Blogi

Vihreät luottamushenkilöt ja aktiivit kertovat blogissa ajankohtaisia kuulumisia helsinkiläisten arjesta ja kunnallispolitiikasta.

Valinnanvapauslaki mietittävä uusiksi

Apulaispormestari Sanna Vesikansa kaupunginvaltuustossa 13.12.2017

Lausunto hallituksen esitysluonnoksesta laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa

Arvoisa puheenjohtaja,
hyvät valtuutetut,

Käsittelyssämme on Helsingin lausunto sosiaali- ja terveysministeriölle hallituksen esitysluonnoksesta laiksi asiakkaan valinnanvapaudesta sosiaali- ja terveydenhuollossa.

Hallituksen sote-uudistuksella on kaksi poliittisesti valittua päälinjaa. Näistä toinen ovat maakunnat, joista arvoisa pormestarimme on esittänyt julkisuudessa riittävän määrän aiheellista kriiikkiä ja lisäksi nyt käsittelyssämme oleva hallituksen valitsema valinnanvapausmalli.

Minkälaisen vastauksen lausuntomme antaa valitulle mallille? Valinnanvapaus näin toteutettuna ei toimisi. Esityksestä voi kyllä poimia osia, jotka voisivat toimia, mutta kokonaisuus ei pysy kasassa.

Julkisuudessa on tällä kuulemiskierroksella paljon puhuttu erikoissairaanhoidon asiakasseteleistä. Esimerkiksi kiireettömässä leikkaustoiminnassa jaettaisiin asiakasseteleitä.

Ongelmaksi muodostuu se, että julkisella puolella joudumme kuitenkin jatkossa pitämään yllä päivystystä ja muuta kapasiteettia. Nyt tätä toimintaa ylläpitävä toiminta yritetään siirtää terveysalan firmoille. Linjamme on tämän suhteen luonnollisesti kriittinen kuten esimerkiksi HUS:n ja on alkanut kuulostaa siltä, että hallituskin on tätä kritiikkiä jo kuullut.

Julkisuudessa on tällä kertaa puhuttu turhan vähän perustason suoranvalinnan aiheuttamista ongelmista. Hallitus on joutunut muuntamaan ehdotustaan tällä puolella huomattavan paljon. Aiemmista palvelukokonaisuuksista on karsittu suuri osa palveluista pois. Jäljellä on oikeastaan terveyskeskus ja niukasti sosiaalipalveluihin neuvontaa, jonka rooli ja yhteys varsinaisiin sosiaalipalveluihin on hyvin epäselvä.

Helsingissä tehdään sote-palveluita eri perspektiviillä. Me haluamme ottaa koppia entistä paremmin paljon tukea tarvitsevista. Tämä on paitsi oikein myös kustannustehokasta, sillä muuten perusterveiden ihmisten flunssat eivät juuri järjestelmäämme rasita vaan haasteita ja kustannuksia tuottavat enemmän apua ja tukea tarvitsevien ihmisten palvelut.

Lakiesitys pakottaa maakunnat järjestämään perustason palvelut tietyllä kaavamaisella tavalla ja jopa säädellään minkälaisia erikoissairaanhoidon aloja sote-keskuksissa on oltava. Emme saisi jatkossa itse päättää, minkälaisissa kokonaisuuksissa palveluita tarjotaan. On vaikeaa nähdä, että näin jähmeästä asian järjestelystä olisi hyötyä muille kuin suurille terveysyrityksille.

Lausuntomme ei ole pelkästään negatiiviinen. Näemme, että lakiluonnos pääosin edistäisi toimintatapojen muutosta ja uusien palveluinnovaatioiden käyttöönottoa. Mahdollisuuksiakin siis on, vaikkakin on hyvä huomata, että integraatioon liittyviä innovaatioita on turha odottaa mallin kanssa.

Yksi sote-uudistuksen alkuperäisistä tavoitteista oli selkiyttää sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusta ja hillitä kustannusten kasvua. Jokaisella maakunnalla on käytössään vain tietty määrä rahaa. Tämä tarkoittaa, että yhden järjestelmän osan kallistuessa, täytyy rahat kaivaa jostain muualta. Suomesta on vaikea löytää asiantuntijaa, joka ei olisi varoittanut esitetyn mallin kasvavista kustannuksista sekä perustasolla että erikoissairaanhoidossa. Ongelma pelkästään toisessa aiheuttaisi siis koko sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden kriisin.

Oma mielipiteeni on, että olisi helsinkiläisten etu, että hallitus miettisi valinnanvapauslainsäädännön uusiksi. Suurimmassa osassa asioita maakunnat tietävät itse ihan hyvin, mille palvelulle löytyy toimivat markkinat ja mille ei. Jos jotain pakkoa kilpailun avaamiseen kuitenkin haluttaisiin, voitaisi sitä tehdä valtakunnallisesti sitten, kun maakunnat on saatu toimimaan vakaasti ja tehokkaasti. Samalla kannattaisi luoda listaa palveluista, joita ei pidä parhaiden asiantuntijoiden tiedon perusteella siirtää markkinoiden armoille.

Sote-uudistus kannattaisi tehdä kunnolla, mutta nyt sitä tehdään väärin. Uudistuksen keskiössä tuntuvat olevan alan yritykset ihmisten sijaan. Eihän sen näin pitäisi olla.

Kiitän erittäin hyvästä pohjasta kaupungin viranhaltijoita. Liisäksi kiitän asiaan hyvin perehtynyttä sosiaali- ja terveyslautakuntaa, joka ei säästellyt itseään lausunnon muokkaamisessa. Muutoksia tuli reilu pino matkalla, mutta nyt lausunnon kokonaisuus on hyvin hallittu ja looginen. Kiitos.

