blogiarkisto

Artikkelit vuosilta 2003-2011 (eli ennen viime kunnallisvaalikampanja-aikaa)

Osallistuvaa demokratiaa

Kaupunginhallituksen asettama Demokratia-ryhmä on saanut työnsä päätökseen ja loppuraportti on lähetetty kaupunginhallitukselle. Viimeisessä kokouksessa keskusteltiin siitä, kuinka raportti saataisiin kaupunkilaisten keskusteltavaksi ja kommentoitavaksi. Kaupunkilaisten palaute tässäkin asiassa on arvokasta. Arvokkaamaa olisi kuitenkin saada kaupunkilaiset mukaan niiden oikeiden asioiden tekoon ja päätöksiin. Osallistuvan demokratian kehittäminen on tärkeää, mutta oleellisinta ei ole keskustelu osallistuvasta demokratiasta vaan itse osallistuminen.

Liian usein asukkaan ääni häviää kaupungin koneistoon. Olen valtuutettuna usein neuvonut, mihin kannattaisi olla yhteydessä jostakin yksittäisestä asiasta. Organisaatio on niin muhkea, että tällainen kolmannen kauden valtuutettu hädin tuskin tietää mikä on oikea osoite. Kuinka sen voisi tietää kaupunkilainen, joka on kenties kiinnostunut yhdestä yksittäisestä asiasta. Asiasta, joka voi olla organisaatiolle pieni, mutta asukkaalle erittäin merkittävä. Palautteen antaminen pitäisi olla helppoa ja koneiston tehtävä olisi ohjata palautteet, ideat ja kysymykset oikeaan osoitteeseen. Kaikki helpohkoilta vaikuttavat palautekanavat eivät nykyisin toimi lainkaan. Olen joskus huvikseni lähettänyt viestejä virastojen palautepostiin, enkä ole saanut minkäänlaista vastausta.

Kaupunkilaisilla on usein hyviä ideoita ja monesti jopa tarmoa niiden toteuttamiseen. Toisinaan kaupungin virkamiehistö tuntuu tekevän kaikkensa, että asiat eivät etene. Kuinka hankalaa voi olla esimerkiksi koirapuiston saaminen kaupunginosaan, jossa sellaista ei ole? Ja onko täysin mahdotonta löytää paikkoja kivoille kahviloille jollaisia kaupunkilaisetkin haluavat?

Usein pienten asioiden päättämistä väheksytään. Halutaan pitäytyä suurissa linjauksissa ja välttää puistonpenkeistä ja jalkakäytävän kivetyksistä keskustelemista. Entäs sitten kun puistonpenkeistä tulee yksinistuttavia, jotta matkalla väsähtäneet eivät niissä nukkuisi? Tai riukuja, joilla ei voi edes istua? Ja kun katukivetyksiä rakennetaan niin, että pyörällä ei voi niitä ylittää? Tällaisissa tilanteissa monella asukkaalla olisi kyllä painava sanansa sanottava, eikä näitä päätöksiä pidä piilottaa suurempien linjausten alle tai antaa yksittäisen viranhaltijan ratkaistavaksi.

Edustuksellinen demokratia on hyvä asia. Meillä valtuutetuilla on velvollisuus olla kiinnostunut kaikista päätettäväksi tulevista asioista. Asukkailla on oikeus käydä äänestämässä ja sen jälkeen jättää organisaatiouudistukset ja strategiat valittujen edustajien harteille. Kaikkien ei tarvitse olla kiinnostuneita kaikista asioista.Silloin kun johonkin asiaan haluaa vaikuttaa tai vaikka jotain toteuttaa, siihen pitää olla helpot reitit. Yksittäinen mielipide ei aina muuta päätöksiä, mutta se ansaitsee tulla huomioiduksi.

Sanna Hellström

kaupunginvaltuutettu, yliopistonlehtori, ELT

Vihreät sai tavoitteensa läpi Helsingin budjetissa

Tiedote 29.10.2011

Vihreät sai tavoitteensa läpi Helsingin budjetissa

Helsingin kaupunginhallitusryhmät sopivat tänään ensi vuoden talousarviosta. Budjettisopu sisältää Vihreiden keskeiset tavoitteet.

