsillä oleva paperi on kiinnostavimpia, joka valtuutetun käsien lävitse vuodessa kulkee. Valtuutetuille käsiteltävät asiat ovat tuttuja, mutta arviointikertomus antaa uuden näkökulman kaupungin toiminnan tarkasteluun. Ennen kaikkea se seuraa sitä, miten hyvin kaupunkilaisten tahto on kaupungin käytännön toiminnassa toteutunut.

Itse tilinpäätöksestä haluan nostaa esiin joukon karuja lukuja: Kaupungin menokasvu lähes kaksinkertaistui viime vuonna, mutta tulot eivät kasvaneet samaa tahtia. Jos jotain hyvää, kunnallisverotulot kasvoivat 4 prosenttia ja kiinteistövero reilun prosentin, mutta kun yhteisöveron tuotto heikkeni samana aikana 21 prosenttia, tilanne on huolestuttava.

Kaupungin tilinpäätös osoittaa 138, 9 miljoonan euron ylijäämää, mutta vain ja ainoastaan liikelaitosten ansiosta. Ilman niitä vuoden 2012 alijäämä olisi ollut lähes 43 miljoonaa euroa. Palvelutuotantomme rahoitus on erityisen riippuvaista Helsingin energian tuloutuksesta. Tämä on kuitenkin savijaloilla seisovaa rahaa, jonka ei voida monestakin syystä edellyttää pysyvän nykyisellä tasolla.

Viime vuoden lopussa meillä oli velkaa hieman alle 2 000 euroa asukasta kohti, määrä jonka hartiamme vielä hyvin kantavat, mutta hyvinvoinnin turvaamiseksi meidän on kyettävä hillitsemään menokasvua niin, että menot eivät kasva jatkuvasti tuloja nopeammin. Hankaluus syntyy siitä, miten rakentaa samaan aikaan sekä sosiaalisesti ja ekologisesti että myös taloudellisesti kestävää kaupunkia. Sellaisen kaupungin olemme lapsillemme velkaa.

Suurimmalle osalle asukkaistaan Helsinki on vaikeasta taloustilanteesta huolimatta parempi paikka asua ja elää kuin koskaan ennen. Jotta näin olisi myös jatkossa, meidän on päättäjinä hahmotettava olennainen ja uskallettava tehdä välillä vaikeita, välillä rohkeita päätöksiä.

Nostetaan esiin muutamia keskeisiä ongelmakohtia.

Ensinnäkin: tarvitsemme lisää työtä ja koulutusta. Kaupungin toimeentulotukimenot ylittyivät viime vuonna noin 22,7 milj. eurolla, mikä kertoo jostain isommasta. Jotta Helsinki pysyy elinvoimaisena ja helsinkiläiset voivat hyvin, tarvitsemme lisää työtä.

Aloitan nuorista: Helsingissä on yli 9 000 syrjäytymisriskissä olevaa nuorta. Peräti 20 prosenttia 20–29-vuotiaista on ilman toisen asteen koulutusta.  Toistan, viidennes. Tämän joukon työura jää tilastojen perusteella 20 vuoteen, mikä on paitsi kansantaloudellisesti, myös inhimillisesti kestämätöntä. Nuorisotakuun toteuttaminen on aivan mielettömän tärkeä tavoite. Me emme saa antaa sen karata käsistämme, ja siksi onkin helppoa yhtyä huoleen paitsi ammatillisen koulutuksen myös oppisopimuspaikkojen riittävyydestä ja maahanmuuttajien suomenkielen opetuksen tarpeesta. Nuori ei syrjäydy yhdessä yössä ja siksi erityisesti lapsiperheiden köyhyys ja tukiverkostojen vähäisyys kannattaa ottaa vakavasti päätöksenteossa.

Ja sitten kypsässä iässä oleviin: Helsinki näyttää omilla toimillaan työnantajana hyvää esimerkkiä: kaupungin palveluksessa olevien työurat pitenevät.  Toivottavasti myös maan hallitus tai viimeistään seuraava hallitus hoitaa myös oman tonttinsa ja ryhtyy toimiin eläkeiän nostamiseksi, koska se on valitettavasti asia joka ei ole tämän valtuuston käsissä.

