Ryhmäpuhe vuoden 2015 talousarvioehdotuksesta

Hannu Oskala, vihreä valtuustoryhmä

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuutetut!

Taloustieteen Nobelisti Paul Krugman kommentoi tammikuun alkupuolella Suomen talouspolitiikkaa seuraavasti:

“Suomi on tehnyt todella kovaa kiristyspolitiikka ilman minkäänlaista painetta markkinoilta. Poliitikot ovat olleet todella vastuuttomia” – “Tehkää mitä tahansa, mutta älkää ainakaan kiristäkö enempää. Älkää enää pahentako tilannetta entisestään.”

Me emme voi tässä salissa päättää valtion suhdannepolitiikan suuria linjoja. Mutta sen voi 2000-luvun tilastoja tutkimalla huomata että olemme kantaneet kortemme kekoon: lähes oppikirjamaisesti Helsinki maksoi velkaa pois nousukaudella vuodesta 2005 aina vuoteen 2008, jonka jälkeen velan määrä onkin nyt lähihistorian syvimmän laman aikana kaksinkertaistunut. Tiukka leikkauspolitiikka olisi ollut tuhoisaa ja näkymät nyt vieläkin synkeämmät.

Meidän mahdollisuutemme tehdä aktiivisesti elvyttävää suhdannepolitiikkaa ovat rajalliset, mutta nyt jos koskaan kannattaisi jo sovittuja julkisia hankkeita toteuttaa nopeutetulla aikataululla jos se vain on mahdollista. Korot ovat alhaalla, työtä tarvitaan eikä kasvavan kaupungin investointeja varten otettavasta velasta niin huolissaan tarvitsekaan olla.

Kunnallisveron korottaminen puolestaan ei ole tässä suhdannetilanteessa suositeltavaa. Palveluvaltaisessa kaupungissamme vaikutus näkyisi välittömästi.

Sen voi eduskunnan päätöksistä täälläkin sanoa että meidän kuntapäättäjien asema ei ole kadehdittava: toverimme Arkadianmäellä ovat siirtäneet koko nipun säästöjä meidän pöydällemme. Kun saamme pelkkien valtionosuusleikkausten lisäksi myös mahdollisuuden karsia velvoitteita ja kustannuksia, tulee Helsingin tarttua tilaisuuteen.

Me siirrämme vaikeita päätöksiä eteenpäin lauta- ja johtokuntiin, jossa sitten leikkaukset tulevat konkreettisesti vastaan ihmisinä ja seininä makrotason lukujen sijaan. Helppoa se ei tule olemaan, harva meistä on tähän leikkiin lähtenyt mukaan päästäkseen leikkaamaan.

Arvoisa puheenjohtaja!

Helsingin Vihreä valtuustoryhmä on sitoutunut valtuustostrategiassa yhteisesti sovittuihin tavoitteisiin. Vuoden 2015 talousarvion valmistelun suuret linjat onkin jo sovittu: meitä sitovat tuottavuustavoite ja investointikatto.

Me Vihreät tervehdimme ilolla erityisesti strategiassa sovittujen rakenteellisten uudistusten toteutumista. On toivottavaa että esimerkiksi tänä vuonna tapahtuvalla teknisen alan virastojen uudelleenorganisoinnilla on paitsi käytäntöjä sujuvoittava, myös menoja leikkaava vaikutus.

Espoolle laadukkaat päiväkodit ja koulut ovat strateginen valinta – niillä houkutellaan perheellisiä. Perheiden perässä tulee sitten myös yrityksiä, jotka haluavat sijoittua sinne, missä niiden työntekijöillä on hyvä olla. Ei ole sattumaa että vihaisia lintuja työstetään Leppävaarassa Pitäjänmäen sijaan. Lapsiperheisiin satsaaminen kannattaisi Helsingissäkin. Meidän mielestämme päivähoitopaikan pitää löytyä 20 minuutin säteeltä kotoa, aivan kuten koulunkin. Positiivinen talousarvion valmisteluun liittyvä rakenteellinen muutos on se että tänä vuonna varhaiskasvatuksen piirissä olevien lasten määrää tarkastetaan neljästi.