– Helsingin budjetissa panostetaan lapsiin, vanhuksiin,  joukkoliikenteeseen, pyöräilyyn ja kulttuuriin. Tällä budjetilla peruskorjataan homekouluja ja parannetaan lastensuojelun ennaltaehkäisevyyttä. Erityistä tukea vaativiin kouluihin ja päiväkohteihin lisättiin rahaa. Ammatillisissa oppilaitoksissa ja lukioissa opiskelun keskeyttämisten vähentämiseksi varattiin määrärahaa, iloitsee Helsingin Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja ja Ville Ylikahri.

Budjetti kehittää liikennettä oikeaan suuntaan. Joukkoliikenteen lippujen hintojen nousu pidetään liikenteen kustannustason noususta huolimatta kohtuullisena. Pyöräilyä edistetään ja Kruunuvuoren joukkoliikennesiltaan varaudutaan.

Helsingin Vihreät iloitsee myös kulttuuriavustusten tuntuvasta nostosta.

– Tällä parannetaan erityisesti kulttuurin vapaan kentän toimijoiden asemaa, toteaa kaupunginhallituksen jäsen Johanna Sumuvuori.

Lisätietoja:

Ville Ylikahri, puh. 041-516 5671 ville.ylikahri@vihreat.fi

Johanna Sumuvuori, puh. 050 512 1629 johanna.sumuvuori@valtuusto.hel.fi

Lisää asiakasnäkökulmaa sosiaali- ja terveyspalveluihin!

Lisää asiakasnäkökulmaa sosiaali- ja terveyspalveluihin!

Sosiaali- ja terveystoimen yhdistämisselvityslausunto on puhuttanut sosiaali-, terveys-, opetuslautakunnissa. Asiakaslähtöisyys, hoitoketjujen toimivuus ja resurssien jaon järkevyys puoltavat yhteistä sosiaali- ja terveysvirastoa. Palvelujen osaoptimointi tiukassa taloustilanteessa vähenisi. Vanhusten pallottelu luukulta toiselle loppuisi. Näin Vantaalla ja Espoossakin on onnistuttu tekemään sosiaali- ja terveystoimen yhdistyttyä jo 1990-luvulla. Helsingissä yhdistetty virasto ei olisi merkittävästi nykyisiä sosiaalivirastoa suurempi.

Suurimpia hyötyjiä olisivat erityisesti vanhukset ja lastensuojelun asiakasperheet, jotka saisivat varhemmin tukea. Suurin osa lastensuojelun sijoitusten taustoista liittyy päihteiden liikakäyttöön ja mielenterveysongelmiin. Jo neuvolassa voitaisiin näissä ongelmiin tulla paremmin apuun, jolloin myös huostaanottotarve voisi vähentää. Inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.

Päivähoidon hallinnollinen sijainti mietityttää myös. Yhtenä vaihtoehtona on ollut myös siirtää suomenkielisen varhaiskasvatuksen 5600 työntekijää ja noin 350 miljoonaa euroa omaan yksikköönsä sivistystoimen apulaiskaupunginjohtajan alaisuuteen. Mielestäni varhaiskasvatuksen kannattaisi olla opetustoimen hallinnossa perusopetuksen ja toisen asteen koulutuksen kanssa rinnakkaisena ja tasavertaisena – ei alisteisena. Subjektiivisen päivähoito-oikeuden saamisen jälkeen varhaiskasvatus on yhtä paljon – tai vähän – sosiaalipalvelua kuin peruskoulukin. Koulun aloitusikää ei kuitenkaan pidä alentaa eikä esiopetusikäisiä siirtää koulujen asfalttipihoille. Sen sijaan päivähoitoikäisten tukeminen kehityksen ongelmissa ja kielivaikeuksissa on paras aloittaa jo paljon nykyistä aiemmin.