Ongelmakohta kaksi: Asumisen kalleus on yhä vakavampi ongelma. Helsinki kasvaa, mutta asuntotuotanto ei pysy perässä. Ostin ensimmäisen yksiöni ollessani 24-vuotias opiskelija, pankkilainalla 100 tuhannella eurolla. Nyt samalla rahalla ei saisi samasta kaupunginosasta puoltakaan siitä asunnosta. Myös perheasuntojen hinnat karkaavat ihmisten ulottumattomiin, ja nyt puhutaan työssäkäyvästä keskiluokasta. On järjetöntä, että helsinkiläiskaksion hinnalla saisi talon paitsi melkein mistä vaan Suomen kunnasta myös joistain maailman metropoleista.

Tarkastuslautakunta huomauttaa aivan oikein, että asuntotuotantoa on sujuvoitettava. Kaavaprosessia on kevennettävä ja kaavamääräyksiä väljennettävä. Vihreä valtuustoryhmä aloittaisi tarpeettomista väestönsuojista ja ennen kaikkea parkkipaikkanormista: Helsinkiläisten autoton enemmistö maksaa siitä asunnoissaan kovan hinnan. Seurauksena Helsinki kaavoittaa tehottomasti ja menettää verotuloja naapurikuntiin.

Kaavavaiheen ratkaisuilla on suuri vaikutus alueen ja rakennusten lopullisiin investointi- ja käyttökustannuksiin, ja kuten kaupunginhallituskin lausunnossaan toteaa, meidän pitää varmistaa ettei kaavoista tule liian kalliita toteuttaa. Hyvä esimerkki kalliista suunnittelusta on Koivusaaren kaava, jossa 100 miljoonan arvoinen kansi moottoritien päälle siirsi koko hankkeen hamaan tulevaisuuteen. Ilman kallista monitasoratkaisua Koivusaaren rakentaminen voitaisiin aloittaa kannattavasti vaikka huomenna.

Kolmas räikeä ongelmakohta on sellainen, jonka luulisi kiinnostavan valtuustoa aivan erityisesti. Demokratian, kaupungin johtamisen ja kuntalaisten tahdon toteutumisen kannalta on hyvin huolestuttavaa, että  talousarvion 101 sitovasta toiminnallisesta tavoitteesta toteutui vain 77 – eli 76 prosenttia. Jokainen sitova tavoite on tiukkojen, demokraattisten neuvottelujen tulos. Onko niin, että esitämme epärealistisia tavoitteita, vai niin, että toiminnallisia tavoitteita ei kunnioiteta tarpeeksi kaupungin virkamiesjohdossa?

Erityisesti ilmasto- ja liikenneasioissa pärjäsimme huonosti. Sitovista tavoitteista jäätiin selvästi mm. seuraavissa kategorioissa: ”kaupunkirakennetta eheytetään ilmastonmuutokseen vastaamiseksi”, ”liikennejärjestelmää kehitetään kestävien liikennemuotojen edistämiseksi” ja ”liikennejärjestelmää kehitetään pääosin raideliikenteeseen perustuen joukkoliikenteen palvelutasoa nostamalla sekä kävely- ja pyöräilymahdollisuuksia lisäämällä”. Vastaavasti rakentamispalvelun tavoitteena oli vähentää energian kokonaiskulutusta 2 prosentilla, mutta kulutus päinvastoin kasvoi 13,4 prosentilla. Lastemme tulevaisuuden kannalta väitän, että nämä olisivat melkeinpä niitä kaikkein keskeisempiä tavoitteita.

Lopuksi ja samasta aiheesta jatkaakseni: millään edellämainitulla ei ole juuri merkitystä, ellei tulevaisuus ole ekologisesti kestävällä pohjalla. Olemme juuri valtuustostrategian yhteydessä sitoutuneet vähentämään hiilidioksidipäästöjämme 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Tämä edelleen varsin maltillinen tavoite ei todellakaan nosta meitä edelläkävijöiden joukkoon, mutta kannustaa toivottavasti parantamaan energiatehokkuutta ja vähentämään päästöjä. Liian usein tuntuu, että olisi käynnissä joku muka tulenpalavampi kriisi, joka lykkää maapallon pelastamista.

Arvoisa puheenjohtaja, näiden huomioiden saattelemana vihreä valtuustoryhmä puoltaa vuoden 2012 tilinpäätöksen hyväksymistä.

