Blogi

Vihreät luottamushenkilöt ja aktiivit kertovat blogissa ajankohtaisia kuulumisia helsinkiläisten arjesta ja kunnallispolitiikasta.

Konkretiaa maahanmuuttokeskusteluun – Mitä Helsinki voi tehdä?

Helsinkiin muuttaa vuosittain noin 3500 vieraskielistä uutta asukasta. Jotta jokainen tuntisi Helsingin kodikseen, on kaupungin satsattava kotoutumisen edistämiseen pitkäjänteisesti. Helsingin kaupungilla tätä työtä tällä hetkellä tekevänä huomaan, että voisimme tehdä asiat paremmin. Satsaukset tänään tulevat vaikuttamaan suuresti siihen, miltä tulevaisuus Helsingissä näyttää. Meillä on varaa tehdä tämä hyvin.

Tässä 10 konkreettista ehdotustani.

  1. Helsingissä oli aikaisempina vuosina oma maahanmuutto-osasto. Se kuitenkin lakkautettiin, koska ajateltiin, että jokainen virasto hoitaisi oman tonttinsa myös maahanmuuttajien näkökulmasta. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut ja vaikka maahanmuuttajia muuttaa Helsinkiin tuhansia vuosittain, ei koordinaatioon laiteta rahaa. Siksi Helsingin kaupungin on lisättävä maahanmuuttoasioiden koordinaatioon resursseja niin, että jokaisessa virastossa on henkilö, jonka työnkuvaan kuuluu monikulttuurisuus ja maahanmuuton tuomat erityispiirteet sen viraston alaisuudessa olevissa asioissa.
  2. Helsinki on panostettava palveluista tiedottamiseen mahdollisimman monella eri kielellä. Niin sähköisiä palveluita kuin neuvontaa pitäisi tuottaa suurimmille kieliryhmille omankielisesti. Tieto edistää kotoutumista ja maahanmuuttajan itseohjautuvuutta. Helsinkiin pitäisi perustaa neuvontapisteistä, josta saa apua myös kasvotusten mahdollisimman monella eri kielellä.
  3. Helsingissä pitää olla tahoja, jotka neuvovat turvapaikanhakijoita myös siinä vaiheessa, kun hakija odottaa oleskelulupaansa ei Helsinki ole heidän kotikuntansa. Oleskeluluvan saanti voi kestää jopa yli vuoden ja turvapaikanhakijoille tulee tarjota tietoa ja neuvontaa heille suunnatuista palveluista ja työllistymismahdollisuuksista.
  4. Jokaisella on oltava subjektiivinen oikeus oppia suomen kieltä. Suomen kielen kurssille pitää päästä riippumatta siitä, onko henkilö työtön, kotiäiti vai kansainvälinen opiskelija. Kaupungin tulee tukea vapaata sivistystyötä tämän mahdollistamiseksi.
  5. Helsingin on tuettava maahanmuuttajia järjestöjen perustamisessa ja antaa toiminnalle tukea. Kaupungin pitää toimia aktiivisessa dialogissa maahanmuuttajien omien järjestöjen kanssa.
  6. Peruskouluille ja päiväkodeille, joissa on suuri määrä vieraskielisiä lapsia ja nuoria, tulee antaa erityistä tukea koko perheen kotouttamiseen ja vanhempien osallisuuden lisäämiseen sekä monikulttuurisen koulun kehittämiseen. Helsingissä on kokeiltu omankielisten ohjaajien palkkaamista kouluihin hankkeena ja tätä tulee ehdottomasti jatkaa.
  7. Ammatilliset oppilaitosten sekä aikuislukioiden joissa on suuri määrä vieraskielisiä opiskelijoita, tulee saada monikulttuurisen koululaitoksen kehittämiseen tarvittavia resursseja.
  8. Etninen syrjintä ja rasismi näkyvät helsinkiläisten arjessa. Helsingin on purettava rakenteellista syrjintää esimerkiksi varmistamalla, että Helsingin kaupunki työnantajana palkkaa ihmisiä eri etnisistä ja kielellisistä vähemmistöistä, toimii syrjimättömyyden suunnannäyttäjänä ja vastustaa rasismia näkyvästi.
  9. Helsingin tulee tarjota aktiivisesti työkokeilupaikkoja kotoutuville ja suomen kieltä oppiville maahanmuuttajille.
  10. Osaamisen tunnistamista tulee tehdä aktiivisesti yhteistyössä yritysten kanssa. Helsinkiin on tällä hetkellä perustettu määräaikaisella rahoituksella Stadin osaamiskeskus, jossa maahanmuuttajat saavat oppia suomen kielen lisäksi ammatillisia taitoja ja näyttää aikaisempaa osaamistaan. Keskus tekee tiivistä yhteistyötä yritysten kanssa, jotta maahanmuuttajat työllistyisivät paremmin. Osaamiskeskuksen jatko tulee turvata.

Katja Mannerström
Sosiaalispsykologi ja työssä Helsingin kaupungin maahanmuutto- ja työllisyyspalveluissa

 

Pormestariuudistus parantaa helsinkiläisen äänestäjän vaikutusvaltaa

Lähestyvät kuntavaalit ovat ensimmäistä kertaa Helsingin historiassa myös pormestarivaalit. Huomaan monien yhä kummastelevan, että mistä tässä uudistuksessa oikein on kysymys. Minultakin on tätä kysytty useampaan kertaan.

En ihmettele, miksi helsinkiläiset ovat hieman ymmällään. Uudistuksen merkittävyyteen nähden mediassa on ollut liian vähän kirjoittelua siitä, miksi muutos tehdään. Tämän osoittaa myös Tuusulan pormestariuudistuksessa vallitseva hämmennys.