Sosiaali- ja terveystoimen yhteinen virasto ja lautakunta voivat aloittaa yhtaikaa kunnallisvaalien jälkeen vuonna. 2013. Mikäli valtuusto tänä syksynä hyväksyy linjauksen, niin vuoden 2012 aikana suunnitelmaa hiottaisiin tiiviisti oman henkilöstön ja yhteistyökumppanien, kuten järjestöjen kanssa.

Lausunnossa kysyttiin kantaa myös tukipalvelujen, kuten siivouksen ja ruokapalvelujen, ulkoistamiseen. Ennen kuin näistä edes kannattaa keskustella, on tiedettävä liikelaitosten tulevaisuudesta paljon nykyistä enemmän.  Hallintoa ei kannata uudistaa vain hallinnollisten laatikkoleikkien vuoksi, vaan asiakaslähtöisyyden lisäämisen takia.

Yksi loppumetrien kysymys todennäköisesti onkin voiko lääkärin esimiehenä olla joku muu kuin lääkäri? Ja löytyykö tarpeeksi luottamuspaikkoja myös pienten puolueiden edustajille? Toivottavasti näihin asioihin löytyy ratkaisu, jotta asukkaat voivat jatkossa saada Helsingissä parempaa palvelua.

Sirkku Ingervo

erityisopettaja,opinto-ohjaaja
sosiaalilautakunnan puheenjohtaja
kaupunginvaltuutettu, Vihreät
Käpylä

Lähiöiden koulut tarvitsevat lisätukea kiintiöiden sijaan

Helsingin vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajan Ville Ylikahrin mielestä koulujen ongelmat niillä alueilla, joilla on paljon maahanmuuttajia, pitää ottaa vakavasti. Oppilaiden kiintiöiminen ei kuitenkaan ole ratkaisu.

Ne koulut, joissa on paljon oppimisvaikeuksia, saavat jo nyt kaupungilta erityistä rahaa, jonka avulla koulujen eroja voidaan tehokkaasti tasata. Vihreiden esityksestä rahaa ollaan lisäämässä ensi vuonna tuntuvasti. Tällä rahalla voidaan esimerkiksi pienentää opetusryhmiä ja palkata koulunkäyntiavustajia.

– On tärkeää, että kaupunki ottaa oppilaiden taustan huomioon jakaessaan rahaa kouluille, sanoo Ylikahri. Maahanmuutto on vain yksi tekijä, joka erottelee kouluja. Lisäresursseja tulee jakaa kaikkiin kouluihin, jotka sitä tarvitsevat.

Yhtä tärkeää on rakentaa kaupunkia tasapuolisesti. Vihreiden mielestä on ensiarvoisen tärkeää pitää kiinni tavoitteesta rakentaa kaikkiin kaupunginosiin tasapuolisesti vuokrataloja, omistusasuntoja ja asumisoikeusasuntoja. Tällöin myös eri koulut kehittyvät tasapuolisesti.

– Maahanmuuttajakiintiöiden esittäminen on yksinkertaistettu ratkaisu ongelmiin. Kiintiöt ovat kuitenkin mahdottomia ja laittomia. Miten määritellään maahanmuuttajalapsi, joka ei saisi mennä lähikouluunsa?, kysyy Ylikahri.

Ylikahri vaatii myös valtiolta toimia. Pääkaupunkiseudun alueiden eriarvoistumiskehitystä jyrkentää seudun kuntien välinen kilpailu. Siksi kuntien kaavoitus tulisikin yhdistää – joko kuntaliitoksella tai seutuvaltuustolla. Hallituksen kuntauudistuksessa onkin tässä paljon pelissä. Lisäksi valtion tulisi ottaa koulujen rahoituksessa huomioon metropolialueen erityiset ongelmat.