Ryhmäpuhe strategiaohjelmasta vuosiksi 2013-2016

Emma Kari
vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja

Arvoisa puheenjohtaja,

Helsinkiin halutaan muuttaa, koska tämä on oikea kaupunki. Oikeassa kaupungissa koulu on lähellä, ratikalla pääsee harrastuksiin ja metrolla töihin. Hyvässä Helsingissä ystävät löytyvät lähikahvilasta tai leikkipuistosta, eikä lähimetsään mennäkseen ei tarvita autoa.

Me haluamme, että Helsingissä rakentaa urbaania kaupunkia kaupunkilaisille ja siihen nyt käsiteltävä valtuustostrategia tähtää. Rakentamistavoitetta kasvatetaan ja samalla kun kaupunkia tiivistetään, myös luonnon monimuotoisuutta lisätään ja Helsinkiin perustetaan metsäinen suojeluverkosto.

Vihreiden pitkäaikainen tavoite asumisen hintojen laskemisesta etenee, sillä autopaikkojen kustannukset tullaan kohdistamaan paremmin niiden käyttäjille. Nykyinen autopaikkanormi on kallis, epäoikeudenmukainen ja aikansa elänyt järjestelmä. Autopaikkojen kustantamista yhteisestä kukkarosta perustellaan lapsiperheiden tarpeilla, vaikka samalla nostetaan asuntojen hinnat niin korkeiksi, ettei monilla lapsiperheillä ole niihin varaa.

Liikennepolitiikassa mennään kokonaisuudessaan vihreään suuntaan. Pyöräilynedistämisohjelmaa viedään eteenpäin ja raitioliikennettä parannetaan poikkihallinnollisella ratikkaprojektilla. Tavoitteena on nyt kasvattaa kävelyn, pyöräilyn ja joukkoliikenteen osuutta liikenteestä jopa prosenttiyksiköllä vuosittain. Tämän valtuustokauden aikana liikennehankkeista priorisoidaan tätä tavoitetta tukevia investointeja. Vihreät ovat tyytyväisiä myös siihen, että joukkoliikenneinvestoinnit on pääosin rajattu investointikaton ulkopuolelle.

Strategiaesitys asettaa uuden yleiskaavan tavoitteeksi energiatehokkaan kaupunkirakenteen. Kun vanha valtuusto vielä puoli vuotta sitten torjui vihreiden esityksen päästötavoitteiden tiukentamisesta, olemme nyt sitoutumassa vähentämään hiilidioksidipäästöjämme 30 prosentilla vuoteen 2020 mennessä. Me tiedämme hyvin, ettei tämä tavoite nosta Helsinkiä ilmastonmuutosta torjuvien kaupunkien etujoukkoon. Meidän onkin jatkuvasti etsittävä tapoja parantaa energiatehokkuutta ja leikata päästöjä.

Me emme halua jättää velkaamme lastemme maksettavaksi. Strategia ei vie kohti paniikkisäästämistä, mutta meidän on pystyttävä katsomaan entistä tarkemmin, että käytämme kaupunkilaisten verorahoja parhaalla mahdollisella tavalla. Tällä kaudella meidän on oltava valmiita entistä tarkempaan taloudenpitoon ja pystyttävä tekemään asioita entistä paremmin.

Tästä paremmin tekemisestä on jo hyviä esimerkkejä. Helsingin kaupungilta eläkkeelle jääneiden keski-ikä on noussut kahdella vuodella ja sairauspoissaolot ovat vähentyneet. Uusi varhaiskasvatusvirasto toimii puolet pienemmällä hallinnolla kuin muut virastot keskimäärin. Se, että mietimme rahankäyttöä entistä tarkemmin, ei tarkoita sitä, että meillä on yhtäkään lastenhoitajaa tai opettajaa liian vähän.

Samalla kun mietimme uudestaan tilojen käyttöä ja toiminnan tehostamista, meidän on mietittävä uudestaan myös demokratian toimimista. Strategiassa linjataan, että Helsingin johtamisjärjestelmä tullaan uudistamaan kokonaisuudessaan ja uusi johtamisjärjestelmä otetaan käyttöön seuraavan valtuustokauden alussa. Tällöin kaupunginjohtajiston kokoonpanon on vastattava kunnallisvaalien tulosta ja luottamushenkilöiden toimintamahdollisuuksien on oltava nykyistä paremmat.