Itselleni asian tärkeys selvisi viitisen vuotta sitten, kun edellisessä työssäni sain tehdä selvityksen pormestarimallin eurooppalaisista toteutustavoista ja hyödyistä.

Kuntalaki muuttui vuonna 2006 ja sen jälkeen kunnan johtoon on Suomessa voitu valita myös pormestari. Tällä hetkellä pormestarijohtoisia kaupunkeja on kaksi, Tampere ja Pirkkala. Kun asiaa katsoo muualta Euroopasta käsin, niin yhä vallitseva suomalainen kunnanjohtajamalli on melkoinen poikkeus: Keski-, Itä- ja Pohjois-Euroopassa kuntaa yleensä johtaa pormestari. Kotimaista kunnallishallintoa Euroopan unionissa pitkään edustanut, Pirkkalan entinen kunnanjohtaja Risto Koivisto onkin todennut, että “suomalainen kunnanjohtaja on lajissaan ainutlaatuinen, todellinen eurooppalainen kummajainen”.

Tässä neljä syytä, miksi pormestariuudistus on niin tärkeä.

1. Kunnan johtajien roolit selkiytyvät

Ei ole lainkaan vähäpätöistä, että kaupungin johtajien roolit ovat kristallinkirkkaat. Tällä hetkellä Helsingin ylin johtaja on kaupunginjohtaja, yhdessä neljän apulaiskaupunginjohtajan kanssa. He ovat viranhaltijoita, joita ei kuitenkaan ole valittu tehtäväänsä pätevyyden perusteella vaan poliittisin perustein. Suomessa ⅔ kunnanjohtajista on puoluekirja tai -tausta: näin myös Helsingissä.

Tästä seuraa monia ongelmia.

Edustuksellisessa demokratiassa kansan valitsemien kunnanvaltuutettujen pitäisi johtaa orkesteria: sen sijaan johtoa haastateltaessa mediakin usein kääntyy kunnanjohtajan puoleen, esimerkiksi kunnanhallituksen puheenjohtajan sijaan. Ei ole ihme, jos tällöin korkeimpien viranhaltijoiden luullaan parhaiten edustavan kunnanvaltuuston tahtoa. Puurot ja vellit menevät sekaisin.

Pormestarimallin vahvuus on sen yksinkertaisuus. Kuntavaalien äänestystuloksen mukaisesti valittu pormestari on samalla se ylin johtaja, joka kunnassa määrää. Hänellä on tukenaan enemmistön luottamus, ja siten hän voi ohjata kunnan päätöksentekoa ilman ristiriitaa siitä, ketä hän edustaa. Sama koskee tietysti myös apulaispormestareita.

2. Äänestäjien vaikutusmahdollisuudet vahvistuvat

Edustuksellisen demokratian henkeen kuuluu vahvasti se, että vaalien äänestystulos vaikuttaa päätöksentekoon. Kansalaisten kuntavaaleissa tekemillä valinnoilla on kuitenkin heikko vaikutus kunnanjohtoon: useissa kunnissa kunnanjohtajan pesti on eläkevirka. Tällöin ei kunnanjohtajan tarvitse mittauttaa omaa kannatustaan kuin yhden kerran.

Joissakin kunnissa kunnanjohtajien virkakaudelle on asetettu maksimipituus. Helsingissä virkakauden pituus on seitsemän vuotta, ja kausia saa olla enintään kaksi. Tämä tekee siis yhteensä 14 vuotta: kun vaalikausi on neljä vuotta, Helsingin kaupunginjohtaja saattoi istua virassaan läpi kolmet kuntavaalit.

Pormestarin sen sijaan tulee nauttia äänestäjien luottamusta.

Pormestari valitaan aina enintään valtuustokaudeksi eli neljäksi vuodeksi. Kuten olla pitää, äänestäjät pääsevät heti seuraavissa kuntavaaleissa kertomaan miten pormestari on tehtävässään suoriutunut. Näin helsinkiläisen asukkaan yhteys kunnan ylimpään johtajaan on tiivis ja läpinäkyvä, mikä lisää kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia siihen, mihin suuntaan kaupunkia kehitetään.

Tällä hetkellä kuntalaki ei salli suoraa pormestarinvaalia, vaan pormestarin valitsee kunnanvaltuusto keskuudestaan. Toisin sanoen vaaleissa eniten ääniä saaneen puolueen pormestariehdokas valitaan pormestariksi. Tällä on se hyvä puoli, että pormestari on suoraan sidottu kunnanvaltuustoon, mikä taas nostaa myös valtuuston painoarvoa.

3. Poukkoileva päätöksenteko vähenee

Politiikkaa usein syytetään siitä, että asiat etenevät hitaasti ja poukkoillen. Ja tottahan se on: päätöksenteko kestää usein turhauttavan kauan, ja joskus pitkään, jopa vuosia valmistellut päätökset palaavat takaisin lähtöruutuun viimeisessä vaiheessa, kunnanvaltuuston palautuspäätöksellä.

On tärkeää ymmärtää, että demokratia ei juuri koskaan voi olla yhtä ketterä kuin vaikkapa yritys. Yrityksen johtaja voi toimia täysin omavaltaisesti ja yhdessä silmänräpäyksessä päättää, miten jatkossa toimitaan. Kansanvallassa ylin valta on tavallisilla ihmisillä ja päätöksenteko hyvin vahvasti lailla säädeltyä, joten prosessit ovat ymmärrettävästi hitaammat.

Silti kunnallista päätöksentekoa on mahdollista suoraviivaistaa juuri pormestarijohtoisuuden avulla. Tällä hetkellä merkittävä ongelma on se, että äänestäjien valitsemat poliitikot eivät aina pääse ohjaamaan viranhaltijoiden valmistelua. Kun juuri asioiden valmistelun ensiaskeleilla tehdään ratkaiseva valinta siitä, mitä vaihtoehtoa ryhdytään pohjustamaan, on kyseessä erittäin merkittävä puute.