Lisätietoja:
Ville Ylikahri, Helsingin vihreän valtuustoryhmän puheenjohtaja, 041-516 5671, ville.ylikahri@vihreat.fi

Palkankorotukset korvattava kaikille hallintokunnille

Viime keväänä Helsingin kaupunginvaltuuston budjettiraamineuvotteluissa sovittiin suuren osan hallintokunnista saavan palkankorotusten aiheuttamat kustannusnousut ylityksinä raameihinsa. Valitettavasti näin ei kuitenkaan toimittu kaikkien virastojen kohdalla; nuorisoasiankeskus ja kulttuurikeskus jäivät ilman.

Käytännössä tämä tarkoittaa sitä että kulttuuri- ja nuorisoasiainkeskuksen tulee löytää palkankorotusten verran säästöjä budjetistaan. Kun yhtälöön vielä lisätään palkkojen tapaan indeksissä nousevat, useimmiten kaupungin sisäiset vuokrakulut, joutuvat molemmat hallintokunnat käytännössä säästämään satoja tuhansia euroja toiminnastaan.

Nuorisoasiankeskuksessa tämä tarkoittaa ensi vuonna 38:n vakanssin jäädyttämisen lisäksi keskeisimmästä henkilöstön palkitsemismekanismista, tulospalkkioista, luopumista. Kulttuurikeskuksen puolella taas säästöt kohdistuvat muun muassa kulttuuritalojen ohjelmistobudjetteihin. Vakituisen henkilökunnan palkkojen ja sisäisten vuokrakulujen juostessa normaalisti kulttuuritalot itseasiassa toimivat säästöjen ansiosta tehottomammin.

Hivuttavan säästämisen tie alkaa olla kuljettu loppuun: nuorisoasiainkeskus ja kulttuurikeskus toimivat tehokkaasti ja laajaan tehtäväkenttäänsä nähden pienillä resursseilla – ja nyt jo kestävyyskykynsä rajoilla. Jos lisäsäästöjä halutaan tehdä, niitä on löydettävärakenteista.

Kaikki uusien toimintatapojen ja rakenteiden kautta tapahtuva säästäminen ei tarkoita edes heikennyksiä palveluihin. Olisi tärkeää kyetä tarkastelemaan virastojen tarjoamia palveluja kokonaisuutena ja miettiä miten niiden ydintehtävää voitaisiin kaikkein parhaiten toteuttaa. Perustaisimmeko nykyisenkaltaista palveluverkkoa, jos aloittaisimme puhtaalta pöydältä? Jos vastaus on kieltävä, niin miksi? Minkälaisen palveluverkon haluaisimme? Vastaako 1990-luvulla luotu palveluverkko 2010-luvun tarpeisiin?

Nykyinen vaikeita poliittisia päätöksiä välttelevä säästötapa ei ole pidemmän päälle kestävä. Nykymenolla ollaan jo muutaman vuoden kuluttua tilanteessa, jossa meillä on koko joukko päheitä pytinkejä, joissa ei sitten ole varaa järjestää mitään tapahtumia. Hölmöläisten hommaa. Kulttuurikeskus ja nuorisoasiainkeskus ovat myös erittäin pieni menoerä, yhteensä vain noin prosentin, Helsingin kaupungin budjetista. Niistä leikkaaminen ei siis tuota edes merkittäviä säästöjä, vaikka leikkausten vaikutukset sekä nuorisopalveluihin että kulttuuritoimintaan ovat huomattavia.

Jos Helsingissä ei haluta ylläpitää kattavaa nuoriso- tai kulttuuritaloverkkoa 2010-luvulla, vastuussa olevien poliitikkojen tulisi uskaltaa todeta se ääneen. Nyt kuntalaisten arvostamia lähipalveluja säästetään rammoiksi vähitellen ja toivotaan että kukaan ei huomaa.

Kaupungin tulisi jatkossa korvata palkankorotusten aiheuttamat lisäkustannukset kaikille hallintokunnilleen. Mahdolliset säästöt taas sitten pitäisi toteuttaa säästöinä; avoimesti ja niiden vaikutuksista keskustellen.

