Blogi

Vihreät luottamushenkilöt ja aktiivit kertovat blogissa ajankohtaisia kuulumisia helsinkiläisten arjesta ja kunnallispolitiikasta.

Liikunnan ilo ei saa olla euroista kiinni

Liikunnan harrastamisen kalleudesta puhutaan tasaisin väliajoin. Väitteet hintojen noususta eivät valitettavasti ole tuulesta temmattuja.

Kari Puronahon laajassa tutkimuksessa selvitettiin 13 eri liikuntalajin kustannusten kehitystä Suomessa vuodesta 2001 vuoteen 2013. Tulos oli selvä: harrastaminen on kallistunut, joissain lajeissa nousua on vuositasolla jopa tuhansia euroja. Urheilulajien välillä on ymmärrettävästi suuria eroja. Harrasteliikunnassa kustannusten nousu on ollut vähäisintä, mutta seuraliikunnassa selvempää. Sen sijaan tiheän harjoittelun liikunta ja kilpaurheilu ovat kallistuneet huimasti, jopa kaksin- tai kolminkertaisesti. Tämä huolettaa monia vanhempia ja pitäisi huolettaa myös poliitikkoja.

Lapsuusiän liikkumattomuus ennustaa vähäistä liikuntaa myös aikuisiällä, mikä altistaa lukuisille sairauksille ja esimerkiksi työpoissaoloille. Suomalainen yhteiskunta menettää harrastamisen kalleuden vuoksi monia aktiivisia elinvuosia, mutta myös potentiaalisia tulevia huippu-urheilijoita – pienituloisestakin perheestä voi nousta olympiavoittajaksi, jos liikkujan ja urheilijan tietä tuetaan yhdessä.

Kuinka huolissaan tästä pitäisi olla?

Meillä helsinkiläisillä on vähintäänkin kohtalainen tilanne, sillä kohtuuhintaisia liikuntaharrastuksia on tarjolla moneen lähtöön. Liikuntavirasto tarjoaa varsin edulliseen hintaan muun muassa uintia, kuntosalia, lähiöliikuntaa tai maratonjumppaa. Silti parannettavaa riittää.

Meidän on erityisesti huolehdittava siitä, että heikompiosaisille liikunnan harrastaminen tehdään mahdollisimman helpoksi. Usein niukkuuden keskellä elävien perheiden voimavarat eivät riitä harrastusten etsimiseen saati niissä aktiivisesti käymiseen.

Tutkimuksista tiedetään, että suomalaisnuorten liikunta-aktiivisuus on yhteydessä perheen sosioekonomiseen tilanteeseen. Valitettavasti nämä väestöryhmien väliset terveys- ja hyvinvointierot ovat viime vuosina kasvaneet: tämä kierre pitää ehdottomasti katkaista, ja se vaatii pitkäjänteistä työtä. Tässä kehityksessä on huomioitava myös maahanmuuttajataustaiset lapset ja perheet. Esimerkiksi työttömille on tarjottava ilmaisia liikuntamahdollisuuksia.

Vaikuttaa myös siltä, että arvokasta työtä tekevät suomalaiset liikuntaseurat tähtäävät liian usein liian korkealle. Liikunta muuttuu helposti turhan vakavaksi ja tavoitteelliseksi. Osa lapsista ja nuorista toki kaipaakin jatkuvaa haastetason lisääntymistä, ja tällöin on tärkeää mahdollistaa sekä tavoitteellinen, että rennompi liikuntaharrastus.

Merkittävä vaihe jokaisen elämässä on lapsuuden jääminen taakse ja nuoruuden alkaminen, jolloin liian monella liikunta jää muiden kiinnostuksen kohteiden jalkoihin. Toinen syy lopettaa on iän karttumisen myötä tapahtuva liikuntaharrastuksen kallistuminen. Tämä on haitallista paitsi yksilölle itselleen myös kansanterveydelle. Hinta ei saa olla este sille, että harrastaminen kantaa yli murrosiän tyrskyjen.

Harrastusten kustannustasoon vaikuttaa myös vapaaehtoistoiminnan laajuus. Mitä vahvemmin vanhemmat ovat mukana, sen edullisempana harrastaminen pysyy. Tämä on erityisen tärkeää myös siksi, että osa lapsista tai nuorista kuitenkin valitsee sen kalliimman harrastuksen: vanhemmat eivät voi päättäväisen lapsen päätä kääntää, ja tällöin on ensiarvoisen tärkeää, että myös jääkiekon tai ratsastuksen harrastamisen hinta ei karkaa pilviin.