Pormestariuudistus ratkaisee ison osan tästä ongelmasta, sillä silloin avoimen poliittisesti valittu pormestari apulaispormestareineen on se taho, joka ohjaa viranhaltijoiden työtä. Näin politiikanteosta tulee johdonmukaisempaa ja sujuvampaa, kun poliitikot pysyvät alusta asti paremmin kärryillä siitä, mitä päätöksentekokoneiston rattaissa tapahtuu. Ja tarpeen vaatiessa he voivat puuttua tilanteeseen nopeammin.

4. Politiikasta tulee kiinnostavampaa

Politiikan kiinnostavuuden lisäämiselle on valtava tarve. Viime kuntavaalien äänestysprosentti oli vain 58,2. Laskua vuoden 2008 vaaleihin verrattuna oli kolme prosenttiyksikköä.

Pormestariuudistus voi hyvin lisätä kiinnostusta paikallispolitiikkaan. Kun kuntavaalien äänestystulos vaikuttaa suoraan kunnanjohtoon, on sillä äänestäjää voimauttava vaikutus. Jos pormestari saa palautetta kuntalaiselta, on hänen syytä sitä kuunnella, koska äänestäjien luottamus täytyy saada jälleen seuraavissa vaaleissa: tämä lisää asukkaan vaikutusmahdollisuuksia myös vaalien välissä.

Pormestariuudistuksen ohella on syytä lisätä asukkaiden osallistumismahdollisuuksia myös muilla tavoin, kuten osallistavan budjetoinnin ja asukasraatien avulla. Näin kaikki helsinkiläiset pääsisivät yhä vahvemmin mukaan yhteisten asioiden hoitamiseen, sillä Helsinki on kuitenkin meidän kaikkien yhteinen projekti.

Mikäli haluat lukea aiheesta enemmän ja tutustua esimerkiksi Tukholman ja Wienin pormestarimalleihin, löydät lisätietoa laatimastani selvityksestä.

Antti Möller
Varavaltuutettu, yleisten töiden lautakunnan jäsen

Sosiaalityön tuominen terveydenhuoltoon auttaa heikompiosaisia

Jos sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistuksella halutaan
kunnianhimoisesti kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, on järjestelmän palveltava tulevaisuudessa laadukkaammin heikompiosaisia. Köyhyys ja sairaus kulkevat usein käsikkäin, ja esimerkiksi saman kaupungin sisälläkin esiintyy suuria eroja elinajanodotteessa. Oulussa tehdyssä tutkimuksessa (Lääkärilehti, 48/2013) todettiin, että 10 prosenttia väestöstä käytti 81 prosenttia kaupungin sosiaali- ja terveysmenoista, ja heistä suurin osa tarvitsi terveydenhuollon lisäksi myös sosiaalipalveluita. Eräs tutkimuksen johtopäätöksistä oli, että nykyjärjestelmä ei palvele hyvin paljon palveluita tarvitsevia.

Pelkän sairauden hoito ei yksin riitä

Ihmisen sairastelun takana on yhä useammin sosiaalinen ongelma. Esimerkiksi mielenterveysongelmien ja fyysisen oireilun taustalla voi olla pitkittynyttä huolta toimeentulosta tai ylisukupolvisia ongelmia. Lääkärin vastaanotolla potilas saattaa todeta, että hänellä ei ole varaa ostaa tarvitsemaansa lääkettä. Järjestelmä toimii, kun ihmisellä on yksi ongelma – jos ongelmia on useampia, järjestelmä ei kykene vastaamaan kokonaisuuteen.

Sosiaalityöntekijät mukaan hyvinvointikeskuksiin

Helsingissä asiakkaiden tarpeisiin vastataan suurilla hyvinvointikeskuksilla, joissa palvelut ovat saman katon alla. Sosiaalityöntekijät tarvitaan mukaan hoitotiimiin. Valinnanvapauslaki pakottaisi kuitenkin yhtiöittämään sote-keskusten toiminnan, ja niiden palveluvalikoimassa olisi ainoastaan sosiaalineuvontaa. Varsinaisen sosiaalityön taas hoitaa maakunnan liikelaitos. Jääkö sosiaalineuvonta perusterveydenhuollossa hoitajien ja lääkärien vastuulle? Kuilu sosiaalipalveluiden ja yhtiöitettyjen terveyskeskusten välillä kasvaa entisestään.

Valinnanvapaus ei paranna heikompiosaisen asemaa

Valinnanvapaus lisää terveyspalvelujen tarjontaa mutta samalla pirstaloi hoitoketjuja. Monen ihmisen kyvyt ja mahdollisuudet tehdä valintoja ovat heikentyneet esimerkiksi muistisairauden, mielenterveysongelman tai päihteiden käytön seurauksena. Juuri he tarvitsevat integroituja palveluja ja kokonaisvaltaista hoitosuunnitelmaa.

Valinnanvapauden lisääminen ja sote-palveluiden integraation edistäminen ovat lähes vastakkaisia tavoitteita. Terveyden, hyvinvoinnin ja kustannusvaikuttavuuden kasvattaminen vaativat palveluketjujen tiivistämistä ja heikompiosaisten palveluihin panostamista.

 

Reetta Vanhanen
Lääkäri
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallituksen varajäsen

Maria Ohisalo
Vihreiden varapuheenjohtaja, köyhyystutkija
Varavaltuutettu, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallituksen jäsen

Kohti vihreämpää Helsinkiä - mitä saimme aikaan vaalikaudella 2013-2017?