Hannu Oskala

Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan jäsen

Ydinvoimaan sijoittaminen ei vähennä Helsingin päästöjä

Tiedote 10.10.2011

Helsingin kaupungin hallituksen enemmistö päätti tänään Helsingin Energian osallistumisesta Olkiluoto 4:n suunnittelukustannuksiin 29,5 miljoonalla eurolla. Vihreät esitti päätöksen hylkäystä kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien äänestäessä uuden ydinvoimalan rahoittamisen puolesta.

– Päätös uuden ydinvoimalan kilpailutus- ja suunnitteluvaiheeseen osallistumisesta sisältää suuria ratkaisemattomia taloudellisia, ympäristöllisiä ja eettisiä kysymyksiä. Helsingin ei tulisi investoida menneisyyden energiamuotoon, teroittaa Vihreiden kaupunginhallitusryhmän puheenjohtaja Elina Moisio.

Ydinvoiman lisärakentaminen ei korvaa Helsingin Energian fossiilista energiantuotantoa eikä vähennä Helsingin hiilidioksidipäästöjä.

– Jo nyt Helsingissä tuotetaan sähköä kaukolämmön sivutuotteena reilusti enemmän kuin mitä Helsingissä käytetään. Helsingin maakaasu- ja kivihiilivoimaloita käytetään sen mukaan, paljonko kaupungissa tarvitaan kaukolämpöä eikä uusi ydinvoimala tulisi korvaamaan näitä energialähteitä toteaa Helsingin Energian johtokunnan varapuheenjohtaja Piia J. Häkkinen.

Olkiluoto 3:n rakentaminen on ollut huomattavasti arvioitua kalliimpaa. Alkuperäisestä 3-4 miljardin euron hinta-arviosta on noustu jo kuuteen miljardiin. Helsingin osuus Olkiluoto 4:sta on eri osakkuusyhtiöiden kautta vajaat 10 %. Helsinki tulisi siis lopulta maksamaan uuden voimalan rakentamisesta vähintään 600 miljoonaa euroa.

– Helsingin tulee suunnata investointeja oman kaukolämmöntuotannon kehittämiseen uusiutuvaan energiaan perustuvaksi. Ydinvoima on riskisijoitus, jossa Helsingin ei tulisi olla mukana,  toteaa Vihreiden valtuustoryhmän puheenjohtaja Ville Ylikahri.

Ennen kuin Helsingissä tehdään päätös uuden ydinvoimalan rahoittamiseen osallistumisesta, aiheesta tulisi käydä julkista keskustelua. Pääkaupunkiseudun asukkaat ovat erityisen tietoisia kuluttajia ja ydinvoima jakaa mielipiteitä voimakkaasti. Helsingin Energian ja kaupungin päättäjien ei pitäisi aliarvioida kuluttajien tietoisuutta.

Vihreät ovat esittäneet kansanäänestystä ydinvoimasta luopumisesta ja toivovat Suomen seuraavan tässä Saksan esimerkkiä.

 

Lisätietoja:

Elina Moisio, vihreän kh-ryhmän puheenjohtaja
puh. 040 575 5988
s-posti elina.moisio@vihreat.fi

Ville Ylikahri, vihreän kh-ryhmän varapuheenjohtaja
puh. 041 516 5671
s-posti ville.ylikahri@gmail.com

Pia J. Häkkinen, Helsingin Energian johtokunnan varapuheenjohtaja
puh. 040 824 1649
hakkin@iki.fi

Taitavasti kivan puolesta

Helsingin leikkipuistoissa on harrastettu sellaista toimintaa, että jotkut, ehkä lasten vanhemmat ovat keittäneet kahvia toisilleen ja perustaneet kahvikassan, jotta saadaan toinenkin kahvipurkki. Samalla he ovat todennäköisesti tulleet jutelleeksi keskenään ja voi olla, että joku on saanut iloa ja aikuiskontakteja päiväänsä vanhempainlomalla tai muuten lasten kanssa puistossa ollessaan. Ovatpa ehkä sitoutuneetkin enemmän puiston toimintaan,

Ja sitten on ilmeisesti jossain paikoissa on käynyt niin, että leikkipuistojen henkilökunta on osallistunut tällaiseen kahvin myyntiin. Ja jopa jätskiä ja makkaraa on myyty. Ja vaikka rahasummat ovat olleet pieniä ja voitot on käytetty puiston hyväksi, on siihen käytetty kaupungin määrärahoja.