Harrastamisen hintatasoa tulee hillitä Helsingissä seuraavasti:

– Lisätään tiedotusta ja liikuntaneuvontaa kohtuuhintaisista liikuntapalveluista ja kohdistetaan viestintää erityisesti ihmisille, jotka eivät jo ennestään harrasta liikuntaa säännöllisesti

– Tuetaan taloudellisesti pienituloisten perheiden liikuntamahdollisuuksia

– Rakennetaan kaikkien käyttöön sujuvia pyöräteitä, lähiliikuntapaikkoja ja lenkkipolkuja, jotta liikkuminen on osa arkea

– Tuetaan aikuisten vapaaehtoistyötä liikuntaseuroissa vähentämällä seurojen byrokraattisia velvoitteita

– Pidetään kaupungin liikuntapalveluiden hintataso kohtuullisena ja mahdollistetaan esimerkiksi työttömille ja pienituloisille eläkeläisille ilmaisia liikuntamahdollisuuksia

– Varmistetaan, että vapaat vuorot ja liikuntatilat ovat helposti löydettävissä

– Tarjotaan aktiivisesti kouluja ja muita Helsingin omistamia rakennuksia liikuntakäyttöön
myös iltaisin

– Kannustetaan helsinkiläisiä liikuntaseuroja lisäämään jakoa tavoite- ja harrastusryhmiin kaikissa liikuntalajeissa

– Urheiluvälineiden lainausta pitää laajentaa siten, että esimerkiksi luistimia ja kävelysauvoja on tarjolla kaikissa lähikirjastoissa

 

Antti Möller & Maria Ohisalo

Antti Möller on viestintäasiantuntija ja Konepaja-liikkeen aktiivi.
Maria Ohisalo on Vihreiden varapuheenjohtaja ja köyhyystutkija.

Molemmat ovat Vihreiden varavaltuutettuja ja ehdolla kuntavaaleissa Helsingissä.

 

 

Vihreä pormestari Helsinkiin

Ylen tuoreen kuntavaalien kannatusta mittaavan gallupin mukaan Vihreät on vahvoilla Helsingin suurimmaksi puolueeksi. Olemme tällä kaudella saaneet aikaan isoja poliittisia päätöksiä ja kuntalaisten luottamus tuntuu arvokkaalta.

Vihreiden johdolla on torjuttu hallituksen eriarvoisuutta lisäävät esitykset päivähoidon heikennyksistä, kehitetty joukkoliikennettä ja pyöräilyä kaupungissa sekä hyväksytty Helsingille kunnianhimoinen ilmastostrategia. Olemme kauden aikana päättäneet hävittää hiilikasat, rakentaa Hämeentielle pyörätien ja kaikkialle kaupunkiin ihmisille uusia koteja.

Yksi tämän kauden suurista poliittisista tavoitteistamme toteutuu, kun Helsinki siirtyy kuntavaalien myötä virassa toimivista kaupunginjohtajista vaaleilla valittavaan pormestariin ja apulaispormestareihin. Vihreät on ajaneet demokratiaa ja avoimuutta lisäävää uudistusta jo pitkään.

Vihreät tulee asettamaan oman ehdokkaansa pormestariksi hyvissä ajoin ennen vaaleja. Pidämme tärkeänä, että äänestäjät tietävät jo äänestyspäätöstä tehdessään, kenestä tulee Helsingin pormestari, mikäli Vihreät on vaalien jälkeen Helsingin suurin puolue.

Haku Vihreiden pormestariehdokkaaksi on käynnissä parhaillaan. Hakuaika päättyy loppiaisviikonlopun jälkeen. Helsingin Vihreiden yleiskokous kokoontuu helmikuun alussa päättämään yhteisestä ehdokkaastamme.

Lisätietoja
Maria Halonen
Helsingin Vihreiden puheenjohtaja
045 346 6050

 

Yösija on ihmisoikeus

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-11-07-kello-13-11-45Viime talvena moni romani jäi yöksi ulos pakkaseen, kun kaupungin hätämajoituspaikat eivät riittäneet. Yösijan puute kovassa pakkasessa aiheutti jopa vakavia paleltumavammoja. Nostimme asian esille sote-lautakunnassa ja kaupunginhallituksessa. Silloinen apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty julisti, että ”ketään ei jätetä sosiaali- ja kriisipäivystyksen kynnykselle”. Siitä huolimatta saimme kuulla, että asunnottomia EU-maiden kansalaisia oli käännytetty ovelta. Helsingin toimien laillisuudesta tehtiin kantelu eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle, jonka lausuntoa edelleen odotetaan.

