Helsinki on herännyt kesään. Valo hellii, lämpö menee suoraan sydämeen. Olen nähnyt hymyjä, lapset loikkivat. Ja tänään vietämme Helsinki-päivää. Emme vielä samassa paikassa, mutta yhdessä.

Takana on raskas kevät ja edessä edelleen paljon epävarmuutta. Tuntuu, että tällaisessa tilanteessa kaikesta kaupungin hyvästä ja kauniista on tullut entistä tärkeämpää. Kun korona laittoi tapahtumat, konsertit, kirjastot, nuorisotalot ja liikuntapaikat sekä lähes kaiken muunkin paussille, tuli niiden merkityksestä entistä käsin kosketeltavampaa. Tyhjät kadut tekivät selväksi sen, että kaupungin ytimessä ovat ihmiset ja kohtaaminen.

Samalla kun elämä käpertyi koteihin, toisesta Helsingin helmestä tuli meille korvaamaton. Puistot, merenranta ja lähimetsät täyttyivät meistä kevään lupaukseen nojaavista helsinkiläisistä. Kuljimme kallioilla, seurasimme pesiään rakentavia lintuja, kävelimme pitenevissä illoissa, kaivoimme pyörät esiin ja odotimme silmujen puhkeamista. Yt-neuvotteluiden, terveyshuolen ja vaikeiden elämäntilanteiden keskellä monelle meistä löytyi luonnosta paikkoja, joissa levähtää.

Haluaisin sanoa, että nyt voimme hengähtää, ainakin vähän. Tilanne on helpottanut pahimmasta. Monilla on kuitenkin edelleen suuria taakkoja kannettavanaan, tiedämme kuluneen kevään lisänneen jo valmiiksi heikoilla olleiden ongelmia. Helsinki ei saa unohtaa omiaan. Tämä erikoinen ajanjakso antaa meille mahdollisuuden rakentaa kaupunkia entistä kestävämmäksi ja oikeudenmukaisemmaksi, toiveikkuutta ylläpitäen.

Olen ylpeä kotikaupungistani. Vaikka kaikki muuttui, moni asia jatkui. Helsinki ei pysähtynyt, vaan yhteiskunnan kannalta välttämättömissä tehtävissä työskentelevät hoitivat työnsä upealla ammattitaidolla. Ja jumpat ohjattiin telkkarissa, konsertit järjestettiin netissä, nuorisotyöntekijät tekivät työtään kymmenissä somekanavissa. Kaupan harvassa kassajonossa ja rappukäytävän avuntarjouslapuissa näin, että helsinkiläiset välittävät toisistaan. Luonto keskellämme antoi meille tilaa hengittää. Joustimme, huolehdimme ja arvostimme. Tämä kaikki tekee Helsingistä ainutlaatuisen – sellaisen kaupungin, jota on syytä juhlia ja jonka eteen me Helsingin Vihreät haluamme tehdä työtä.

Tänään vien pienet poikaseni juhlapäivän kunniaksi jäätelölle. Nuuskimme meri-ilmaa, ihastelemme käpyjä ja potkimme palloa. Katselemme kaupunkia ja sen asukkaita, sanomme taaperon mukana kaikille hei. Illalla skoolataan parvekkeella, sillä tämäkin omituinen kesä tulee olemaan Helsingissä hyvä.

Pauliina Saares
Kulttuuri- ja vapaa-aikalautakunnan jäsen, varavaltuutettu