Nyt tällainen toiminta on kielletty, jos siihen käytetään kaupungin määrärahoja tai puiston henkilökuntaa. Periaatteessa siis vanhemmat saavat keskenään jatkaa kahvinjuontia haluamallaan tavalla. Perusteluina on, että leikkipuiston määrärahoja ei saa käyttää myyntitoimintaan ja leikkipuiston työntekijöiden tehtävä on pitää huolta lapsista, ei myydä kahvia. Kukapa sitä kieltämään, molemmat perustelut ovat hyviä ja arvokkaita itsessään. Mutta jos näitä periaatteita mekanistisesti noudatetaan, seuraa ankeutta ja ihmisten elämästä poistuu arkea ilahduttavaa spontaania toimintaa. Kieltojen kirjaimellinen noudattaminen estää henkilökuntaa auttamasta vanhempia kahvin keittämisessä tai pitämästä sitä kahvikassaa, jos vanhemmat eivät ymmärrä tai jaksa organisoitua.

Kaupunkilaisten palautteessa näkyy kiukku, että pitääkö kaikki kiva kieltää? Ei saa myydä lettuja autosta, ei saa skeitata, ei saa tehdä erilaisia koirapuistoja…Jotkut ovat jo sitä mieltä, että säännöt vievät kaupungin kaupunkilaisilta itseltään.

Mutta eivät ne virkamiehet ja päättäjät käsittääkseni kiusallaan yritä yhteisiä pelisääntöjä tehdä. Ongelma on siinä, voiko ja saako sääntöjä noudattaessa käyttää tulkintaa ja omaa järkeä tilanteen mukaan. Mielestäni periaatteet ovat tärkeitä, esimerkiksi ei käytetä yhteisiä verorahoja väärin tai ohjata leikkipuiston työntekijöitä ensijaisesti kahvinmyyjiksi. Mutta samalla pitää osata ja jaksaa tukea hyvää, spontaania ja yhteisöllistä toimintaa. Eli tiukasti noudattaa periaatetta, että jos se ei ole kielletty, se on ehdottomasti sallittua (terveen järjen puitteissa).

Tätä kirjoittaessa valtuutettu Kimmo Helistö on laittanut sähköpostia leikkipuistojen kahvinmyynnistä sosiaalijohtaja Paavo Voutilaiselle. Katsotaan miten käy.

Jessica Karhu 

Helsingin Vihreiden varavaltuutettu

Asumisen kustannukset alas autopaikkamääräystä väljentämällä

Helsingin Vihreät ovat tehneet tänään kaupunginvaltuustossa aloitteen autopaikkamääräyksen uudistamisesta. Vihreät vaativat autopaikkamääräyksen väljentämistä sekä asumiskulujen ja autopaikkojen kytköksen purkamista.

Autopaikkojen rakentaminen nostaa asuntojen hintojen Helsingissä. Nykymääräyksillä autopaikka maksaa jopa 50 000 euroa. Autopaikkamääräyksien tarkistaminen on keskeinen keino vähentää asumisen kustannuksia.

– Vain alle puolet helsinkiläisistä on autonomistajia. Vähäautoiset korttelit sekä toimivat kävely-, pyöräily- ja joukkoliikenneverkostot ovat monille olennaisia asuinalueen vetovoimatekijöitä, sanoo aloitteen ensimmäinen allekirjoittaja, kaupunginhallituksen jäsen Elina Moisio.

Ylimitoitetut autopaikkamääräykset kuitenkin estävät vähäautoisten kortteleiden suunnittelun ja kaventavat asumisen vaihtoehtoja. Tällä hetkellä kalliit autopaikat myös kaatuvat kaikkien asukkaiden maksettaviksi riippumatta siitä, onko asukas autonomistaja vai ei.