 

Helpotusta kahden kodin perheille

Yhä useampi lapsi asuu nykyään vuorotellen kahdessa eri kodissa. Järjestely on monelle eroperheelle hyvä vaihtoehto – lapset voivat viettää aikaa ja ylläpitää vahvaa suhdetta kummankin vanhempansa kanssa.

Ongelmia tulee kuitenkin siinä vaiheessa, kun perhe asioi viranomaisten kanssa. Koska lapsella voi virallisesti olla vain yksi osoite, “epäviralliseen” kotiin on vaikeaa tai mahdotonta saada lapseen liittyviä julkisia palveluja tai tukia.

Ongelmia on tuottanut muun muassa esikoulu- ja koulupaikan valinta. Helsingissä on varsin tiukka linja, että lapselle osoitetaan ensisijaisesti paikka omasta lähikoulusta ja -esikoulusta. Tarkoitus on hyvä, sillä lähikouluperiaatteella pyritään muun muassa ehkäisemään asuinalueiden eriytymistä.

Kahden kodin perheessä koulumatka pitäisi kuitenkin saada sujumaan molemmista kodeista, eikä virallinen lähikoulu välttämättä ole toisen kodin kannalta käytännöllinen vaihtoehto. Periaatteessa kaupungilla on halukkuutta joustaa, mutta käytännössä monilla lapsivaltaisilla asuinalueilla koulut ovat niin täynnä, ettei sekaan mahdu yhtään lasta koulupiirin ulkopuolelta.

Moni on kysynyt minulta, mikseivät perheet yksinkertaisesti vaihda lapsen kirjoja toiseen kotiin ennen eskari- tai koulupaikan hakua. Asia ei ole ihan yksinkertainen juuri noiden mainitsemieni tukien ja muiden lapsen asuinpaikkaan sidottujen etuuksien vuoksi. Pienituloiselle vanhemmalle lapsilisä tai työttömyysturvan lapsikorotus voivat olla elintärkeitä, eivätkä lapseen liittyvät kustannukset katoa mihinkään, vaikka osoite muuttuu.

Lapsenhuoltolakia ollaan uudistamassa, ja lasten vuoroasumiselle on tulossa laissa virallinen asema. Mahdollisuutta kahteen osoitteeseen ei kuitenkaan ilmeisesti uuteenkaan lakiin ole tulossa.

Näistä syistä tein valtuustoaloitteen, jossa esitän, että vuoroasumisesta tehtäisiin oppilaaksioton peruste. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että vanhemmat voivat hakea lapselleen lähikoulupaikkaa joko virallisen asuinpaikan tai toisen kodin alueelta. Varsin iso asia pienille eskareille ja koululaisille, joille monimutkainen koulumatka voi olla turhan iso haaste.

Aloitetta käsiteltiin tällä viikolla kasvatus- ja koulutuslautakunnassa. Virkamiesten luonnostelema kanta oli kielteinen, mutta lautakunta palautti lausunnon ja velvoitti virkamiehet valmistelemaan esityksen mukaisen mallin. Lisäksi hyväksyttiin esitys, että koulukyydit pitää hoitaa kahdesta kodista, jos lapsen asuminen eri vanhempien luona toteutuu ”ennalta tiedossa olevan säännön mukaisesti”.

Kahden kodin perheiden kannalta tilanne näyttää siis lupaavalta. Toivottavasti pian lapsen koulujärjestelyt voi ruksata yli stressaavien aiheiden listalta.

Kaisa Hernberg
Kirjoittaja on vihreä kaupunginvaltuutettu sekä kolmilapsisen uusperheen äiti.

 

Kaikki helsinkiläiset ekaluokkalaiset saavat aloittaa uuden kielen 

Hyviä uutisia: kaikki helsinkiläiset ekaluokkalaiset saavat aloittaa uuden kielen. Vihreiden kuntavaalitavoite toteutuu. Helsinki on sitoutunut jo hyväksytyssä strategiassaan, että kielet aloitetaan ensimmäisellä luokalla ja kielikylpyä lisätään. Nyt Helsingin vuoden 2018 budjettiesitykseen sisältyy seuraava lause: ”perusopetuksen kieliohjelmaa tarkistetaan siten, että ensimmäinen vieras kieli tai toinen kotimainen kieli alkaa pääsääntöisesti 1. luokalla.” 

Lisäksi englanninkielistä opetusta ja kielikylpyä varhaiskasvatuksessa lisätään. Myös kiinan kieli on huomioitu. On tärkeää, ettei muitakaan kieliä unohdeta. Kaupungin ruotsinkielinen kielikylpy on todella suosittua ja meillä on hyvät puitteet ja ympäristö oppia ihan oikeasti puhumaan kieltä ”kouluruotsin” lisäksi.

Uusiin kieliin tutustuminen kannattaa tutkitusti aloittaa ajoissa. Kielen oppiminen alkaa raskauden aikana. Pienellä lapsella on parhaat valmiudet oppia uusia kieliä. Kaksikielisyydestä ja varhaisesta toisen kielen oppimisesta on osoitettu olevan useita hyötyjä. Varhainen toisen kielen oppiminen kehittää muistia, luovuutta ja ongelmanratkaisutaitoja. Uuden kielen oppiminen lisää kiinnostusta muita kieliä ja kulttuureita kohtaan.

Kielellisen kehityksen herkin vaihe päättyy siinä iässä, kun kielten oppiminen kolmannella luokalla, noin yhdeksän vuoden iässä, yleensä aloitetaan. Herkkyyskauden päättyessä saman asian oppiminen on vaikeampaa. Tämä tarkoittaa inhimillisten resurssien hukkaamista.

