Daily Archives: 14.3.2017

Helsingin omaishoidon tuen tarkistaminen päätettävä lautakunnassa

Helsingin sosiaali- ja terveyslautakunta ohjeisti tänään kokouksessaan kaupungin sosiaali- ja terveysvirastoa keskeyttämään omaishoidon tuen tarkistukset. Joulukuussa viraston uusimien kriteerien on kritisoitu heikentävän omaishoitajien tukea Helsingissä. Muutokset ovat synnyttäneet laajaa kritiikkiä omaishoitajaperheiden keskuudessa.

”Kehotimme tänään virastoa kartoittamaan tarkemmin, miten uudistetut kriteerit todella vaikuttavat omaishoitajien tilanteeseen, erityisesti lapsiperheiden kohdalla. Myös se selvitetään, paljonko rahaa omaishoitoon tarvitaan, jottei tukea tarvitse heikentää. Kartoitus tuodaan lautakuntaan, minkä jälkeen päätetään, miten omaishoidon sopimusten uudistamista jatketaan. Tukea ei pidä heikentää”, valottaa lautakunnan jäsen Laura Nordström tänään tehtyjä linjauksia.

”Olemme jo aiemmin vaatineet, että Helsingin omaishoidontuen kiristykset on tuotava uuteen päätöksentekoon. Uudistus ajaa monet perheet ahtaalle”, muistuttaa lautakunnan vihreä jäsen Hannu Tuominen.

“Asia olisi alunperinkin pitänyt tuoda lautakuntaan. Tunnen taustani vuoksi kymmeniä omaishoitajia. Heikennykset tulivat yllättäen. Asian kunnollisen valmistelun jälkeen lautakunnan on päästävä kriteereistä päättämään ”, jatkaa lautakunnan jäsen Tuomas Tuure.

(lisää…)

Pormestariuudistus parantaa helsinkiläisen äänestäjän vaikutusvaltaa

Lähestyvät kuntavaalit ovat ensimmäistä kertaa Helsingin historiassa myös pormestarivaalit. Huomaan monien yhä kummastelevan, että mistä tässä uudistuksessa oikein on kysymys. Minultakin on tätä kysytty useampaan kertaan.

En ihmettele, miksi helsinkiläiset ovat hieman ymmällään. Uudistuksen merkittävyyteen nähden mediassa on ollut liian vähän kirjoittelua siitä, miksi muutos tehdään. Tämän osoittaa myös Tuusulan pormestariuudistuksessa vallitseva hämmennys.

Itselleni asian tärkeys selvisi viitisen vuotta sitten, kun edellisessä työssäni sain tehdä selvityksen pormestarimallin eurooppalaisista toteutustavoista ja hyödyistä.

Kuntalaki muuttui vuonna 2006 ja sen jälkeen kunnan johtoon on Suomessa voitu valita myös pormestari. Tällä hetkellä pormestarijohtoisia kaupunkeja on kaksi, Tampere ja Pirkkala. Kun asiaa katsoo muualta Euroopasta käsin, niin yhä vallitseva suomalainen kunnanjohtajamalli on melkoinen poikkeus: Keski-, Itä- ja Pohjois-Euroopassa kuntaa yleensä johtaa pormestari. Kotimaista kunnallishallintoa Euroopan unionissa pitkään edustanut, Pirkkalan entinen kunnanjohtaja Risto Koivisto onkin todennut, että “suomalainen kunnanjohtaja on lajissaan ainutlaatuinen, todellinen eurooppalainen kummajainen”.

Tässä neljä syytä, miksi pormestariuudistus on niin tärkeä.

1. Kunnan johtajien roolit selkiytyvät

Ei ole lainkaan vähäpätöistä, että kaupungin johtajien roolit ovat kristallinkirkkaat. Tällä hetkellä Helsingin ylin johtaja on kaupunginjohtaja, yhdessä neljän apulaiskaupunginjohtajan kanssa. He ovat viranhaltijoita, joita ei kuitenkaan ole valittu tehtäväänsä pätevyyden perusteella vaan poliittisin perustein. Suomessa ⅔ kunnanjohtajista on puoluekirja tai -tausta: näin myös Helsingissä.

Tästä seuraa monia ongelmia.

Edustuksellisessa demokratiassa kansan valitsemien kunnanvaltuutettujen pitäisi johtaa orkesteria: sen sijaan johtoa haastateltaessa mediakin usein kääntyy kunnanjohtajan puoleen, esimerkiksi kunnanhallituksen puheenjohtajan sijaan. Ei ole ihme, jos tällöin korkeimpien viranhaltijoiden luullaan parhaiten edustavan kunnanvaltuuston tahtoa. Puurot ja vellit menevät sekaisin.

Pormestarimallin vahvuus on sen yksinkertaisuus. Kuntavaalien äänestystuloksen mukaisesti valittu pormestari on samalla se ylin johtaja, joka kunnassa määrää. Hänellä on tukenaan enemmistön luottamus, ja siten hän voi ohjata kunnan päätöksentekoa ilman ristiriitaa siitä, ketä hän edustaa. Sama koskee tietysti myös apulaispormestareita.