Suunnittelulla tulisi tukea monipuolisia asumisen vaihtoehtoja, joihin lukeutuvat vähäautoiset korttelit, joissa palvelut löytyvät läheltä ja asiointi voidaan hoitaa läheisissä kivijalkapuodeissa.

Autopaikkojen määrää koskevat laskentaohjeet nojaavat ennustettuun autojen määrän kasvuun ja korkealla parkkinormilla pyritään täten vastaamaan kysyntään. Nykyinen määräys voidaan nähdä kuitenkin myös kysyntään vaikuttavana. Kun rakennetaan ylimääräisiä autopaikkoja, joita myydään tai vuokrataan autoilijoille alihintaan, kannustetaan myös autonomistajuuteen.

– Vihreät ovat valmiita kokeilemaan myös täysin autottomia kortteleita sekä alueita, joilla autopaikkojen rakentaminen pohjaa vapaaehtoisuuteen. Uusilla asuinalueilla voidaan kokeilla myös autopaikkojen jälkikäteistä rakentamista, jolloin kysyntään vastattaisiin paremmin kuin nykyisellä korkealla määräyksellä, toteaa valtuustoryhmän puheenjohtaja Ville Ylikahri.

 

Lisätietoja:

Elina Moisio, vihreän kh-ryhmän puheenjohtaja
puh. 040 575 5988
s-posti elina.moisio@vihreat.fi

Ville Ylikahri, vihreän kh-ryhmän varapuheenjohtaja
puh. 041 516 5671
s-posti ville.ylikahri@gmail.com

Sopimuskoulut ovat osa ratkaisua eivät ongelmaa

Vihreät vaativat, että opetusvirasto kiinnittäisi huomiota soveltuvuuskoeluokkien ja erityisluokkien nykyistä tasaisempaan jakautumiseen sopimuskoulujen ja kaupungin koulujen välillä. Tällä voidaan ehkäistä koulujen huolestuttavaa eriarvoistumiskehitystä, johon on syytä puuttua. Opetusvirastolla on kaikki työkalut tähän käytössään.

Sopimuskoulut ovat vihreiden mielestä tärkeitä kumppaneita Helsingin kaupungille. Yksityisissä sopimuskouluissa käy noin kolmasosa yläkouluikäisistä helsinkiläisistä nuorista. Yksityiskoulut ovat
voittoa tavoittelemattomia toimijoita, jotka tuottavat merkittävän kansalaispanoksen avulla laadukasta koulutusta helsinkiläisille nuorille.

Maanantaina 29.8. kaupunginhallitus hyväksyi omalta osaltaan opetuslautakunnan esityksen uudeksi sopimustekstiksi, jolla säädetään sopimuskoulujen ja kaupungin välistä yhteistyötä. Jo oli aikakin, sillä asiasta on väännetty kättä jo parisen vuotta.

Välillä neuvottelut ovat olleet pahasti solmussa. Prosessi lähti alussa harhailemaan poliittisen ohjauksen puuttuessa kaupungin linjauksista. Tämän vuoden alussa opetuslautakunnan asettama jaosto onnistui lopulta rakentamaan toimivan kompromissin, jolla on myös monen vihreän valtuutetun tuki. Esitys kesti myös ankaran virkamiesarvostelun ja se hyväksyttäneen valtuustossa huomenna.

Nyt hyväksytyn sopimusluonnoksen mukaan yksittäiset sopimuskoulut voivat jatkossakin itsenäisesti päättää oppilaaksiotostaan. Samalla ne kuitenkin sitoutuvat yhteisvoimin vähentämään helsinkiläisten oppilaiden määrää yhteensä 200 oppilaalla kolmen vuoden ajan. Vajaa kolmannes tästä toteutui sopimuskoulujen ilmoituksen mukaan jo tänä syksynä.