On selvää, että näin ei voi jatkua. Romanien ja muiden EU-kansalaisten lisäksi on varauduttava siihen, että osa vastaanottokeskuksista poistetuista ja vaille oleskelulupaa jätetyistä turvapaikanhakijoista jää Helsinkiin ilman papereita ja asuntoa.

Ponnistustemme ansiosta Helsinki on nyt hankkinut Diakonissalaitokselta hätämajoitusta vuoden 2016 loppuun asti. Paikkoja on kuitenkin vain 30, ja sopimus kattaa korkeintaan 21 yötä -10 °C:n pakkasrajalla. Tämä ei vielä riitä, sillä Vailla vakinaista asuntoa ry. arvioi Helsingissä olevan 50-100 hätämajoitusta tarvitsevaa.

Oikeus hätämajoitukseen on kaikilla sitä tarvitsevilla riippumatta kansallisuudesta, oleskeluluvasta tai henkilöpapereista. Siksi kaupunginhallitus teki eilen 7.11. kaksi tärkeää linjausta. Tuimme Vasemmistoliiton vaatimusta, että ”sosiaali- ja terveysviraston ohjeistusta kriisimajoitukseen muutetaan siten, että henkeä tai terveyttä uhkaavissa tilanteissa välttämätön hätämajoitus järjestetään perustuslain vaatimalla tavalla kaikille kansalaisuudesta, kotipaikasta ja oleskelulupastatuksesta riippumatta.” Vihreiden tahdon mukaan ”kaupunginhallitus kehottaa sosiaali- ja terveysvirastoa tiiviisti seuraamaan hätämajoituksen toimivuutta liikkuvan väestön kysymyksiin erikoistuneiden järjestöjen ja kansalaistoimijoiden kanssa sekä reagoimaan välittömästi mahdolliseen palvelutarpeen kasvuun.” Kumpikin lisäys hyväksyttiin murskaenemmistöllä vain Kokoomuksen (Laura Rissasta lukuunottamatta) ja perussuomalaisten äänestäessä niitä vastaan.

tuominen_hannu_rintakuva_webVastuu asunnottomien hätämajoituksesta kuuluu jakamattomasti kaupungille, vaikka seurakunnat ja vapaaehtoiset kansalaiset osallistuisivatkin sen järjestämiseen. Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa on välttämätöntä, koska yhteistyökumppanit pystyvät kaupungin omaa toimintaa nopeammin ja joustavammin reagoimaan äkillisiin tilanteisiin. Kaupungin omia palvelut ei myöskään ole tarkoitettu lapsiperheille, joita niitäkin ulkomaalaisten asunnottomien joukossa on.

Järjestöavustuksia vuodelle 2017 käsitellään lähiviikkoina sote-lautakunnassa. Siinäyhteydessä varmistamme, että yösija on taattu kaikille tarvitsijoille ja että kaupungin ohjeistus on perustuslain ja ihmisoikeussopimusten mukainen.

Ketään ei saa jättää pakkaseen.

Hannu Tuominen
Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen
Kaupunginhallituksen varajäsen

Vartiosaari on ainutlaatuinen

hannu-oskala

Tänä kesänä seisoin useana aamuna jonossa Vallisaaren lautalle. Vallisaaren avautuminen avasi ihmisten silmät ihan erilaiselle Helsingille. Yhtäkkiä ihmiset tulevat tänne kaukaa ja jonottavat tuntitolkulla lautalle vain päästäkseen kävelemään saaressa, jossa on kaunista metsää ja jossa historia hengittää.

Tämä saari on tullut nopeasti osaksi helsinkiläisten tarinaa ja mielenmaisemaa. Muutama kuukausi sitten vihreän ryhmän puheenjohtaja Otso Kivekäs meni naimisiin Vallisaaren korkeimmalla muurilla Itämeren tyrskytessä takana. Siinä hetkessä oli jotain taianomaista.
Helsingin metsäisessä saaristossa on jotain taianomaista.