Me emme halua, että helsinkiläiset lapset kasvavat luokkayhteiskunnassa. Helsingissä eriarvoistuminen alkaa jo kohdussa ja jatkuu läpi elämän. Lähes joka kymmenes lapsi on lastensuojelun asiakkaana. Pienten helsinkiläisten mahdollisuuksiin vaikuttaa entistä enemmän se, mihin kaupunginosaan ja sosiaaliluokkaan hän syntyy.

Kun rahaa on käytössä vähemmän, se on käytettävä siellä, missä tarve on suurin. Eriarvoistumisen estämisen kannalta on hyvä, että strategia laajentaa positiivisen diskriminaation ja ennaltaehkäisyn periaatetta. Niissä kouluissa, joissa on eniten tukea tarvitsevia oppilaita, on oltava parhaat resurssit tuen tarjoamiseen. Nuorten yhteiskuntatakuun toteuttamisen ja nuorten syrjäytymisen vähentämisen tulee näkyä kaikessa Helsingin päätöksenteossa.

Olisimme toivoneet, että muiden ryhmien halu panostaa lapsiperheiden eriarvoistumisen estämiseen olisi ulottunut myös raamibudjettineuvotteluihin. Olimme pettyneitä siihen, ettei halua koulujen ja lapsiperheiden tukemiseen riittänyt intoa rahankäytöstä päätettäessä ja nyt esimerkiksi tokaluokkalaisten iltapäiväkerhotoimintaa ei ole mahdollista toteuttaa.

Lastensuojelussa puhutaan mielellään ennaltaehkäisystä. Helsingin kaupungilla työskentelee lastensuojelutyössä yli tuhat ihmistä, kun taas perheiden ongelmia ennalta ehkäisevässä neuvola- ja perhetyössä sekä perheiden erityispalveluissa on puolet vähemmän työntekijöitä. Rahankäytössä ennaltaehkäisy ei siis näy.

Alueilla, joilla lastensuojelun tarve on suurin, on tarjottava perheille parhaat tukiverkostot. Neuvotoiminnassa tullaan nyt panostamaan erityistä tukea tarvitseviin alueisiin ottamalla käyttöön odotusaikainen kotikäynti. Näin tukiverkosto on valmiina ja mahdollisiin ongelmiin pystytään varautumaan jo ennen lapsen syntymistä.

Myös perhetyö- ja neuvolatoimintaa tullaan yhdistämään siellä, missä tarve ennaltaehkäisyyn on suurin. Terveysasemien toiminnan uudistamisen yhteydessä olisi hyvä miettiä, voitaisiinko Helsingissä kokeilla perhekeskuksia. Jos sekä neuvolapalvelut, perhetyö että lapsiperheiden kotipalvelu löytyisivät saman katon alta, olisi ongelmien ennaltaehkäisy helpompaa. Perheitä tukemalla sekä torjumalla lasten ja nuorten syrjäytymistä voimme pysäyttää Helsingin eriarvoistumisen.

Arvoisa puheenjohtaja,

Vihreä valtuustoryhmä kannattaa strategiaohjelman hyväksymistä.

Ryhmäpuhe vuoden 2014 talousarvioehdotuksen valmistelusta

Emma Kari, vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja

Arvoisa puheenjohtaja,

Vihreät haluaa alkavalla valtuustokaudella tehdä talouspolitiikkaa, jolla emme jätä velkoja lastemme maksettavaksi.

Ensinnäkin: emme halua olla tekemässä helsinkiläisten palveluita huonontavia leikkauksia. Meillä ei ole mitään syytä toistaa niitä virheitä, joita aikaisemmin on tehty. Huono säästäminen tulee kalliiksi.

Toiseksi: haluamme investoida ympäristön ja ihmisten kannalta kestävämmän Helsingin rakentamiseen. Emme halua jättää päästöjä, homehtuvia rakennuksia tai huonoa kaupunkirakennetta tulevien helsinkiläisten taakaksi.

Kolmanneksi: haluamme kantaa vastuuta jokaisesta veroeurosta. Helsinki tuhlaa tällä hetkellä rahojaan raskaisiin rakenteisiin ja kankeisiin käytäntöihin. Tänään otettu laina on maksettava takaisin. Jatkuvan, liian kovan menokasvun sijaan voimme tehdä asioita paremmin.