Me 19 vihreää kaupunginvaltuutettua olemme istuneet Aleksanterinkadun varrella neljä vuotta ja yli sata keskiviikkoiltaa. Näinä vuosina olemme halunneet rakentaa Helsingistä yhdessä tasa-arvoista ja ekologista kaupunkia. Kaupunkia, jossa jokainen pärjää, josta löytyy koti kaikille, jossa liikkuminen on vaivatonta ja sujuvaa myös ilman autoa, jonka jokaisessa koulussa on hyvä oppia. Helsinkiä, joka on houkutteleva, inhimillinen ja ystävällinen, joka katsoo eteenpäin ja jossa jokaisen on hyvä elää arkea. Kaupungin, jossa kivihiili on korvattu uusiutuvalla energialla ja joka on kunnianhimoinen suunnanäyttäjä ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Viime vuodet ovat osoittaneet, että kaupungeissa on voimaa. Kaupungit voivat haastaa ja näyttää suuntaa – jopa muuttaa koko Suomen suuntaa. Olemme iloisia, että Helsinki on kaupunki, joka säilyttää kaikkien lasten oikeuden päivähoitoon ja pieniin ryhmäkokoihin, ja toimii edelläkävijänä ja esikuvana monelle muulle kaupungille toimia samoin, haastaa hallituksen koulutuksesta ja sivistyksestä leikkaavan linjan. Olemme ylpeitä siitä, että kun Helsinki päätti syksyllä 2016 ryhtyä selvittämään maksuttoman varhaiskasvatuksen käyttöönottoa, Suomen hallitus ilmoitti myöhemmin selvittävänsä itse myös maksuttomuutta. Sama hallitus, jonka kokoomuslainen ministeri oli vain vuotta aiemmin tehnyt esityksen päivähoitomaksujen korottamisesta. Sekin esitys peruttiin, kun kaupungit – Helsinki etunenässä – kieltäytyivät ottamasta korotuksia käyttöön.

Tällä valtuustokaudella kaupungin suunnittelu on kokenut käänteen. 60 vuoden perinne autoilun varaan suunniteltavasta hajaantuvasta kaupungista on murtunut. Keskustatunnelin kaltaisia menneisyyden ratkaisuja haikailee vain harva. Kalliisin autoväyliin investoimisen sijaan rakennetaan kaksi uutta pikaratikkaa: Kruunusilta Laajasaloon ja Jokeri lähiöiden välille. Hämeentie päätettiin pyhittää entistä nopeammalle joukkoliikenteelle, kävelijöille sekä pyörille, ja siitä tulee turvallisempi, viihtyisämpi ja saastettomampi. Hyväksyimme yleiskaavan, jossa kaikki moottoritiet kehä ykkösen sisäpuolella muutetaan kaduiksi, joiden varrelle saadaan asuntoja ja elämää. Kaupunkipyörät auttavat liikkumaan keskustassa ja ensi kesänä koko kantakaupungissa. Olemme vaatineet useasti, että joukkoliikenteen lippujen hinnat pysyvät kohtuullisina – suunnitellut jättikorotukset on jätetty toteuttamatta. Myös Helsingin energiapolitiikan suunta on käännetty – Hanasaaren kivihiilikasa katoaa kaupunkikuvasta vähäpäästöisempien ratkaisujen tieltä.

Monia muitakin tavoitteita olemme edistäneet: Helsingissä rakennetaan enemmän asuntoja kuin vuosiin. Keskustakirjasto nousee Kansalaistorille joulukuussa 2018. Tällä kaudella tasa-arvoa ja heikoimmassa asemassa olevia on puolustettu useasti: koulut saavat erityistä tasa-arvorahaa, jotta kaupunkimme jokaisessa koulussa olisi yhtä hyvä oppia. Olemme turvanneet hätämajoituksen kaikille tarvitseville – Helsingissä ketään ei jätetä yöksi pakkaseen. Helsinki myönsi kuntapaikat Helsingissä asuville myönteisen turvapaikkapäätöksen saaneille alaikäisille sekä lapsiperheille.

Usein muutoksen tekevät ihmiset itse. Olemme raivanneet esteitä, jotta ihmiset itse voivat tehdä omasta kaupungistaan hauskemman ja viihtyisämmän. Järjestää pop up -tapahtumia, tuoda kaupunkiin ruokakärryjä ja rakentaa merikylpylöitä tai vaikkapa terassin parkkipaikalle.

Pettymyksiäkin viime vuosiin mahtuu. Jos Vihreät saisivat päättää kaikesta yksin, Vartiosaari säästettäisiin rakentamiselta. Tulemme puolustamaan saaren ainutlaatuista luontoa edelleen, kun saaren asemakaava tulee päätöksentekoon. Moni yleiskaavan pikseli olisi eri värinen etenkin Keskuspuiston ja muutamien muiden luontokohteiden paikalla. Strategisen ja suurpiirteisen kaavan tarkemmissa päätösvaiheissa vihreyden puolustaminen jatkuu. Länsimetron poliitikoilta pimitetyn myöhästymiskaaoksen johdosta vaadimme lisää avoimuutta yhtiöiden päätöksentekoon.

Tällä vaalikaudella Vihreät on ollut Helsingin toiseksi suurin puolue. Meillä on 19 valtuutettua kaupunginvaltuustossa, ja kymmeniä luottamushenkilöitä Helsingin lautakunnissa ja muissa luottamustehtävissä. Tavoitteita on ajettu yhteistyössä. Kiitos siitä jokaiselle Vihreälle! Kiitos myös aktiivisille kansalaisille yhteydenotoista, näkökulmista ja päätöksenteon haastamisesta. Kukaan meistä ei saa muutosta aikaan yksin, vaan paremman Helsingin teemme me kaikki yhdessä.