Tämä kaikki pätee Vartiosaareen.

Vartiosaari on ainutlaatuinen. Jos te olette joskus seisoneet Vartiosaaren Viikinkikalliolla ja katsoneet sieltä itäisen Helsingin merta, te tiedätte, että siinä paikassa on jotain ihmeellistä. Se on paikka, joka salpaa hengityksen.

Miten maan pääkaupungissa on jotain näin ihmeellistä ja kaunista. Näin koskematonta metsää, näin raikasta meri-ilmaa, näin uskomattomia maisemia, näin jylhiä kallioita.Tälle kalliolle kävellään metsän läpi, jollaista ei ole missään muualla Helsingissä. Osa niistä puista, joiden ohi metsäpolku kulkee, on lähes 200-vuotiaita kilpikaarnamäntyjä.

Vallisaaren luonto vaihtelee lehdoista tuoreisiin kankaisiin,jäkäläkarukoista laidunniittyihin,
jalopuupuistikoista avokallioihin. Yli puolet saaren pinta-alasta on arvokkaita luontokohteita. Suurin osa Vallisaaren metsistä on arvometsiä.

Vallisaari on säilynyt hienona luontoarvoiltaan ja muodostaa tärkeän osan Helsingin metsäistä verkostoa. Kepulaisen metsäpolitiikan avohakkaamassa Suomessa tällaisia vanhoja koskemattomia metsiä on paljon vähemmän kuin me kuvittelemme.

Nämä vanhat metsäiset saaret on meille voimavara, jonka arvoa me ei vielä täysin osata tunnistaa. Jotain, mitä rahalla ei saa. Jotain, jonka arvo meidän pitää nyt ymmärtää. Ihmiset tulee tänne kaukaa, jotta voi seistä kalliolla ja hengittää rauhassa samaan aikaan metsää ja merta. Meidän pitää varmistaa, että nämä metsät ja tämä kulttuuriympäristö säilyy ja yhä useampi ihmisen pääsee sen tunteen kokemaan.

Me olemme juuri hyväksyneet yleiskaavan, jolla me saadaan Helsinkiin niitä kipeästi kaivattuja koteja sadoille tuhansille ihmisille. Tätä saarta ei tarvitse rakentaa. Se ei ole nykyisten eikä tulevien helsinkiläisten etu. Tämän saaren rakentaminen on lyhytnäköistä ja turhaa.

Siksi kannatan sitä, että Vartiosaaren osayleiskaavaehdotus palautetaan valmisteluun siten,
että osayleiskaava valmistellaan virkistys- ja viheraluevaihtoehdon pohjalta
viher- ja virkistysalueena sekä houkuttelevana matkailukohteena.

Emma Kari
Kaupunginvaltuutettu, kansanedustaja

(Teksti on ote Emma Karin 26.10. pitämästä puheesta)

Paperittomien ja romanien hätämajoitus järjestettävä

hätämajoitus

Kuva: Buggy Shutter (CC-by-2.0)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tänään Vailla vakinaista asuntoa ry järjestää asunnottomien yön. Jokavuotinen tapahtuma muistuttaa asunnottomien tilanteesta ja siitä, että talvi ja pakkasyöt lähenevät. Muistamme vielä liian hyvin asunnottomien ahdingon viime talven pakkasissa. Silloin Helsinki sulki vetoomuksista huolimatta ovensa täällä oleskelevilta asunnottomilta Itä-Euroopan romaneilta. Yhteistyössä Diakonissalaitoksen kanssa saatiin pääsiäiseksi hätämajoitus 40 hengelle, mutta sekään ei riittänyt.

Viimetalviset heitteillejätöt eivät saa toistua. Asunnottomien Suomen kansalaisten asemaa on vähitellen kyetty kohentamaan. Vaikka siinäkin on parantamisen varaa, kaikkein huonoin tilanne on paperittomilla ulkomaalaisilla. Romanien lisäksi on odotettavissa, että kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneita pakolaisia jää Helsinkiin vailla varmaa tietoa katosta päänsä päällä. Määrät voivat olla isoja. Ihmisoikeudet koskevat myös heitä.