Tarve sopeuttaa Helsingin kouluverkkoa pieneneviin oppilasmääriin toi selvästi paineita myös sopimusneuvotteluihin. Koulun ylläpitäjä ei kuitenkaan voi olla kriteeri kipeitä päätöksiä tehtäessä. Jatkossakin Helsingin kouluverkkoa on syytä kehittää siten, että huonolla paikalla sijaitsevista ja korjauskelvottomista kiinteistöistä luovutaan – riippumatta siitä, onko kyseisen koulun ylläpitäjä kaupunki vai yksityinen taho – aivan kuten valtuusto on linjannut. Vetovoimaisista kouluista, joiden tilat käytetään tehokkaasti, ei ole järkeä luopua.

Sopimuksen uusiminen lähti liikkeelle valtion rahoituksen muuttumisesta. Uusi rahoituslaki on osoittautunut varsin epäoikeudenmukaiseksi Helsingin olosuhteissa, mutta tämän valuvian korjaaminen sopimusteknisin keinoin olisi mahdotonta. Lainsäädännön korjausta odottaessa opetuskustannusten sekä erityis- ja soveltuvuuskoeluokkien tasaisempaan jakoon on kuitenkin syytä kiinnittää huomiota.

Bernt Nordman

Opetuslautakunnan jäsen

Vihreiden edustaja opetuslautakunnan tilapäisessä sopimuskoulujaostossa
(2010-2011)

Uusi pyöräelämä

Toimittuani seitsemän vuotta vihreän valtuustoryhmän johdossa päätin kesälomalla luovuttaa puheenjohtajan nuijan seuraavalle. Syitä päätökselleni ovat uudet työtehtävät sekä pieni lapsi.

Politiikan johtotehtäviltä vapautunutta aikaa olen käyttänyt jo yhden pitkäaikaisen haaveeni toteuttamiseen. Olen nimittäin ryhtynyt työmatkapyöräilijäksi. Elokuun ajan olen pyöräillyt lähes joka päivä Keskuspuiston kautta Kalliosta töihin Pitäjänmäkeen. Työpäivän aloittaminen ja lopettaminen luonnossa liikkumalla on ollut minulle iso elämys. Tuntuu, että työntekokin sujuu paljon tehokkaammin.

Aloittelevalle aktiivipyöräilijälle on tullut yllätyksenä pyöräilyyn liittyvä säätäminen. Pyörälaukut, kypärä ja lukot ovat vielä toistaiseksi pysyneet mukana, mutta työ- ja urheiluvaatteiden logistiikan kanssa olen vähän hukassa. Paras suoritus tähän mennessä on ollut se, että mukana oli kaksi hametta ja lenkkarit, eikä yhtään paitaa tai työkenkiä.

Toinen ja merkittävämpi kokemus on ollut pyöräilyn syrjiminen liikenteessä. Helsinki on tehnyt paljon pyöräilyolosuhteiden parantamiseksi, mutta se ei näy tien päällä. Pyöräilijöille ei vieläkään löydy omaa paikkaa ajoradalta. Jalkakäytävillä pyöräilijöille ei ole tilaa. Siellä pyöräilijät ja jalankulkijat ottavat jatkuvasti yhteen tilanpuutteen ja liian erilaisen rytmin vuoksi. Usein nämä ”pyörätiet” ovat pyöräilyn pääväyliä kaupungissa.

Poliittisella päätöksenteolla voidaan merkittävästi vaikuttaa pyöräilyedellytysten parantamiseen. Oikea ratkaisu on punaisen pyöräkaistan maalaaminen ajoradalle autojen joukkoon. Tällainen pitäisi pikaisesti saada muun muassa Hämeentielle ja koko Mannerheimintielle. Haluan myös enemmän kunnon pyöräparkkeja sekä paikkoja pyörille kaukojuniin.

Ryhmänjohtajan tehtävässä on vastuussa erityisesti kaupungin budjetista ja kaikista päivittäisessä päätöksenteossa olevista asioista. Kaupunginvaltuutettuna voi paremmin keskittyä niihin asioihin, jotka kokee olevan sydäntään lähellä. Pyöräily-, viheralue- ja ilmastokysymykset ovat niitä, joihin itse aion keskittyä.

Mari Puoskari
kaupunginvaltuutettu