Yhdessä olemme saaneet aikaan paljon. Helsingin sanomien mukaan Vihreät on Helsingin vaikutusvaltaisin puolue, kun selvitettiin, mitä tavoitteitaan puolueet ovat saaneet läpi. Vaikka muutosta saa harvoin aikaan yksin, monikaan tavoitteista ei olisi toteutunut ilman Vihreitä. Ylen Taloustutkimuksella teettämän gallupin mukaan Vihreät on kirimässä Helsingin ykköspuolueeksi huhtikuun kuntavaaleissa. Kaupunkilaisten luottamus ilahduttaa ja motivoi tekemään töitä tulevaisuudessa vähintään yhtä kovasti!

Uusi kaupunginvaltuusto aloittaa työnsä kesäkuussa. Silloin Helsingille valitaan ensimmäinen pormestari siitä puolueesta, joka saa helsinkiläisten suurimman luottamuksen huhtikuun vaaleissa. Helsingissä näissä vaaleissa kaupunkilaisilla, äänestäjillä, on enemmän valtaa kuin koskaan. Sekin on ollut Vihreiden pitkäaikainen tavoite.

Millä kaikilla tavoilla Helsinki on nyt vihreämpi kuin reilut neljä vuotta sitten? Koko listan löydät täältä. Entä mitä tavoittelemme seuraavaksi? Lue vaaliohjelmastamme lisää tavoitteita seuraaville vuosille – jatketaan yhdessä vihreiden askelien ottamista!

Emma Kari ja Otso Kivekäs
Helsingin Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajat
(2013-2015 ja 2015-2017)

Vaikka Suomi sulkee ovensa ja kääntää selkänsä, mielenosoittaminen on Helsingissä perusoikeus

Irakilaisten ja afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden mielenilmaus jatkuu Helsingin Rautatientorilla jo kolmatta viikkoa. Mielenosoituksen tukena on turvapaikanhakijoiden lisäksi kasvava joukko yksityisiä kansalaisia ja laaja kirjo kansalaisyhteiskunnan verkostoja. Myös monet Vihreät poliitikot ovat käyneet mielenosoituksessa osoittamassa tukeaan. Tapasin itse Rautatientorilla nuoren miehen, jonka perheen Suomi hajottaa. Hän sai 19-vuotiaan siskonsa kanssa kielteisen turvapaikkapäätöksen muun perheen saadessa turvapaikan Suomesta perheen isään Irakissa kohdistuneen vainon vuoksi. Kielteisen päätöksen syy oli täysi-ikäisyys – maahanmuuttoviraston tulkinnan mukaan 18-vuotta täyttäneet lapset eivät kuulu enää samaan perheeseen kuin vanhempansa. Saman perheen kohtuuttomasta tilanteesta luimme aiemmin myös Helsingin Sanomista. Kukaan suomalainen, jonka kanssa olen aiheesta keskustellut, ei voi ymmärtää Maahanmuuttoviraston päätöstä. Sisarukset odottavat hallinto-oikeuden päätöstä valitukseensa. Mitään muutakaan vaihtoehtoa heillä ei ole.

Etenkin kokoomuksen poliitikot ovat vaatineet mielenosoittajien häätämistä Rautatientorilta. Helsingin kaupunki kunnioittaa kuitenkin turvapaikanhakijoiden oikeutta osoittaa mieltään. Vihreä apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri antoi Helsingin kaupunginhallitukselle maanantaina tiedonannon, ettei kaupungilla tai poliisilla ole aikomusta puuttua rauhanomaisesti sujuneeseen mielenilmaukseen.
(lisää…)

Kansallinen kaupunkipuisto Helsinkiin

Helsingin kansallisesta kaupunkipuistosta on tehty useita aloitteita vuodesta 1998 alkaen. Uusimman aloitteen on allekirjoittanut meistä 54 valtuutettua. Sitä kannattavat myös 79 yhteisöä, joista 52 on Helsingin kaupunginosayhdistyksiä. Lisäksi tuhannet helsinkiläiset ovat allekirjoittaneet vastaavan kuntalaisaloitteen.

Perustamisselvityksen tarkoituksena on tuottaa taustatietoa kaupunginvaltuuston päätöksentekoa varten. Selvityksessä määritellään kansallisen kaupunkipuiston sisältö, tavoitteet ja suhde kaupunkirakenteeseen. Lisäksi siinä tarkastellaan rajausvaihtoehtoja ja puiston tuottamia hyötyjä ja haittoja. Selvityksen tekee kaupunki yhteistyössä asiantuntijoiden ja kaupunkilaisten kanssa.

Helsinki on upea luonto- ja kulttuurimaisemien kaupunki. Meillä on Suomen vanhin ja monimuotoisin kaupunkiluonnon ja kulttuurialueiden verkosto. Helsingin metsiä on vaalittu nyt jo sadan vuoden ajan kansalaisten virkistysalueina, ei talousmetsinä.

Nyt on aika tehdä puistosta perustamisselvitys. Helsinkiin on mahdollista luoda poikkeuksellisen upea kansainvälisesti kuuluisa kansallinen kaupunkipuisto. Puisto yhdistäisi maa- ja vesiyhteyksien kautta villit kaupunkimetsät, saariston, vapaat merenrannat ja ekologiset käytävät vanhoihin kulttuurimaisemiin ja -puistoihin sekä merkittäviin rakennusperintökohteisiin. Kaupunkipuiston kokonaisuus muodostuisi helsinkiläisen saariston ja merenrantojen, Vantaanjoen ja kaupunkipurojen, puistojen ja luonnonmetsien sekä monipuolisten kulttuuriympäristöjen muodostamasta yhtenäisestä verkostosta.