Tein kieltenoppimisen varhentamiseksi valtuustoaloitteen Vihreän valtuustokollegani Sanna Vesikansan kanssa marraskuussa 2016. Tällöin 13 koulussa 76:sta saattoi aloittaa uuden kielen ensimmäiseltä tai toiselta luokalta alkaen. Tavoitteemme oli, että kieliin tutustuminen on saavutettavissa kaikille ekaluokkalaisille lapsille Helsingin peruskouluissa ja kaikissa päiväkodeissa leikin avulla. Vantaalla kaikki lapset aloittavat jo englannin ensimmäiseltä luokalta alkaen. Nyt alueellinen tasa-arvo kieltenoppimisessa paranee, kun varhennetut kieliluokat eivät ole vain muutaman koulun ja alueen etuoikeus, vaan kaikki lapset saavat mahdollisuuden aloittaa uudet kielen silloin, kun se on oppimisen kannalta otollisempaa.

Aloitteemme johdosta kahdessakymmenessä eskariryhmässä ja yhdeksässä päiväkodissa on testattu kielirikasteista esiopetusta ranskaksi, espanjaksi, venäjäksi ja englanniksi.

Kielten oppimista tapahtuu kielikylpypäiväkotien ja kielten opintojen lisäksi kotona ja koulujen arjessa. Yli 88 000 helsinkiläistä, 14 prosenttia, puhui vuoden 2016 alussa äidinkielenään muuta kuin kotimaisia kieliä (Helsingin tila ja kehitys 2016, Tietokeskus). Usein kuntapolitiikassa keskitytään enemmän monikulttuurisuuden ja monikielisyyden haasteisiin ja resursseihin, joilla tuetaan oppimista sen sijaan, että nostettaisiin esiin mitä kouluissa ja kodeissa jo osataan. Avain luontevan ja puhutun kielitaidon vahvistumiseen on kieliin tutustuminen riittävän ajoissa, lapsesta alkaen.

Mari Holopainen
kaupunginvaltuutettu

Keskiyöllä kotiin metrolla

Helsingin kaupunginvaltuusto käsitteli keskiviikkona aloitettamme (kohta 24) yömetron palauttamisesta. Helsinkiläiset pääsivät nauttimaan metron pidennetystä yöliikenteestä kokeilussa vuonna 2014. Nyt ehdotimme, että länsimetron aloittaessa metron liikennöintiaikaa tulisi pidentää, koska metron palvelutaso paranee silloin selkeästi.

HSL vastasi aloitteeseen, että se tulee selvittämään metron liikennöinnin lopettamisaikaa ja N-linjoja ensi talvena länsimetron liikennöinnin ollessa toiminnassa. HSL katsoo, että aikataulujen säätäminen noin puolella tunnilla voisi riittää.

Tämä olisi hyvä alku, mutta parasta kuitenkin olisi, että metron liikennöintiä pidennetään suoraan 45-60 minuutilla niin arkena kuin viikonloppuna. Käyttäjille voisi olla selkeintä, että viimeinen metro lähtisi pääteasemilta aina puolelta öin. Liityntäbussit kulkisivat myös tähän saakka, jonka jälkeen siirryttäisiin nykyisen kaltaisiin suoriin yöbussilinjoihin.

Pidempään illalla kulkeva metro auttaisi niin vapaa-ajan matkustajia kuin myöhään työskenteleviä kaupunkilaisia. Kysynnän voi olettaa kasvaneen, sillä kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen on lisännyt myöhäisiltaan asti työskentelevien määrää. Myös elokuvista ja teatteriesityksistä ehtisi aina metrolla kotiin.

Metron kulkemisen jatkaminen puoleenyöhön olisi edistysaskel, mutta sen lisäksi tulee selvittää liikenteen jatkamista tätäkin myöhempään viikonloppuisin. Aiempi kokeilu tehtiin ennen länsimetroa. Jatkossa metro toimii nopeana yhteytenä esimerkiksi Otaniemestä Kallioon tai Herttoniemestä Lauttasaareen. Siksi on odotettavissa, että metron käyttäjämäärät kasvavat nykyisestä.

Tukholmassa metro kulkee arkisin yhteen asti yöllä ja viikonloppuisin vielä pidempään. Berliinissä metrolla pääsee kotiin viikonloppuisin ympäri vuorokauden ja Kööpenhaminassa kaikkina viikonpäivinä milloin vain. Myös pääkaupunkiseudulla on aika ottaa askel tähän suuntaan ja pidentää liikennöintiä vähintään puoleen yöhön.

 

Aloitteen tekijät Laura Nordström ja Antti Möller
HSL:n hallituksen jäsen Ville Ylikahri

 

Strategia: Tasa-arvoinen Helsinki

Kaupungin strategia tulee valtuuston käsittelyyn 13.9 ja 27.9. Vihreät ovat neuvotelleet ahkerasti, jotta strategia tähtäisi rohkeasti kohti suvaitsevaa, tasa-arvoista, hyvinvoivaa ja kestävää kaupunkia.

Strategialuonnoksessa Helsinki esimerkiksi uudistaa palveluitaan ja huolehtii osaamisesta ja saavutettavuudesta. Terveyskeskukset säilyvät maksuttomina. Liikuntaa tuodaan osaksi helsinkiläisten arkea. Luontoalueita vaalitaan ja kunnianhimo ilmastonmuutoksen torjumisessa nousee. Kun aiemmin tavoitteena on ollut hiilineutraali Helsinki vuoteen 2050 mennessä, aikaistetaan tavoitetta nyt vuoteen 2035.

Helsinki taistelee asunnottomuutta vastaan ja panostaa kohtuuhintaiseen vuokra-asuntotuotantoon.  Kouluissa aloitetaan kiusaamisen vastainen ohjelma, ja yksinäisyyttä ehkäistään eri ikäryhmissä. Helsinki laatii maahanmuuttajien osaamistason nostamiseksi suunnitelman päiväkodista aikuisuuteen. Helsinki panostaa koulutukseen ja sen yhdenvertaisuuteen, ja ottaa agendalle kiinteistöstrategiaan sisäilmaongelmista kärsivien leikkipuistojen, koulujen ja päiväkotien korjaamisen.