Arvoisa puheenjohtaja,

Läpi viime valtuustokauden vihreä valtuustoryhmä keskittyi aiempien, huonojen leikkausten purkamiseen. Niitä tehtiin 2000-luvun alussa helsinkiläisiin kouluihin. Luokkakokomme olivat paisuneet liian suuriksi. Viime kaudella saimme luokkakoot pienentymään ja tästä meidän on syytä olla ylpeitä.

Toinen asia, johon päätimme käyttää lisää rahaa, oli joukkoliikenteen parantaminen ja lippujen hintojen pitämiseen edullisina. Helsingin julkinen liikenne on koko maan edullisinta ja kaupunkilaiset ovat siihen tyytyväisiä. HSL:n perustaminen on myös esimerkki hyvästä rakenteellisesta uudistuksesta.

Vihreä ryhmä haluaa keskittyä siihen, että myös tällä kaudella pidetään huolta pienimmistä ja rakennetaan kestävää kaupunkia. Me emme halua, että helsinkiläiset lapset kasvavat luokkayhteiskunnassa. Vahvistamalla perhetyötä neuvoloissa voimme tukea perheitä ja ehkäistä mahdollisia ongelmia. Paras tapa arvioida budjettimme onnistumista on katsoa, miten hyvin onnistumme torjumaan eriarvoistumista Helsingissä.

Pyörätieinvestointeja kannattavampia investointeja saa hakea. Kaupunki on itse todennut pyöräilyinvestointien hyöty-kustannussuhteen olevan huikea. 20 miljoonan euron investoinnilla pyöräilyyn saadaan yli 150 miljoonan hyöty. Vaikuttavuus on moninkertainen esimerkiksi tavanomaisiin liikennehankkeisiin verrattuna.

Joukkoliikenteen käyttöä lisäävät raidehankkeet on saatava käyntiin nopeasti. Hyvä tapa lisätä joukkoliikenteen matkustajamääriä on parantaa poikittaisliikennettä. Ei ole mitään kunnon syytä sille, miksi Raide-Jokerin Helsingin osuuden rakentamista ei voisi aloittaa jo ensi vuonna.

Arvoisa puheenjohtaja,

Helsinki ei ole syöksykierteessä, jonka takia nyt olisi paniikkiratkaisujen aika. Hyvää kaupunkia ei rakenneta jättämällä homeiset koulut korjaamatta tai tekemällä uusista asuinalueista huonoja.

Vihreät ovat olleet aikaisemminkin valmiita tarkastelemaan investointisuunnitelmia kriittisesti. Tähän olemme valmiita myös nyt.

Meistä ei ole järkevää rakentaa helikopterikenttää Hernesaareen yritystueksi kahdelle yritykselle, varsinkin kun samalla hinnalla saataisiin Helsinkiin kaikkia kaupunkilaisia palveleva Keskustakirjasto. Yhtä viisaalta kuulostaa Hakaniemen torin repiminen auki kaupungin rahoilla parkkihallihankkeella, jonka yksityiset toimijat olivat jo todenneet huonoksi investoinniksi. Toivomme, että myös salin oikealla laidalla ollaan valmiita tunnustamaan tosiasiat ja luopumaan taloudellisesti järjettömistä investoinneista.

Samalla me toivomme, että myös salin vasemmalla laidalla otetaan todesta se, etteivät menot voi loputtomasti kasvaa nopeammin kuin tulot. Me emme halua jättää velkaamme lastemme maksettavaksi. Vaikka uudistaminen on vaikeaa, meidän on pystyttävä katsomaan entistä tarkemmin, että käytämme kaupunkilaisten verorahoja parhaalla mahdollisella tavalla. Tällä kaudella meidän on oltava valmiita entistä tarkempaan taloudenpitoon. Ikääntyvän ja kasvavan kaupungin täytyy tälläkin kaudella palkata lisää työntekijöitä, mutta menojen kasvu ei voi jatkua yhtä nopeana kuin aikaisemmin.

Taloustilanteen korjaaminen vaatii ennen kaikkea rakenteellisia uudistuksia. Satunnaisten leikkausten sijaan käsien siirtäminen hallinnosta palveluihin on nyt tarpeen.