Meri ja metsät, rannat, puistot ja niityt tarjoavat meille helsinkiläisille tervehdyttävän elinympäristön ja merkittävän tulevaisuuden vetovoimatekijän, kuten upea kantakaupunki kulttuurikohteineen; kulttuuripuistot ja kartanoalueet pitkin Helsinkiä, viheralueverkosto; hieno keskuspuisto; loistavat kulttuuri- ja luontoarvot omaava lähisaaristo ja puhdas ilma.

Miksi ihmeessä me emme lähde tätä selvittämään. Meidän kannattaa osoittaa itsellemme, Suomelle ja ulos maailmalle, että Helsinki on oikeasti tosissaan näissä asioissa. En löydä yhtään perusteltua esitystä – enkä syytä – sille, miksi emme voisi tehdä selvitystä kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta Helsinkiin.

Kansallinen kaupunkipuisto on osa dynaamista kasvavan kaupungin kehitystä, joka mahdollistaa kiehtovan kontrastin modernin kaupungin, historian ja luonnon synergiana. Helsingistä voi kehittyä aidosti luonto- ja kulttuurimatkailun suurkaupunki.

Toivon sydämestäni, että perustamisselvitys tehdään, jotta seuraava valtuusto voi asianmukaisesti käsitellä asiaa. Vasta perustamisselvitys antaa valtuutetuille riittävät tiedot Helsingin kansallisen kaupunkipuiston perustamisesta.

 

Ja miten hieno lahja puiston perustaminen olisi 100-vuotiaalle Suomelle ja laajemminkin.

Jarmo Nieminen,
kaupunginvaltuutettu

Liikunnan ilo ei saa olla euroista kiinni

Liikunnan harrastamisen kalleudesta puhutaan tasaisin väliajoin. Väitteet hintojen noususta eivät valitettavasti ole tuulesta temmattuja.

Kari Puronahon laajassa tutkimuksessa selvitettiin 13 eri liikuntalajin kustannusten kehitystä Suomessa vuodesta 2001 vuoteen 2013. Tulos oli selvä: harrastaminen on kallistunut, joissain lajeissa nousua on vuositasolla jopa tuhansia euroja. Urheilulajien välillä on ymmärrettävästi suuria eroja. Harrasteliikunnassa kustannusten nousu on ollut vähäisintä, mutta seuraliikunnassa selvempää. Sen sijaan tiheän harjoittelun liikunta ja kilpaurheilu ovat kallistuneet huimasti, jopa kaksin- tai kolminkertaisesti. Tämä huolettaa monia vanhempia ja pitäisi huolettaa myös poliitikkoja.

Lapsuusiän liikkumattomuus ennustaa vähäistä liikuntaa myös aikuisiällä, mikä altistaa lukuisille sairauksille ja esimerkiksi työpoissaoloille. Suomalainen yhteiskunta menettää harrastamisen kalleuden vuoksi monia aktiivisia elinvuosia, mutta myös potentiaalisia tulevia huippu-urheilijoita – pienituloisestakin perheestä voi nousta olympiavoittajaksi, jos liikkujan ja urheilijan tietä tuetaan yhdessä.

Kuinka huolissaan tästä pitäisi olla?

Meillä helsinkiläisillä on vähintäänkin kohtalainen tilanne, sillä kohtuuhintaisia liikuntaharrastuksia on tarjolla moneen lähtöön. Liikuntavirasto tarjoaa varsin edulliseen hintaan muun muassa uintia, kuntosalia, lähiöliikuntaa tai maratonjumppaa. Silti parannettavaa riittää.

Meidän on erityisesti huolehdittava siitä, että heikompiosaisille liikunnan harrastaminen tehdään mahdollisimman helpoksi. Usein niukkuuden keskellä elävien perheiden voimavarat eivät riitä harrastusten etsimiseen saati niissä aktiivisesti käymiseen.

Tutkimuksista tiedetään, että suomalaisnuorten liikunta-aktiivisuus on yhteydessä perheen sosioekonomiseen tilanteeseen. Valitettavasti nämä väestöryhmien väliset terveys- ja hyvinvointierot ovat viime vuosina kasvaneet: tämä kierre pitää ehdottomasti katkaista, ja se vaatii pitkäjänteistä työtä. Tässä kehityksessä on huomioitava myös maahanmuuttajataustaiset lapset ja perheet. Esimerkiksi työttömille on tarjottava ilmaisia liikuntamahdollisuuksia.

Vaikuttaa myös siltä, että arvokasta työtä tekevät suomalaiset liikuntaseurat tähtäävät liian usein liian korkealle. Liikunta muuttuu helposti turhan vakavaksi ja tavoitteelliseksi. Osa lapsista ja nuorista toki kaipaakin jatkuvaa haastetason lisääntymistä, ja tällöin on tärkeää mahdollistaa sekä tavoitteellinen, että rennompi liikuntaharrastus.

Merkittävä vaihe jokaisen elämässä on lapsuuden jääminen taakse ja nuoruuden alkaminen, jolloin liian monella liikunta jää muiden kiinnostuksen kohteiden jalkoihin. Toinen syy lopettaa on iän karttumisen myötä tapahtuva liikuntaharrastuksen kallistuminen. Tämä on haitallista paitsi yksilölle itselleen myös kansanterveydelle. Hinta ei saa olla este sille, että harrastaminen kantaa yli murrosiän tyrskyjen.

Harrastusten kustannustasoon vaikuttaa myös vapaaehtoistoiminnan laajuus. Mitä vahvemmin vanhemmat ovat mukana, sen edullisempana harrastaminen pysyy. Tämä on erityisen tärkeää myös siksi, että osa lapsista tai nuorista kuitenkin valitsee sen kalliimman harrastuksen: vanhemmat eivät voi päättäväisen lapsen päätä kääntää, ja tällöin on ensiarvoisen tärkeää, että myös jääkiekon tai ratsastuksen harrastamisen hinta ei karkaa pilviin.