Kaupungin toiminnassa halutaan panostaa sukupuolten tasa-arvoon. Tulevalle kaudelle minua esitetään kaupungin tasa-arvotoimikunnan puheenjohtajaksi, ja aihe on itselleni erityisen tärkeä. Strategialuonnokseen onkin kirjattu näin: ”Sukupuolten tasa-arvo on läpäisevä periaate kaikessa kaupungin toiminnassa. Sen edistämiseksi käynnistetään tutkimuspohjainen hanke, jossa valituille palveluille toteutetaan sukupuolivaikutusten arviointi.”

Erilaiset politiikan toimenpiteet tai käytännöt voivat vaikuttaa eri ryhmiin eri tavoilla, mitä tulisi huomioida päätöksenteossa. Ruotsissa pitkäjänteinen sukupuolivaikutusten arviointi on tuottanut tulosta, ja maa sai ykkössijan EU:n sukupuolten tasa-arvoindeksissä. 

Esimerkiksi sukupuolitietoinen budjetointi voi tarkoittaa sitä, etteivät lasten harrastusmäärärahat kohdistu epätasaisesti eri sukupuolten harrastusryhmille. Työnantajapolitiikassa taas on tärkeää huomioida, että hoiva-alan työntekijöistä julkisella sektorilla 70 prosenttia on naisia. Syrjäytymisen ehkäisemisessä on relevanttia, että monet syrjäytyneet ovat nuoria miehiä, ja esimerkiksi 25–44-vuotiailla miehillä 15 prosentilla on maksuhäiriömerkintä. Parhaimmillaan eri sukupuolten erojen huomioiminen voi johtaa onnistuneisiin, kohdistettuihin toimenpiteisiin ja ihmisten arjen ongelmien vähentämiseen.

Matkataan kohti Helsinkiä, jossa on helppo voida hyvin.

Alviina Alametsä, kaupunginvaltuutettu

Helsinki parantaa paperittomien sosiaali- ja terveyspalveluita

Vihreiden pitkäaikainen tavoite paperittomien terveydenhuollon parantamiseksi eteni tänään Helsingin sote-lautakunnassa. Asia oli esillä Leo Straniuksen, Veronika Honkasalon ja Thomas Wallgrenin valtuustoaloitteen pohjalta, jossa edellytettiin toimenpiteitä paperittomien aseman kohentamiseksi. Teimme viraston vastaukseen merkittäviä parannuksia yhdessä vasemmistoliiton ja feministien kanssa.

Tärkein muutos on se, että kaupunki sitoutuu jatkossa antamaan paperittomille välttämättömän terveydenhoidon, kun tähän asti on annettu vain kiireellinen hoito. Ainoastaan raskaana oleville naisille ja lapsille on aiemmin turvattu perusterveydenhoito ja neuvolapalvelut. Mikäli annetaan vain kiireellinen hoito, voivat monet pienetkin vaivat kroonistua, ja pitkäaikaissairauksien huono hoito tai hoitamatta jättäminen johtaa lisäsairauksiin ja komplikaatioihin. Tämä lisää paitsi inhimillistä kärsimystä myös kustannuksia jatkossa. Lisäksi mahdolliset hoitamattomat infektiotaudit voivat olla terveysriski myös valtaväestölle. Nyt voidaan tarjota myös kroonisten sairauksien lääkkeet (toimeentulotuesta kuten muillekin) ja seuranta, suun terveydenhuollon palveluita, ennaltaehkäisyä, mielenterveyspalveluita. ja sosiaalipalveluita. Myös maksutonta oikeudellista neuvontaa pidettiin tärkeänä. Paperittomille tarjotaan siis samat terveyden- ja sosiaalihuollon palvelut kuin turvapaikanhakijoille. Tavoitteena on, että paperittomat hoidettaisiin kaupungin omissa palveluissa, ei vain heikosti resurssoidulla Global Clinicillä vapaaehtoistyön varassa.

Tähän asti suuri ongelma on ollut myös se, ettei kaupungin henkilökunta ole aina ollut perillä aiemmin tarjottujen palvelujen järjestämisestä. Neuvolaan on ollut tosi vaikea päästä. Siksi edellytimme myös henkilökunnan koulutusta ja tietoisuuden lisäämistä paperittomien palveluista ja oikeuksista. Lisäksi esitimme, että terveystoimen nettisivuille laitetaan tietoa paperittomien palveluista useilla eri kielillä (mm. arabia, somalia, bulgaria ja romania). Paperittomien hoidosta ja hoidon ja sosiaalisen tuen tarpeesta on myös kerättävä laadukasta tietoa.

Lisäksi varmistetaan hätämajoituksen jatkuminen myös ensi talvena riittävässä laajuudessa.

Vihreät sote-lautakunnan jäsenet

Sanna Vesikansa, puheenjohtaja
Kati Juva
Laura Nordström

 

Konkretiaa maahanmuuttokeskusteluun – Mitä Helsinki voi tehdä?

Helsinkiin muuttaa vuosittain noin 3500 vieraskielistä uutta asukasta. Jotta jokainen tuntisi Helsingin kodikseen, on kaupungin satsattava kotoutumisen edistämiseen pitkäjänteisesti. Helsingin kaupungilla tätä työtä tällä hetkellä tekevänä huomaan, että voisimme tehdä asiat paremmin. Satsaukset tänään tulevat vaikuttamaan suuresti siihen, miltä tulevaisuus Helsingissä näyttää. Meillä on varaa tehdä tämä hyvin.

Tässä 10 konkreettista ehdotustani.