Oikeusasiamiehelle jätettiin viime keväänä selvityspyyntö kaupungin toimien lainmukaisuudesta. Kaupunginhallitus on jäänyt odottamaan vastausta tähän ennen päätöksiä. Vastausta ei ole vielä saatu. Asunnottomilla ei kuitenkaan ole aikaa odottaa, kun yöt kylmenevät. Helsingin kaupunki onkin varautunut entistä paremmin yhteistyöhön asunnottomia auttavien järjestöjen kanssa. Ne eivät kuitenkaan pysty taikomaan hätämajoitusta ilman riittävää rahoitusta. Se on varmistettava ennen kuin pakkaset tulevat. Se on varmistettava nyt.

Ketään ei saa jättää kylmään yöhön.

Laura Nordström, Hannu Tuominen ja Tuomas Tuure
Vihreät sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsenet

Keskuspuisto helsinkiläisten lähimetsänä ja Hämeenlinnanväylästä bulevardi

14537006_10154558940862528_2140180579_o

Yleiskaavan ja helsinkiläisille tärkeän Keskuspuiston ongelmallisin kohta on se, miten toteutetaan Hämeenlinnanväylän bulevardi nirhaisematta puistosta. Se on kuitenkin mahdollista tehdä.

Ratkaisu on löydettävä, koska Keskuspuisto on korvaamaton: suuri, luonnontilainen metsäalue pääkaupunkimme keskellä. Se on ketun, lumikon, palokärjen ja satakielen koti, muiden muassa. Keskuspuistossa on aarnia, haapoja, lehtoja. Moni saa iloita metsästä päivittäin pyöräillessään töihin. Keskuspuisto on ainutlaatuinen virkistysalue, luontokohde ja liikunnan lähde. Se on paikka, johon miltei kaikilla helsinkiläisillä liittyy omia muistoja.

Ville Ylikahri kuvasi hyvin blogissaan Metsälän liittymää. Paljon tilaa vievä liittymä voidaan purkaa ja sen tilalle tehdä tavallinen risteys. Näin vapautuu uutta rakennusmaata uusille, kaivatuille asunnoille. Kun moottoritiemäisestä väylästä tehdään katu, sen nopeudet laskevat. Ajonopeuksien laskiessa laskee myös alueen melutaso ja ilmansaasteet vähenevät. Tällöin on myös mahdollista rakentaa viihtyisiä asuntoja lähemmäksi tietä Mannerheimintien ja Mäkelänkadun tapaan.

Metsälän risteys

Pääsääntöisesti kyse on nykyisen Hämeenlinnanväylän reunasta, joka ovat pääosin nuorta metsää, pensaikkoa ja niittyä. Rakentaminen myös parantaa Keskuspuistoa virkistysalueena: melu vähenee ja nykyiset, käyttämättömät piennaralueet tulevat käyttöön.

Suurin ongelma yleiskaavassa on edelleen pohjoisempana Maunulan ja Pirkkolan kohdalla, missä Keskuspuisto on jo valmiiksi kapea. Kuten Sanna Vesikansa toteaa: “Kyse on tässä myös oikeasta metsästä eikä mistään melualueen pusikoista.”

Sen kaventaminen nykyisestä vaarantaisi puiston ekologiset käytävät sekä vähentäisi upeiden ulkoilureittien käyttöä. Onneksi päätökseen on jo lisätty se, että ekologiset käytävät turvataan ja samoin taimenen nousu Haaganpuroon. Vihreiden ehdotuksesta tältä alueelta myös poistettiin rakentamista sekä syksyn että kevään yleiskaavaneuvotteluissa, jotka käytiin ryhmien välillä.

Vihreät ovat myös ehdottaneet, että tien linjausta siirrettäisiin Pirkkolan kohdalla Keskuspuistosta Haagaan päin. Kaikki mahdollinen rakentaminen siirretään Haagan puolelle. Keskuspuiston puolella rakentaminen olisi vain yksi talorivi, jos sitäkään.

Sekin vaihtoehto nimittäin on, että Hämeenlinnanväylän bulevardin vieressä Keskuspuiston puolella säilytettäisiin puisto, eikä rakennettaisi taloja. Esimerkiksi Sibeliuspuisto rajautuu Mechelininkatuun.

Kaikissa tapauksissa Pirkkolan alue tulee jättää viimeiseksi toteutettavaksi osaksi Hämeenlinnanväylän bulevardia. Näin meillä on aikaa löytää Keskuspuistoa säästävä, paras ratkaisu.