Harrastamisen hintatasoa tulee hillitä Helsingissä seuraavasti:

– Lisätään tiedotusta ja liikuntaneuvontaa kohtuuhintaisista liikuntapalveluista ja kohdistetaan viestintää erityisesti ihmisille, jotka eivät jo ennestään harrasta liikuntaa säännöllisesti

– Tuetaan taloudellisesti pienituloisten perheiden liikuntamahdollisuuksia

– Rakennetaan kaikkien käyttöön sujuvia pyöräteitä, lähiliikuntapaikkoja ja lenkkipolkuja, jotta liikkuminen on osa arkea

– Tuetaan aikuisten vapaaehtoistyötä liikuntaseuroissa vähentämällä seurojen byrokraattisia velvoitteita

– Pidetään kaupungin liikuntapalveluiden hintataso kohtuullisena ja mahdollistetaan esimerkiksi työttömille ja pienituloisille eläkeläisille ilmaisia liikuntamahdollisuuksia

– Varmistetaan, että vapaat vuorot ja liikuntatilat ovat helposti löydettävissä

– Tarjotaan aktiivisesti kouluja ja muita Helsingin omistamia rakennuksia liikuntakäyttöön
myös iltaisin

– Kannustetaan helsinkiläisiä liikuntaseuroja lisäämään jakoa tavoite- ja harrastusryhmiin kaikissa liikuntalajeissa

– Urheiluvälineiden lainausta pitää laajentaa siten, että esimerkiksi luistimia ja kävelysauvoja on tarjolla kaikissa lähikirjastoissa

 

Antti Möller & Maria Ohisalo

Antti Möller on viestintäasiantuntija ja Konepaja-liikkeen aktiivi.
Maria Ohisalo on Vihreiden varapuheenjohtaja ja köyhyystutkija.

Molemmat ovat Vihreiden varavaltuutettuja ja ehdolla kuntavaaleissa Helsingissä.

 

 

Vihreä pormestari Helsinkiin

Ylen tuoreen kuntavaalien kannatusta mittaavan gallupin mukaan Vihreät on vahvoilla Helsingin suurimmaksi puolueeksi. Olemme tällä kaudella saaneet aikaan isoja poliittisia päätöksiä ja kuntalaisten luottamus tuntuu arvokkaalta.

Vihreiden johdolla on torjuttu hallituksen eriarvoisuutta lisäävät esitykset päivähoidon heikennyksistä, kehitetty joukkoliikennettä ja pyöräilyä kaupungissa sekä hyväksytty Helsingille kunnianhimoinen ilmastostrategia. Olemme kauden aikana päättäneet hävittää hiilikasat, rakentaa Hämeentielle pyörätien ja kaikkialle kaupunkiin ihmisille uusia koteja.

Yksi tämän kauden suurista poliittisista tavoitteistamme toteutuu, kun Helsinki siirtyy kuntavaalien myötä virassa toimivista kaupunginjohtajista vaaleilla valittavaan pormestariin ja apulaispormestareihin. Vihreät on ajaneet demokratiaa ja avoimuutta lisäävää uudistusta jo pitkään.

Vihreät tulee asettamaan oman ehdokkaansa pormestariksi hyvissä ajoin ennen vaaleja. Pidämme tärkeänä, että äänestäjät tietävät jo äänestyspäätöstä tehdessään, kenestä tulee Helsingin pormestari, mikäli Vihreät on vaalien jälkeen Helsingin suurin puolue.

Haku Vihreiden pormestariehdokkaaksi on käynnissä parhaillaan. Hakuaika päättyy loppiaisviikonlopun jälkeen. Helsingin Vihreiden yleiskokous kokoontuu helmikuun alussa päättämään yhteisestä ehdokkaastamme.

Lisätietoja
Maria Halonen
Helsingin Vihreiden puheenjohtaja
045 346 6050

 

Yösija on ihmisoikeus

na%cc%88ytto%cc%88kuva-2016-11-07-kello-13-11-45Viime talvena moni romani jäi yöksi ulos pakkaseen, kun kaupungin hätämajoituspaikat eivät riittäneet. Yösijan puute kovassa pakkasessa aiheutti jopa vakavia paleltumavammoja. Nostimme asian esille sote-lautakunnassa ja kaupunginhallituksessa. Silloinen apulaiskaupunginjohtaja Laura Räty julisti, että ”ketään ei jätetä sosiaali- ja kriisipäivystyksen kynnykselle”. Siitä huolimatta saimme kuulla, että asunnottomia EU-maiden kansalaisia oli käännytetty ovelta. Helsingin toimien laillisuudesta tehtiin kantelu eduskunnan apulaisoikeusasiamiehelle, jonka lausuntoa edelleen odotetaan.

On selvää, että näin ei voi jatkua. Romanien ja muiden EU-kansalaisten lisäksi on varauduttava siihen, että osa vastaanottokeskuksista poistetuista ja vaille oleskelulupaa jätetyistä turvapaikanhakijoista jää Helsinkiin ilman papereita ja asuntoa.

Ponnistustemme ansiosta Helsinki on nyt hankkinut Diakonissalaitokselta hätämajoitusta vuoden 2016 loppuun asti. Paikkoja on kuitenkin vain 30, ja sopimus kattaa korkeintaan 21 yötä -10 °C:n pakkasrajalla. Tämä ei vielä riitä, sillä Vailla vakinaista asuntoa ry. arvioi Helsingissä olevan 50-100 hätämajoitusta tarvitsevaa.