  1. Helsingissä oli aikaisempina vuosina oma maahanmuutto-osasto. Se kuitenkin lakkautettiin, koska ajateltiin, että jokainen virasto hoitaisi oman tonttinsa myös maahanmuuttajien näkökulmasta. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut ja vaikka maahanmuuttajia muuttaa Helsinkiin tuhansia vuosittain, ei koordinaatioon laiteta rahaa. Siksi Helsingin kaupungin on lisättävä maahanmuuttoasioiden koordinaatioon resursseja niin, että jokaisessa virastossa on henkilö, jonka työnkuvaan kuuluu monikulttuurisuus ja maahanmuuton tuomat erityispiirteet sen viraston alaisuudessa olevissa asioissa.
  2. Helsinki on panostettava palveluista tiedottamiseen mahdollisimman monella eri kielellä. Niin sähköisiä palveluita kuin neuvontaa pitäisi tuottaa suurimmille kieliryhmille omankielisesti. Tieto edistää kotoutumista ja maahanmuuttajan itseohjautuvuutta. Helsinkiin pitäisi perustaa neuvontapisteistä, josta saa apua myös kasvotusten mahdollisimman monella eri kielellä.
  3. Helsingissä pitää olla tahoja, jotka neuvovat turvapaikanhakijoita myös siinä vaiheessa, kun hakija odottaa oleskelulupaansa ei Helsinki ole heidän kotikuntansa. Oleskeluluvan saanti voi kestää jopa yli vuoden ja turvapaikanhakijoille tulee tarjota tietoa ja neuvontaa heille suunnatuista palveluista ja työllistymismahdollisuuksista.
  4. Jokaisella on oltava subjektiivinen oikeus oppia suomen kieltä. Suomen kielen kurssille pitää päästä riippumatta siitä, onko henkilö työtön, kotiäiti vai kansainvälinen opiskelija. Kaupungin tulee tukea vapaata sivistystyötä tämän mahdollistamiseksi.
  5. Helsingin on tuettava maahanmuuttajia järjestöjen perustamisessa ja antaa toiminnalle tukea. Kaupungin pitää toimia aktiivisessa dialogissa maahanmuuttajien omien järjestöjen kanssa.
  6. Peruskouluille ja päiväkodeille, joissa on suuri määrä vieraskielisiä lapsia ja nuoria, tulee antaa erityistä tukea koko perheen kotouttamiseen ja vanhempien osallisuuden lisäämiseen sekä monikulttuurisen koulun kehittämiseen. Helsingissä on kokeiltu omankielisten ohjaajien palkkaamista kouluihin hankkeena ja tätä tulee ehdottomasti jatkaa.
  7. Ammatilliset oppilaitosten sekä aikuislukioiden joissa on suuri määrä vieraskielisiä opiskelijoita, tulee saada monikulttuurisen koululaitoksen kehittämiseen tarvittavia resursseja.
  8. Etninen syrjintä ja rasismi näkyvät helsinkiläisten arjessa. Helsingin on purettava rakenteellista syrjintää esimerkiksi varmistamalla, että Helsingin kaupunki työnantajana palkkaa ihmisiä eri etnisistä ja kielellisistä vähemmistöistä, toimii syrjimättömyyden suunnannäyttäjänä ja vastustaa rasismia näkyvästi.
  9. Helsingin tulee tarjota aktiivisesti työkokeilupaikkoja kotoutuville ja suomen kieltä oppiville maahanmuuttajille.
  10. Osaamisen tunnistamista tulee tehdä aktiivisesti yhteistyössä yritysten kanssa. Helsinkiin on tällä hetkellä perustettu määräaikaisella rahoituksella Stadin osaamiskeskus, jossa maahanmuuttajat saavat oppia suomen kielen lisäksi ammatillisia taitoja ja näyttää aikaisempaa osaamistaan. Keskus tekee tiivistä yhteistyötä yritysten kanssa, jotta maahanmuuttajat työllistyisivät paremmin. Osaamiskeskuksen jatko tulee turvata.

Katja Mannerström
Sosiaalispsykologi ja työssä Helsingin kaupungin maahanmuutto- ja työllisyyspalveluissa

 

Pormestariuudistus parantaa helsinkiläisen äänestäjän vaikutusvaltaa

Lähestyvät kuntavaalit ovat ensimmäistä kertaa Helsingin historiassa myös pormestarivaalit. Huomaan monien yhä kummastelevan, että mistä tässä uudistuksessa oikein on kysymys. Minultakin on tätä kysytty useampaan kertaan.

En ihmettele, miksi helsinkiläiset ovat hieman ymmällään. Uudistuksen merkittävyyteen nähden mediassa on ollut liian vähän kirjoittelua siitä, miksi muutos tehdään. Tämän osoittaa myös Tuusulan pormestariuudistuksessa vallitseva hämmennys.

Itselleni asian tärkeys selvisi viitisen vuotta sitten, kun edellisessä työssäni sain tehdä selvityksen pormestarimallin eurooppalaisista toteutustavoista ja hyödyistä.

Kuntalaki muuttui vuonna 2006 ja sen jälkeen kunnan johtoon on Suomessa voitu valita myös pormestari. Tällä hetkellä pormestarijohtoisia kaupunkeja on kaksi, Tampere ja Pirkkala. Kun asiaa katsoo muualta Euroopasta käsin, niin yhä vallitseva suomalainen kunnanjohtajamalli on melkoinen poikkeus: Keski-, Itä- ja Pohjois-Euroopassa kuntaa yleensä johtaa pormestari. Kotimaista kunnallishallintoa Euroopan unionissa pitkään edustanut, Pirkkalan entinen kunnanjohtaja Risto Koivisto onkin todennut, että “suomalainen kunnanjohtaja on lajissaan ainutlaatuinen, todellinen eurooppalainen kummajainen”.

Tässä neljä syytä, miksi pormestariuudistus on niin tärkeä.