Yksi mahdollisuus on laatia alueelle osayleiskaava, jossa keskuspuisto saisi tarkat rajat, joiden sisälle ei voisi rakentaa. Silloin koko Keskuspuisto käsiteltäisiin omana kokonaisuutenaan.

On kysytty, miksi Hämeenlinnanväylän varressa ylipäätään on rakentamista? Ne alueet ovat tärkeitä, koska suunniteltua pikaratikkaa ei voida viedä muuta kautta. Ilman suunniteltua pikaratikoiden verkostoa Helsinki hukkuu saasteisiin ja meluun kaupungin kasvaessa.

Keskuspuistoa laajentavia ja ennallistavia toimia pitäisi tehdä joka tapauksessa, yleiskaavasta riippumatta. Hannu Oskala on ehdottanut, että Pirkkolan urheilupuiston parkkipaikkoja siirretään ja niiden tilalle tehdään uutta viheraluetta.

14610684_10154559077992528_651065000_n

Keskuspuistoa turvaavat ratkaisut on mahdollista tehdä nykyisen yleiskaavaehdotuksen puitteissa. Voimme siis hyväksyä kaavan ja samalla parantaa Keskuspuiston virkistyskäyttöä.

Strategista ja suurpiirteistä yleiskaavaa on tulkittava keskuspuiston kohdalla niin, että puistoa säilytetään mahdollisimman paljon. Pelkkä hyvä tahto ei tietenkään riitä, vaan kaupunginvaltuustossa tehtävässä päätöksessä on oltava mukana tarpeeksi vahvat ja sitovat ohjeet siitä, miten bulevardin jatkovalmistelua voidaan tehdä. Tämän tavoitteen eteen Vihreät tekee töitä.

Elina Moisio
Kaupunginsuunnittelulautakunnan jäsen

Varhaiskasvatus samalle viivalle opetuksen kanssa  - psykologitoimintaa päiväkoteihin

Mari_Holopainen_03Jätimme Anna Vuorjoen (vas.) kanssa viime viikolla aloitteen Helsingin valtuustolle varhaiskasvatuksen psykologitoiminnan käynnistämisestä. Aloite on tärkeä, sillä varhaislapsuuden ihmissuhteiden merkitys on terveelle psyykkiselle kehitykselle erittäin suuri. Psykologitoiminta päiväkodeissa on ennaltaehkäisevää mielenterveystyötä, joka on viime aikoina otettu huomioon myös perusopetuksessa. Päiväkotiyhteisöissä hyvinvoinnin edistämiseen ja ongelmien ennaltaehkäisyyn panostaminen on vähintään yhtä merkityksellistä lasten tulevaisuuden kannalta.

Uudentyyppinen psykologiatoiminta ei kouluissakaan kohdistu vain yksittäisten oppilaiden ongelmiin, vaan koko yhteisön hyvinvoinnin vahvistamiseen. Samalla tavalla myös varhaiskasvatuksen psykologi olisi läsnä päiväkodin arjessa, ja osallistuisi kehittämistyöhön varhaiskasvatuksen henkilöstön ja johdon kanssa. Tällä hetkellä neuvolapsykologien työhön kuuluvat ennen kaikkea yksittäisten lasten hoitoprosessit.

Nyt olisi otollinen hetki toiminnan käynnistämiselle. Varhaiskasvatus- ja opetusvirastot yhdistyvät ensi vuonna kaupungin johtamisjärjestelmäuudistuksen myötä yhdeksi toimialaksi ja on luontevaa laajentaa psykologitoiminta koskemaan molempia. Helsinki voi omalla esimerkillään osoittaa, että varhaiskasvatus on samalla viivalla perusopetuksen kanssa.

Sekä Suomen Psykologiliitto että Lastentarhanopettajaliitto esittivät asiaa hallitukselle jo vuonna 2011. Kansanedustajat Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) ja Eeva-Johanna Eloranta (sd.) jättivät hallitukselle kirjallisen kysymyksen samasta aiheesta 7.6.2016. Kirjallisessa kysymyksessä kansanedustajat tiedustelevat, mihin toimenpiteisiin hallitus ryhtyy saadakseen varhaiskasvatuksen oppilas- ja opiskelijahuollon piiriin siten, että mielenterveyspalvelut ovat myös osa varhaiskasvatusta.

Aihe on ajankohtainen ja Helsingillä on mahdollisuus olla edelläkävijä sen edistämisessä.