Oikeus hätämajoitukseen on kaikilla sitä tarvitsevilla riippumatta kansallisuudesta, oleskeluluvasta tai henkilöpapereista. Siksi kaupunginhallitus teki eilen 7.11. kaksi tärkeää linjausta. Tuimme Vasemmistoliiton vaatimusta, että ”sosiaali- ja terveysviraston ohjeistusta kriisimajoitukseen muutetaan siten, että henkeä tai terveyttä uhkaavissa tilanteissa välttämätön hätämajoitus järjestetään perustuslain vaatimalla tavalla kaikille kansalaisuudesta, kotipaikasta ja oleskelulupastatuksesta riippumatta.” Vihreiden tahdon mukaan ”kaupunginhallitus kehottaa sosiaali- ja terveysvirastoa tiiviisti seuraamaan hätämajoituksen toimivuutta liikkuvan väestön kysymyksiin erikoistuneiden järjestöjen ja kansalaistoimijoiden kanssa sekä reagoimaan välittömästi mahdolliseen palvelutarpeen kasvuun.” Kumpikin lisäys hyväksyttiin murskaenemmistöllä vain Kokoomuksen (Laura Rissasta lukuunottamatta) ja perussuomalaisten äänestäessä niitä vastaan.

tuominen_hannu_rintakuva_webVastuu asunnottomien hätämajoituksesta kuuluu jakamattomasti kaupungille, vaikka seurakunnat ja vapaaehtoiset kansalaiset osallistuisivatkin sen järjestämiseen. Yhteistyö kolmannen sektorin kanssa on välttämätöntä, koska yhteistyökumppanit pystyvät kaupungin omaa toimintaa nopeammin ja joustavammin reagoimaan äkillisiin tilanteisiin. Kaupungin omia palvelut ei myöskään ole tarkoitettu lapsiperheille, joita niitäkin ulkomaalaisten asunnottomien joukossa on.

Järjestöavustuksia vuodelle 2017 käsitellään lähiviikkoina sote-lautakunnassa. Siinäyhteydessä varmistamme, että yösija on taattu kaikille tarvitsijoille ja että kaupungin ohjeistus on perustuslain ja ihmisoikeussopimusten mukainen.

Ketään ei saa jättää pakkaseen.

Hannu Tuominen
Sosiaali- ja terveyslautakunnan jäsen
Kaupunginhallituksen varajäsen

Vartiosaari on ainutlaatuinen

hannu-oskala

Tänä kesänä seisoin useana aamuna jonossa Vallisaaren lautalle. Vallisaaren avautuminen avasi ihmisten silmät ihan erilaiselle Helsingille. Yhtäkkiä ihmiset tulevat tänne kaukaa ja jonottavat tuntitolkulla lautalle vain päästäkseen kävelemään saaressa, jossa on kaunista metsää ja jossa historia hengittää.

Tämä saari on tullut nopeasti osaksi helsinkiläisten tarinaa ja mielenmaisemaa. Muutama kuukausi sitten vihreän ryhmän puheenjohtaja Otso Kivekäs meni naimisiin Vallisaaren korkeimmalla muurilla Itämeren tyrskytessä takana. Siinä hetkessä oli jotain taianomaista.
Helsingin metsäisessä saaristossa on jotain taianomaista.

Tämä kaikki pätee Vartiosaareen.

Vartiosaari on ainutlaatuinen. Jos te olette joskus seisoneet Vartiosaaren Viikinkikalliolla ja katsoneet sieltä itäisen Helsingin merta, te tiedätte, että siinä paikassa on jotain ihmeellistä. Se on paikka, joka salpaa hengityksen.

Miten maan pääkaupungissa on jotain näin ihmeellistä ja kaunista. Näin koskematonta metsää, näin raikasta meri-ilmaa, näin uskomattomia maisemia, näin jylhiä kallioita.Tälle kalliolle kävellään metsän läpi, jollaista ei ole missään muualla Helsingissä. Osa niistä puista, joiden ohi metsäpolku kulkee, on lähes 200-vuotiaita kilpikaarnamäntyjä.

Vallisaaren luonto vaihtelee lehdoista tuoreisiin kankaisiin,jäkäläkarukoista laidunniittyihin,
jalopuupuistikoista avokallioihin. Yli puolet saaren pinta-alasta on arvokkaita luontokohteita. Suurin osa Vallisaaren metsistä on arvometsiä.

Vallisaari on säilynyt hienona luontoarvoiltaan ja muodostaa tärkeän osan Helsingin metsäistä verkostoa. Kepulaisen metsäpolitiikan avohakkaamassa Suomessa tällaisia vanhoja koskemattomia metsiä on paljon vähemmän kuin me kuvittelemme.

Nämä vanhat metsäiset saaret on meille voimavara, jonka arvoa me ei vielä täysin osata tunnistaa. Jotain, mitä rahalla ei saa. Jotain, jonka arvo meidän pitää nyt ymmärtää. Ihmiset tulee tänne kaukaa, jotta voi seistä kalliolla ja hengittää rauhassa samaan aikaan metsää ja merta. Meidän pitää varmistaa, että nämä metsät ja tämä kulttuuriympäristö säilyy ja yhä useampi ihmisen pääsee sen tunteen kokemaan.

Me olemme juuri hyväksyneet yleiskaavan, jolla me saadaan Helsinkiin niitä kipeästi kaivattuja koteja sadoille tuhansille ihmisille. Tätä saarta ei tarvitse rakentaa. Se ei ole nykyisten eikä tulevien helsinkiläisten etu. Tämän saaren rakentaminen on lyhytnäköistä ja turhaa.

Siksi kannatan sitä, että Vartiosaaren osayleiskaavaehdotus palautetaan valmisteluun siten,
että osayleiskaava valmistellaan virkistys- ja viheraluevaihtoehdon pohjalta
viher- ja virkistysalueena sekä houkuttelevana matkailukohteena.

Emma Kari
Kaupunginvaltuutettu, kansanedustaja

(Teksti on ote Emma Karin 26.10. pitämästä puheesta)