1. Kunnan johtajien roolit selkiytyvät

Ei ole lainkaan vähäpätöistä, että kaupungin johtajien roolit ovat kristallinkirkkaat. Tällä hetkellä Helsingin ylin johtaja on kaupunginjohtaja, yhdessä neljän apulaiskaupunginjohtajan kanssa. He ovat viranhaltijoita, joita ei kuitenkaan ole valittu tehtäväänsä pätevyyden perusteella vaan poliittisin perustein. Suomessa ⅔ kunnanjohtajista on puoluekirja tai -tausta: näin myös Helsingissä.

Tästä seuraa monia ongelmia.

Edustuksellisessa demokratiassa kansan valitsemien kunnanvaltuutettujen pitäisi johtaa orkesteria: sen sijaan johtoa haastateltaessa mediakin usein kääntyy kunnanjohtajan puoleen, esimerkiksi kunnanhallituksen puheenjohtajan sijaan. Ei ole ihme, jos tällöin korkeimpien viranhaltijoiden luullaan parhaiten edustavan kunnanvaltuuston tahtoa. Puurot ja vellit menevät sekaisin.

Pormestarimallin vahvuus on sen yksinkertaisuus. Kuntavaalien äänestystuloksen mukaisesti valittu pormestari on samalla se ylin johtaja, joka kunnassa määrää. Hänellä on tukenaan enemmistön luottamus, ja siten hän voi ohjata kunnan päätöksentekoa ilman ristiriitaa siitä, ketä hän edustaa. Sama koskee tietysti myös apulaispormestareita.

2. Äänestäjien vaikutusmahdollisuudet vahvistuvat

Edustuksellisen demokratian henkeen kuuluu vahvasti se, että vaalien äänestystulos vaikuttaa päätöksentekoon. Kansalaisten kuntavaaleissa tekemillä valinnoilla on kuitenkin heikko vaikutus kunnanjohtoon: useissa kunnissa kunnanjohtajan pesti on eläkevirka. Tällöin ei kunnanjohtajan tarvitse mittauttaa omaa kannatustaan kuin yhden kerran.

Joissakin kunnissa kunnanjohtajien virkakaudelle on asetettu maksimipituus. Helsingissä virkakauden pituus on seitsemän vuotta, ja kausia saa olla enintään kaksi. Tämä tekee siis yhteensä 14 vuotta: kun vaalikausi on neljä vuotta, Helsingin kaupunginjohtaja saattoi istua virassaan läpi kolmet kuntavaalit.

Pormestarin sen sijaan tulee nauttia äänestäjien luottamusta.

Pormestari valitaan aina enintään valtuustokaudeksi eli neljäksi vuodeksi. Kuten olla pitää, äänestäjät pääsevät heti seuraavissa kuntavaaleissa kertomaan miten pormestari on tehtävässään suoriutunut. Näin helsinkiläisen asukkaan yhteys kunnan ylimpään johtajaan on tiivis ja läpinäkyvä, mikä lisää kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia siihen, mihin suuntaan kaupunkia kehitetään.

Tällä hetkellä kuntalaki ei salli suoraa pormestarinvaalia, vaan pormestarin valitsee kunnanvaltuusto keskuudestaan. Toisin sanoen vaaleissa eniten ääniä saaneen puolueen pormestariehdokas valitaan pormestariksi. Tällä on se hyvä puoli, että pormestari on suoraan sidottu kunnanvaltuustoon, mikä taas nostaa myös valtuuston painoarvoa.

3. Poukkoileva päätöksenteko vähenee

Politiikkaa usein syytetään siitä, että asiat etenevät hitaasti ja poukkoillen. Ja tottahan se on: päätöksenteko kestää usein turhauttavan kauan, ja joskus pitkään, jopa vuosia valmistellut päätökset palaavat takaisin lähtöruutuun viimeisessä vaiheessa, kunnanvaltuuston palautuspäätöksellä.

On tärkeää ymmärtää, että demokratia ei juuri koskaan voi olla yhtä ketterä kuin vaikkapa yritys. Yrityksen johtaja voi toimia täysin omavaltaisesti ja yhdessä silmänräpäyksessä päättää, miten jatkossa toimitaan. Kansanvallassa ylin valta on tavallisilla ihmisillä ja päätöksenteko hyvin vahvasti lailla säädeltyä, joten prosessit ovat ymmärrettävästi hitaammat.

Silti kunnallista päätöksentekoa on mahdollista suoraviivaistaa juuri pormestarijohtoisuuden avulla. Tällä hetkellä merkittävä ongelma on se, että äänestäjien valitsemat poliitikot eivät aina pääse ohjaamaan viranhaltijoiden valmistelua. Kun juuri asioiden valmistelun ensiaskeleilla tehdään ratkaiseva valinta siitä, mitä vaihtoehtoa ryhdytään pohjustamaan, on kyseessä erittäin merkittävä puute.

Pormestariuudistus ratkaisee ison osan tästä ongelmasta, sillä silloin avoimen poliittisesti valittu pormestari apulaispormestareineen on se taho, joka ohjaa viranhaltijoiden työtä. Näin politiikanteosta tulee johdonmukaisempaa ja sujuvampaa, kun poliitikot pysyvät alusta asti paremmin kärryillä siitä, mitä päätöksentekokoneiston rattaissa tapahtuu. Ja tarpeen vaatiessa he voivat puuttua tilanteeseen nopeammin.

4. Politiikasta tulee kiinnostavampaa

Politiikan kiinnostavuuden lisäämiselle on valtava tarve. Viime kuntavaalien äänestysprosentti oli vain 58,2. Laskua vuoden 2008 vaaleihin verrattuna oli kolme prosenttiyksikköä.

Pormestariuudistus voi hyvin lisätä kiinnostusta paikallispolitiikkaan. Kun kuntavaalien äänestystulos vaikuttaa suoraan kunnanjohtoon, on sillä äänestäjää voimauttava vaikutus. Jos pormestari saa palautetta kuntalaiselta, on hänen syytä sitä kuunnella, koska äänestäjien luottamus täytyy saada jälleen seuraavissa vaaleissa: tämä lisää asukkaan vaikutusmahdollisuuksia myös vaalien välissä.