Mari Holopainen
Vihreä kaupunginvaltuutettu

Tuhoaako yleiskaava Keskuspuiston?

 

Moisio_Elina_rintakuva_webKeskuspuisto on ainutlaatuinen. Se on sitä koko Suomenkin mittakaavassa. Siellä asuu useita uhanalaisia tai silmällä pidettäviä lajeja. Se on ketun, lumikon, palokärjen ja satakielen koti, muiden muassa. Keskuspuistossa on aarnia, haapoja, lehtoja. Sen metsät ja reitit toimivat virkistysalueena, luontokohteena ja liikunnan mahdollistajana. Haaganpuron eteen on tehty paljon töitä, jotta taimen edelleen nousee siihen.

Keskuspuisto ei kuitenkaan ole yksi paikka. Se on monta erilaista paikkaa. Se on Töölönlahti, se on Maunulanpuisto, se on Pirkkolanmetsä, se on Paloheinä ja Haltiala. Se on myös Ruskeasuon alue ja Laakson kenttä. Ainutlaatuisten luontoalueiden lisäksi Keskuspuisto on myös Hämeenlinnanväylän vartta, rakennettuja liikuntakeskuksia, ja esimerkiksi eläinten hautausmaa ja uurnalehto.

Se, mistä yleiskaavan kohdalla kiistellään, on erityisesti Pirkkolan ja Maunulan alue. Riita on syntynyt Hämeenlinnanväylän bulevardisointihankkeesta. Tarkoitus on, että väylä muutetaan kaduksi. Kun autojen nopeudet alenevat, melu ja saasteet vähenevät. Silloin voidaan rakentaa lähemmäksi katua. Bulevardeja tarvitaan kaupunkiin uusien asuntojen takia, mutta myös sen takia, että niiden avulla voidaan rakentaa kattava poikittaisten pikaraitioteiden verkosto. Jos emme siirrä liikkumista raiteille, kasvava kaupunki tukehtuu ja ruuhkautuu. Hämeenlinnanväylän bulevardi on osa tätä.

Ongelma on se, että yleiskaava on yleinen ja sen voi tulkita antavan oikeuden rakentaa Keskuspuistoon massiivisia määriä. Ehdotusvaiheessa rakentamista olikin paljon. Siksi Vihreiden neuvottelutavoitteena oli vähentää rakentaminen mahdollisimman pieneen. Keskuspuistosta poistettiinkin neuvotteluissa 16 hehtaaria asumista.

Yleiskaava ei ole keskuspuiston osalta edelleenkään paras mahdollinen. Bulevardin voisi toteuttaa myös juurikaan puistoon rakentamatta, esimerkiksi kaventamalla katua, siirtämällä sitä, rakentamalla risteysten ulkopuolella vain yhden talorivin nykyisen väylän pientareelle. Mutta yleiskaava ei myöskään estä parasta ratkaisua.
Vielä on mahdollista varmistaa, että Keskuspuiston kohdalla paras ratkaisu toteutuu. Hämeenlinnanväylän bulevardi pitää Haagan ja Pirkkolan kohdalla jättää viimeiseksi toteutettavaksi bulevardiksi. Keskuspuiston kohdalla rakentaminen on minimoitava, ettei yhtään arvokasta metsää kaadeta eikä Keskuspuisto kapene ekologisesti elinkelvottomaksi. Yksi mahdollisuus on laatia osayleiskaava, jossa keskuspuisto saisi tarkat rajat. Joka tapauksessa pitää tutkia se, voisiko joitain alueita ennallistaa puistoksi, vaikkapa parkkialueita. Joka tapauksessa on laadittava oma, erillinen ja huolellisesti Keskuspuiston ainutlaatuisuutta tunnustava ratkaisu. Yleiskaava ei estä mitään näistä.

Pitäisikö yleiskaava kaataa Keskuspuiston takia? Ei pidä. Sen mukana menisi liian paljon hyvää: mahdollisuus rakentaa tiivistä kaupunkia, valtavan määrän raiteita, pyöräteitä, luoda uusia yrittämisen paikkoja. Ja mikä tärkeintä: paljon, paljon asuntoja. Helsingin suurimpia ongelmia on asumisen korkea hinta.

Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti jo lähettää yleiskaavan eteenpäin hyväksyttäväksi. Kaupunginhallitus käsittelee yleiskaavaa syyskuussa. Sen jälkeen siitä päättää valtuusto.

