Daily Archives: 21.11.2019

Ekologinen kompensaatio kaupungeissa

Vaatimus ympäristöhaittojen vastavuoroisesta korvaamisesta auttaisi varmistamaan, että kaupungistumisen ekologiset hyödyt saavutetaan, kirjoittaa kansanedustaja Atte Harjanne. 

Luonnon monimuotoisuuden hälyttävä väheneminen on ilmastonmuutoksen ohella kenties huolestuttavin maailmanlaajuinen kehityskulku. Ilmiöt liittyvät yhteen: ilmastonmuutos on eläinten ja kasvien elinympäristöjä muokatessaan yksi lajikatoa lisäävistä syistä. Elinympäristöjä uhkaavat myös suora tuhoaminen ja sirpaloituminen. Biodiversiteetin kannalta kymmenen erillistä suojeltua hehtaaria on yleensä huomattavasti kehnompi vaihtoehto kuin kymmenen hehtaarin yhtenäinen suojelualue.

Kaupungistumisella on ekologisesta näkökulmasta kaksi puolta. Tiiviissä kaupungissa on ihmiset ja talous ovat suhteellisen pienellä alueella lyhyiden etäisyyksien päähän toisistaan ja joukkoliikenteen tavoitettavissa, mikä voi vapauttaa tilaa vastaavasti jostain muualta. Toisaalta kasvavan kaupungin tieltä on väistämättä kaadettava metsää ja kajottava muihin luontoarvoihin. Vaikka Helsinkiin mahtuisi paljon nykyistä enemmän puita ja on tärkeää säilyttää ja rakentaa viheralueita, tarvitsee tiivis kaupunki myös uusia asuntoja, palveluita ja infraa.

Kompensaatio voi olla keino varmistaa, että kaupungistumisen mahdolliset ekologiset hyödyt todella toteutuvat.

Yksi keino taklata kaupungin kasvun ekologisia vaikutuksia on ekologinen kompensaatio. Ekologisella kompensaatiolla tarkoitetaan sitä, että ihmistoiminnasta yhdessä paikassa luonnolle aiheutuva haitta hyvitetään lisäämällä luonnon monimuotoisuuden edellytyksiä toisaalla. Käytännössä se voi tarkoittaa vaikkapa sitä, että kun uuden asuinalueen tieltä laitetaan metsää matalaksi, suojellaan samanlainen pläntti vastaavaa metsää jostain toisaalta – tai metsitetään vajaakäyttöistä peltoa. Tässä mielessä kompensaatio voi olla keino varmistaa, että kaupungistumisen mahdolliset ekologiset hyödyt todella toteutuvat.

Vihreät on mukana edistämässä ekologista kompensaatiota sekä Suomen että Helsingin tasolla. Hallitusohjelmassa on sitouduttu pilotoimaan ekologista kompensaatiota ja kehittämään lainsäädäntöä pilotoinnin kokemusten pohjalta. Helsingissä valtuutettumme Leo Stranius on tehnyt aloitteen ekologisen kompensoinnin kokeilemiseksi kaavoituksessa. Aloite etenee piakkoin kaupunginvaltuuston käsittelyyn.

Ekologinen kompensaatio ei tietenkään ole mikään taikatemppu, jonka turvin luontoa voi laittaa huoletta sileäksi. Jokainen ekosysteemi on omalla tavallaan uniikki eikä mitään aiheutettua vahinkoa voi siksi täysin korvata. Ympäristövaikutusten arviointiin sisältyy lisäksi aina monenlaista epävarmuutta varsinkin pitkän aikavälin vaikutusten osalta. Ylikompensaatio eli haittoja määrällisesti suurempi korvaaminen voi auttaa tähän, mutta ekologisen kompensoinnin yhteydessä on silti äärettömän tärkeää muistaa, että tarve ympäristöhaittojen minimointiin osana kaikkien hankkeiden suunnittelua ja toteutusta ei katoa mihinkään.

Poliittinen päätöksenteko on loppujen lopuksi pitkälti hyötyjen ja haittojen punnintaa. Nuo hyödyt ja haitat punnitaan edelleen usein turhan kapeasti euroissa niin, ettei ympäristöhaittoja aina hinnoitella tarpeeksi. Ajatus ekologisesta kompensaatiosta on siksi tärkeä. Tässä ajassa tarvitaan kipeästi politiikkaa, joka antaa luonnolle enemmän tilaa kuin vie sitä.