Pormestariuudistuksen ohella on syytä lisätä asukkaiden osallistumismahdollisuuksia myös muilla tavoin, kuten osallistavan budjetoinnin ja asukasraatien avulla. Näin kaikki helsinkiläiset pääsisivät yhä vahvemmin mukaan yhteisten asioiden hoitamiseen, sillä Helsinki on kuitenkin meidän kaikkien yhteinen projekti.

Mikäli haluat lukea aiheesta enemmän ja tutustua esimerkiksi Tukholman ja Wienin pormestarimalleihin, löydät lisätietoa laatimastani selvityksestä.

Antti Möller
Varavaltuutettu, yleisten töiden lautakunnan jäsen

Sosiaalityön tuominen terveydenhuoltoon auttaa heikompiosaisia

Jos sosiaali- ja terveydenhuollon palvelurakenteen uudistuksella halutaan
kunnianhimoisesti kaventaa hyvinvointi- ja terveyseroja, on järjestelmän palveltava tulevaisuudessa laadukkaammin heikompiosaisia. Köyhyys ja sairaus kulkevat usein käsikkäin, ja esimerkiksi saman kaupungin sisälläkin esiintyy suuria eroja elinajanodotteessa. Oulussa tehdyssä tutkimuksessa (Lääkärilehti, 48/2013) todettiin, että 10 prosenttia väestöstä käytti 81 prosenttia kaupungin sosiaali- ja terveysmenoista, ja heistä suurin osa tarvitsi terveydenhuollon lisäksi myös sosiaalipalveluita. Eräs tutkimuksen johtopäätöksistä oli, että nykyjärjestelmä ei palvele hyvin paljon palveluita tarvitsevia.

Pelkän sairauden hoito ei yksin riitä

Ihmisen sairastelun takana on yhä useammin sosiaalinen ongelma. Esimerkiksi mielenterveysongelmien ja fyysisen oireilun taustalla voi olla pitkittynyttä huolta toimeentulosta tai ylisukupolvisia ongelmia. Lääkärin vastaanotolla potilas saattaa todeta, että hänellä ei ole varaa ostaa tarvitsemaansa lääkettä. Järjestelmä toimii, kun ihmisellä on yksi ongelma – jos ongelmia on useampia, järjestelmä ei kykene vastaamaan kokonaisuuteen.

Sosiaalityöntekijät mukaan hyvinvointikeskuksiin

Helsingissä asiakkaiden tarpeisiin vastataan suurilla hyvinvointikeskuksilla, joissa palvelut ovat saman katon alla. Sosiaalityöntekijät tarvitaan mukaan hoitotiimiin. Valinnanvapauslaki pakottaisi kuitenkin yhtiöittämään sote-keskusten toiminnan, ja niiden palveluvalikoimassa olisi ainoastaan sosiaalineuvontaa. Varsinaisen sosiaalityön taas hoitaa maakunnan liikelaitos. Jääkö sosiaalineuvonta perusterveydenhuollossa hoitajien ja lääkärien vastuulle? Kuilu sosiaalipalveluiden ja yhtiöitettyjen terveyskeskusten välillä kasvaa entisestään.

Valinnanvapaus ei paranna heikompiosaisen asemaa

Valinnanvapaus lisää terveyspalvelujen tarjontaa mutta samalla pirstaloi hoitoketjuja. Monen ihmisen kyvyt ja mahdollisuudet tehdä valintoja ovat heikentyneet esimerkiksi muistisairauden, mielenterveysongelman tai päihteiden käytön seurauksena. Juuri he tarvitsevat integroituja palveluja ja kokonaisvaltaista hoitosuunnitelmaa.

Valinnanvapauden lisääminen ja sote-palveluiden integraation edistäminen ovat lähes vastakkaisia tavoitteita. Terveyden, hyvinvoinnin ja kustannusvaikuttavuuden kasvattaminen vaativat palveluketjujen tiivistämistä ja heikompiosaisten palveluihin panostamista.

 

Reetta Vanhanen
Lääkäri
Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallituksen varajäsen

Maria Ohisalo
Vihreiden varapuheenjohtaja, köyhyystutkija
Varavaltuutettu, Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallituksen jäsen

Kohti vihreämpää Helsinkiä - mitä saimme aikaan vaalikaudella 2013-2017?

Me 19 vihreää kaupunginvaltuutettua olemme istuneet Aleksanterinkadun varrella neljä vuotta ja yli sata keskiviikkoiltaa. Näinä vuosina olemme halunneet rakentaa Helsingistä yhdessä tasa-arvoista ja ekologista kaupunkia. Kaupunkia, jossa jokainen pärjää, josta löytyy koti kaikille, jossa liikkuminen on vaivatonta ja sujuvaa myös ilman autoa, jonka jokaisessa koulussa on hyvä oppia. Helsinkiä, joka on houkutteleva, inhimillinen ja ystävällinen, joka katsoo eteenpäin ja jossa jokaisen on hyvä elää arkea. Kaupungin, jossa kivihiili on korvattu uusiutuvalla energialla ja joka on kunnianhimoinen suunnanäyttäjä ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Viime vuodet ovat osoittaneet, että kaupungeissa on voimaa. Kaupungit voivat haastaa ja näyttää suuntaa – jopa muuttaa koko Suomen suuntaa. Olemme iloisia, että Helsinki on kaupunki, joka säilyttää kaikkien lasten oikeuden päivähoitoon ja pieniin ryhmäkokoihin, ja toimii edelläkävijänä ja esikuvana monelle muulle kaupungille toimia samoin, haastaa hallituksen koulutuksesta ja sivistyksestä leikkaavan linjan. Olemme ylpeitä siitä, että kun Helsinki päätti syksyllä 2016 ryhtyä selvittämään maksuttoman varhaiskasvatuksen käyttöönottoa, Suomen hallitus ilmoitti myöhemmin selvittävänsä itse myös maksuttomuutta. Sama hallitus, jonka kokoomuslainen ministeri oli vain vuotta aiemmin tehnyt esityksen päivähoitomaksujen korottamisesta. Sekin esitys peruttiin, kun kaupungit – Helsinki etunenässä – kieltäytyivät ottamasta korotuksia käyttöön.