Elina Moisio
Kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen

Kuva: Henri Sivonen

Potilaslähtöistä yhteistyötä ja ennaltaehkäisyä

Suzan IkävalkoUuden SOTE:n yksi keskeisimmistä tavoitteista tulee olla palveluiden paremman kokonaisvaikuttavuuden saavuttaminen, niin potilaiden kuin veronmaksajien näkökulmasta.

Vaihtoehtoa ei oikeastaan ole, sillä erikoissairaanhoidon kysyntä ja kustannukset kasvavat monesta syystä vuodesta toiseen eikä tälle kehitykselle näy loppua. Moni kysyy, onko nykyisen tilanteen syy erikoissairaanhoidon yhä laajemmassa ja kalliimmassa palveluvalikoimassa? Vai hoitamattomia potilaita lähettävässä perusterveydenhuollossa? Vaiko peräti potilaissa itsessään, kun he eivät muuta elintapojaan, vaikka jo pelkästään sillä katoaisi tai vähenisi moni vaiva.

Osoittelun sijaan tarvitsemme uudenlaista ajattelua ja uuden palvelujärjestelmän, joka purkaa toimijoiden ja vastuiden siiloutuneisuutta sekä tavoittelee hoitoketjutason vaikuttavuutta digitalisaatiota hyödyntämällä. Suunta ja tilaus ovat selvät – onnistunut toteutus vaatii kuitenkin näkemyksellistä tiedolla johtamista, ihmisten välistä yhteistyötä ja oikeanlaisia kannustimia.

Tiedämme, että noin 20 prosenttia potilaista aiheuttaa noin 80 prosenttia terveydenhuollon menoistamme, joten luulisi olevan helppoa ymmärtää, mistä tämä yhteinen savotta kannattaisi aloittaa. Merkittävin ja erityisesti ennaltaehkäisyyn keskittyvä uudistamistyö tulee tehdä perustason palveluissa. Onnistuakseen tämä työ tarvitsee kuitenkin myös erikoissairaanhoidon osaamista ja yhteistyötä. Terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden integraatio, Apotti sekä digitalisaation ja uusien teknologioiden mahdollistamat uudet toiminta- ja palvelumallit tulevat viemään painopistettä yhä enenevästi ulos sairaaloista avopalveluihin ja potilaiden koteihin. Potilaiden voimaantuminen ja osallisuus osana omaa hoitoaan ja hoitoketjua tulee myös olemaan oleellinen tekijä matkalla kustannusvaikuttavampia ja kokonaisvaltaisempia palveluita. Ilahduttava esimerkki tällaisesta uudesta palvelusta on jo Hyksin syöpäkeskuksessa käyttöönotettu mobiilisovellus Noona, joka muun muassa mahdollistaa potilaan ja sairaalan välisen aika ja paikka riippumattoman yhteydenpidon.

Moni HUS:n uusi toimialajohtaja on valmis tarttumaan kuvattuihin haasteisiin ja mahdollistamaan tarvittavan kehitykseen. Toivottavasti myös kuntien sosiaali- ja terveyspalveluiden vastuuhenkilöistä löytyy tahtoa ja osaamista samaan.

SUZAN IKÄVALKO
HUS:n hallituksen jäsen
Vihreät, Helsinki

Kolumni on julkaistu alunperin HUS:n yhteisölehti Husarissa 3/2016.
Lehti löytyy myös verkosta.

Keskuspuiston puolesta

Helsingin uusi yleiskaava on monella tapaa todella hyvä. Se mahdollistaa tiiviimmän kaupungin rakentamisen, tukee kestäviä kulkumuotoja ja jättää tarpeeksi vapautta asemakaavavaiheeseen. Monet Vihreidenkin vuoskymmeniä ajamat asiat ovat ottamassa siinä ison askeleen eteenpäin.

Se ei kuitenkaan ole täydellinen. Yksi sen ongelmakohdista on keskuspuisto.

Keskuspuisto on ollut Helsingin kaavoissa ainakin vuodesta 1911. Välillä leveämpänä, välillä kapeampana. Vuoden 1960 yleiskaavasta alkaen keskuspuistoa on kantanut ajatus, kuinka metsää pitkin voi kävellä vaikka Lappiin saakka.

keskuspuistokehittyy-1024x983

Keskuspuisto eri vuosien yleiskaavoissa. Kuva Pentti Murole.

(lisää…)