Olemme kyllästyneitä kuulemaan ehdotuksia siitä, että taloustilanteen takia leikkipuistotädeistä voidaan luopua tai kaduilla tehtävä lähisosiaalityö voidaan lakkauttaa, kun meille ei samalla kyetä tuottamaan mitään todellisia ehdotuksia hallinnon tehostamisesta.

Arvoisa puheenjohtaja,

Pienet ja keskisuuret yritykset ovat luoneet valtaosan Helsingin työpaikoista viimeisten kymmenen vuoden aikana. Tuoreen yritysbarometrin mukaan nämä yritykset suhtautuvat talouden kehitykseen aikaisempaa positiivisemmin. Juuri pk-yritysten toimintamahdollisuuksien parantaminen on järkevää työllisyys- ja elinkeinopolitiikkaa.

Ollakseen kiinnostava ja hauska, kaupungin on hieman rentouduttava. Myös hallinnossa on osattava ottaa uudet ideat vastaan. Meillä ei ole varaa lannistaa yrittäjiä turhalla byrokratialla ja ikuisuuksiin venyvillä lupaprosesseilla. Kahvivaunut, pienet putiikit ja katutapahtumat tekevät kaupungistamme elävän. Ne tekevät Helsingistä kaupungin, johon halutaan investoida matkustaa ja muuttaa asumaan.

Ryhmäpuhe Asumisen ja siihen liittyvän maankäytön ohjelmasta

Vihreiden ryhmäpuhe Asumisen ja siihen liittyvän maankäytön ohjelmasta:
Kohti kohtuuhintaista asumista

Valtuusto 29.8.2012
Elina Moisio, Vihreä valtuustoryhmä

Puolueet eivät kehitä helsinkiläisten asumista sulassa sovussa. Tässä ohjelmassa on luettavissa puolueiden merkittävästi erilaiset näkemykset siitä mikä on oleellista. Näkemysten yhteensovittaminen ei ollut helppoa, niin kaukana ne olivat toisistaan.

Eniten eroavaisuuksia puolueiden välillä on siinä, millaisia asuntoja kaupunkiin lähivuosina tulisi tehdä. Vihreiden mielestä kaikkein oleellista on kohtuuhintainen asuminen. Kaiken toiminnan kaupungissa pitäisi tähdätä siihen, että nykyisten ja tulevien helsinkiläisten asuminen olisi edullisempaa.

Vihreiden mielestä kaupunkiin pitäisi tuottaa enemmän ara-vuokra-asuntoja tavallisille ihmisille. Nykyään niitä syntyy noin 500 vuodessa. Olen tyytyväinen, että tässä ohjelmassa tavoite nostetaan 750:een vuodessa. Tämän pitää olla ehdoton minimi.  Vihreiden mielestä tavoite voisi olla korkeampikin, sillä nämä asunnot ovat monelle ainoa mahdollinen tapa asua kalliissa kaupungissa. Niissä asuu työssäkäyviä ihmisiä, sairaanhoitajia ja opettajia. Samalla kun uutta rakennetaan, on olemassa olevasta vuokra-talokannasta pidettävä kiinni. Sääntelystä vapautuvien ara-vuokra-asuntojen käyttötarkoitusta ei tule muuttaa.

Helsinki tulee seuraamaan tarkasti seudun muiden kuntien tuotantoa. Niiden tulee tuottaa yhdessä sovittu määrä ara-vuokra-asuntoja. Yhteisvastuullisuus on tärkeää, mutta Helsinki vastaa asumisen kalleudesta ja tuotannon puutteesta helsinkiläisille.

Kun lasketaan yhteen ohjelman tavoite vuokra-asuntojen tuotannolle, saadaan luvuksi 2000. Se on sama kuin voimassa olevassa ohjelmassa. Opiskelija- ja nuorisoasuntotavoite voisi olla vielä korkeampi, koska Helsingin pitää jatkossakin olla nuorten ja opiskelijoiden kaupunki. Myös muiden erityisryhmien tuotannosta on huolehdittava.