Tällä valtuustokaudella kaupungin suunnittelu on kokenut käänteen. 60 vuoden perinne autoilun varaan suunniteltavasta hajaantuvasta kaupungista on murtunut. Keskustatunnelin kaltaisia menneisyyden ratkaisuja haikailee vain harva. Kalliisin autoväyliin investoimisen sijaan rakennetaan kaksi uutta pikaratikkaa: Kruunusilta Laajasaloon ja Jokeri lähiöiden välille. Hämeentie päätettiin pyhittää entistä nopeammalle joukkoliikenteelle, kävelijöille sekä pyörille, ja siitä tulee turvallisempi, viihtyisämpi ja saastettomampi. Hyväksyimme yleiskaavan, jossa kaikki moottoritiet kehä ykkösen sisäpuolella muutetaan kaduiksi, joiden varrelle saadaan asuntoja ja elämää. Kaupunkipyörät auttavat liikkumaan keskustassa ja ensi kesänä koko kantakaupungissa. Olemme vaatineet useasti, että joukkoliikenteen lippujen hinnat pysyvät kohtuullisina – suunnitellut jättikorotukset on jätetty toteuttamatta. Myös Helsingin energiapolitiikan suunta on käännetty – Hanasaaren kivihiilikasa katoaa kaupunkikuvasta vähäpäästöisempien ratkaisujen tieltä.

Monia muitakin tavoitteita olemme edistäneet: Helsingissä rakennetaan enemmän asuntoja kuin vuosiin. Keskustakirjasto nousee Kansalaistorille joulukuussa 2018. Tällä kaudella tasa-arvoa ja heikoimmassa asemassa olevia on puolustettu useasti: koulut saavat erityistä tasa-arvorahaa, jotta kaupunkimme jokaisessa koulussa olisi yhtä hyvä oppia. Olemme turvanneet hätämajoituksen kaikille tarvitseville – Helsingissä ketään ei jätetä yöksi pakkaseen. Helsinki myönsi kuntapaikat Helsingissä asuville myönteisen turvapaikkapäätöksen saaneille alaikäisille sekä lapsiperheille.

Usein muutoksen tekevät ihmiset itse. Olemme raivanneet esteitä, jotta ihmiset itse voivat tehdä omasta kaupungistaan hauskemman ja viihtyisämmän. Järjestää pop up -tapahtumia, tuoda kaupunkiin ruokakärryjä ja rakentaa merikylpylöitä tai vaikkapa terassin parkkipaikalle.

Pettymyksiäkin viime vuosiin mahtuu. Jos Vihreät saisivat päättää kaikesta yksin, Vartiosaari säästettäisiin rakentamiselta. Tulemme puolustamaan saaren ainutlaatuista luontoa edelleen, kun saaren asemakaava tulee päätöksentekoon. Moni yleiskaavan pikseli olisi eri värinen etenkin Keskuspuiston ja muutamien muiden luontokohteiden paikalla. Strategisen ja suurpiirteisen kaavan tarkemmissa päätösvaiheissa vihreyden puolustaminen jatkuu. Länsimetron poliitikoilta pimitetyn myöhästymiskaaoksen johdosta vaadimme lisää avoimuutta yhtiöiden päätöksentekoon.

Tällä vaalikaudella Vihreät on ollut Helsingin toiseksi suurin puolue. Meillä on 19 valtuutettua kaupunginvaltuustossa, ja kymmeniä luottamushenkilöitä Helsingin lautakunnissa ja muissa luottamustehtävissä. Tavoitteita on ajettu yhteistyössä. Kiitos siitä jokaiselle Vihreälle! Kiitos myös aktiivisille kansalaisille yhteydenotoista, näkökulmista ja päätöksenteon haastamisesta. Kukaan meistä ei saa muutosta aikaan yksin, vaan paremman Helsingin teemme me kaikki yhdessä.

Yhdessä olemme saaneet aikaan paljon. Helsingin sanomien mukaan Vihreät on Helsingin vaikutusvaltaisin puolue, kun selvitettiin, mitä tavoitteitaan puolueet ovat saaneet läpi. Vaikka muutosta saa harvoin aikaan yksin, monikaan tavoitteista ei olisi toteutunut ilman Vihreitä. Ylen Taloustutkimuksella teettämän gallupin mukaan Vihreät on kirimässä Helsingin ykköspuolueeksi huhtikuun kuntavaaleissa. Kaupunkilaisten luottamus ilahduttaa ja motivoi tekemään töitä tulevaisuudessa vähintään yhtä kovasti!

Uusi kaupunginvaltuusto aloittaa työnsä kesäkuussa. Silloin Helsingille valitaan ensimmäinen pormestari siitä puolueesta, joka saa helsinkiläisten suurimman luottamuksen huhtikuun vaaleissa. Helsingissä näissä vaaleissa kaupunkilaisilla, äänestäjillä, on enemmän valtaa kuin koskaan. Sekin on ollut Vihreiden pitkäaikainen tavoite.

Millä kaikilla tavoilla Helsinki on nyt vihreämpi kuin reilut neljä vuotta sitten? Koko listan löydät täältä. Entä mitä tavoittelemme seuraavaksi? Lue vaaliohjelmastamme lisää tavoitteita seuraaville vuosille – jatketaan yhdessä vihreiden askelien ottamista!

Emma Kari ja Otso Kivekäs
Helsingin Vihreän valtuustoryhmän puheenjohtajat
(2013-2015 ja 2015-2017)