Keskellä talvea Helsingissä ei jonoteta ämpäreitä vaan taidetta. Miten Helsinki vastaa kansan kasvavaan kulttuurinnälkään?

Helsingissä on parin vuoden sisään on tullut suorastaan ilmiöksi, että kulttuurinnälkäisistä kaupunkilaisista muodostuu kaupungin kaduille matelevia jonoja. Missä ilmaista tai edullista kulttuuria, siellä helsinkiläisiä.

Tänä talvena Helsingissä on jonotettu niin Lux Helsinkiin kuin Ateneumin Helene Schjerfbeck -näyttelyyn. Viime talvena Amos Rexin jonot kiemurtelivat koko Narinkkatorin ympäri. Puhumattakaan Oodin avajaisviikonlopusta, jolloin jono kulki kirjastoon.

Suositut näyttelyt ja kulttuuri-ilmiöt tuntuvat pikemminkin ruokkivan toinen toisiaan sen sijaan, että ne veisivät toisiltaan yleisöä. Museokortin myötä museot ovat tehneet joka vuosi uuden kaikkien aikojen kävijäennätyksen.

Museonäyttelyiden ohella muukin kulttuuri kukoistaa. Uusia korttelikinoja avataan ja hittimusikaalien liput myydään loppuun. Kulttuuritarjonta nousee usein puheenaiheeksi – keikkapaikkojen vähenemisestä keskusteltiin aina Helsingin kaupunginvaltuuston kokouksessa asti.

Trendi on, että vapaa-ajalla halutaan uusia kokemuksia ja elämyksiä. Kulttuurikäynti on ajanvietteenä kestävämpi vaihtoehto shoppailulle ja kuluttamiselle, ja siksi tämä trendi on myönteinen uutinen myös ilmaston ja luonnonvarojen kannalta. Panostamalla kulttuuriin luodaan osaltaan kestävää kaupunkia.

Hyvä kysymys onkin, miten kaupunki voi vastata kansan kasvavaan kulttuurinnälkään?

Vihreille kulttuurin saavutettavuus on tärkeä arvo. Ilmaiset tai edulliset kulttuurielämykset lisäävät taiteen saavutettavuutta ja madaltavat kynnystä osallistua. Kulttuurille tuleekin turvata riittävä rahoitus, jotta isoja väkimassoja houkuttelevien tapahtumien ammattimainen järjestäminen on mahdollista. Samaan aikaan on tärkeää tukea myös vaihtoehtokulttuuria ja marginaaleja, joissa kasvaa uusia, kiinnostavia avauksia.

Kulttuurirakennuksilla on merkittävä paikkansa kaupungissa. Parhaillaan esimerkiksi Ruoholahteen kohoaa uusi Tanssin talo, mitä myös vihreät ovat pitkään ajaneet. Samalla taide voi levitä myös yllättäviin uusiin paikkoihin – kaduille, puistoihin ja luontokohteisiin, kuten Lux Helsingin ja Vallisaareen ensi kesänä avautuvan Helsinki biennalen tapauksissa.

Ajattelen, että kaupungin kannattaisikin olla rohkea sen pohtimisessa, mihin kaikkialle taidetapahtumia voi viedä. Ehkä valotaidefestivaali tai jokin vastaava vetonaula voitaisiin viedä tulevaisuudessa myös kantakaupungin ulkopuolelle?

Helsinki on upea kesäkaupunki, mutta talvi on pitkä ja valitettavasti yhä useammin lumeton. Tuomaan markkinat, Lux Helsinki ja kiinalainen uusivuosi rytmittävät hyvin pitkää talvea jo nyt. Ne ovat myös osoittaneet hienosti, että ulkotapahtuma onnistuu hyvin talvellakin. Pitkää syksyä, talvea ja kevään loska-aikaa taittamaan voitaisiin järjestää siis entistäkin enemmän virkistäviä kulttuurielämyksiä ja tapahtumia.

Museojonot ja kulttuuribuumi kertovat siitä, että Helsinki on jo nyt varsin kovatasoinen kulttuurikaupunki. Kaupungin kasvaessa on hyvä varmistaa, että kaikilla on mahdollisuus kokea kulttuuria, ja että saavutettavia kulttuurielämyksiä löytyy eri puolilta Helsinkiä, eri vuodenaikoina ja erilaisille yleisöille. Kulttuuri kuuluu kaikille.

Hanna Hannus
Kirjoittaja on Helsingin Vihreiden puheenjohtaja ja kulttuurin ystävä.

 

 

 

 

Hanna Hannus
Kirjoittaja on Helsingin Vihreiden puheenjohtaja ja