Ohjelmaan kirjattiin, että kaavoituksella parannetaan kohtuuhintaisen asumisen edellytyksiä. Minulle tämä merkitsee myös sitä, että sääntelemättömän asuntotuotannon kustannuksia pyritään suitsimaan omin keinoin ja myös valtion kanssa vuoropuhelussa.  Myös ATT:n roolin korostaminen tähtää tähän tavoitteeseen.

Tavoitetta tukee osaomistus- ja asumisoikeusasuntojen sekä hitas-asuntojen tuotanto. Hitas- järjestelmässä on puutteensa. Sen valuvikoja tuleekin aktiivisesti korjata. Se on kuitenkin monelle perheelle ainoa mahdollisuus kohtuuhintaiseen perheasumiseen. Siksi järjestelmä on vihreiden mielestä säilytettävä. Säädeltyä tuotantoa kannattaa kuitenkin suunnata sinne, missä säätelyllä on merkitystä. Teen aiheesta ponnen:
PONSI: Kaupunginvaltuusto edellyttää että Hitas-tuotantoa suunnataan erityisesti alueille, joilla hitassäännöstelyllä on vaikutusta.

Kohtuuhintaiseen asumiseen päästään vain, jos pysäköintipaikattomien ja vähäautoisten kortteleiden rakentaminen tehdään mahdolliseksi. Jatkossa myös kustannukset kohdennetaan paremmin suoraan autopaikkojen käyttäjille. Tästä ohjelmassa on nyt ensimmäistä kertaa sitovat ja pysyvät kirjaukset. Erityisen iloinen olen siitä, että täydennysrakennuskohteissa kohtuullistetaan autopaikkojen rakentamista.

Kaupunki tiivistyy ja lisää hyviä täydennysrakennuskohteita tarvitaan. Kaupunkiin saadaan lisää rakennusmaata, kun kaupungin keskeiset sisäänajoväylät muutetaan kaupunkibulevardeiksi. On hyvä, että kaupunkisuunnitteluvirastossa on tartuttu ajatukseen ja tällä hetkellä on meneillään selvitys aiheesta. Odotamme selvityksen myös johtavan konkreettisiin toimenpiteisiin. Kun vilkkaasti liikennöityjen väylien varrelle rakennetaan, on huolehdittava asuntojen terveellisyydestä. Melu- ja hiukkasongelmat tulee ratkaista kaikessa rakentamisessa kaupungissa.

Me vihreät toivotamme tervetulleeksi uudet asumisratkaisut ja erityisesti asukaslähtöiset konseptit. Ryhmärakennuttaminen ja -rakentaminen on kasvattamassa suosiotaan ja sitä tukemaan tarvitaan kaupungin neuvontaa. Myös asumisneuvojatoimintaa pitää kehittää. Erityisesti maahanmuuttajataustaiselle väestölle, nuorille, lapsiperheille ja ikääntyneille täytyy olla tarjolla enemmän apua asumisessa. Kaupunki kaipaa myös entistä vahvempaa vuokralaisdemokratiaa.

Kaupunki rakentaa lähivuosina paljon uusia alueita. Uusilla asuinalueilla täytyy olla aivan ensimmäisenä viihtyisä kävely-ympäristö, toimiva joukkoliikenne ja pyöräreitit. On hyvä, että ohjelmaan kirjattiin vihreiden toimesta se, että pyöräpaikkanormia käytetään. Tässä työssä vanhoja asuinalueita ei saa unohtaa. Niiden pyöräilyolosuhteissa on vielä paljon parannettavaa. Pyöräilyn edellytykset ovatkin olennainen osa asumisen suunnittelua ja kaupungin tiivistämistä. Teen asiasta ponnen.

PONSI: Tämän ponnen hyväksyessään valtuusto kiirehtii pyöräväylien rakentamista pääkaduille tavoiteverkon mukaisesti

Asumisella on suora yhteys ilmastonmuutokseen. Kaikessa rakentamisessa pitää vihreiden mukaan pyrkiä kohti nollaenergiarakentamista. Puurakentaminen ja uusiutuvien energialähteiden käyttö on tulevaisuutta. Tätä päivää on jo nyt viherkattorakentaminen. Siksi ohjelmaan kirjattiin, että Helsingissä edellytetään viherkattorakentamista. Ei toki joka paikkaan, mutta aina kuin vain mahdollista.

Arvoisa puheenjohtaja, vihreä valtuustoryhmä puoltaa ohjelman hyväksymistä.