2. Äänestäjien vaikutusmahdollisuudet vahvistuvat

Edustuksellisen demokratian henkeen kuuluu vahvasti se, että vaalien äänestystulos vaikuttaa päätöksentekoon. Kansalaisten kuntavaaleissa tekemillä valinnoilla on kuitenkin heikko vaikutus kunnanjohtoon: useissa kunnissa kunnanjohtajan pesti on eläkevirka. Tällöin ei kunnanjohtajan tarvitse mittauttaa omaa kannatustaan kuin yhden kerran.

Joissakin kunnissa kunnanjohtajien virkakaudelle on asetettu maksimipituus. Helsingissä virkakauden pituus on seitsemän vuotta, ja kausia saa olla enintään kaksi. Tämä tekee siis yhteensä 14 vuotta: kun vaalikausi on neljä vuotta, Helsingin kaupunginjohtaja saattoi istua virassaan läpi kolmet kuntavaalit.

Pormestarin sen sijaan tulee nauttia äänestäjien luottamusta.

Pormestari valitaan aina enintään valtuustokaudeksi eli neljäksi vuodeksi. Kuten olla pitää, äänestäjät pääsevät heti seuraavissa kuntavaaleissa kertomaan miten pormestari on tehtävässään suoriutunut. Näin helsinkiläisen asukkaan yhteys kunnan ylimpään johtajaan on tiivis ja läpinäkyvä, mikä lisää kansalaisten vaikutusmahdollisuuksia siihen, mihin suuntaan kaupunkia kehitetään.

Tällä hetkellä kuntalaki ei salli suoraa pormestarinvaalia, vaan pormestarin valitsee kunnanvaltuusto keskuudestaan. Toisin sanoen vaaleissa eniten ääniä saaneen puolueen pormestariehdokas valitaan pormestariksi. Tällä on se hyvä puoli, että pormestari on suoraan sidottu kunnanvaltuustoon, mikä taas nostaa myös valtuuston painoarvoa.

3. Poukkoileva päätöksenteko vähenee

Politiikkaa usein syytetään siitä, että asiat etenevät hitaasti ja poukkoillen. Ja tottahan se on: päätöksenteko kestää usein turhauttavan kauan, ja joskus pitkään, jopa vuosia valmistellut päätökset palaavat takaisin lähtöruutuun viimeisessä vaiheessa, kunnanvaltuuston palautuspäätöksellä.

On tärkeää ymmärtää, että demokratia ei juuri koskaan voi olla yhtä ketterä kuin vaikkapa yritys. Yrityksen johtaja voi toimia täysin omavaltaisesti ja yhdessä silmänräpäyksessä päättää, miten jatkossa toimitaan. Kansanvallassa ylin valta on tavallisilla ihmisillä ja päätöksenteko hyvin vahvasti lailla säädeltyä, joten prosessit ovat ymmärrettävästi hitaammat.

Silti kunnallista päätöksentekoa on mahdollista suoraviivaistaa juuri pormestarijohtoisuuden avulla. Tällä hetkellä merkittävä ongelma on se, että äänestäjien valitsemat poliitikot eivät aina pääse ohjaamaan viranhaltijoiden valmistelua. Kun juuri asioiden valmistelun ensiaskeleilla tehdään ratkaiseva valinta siitä, mitä vaihtoehtoa ryhdytään pohjustamaan, on kyseessä erittäin merkittävä puute.

Pormestariuudistus ratkaisee ison osan tästä ongelmasta, sillä silloin avoimen poliittisesti valittu pormestari apulaispormestareineen on se taho, joka ohjaa viranhaltijoiden työtä. Näin politiikanteosta tulee johdonmukaisempaa ja sujuvampaa, kun poliitikot pysyvät alusta asti paremmin kärryillä siitä, mitä päätöksentekokoneiston rattaissa tapahtuu. Ja tarpeen vaatiessa he voivat puuttua tilanteeseen nopeammin.

4. Politiikasta tulee kiinnostavampaa

Politiikan kiinnostavuuden lisäämiselle on valtava tarve. Viime kuntavaalien äänestysprosentti oli vain 58,2. Laskua vuoden 2008 vaaleihin verrattuna oli kolme prosenttiyksikköä.

Pormestariuudistus voi hyvin lisätä kiinnostusta paikallispolitiikkaan. Kun kuntavaalien äänestystulos vaikuttaa suoraan kunnanjohtoon, on sillä äänestäjää voimauttava vaikutus. Jos pormestari saa palautetta kuntalaiselta, on hänen syytä sitä kuunnella, koska äänestäjien luottamus täytyy saada jälleen seuraavissa vaaleissa: tämä lisää asukkaan vaikutusmahdollisuuksia myös vaalien välissä.

Pormestariuudistuksen ohella on syytä lisätä asukkaiden osallistumismahdollisuuksia myös muilla tavoin, kuten osallistavan budjetoinnin ja asukasraatien avulla. Näin kaikki helsinkiläiset pääsisivät yhä vahvemmin mukaan yhteisten asioiden hoitamiseen, sillä Helsinki on kuitenkin meidän kaikkien yhteinen projekti.

Mikäli haluat lukea aiheesta enemmän ja tutustua esimerkiksi Tukholman ja Wienin pormestarimalleihin, löydät lisätietoa laatimastani selvityksestä.

Antti Möller
Varavaltuutettu, yleisten töiden lautakunnan jäsen