Valtuustostrategiassa määrittelemällämme 435 miljoonan euron vuotuisella investointikatolla on hyvä tavoite: hillitä kaupungin investointeja. Investoinnit eivät kuitenkaan ole veljeksiä: on aivan eri asia satsata rahaa hankkeeseen, jolla on myös selviä tuottoja, kuin hankkeeseen, joka ei suoraan tuota mitään kaupungin kassaan. Nykyinen bruttomääräisesti määritelty investointikattomme kuitenkin toimii niin, että jos vaikkapa Lasse lupaisi minulle 100 miljoonaa euroa, jos annan hänelle 50 miljoonaa, en voisi tätä selvästi kannattavaa sijoitusta tehdä, koska investointikatto. Meidän olisi kyettävä, mieluusti jo tällä valtuustokaudella, miettimään fiksumpia keinoja investointien hillitsemiseksi. Ainakin isompia hankkeita olisi kyettävä nettobudjetoimaan.

Hyvä esimerkki täysin välttämättömistä, kaupungin elinvoimaa lisäävistä hankkeista ovat investoinnit joukkoliikenteeseen. Kantakaupunkiin on tulossa 80 000 uutta asukasta. Kävelyn, joukkoliikenteen ja pyöräilyn kulkumuoto-osuuksien on noustava, muuten kaupunkiliikenne pysähtyy.

Iso kysymysmerkki liittyy Keskustakirjastoon rahoitukseen. Tähdet taivaalla keskustakirjaston rakentamiseksi ovat paremmin sijoittuneet kuin koskaan aikaisemmin – valtioltakin on luvassa 30 miljoonaa. Keskustakirjaston rahoitus on päätettävä tulevan syksyn budjettineuvotteluissa, jotta hanke voi valmistua 6.12.2018 mennessä.

Kaupungin kehittymistä haittaavat poskettomiksi viritetyt liikennesuunnitelmat: esimerkiksi Koivusaaren rakentaminen näyttää siirtyvän hamaan tulevaisuuteen lähinnä kustannussyistä. Jos kaupunkisuunnitteluviraston omienkin laskelmien mukaan kymmenien miljoonien monitasoliittymän kautta kulkisi ruuhka-aikaan vain muutama auto minuutissa, niin olisi kyllä kyettävä nykyistä nopeammalla aikataululla tuomaan myös kustannustehokkaampia ratkaisuja pöytään. Me Vihreät rakentaisimme erittäin mielellämme lisää kaupunkia Helsinkiin – asuntojen hintakehitys näyttää selvästi että kysyntää on.

Lisäksi meidän on saatava voimakkaammin kustannustietoisuutta myös suunnittelupuolelle. Onko mitään järkeä edes tehdä 66 miljoonan euron puistosuunnitelmia, jos kaikki tietävät että niitä ei tulla koskaan toteuttamaan?

Pari viikkoa sitten Tekniikka & talous -lehdessä Outotecin toimitusjohtaja jyrisi seuraavasti: ”On suorastaan häpeällistä, että meillä Suomessa on cleantech-teknologiaa, mutta yritysten pitää viedä asiakkaat Tukholmaan sitä katsomaan, paukuttaa toimitusjohtaja Pertti Korhonen.” Eräs tällainen selkeä häpeäpilkku on Helsingin mustat hiilikasat, jotka tervehtivät Hanasaaresta kaikkia kaupunkiin saapuvia. Helsingin Energian investoinnit on toteutettava, jotta Helsinki voi pitää kiinni ilmastotavoitteistaan. Meidän pitää nojata rohkeasti tulevaisuuteen. Helsingin Energian nykyinen tulovirta kaupungin kassan suuntaan on ehtymässä joka tapauksessa ja investoinnit puhtaaseen teknologiaan tuovat työpaikkoja Helsinkiin.

Arvoisa puheenjohtaja, hyvät valtuustotoverit!

Ylimääräistä “jakovaraa” ei juuri ole eikä näillä talousnäkymillä myöskään tule. Strategiassa yhteisesti sovitut linjaukset sitovat valtuuston liikkumavaran talousarvion valmistelussa vielä edellisvuosia suppeammaksi.  Tämä ei kuitenkaan tarkoita hätäjarrun vetämistä 90-luvun alun laman tapaan. Kaupunkimme kykenee jatkossakin tarjoamaan laadukkaat palvelut niin lapsille kuin vanhuksillekin. Helsingin kehittämistä paremmaksi ei pidä lopettaa laskusuhdanteeseen. Sen verran meillä täytyy olla uskoa tähän upeaan kaupunkiin.